Olen 24-vuotias nainen, ja olen jo pitkään halunnut lopettaa alkoholin kokonaan. Olen käyttänyt alkoa monesti hoitokeinona omiin ongelmiini, ja opiskelijaympyrät ovat olleet täydellinen alusta orastavalle alkoholin käytön ongelmalle. Mikäs siinä, kun on hyväksyttävää ja jopa kannustettavaa vetää pää täyteen ekan kerran tiistaina luentojen jälkeen.
Opiskelijaympyrät ovat nyt historiaa, ja alkoholin käyttäminen ei ole enää normaalia tapahtumaa viikoittain. Tai niin toivon. Läheisimmät ystäväni ovat monet hyvin alkoon meneviä ja olen opiskeluvuosina kokenut painostusta juomiseen kavereiltani. Monet kerrat minut on saatu puhuttua ympäri, kun olen jo päättänyt olla illan juomatta. Minulle saatetaan myös suuttua, kun ”pilaan illan” olemalla selvin päin. Joskus olen valehdellut olevani kipeä, ettei tarvitse lähteä ryyppäämään. Ystäväni myös tietävät hyvin, miten pohjalla olen käynyt alkon kanssa, mutta siitä huolimatta he eivät toivo minun lopettavan.
Noh, aion lopettaa silti. Välien katkaisu näihin ystäviin ei ole vaihtoehto, mutta tiedostan että joudun ottamaan heihin etäisyyttä tämän prosessin aikana. Mutta en oikeasti tiedä, mitä tehdä sitten, kun se konflikti tulee eteen, kun mulle mökötetään että pilasin illan olemalla selvin päin. Olen hyvin konfliktinpelkoinen ja inhoan tuottaa ihmisille pettymyksiä, mutta en vain voi enää uhrata omaa elämääni sen vuoksi, että muilla olisi mukava ilta. Onko täällä tovereita, joilla olisi kokemusta tai näkökulmaa tällaiseen tilanteeseen? Miten lopettaa juominen ympäristössä, jossa kaikki muut juovat ja olettavat sinunkin tekevän niin? Oletteko pystyneet säilyttämään ystävyyssuhteet raitistumisen jälkeen sellaisten ystävien kanssa, joilla alkoholinkäyttö on runsasta?
Tervetuloa @Särmis palstalle!
Täältä löytyy monta liian kilttiä ihmistä, jotka ovat halunneet miellyttää muita jopa oman terveytensä kustannuksella.
Olen itsekin nuorenpana niin toiminut.
Vanhetessani ja oman polun löytyessä on muiden ihmisten mielipiteillä ollut onneksi entistä vähemmän merkitystä.
Nyt lopullisesti alkoa lopetellessani sanoin läheisilleni aivan suoraan, että jos en nyt lopeta, niin tiedän alkoholin tappavan minut.
Sen jälkeen ei kukaan ole houkutellut juomaan, eikä minua ihan oikeasti kenenkään mielipide enää kiinnostanutkaan, koska oikeasti pelkäsin menettäväni kaiken alkolle.
Enkä halua enää yhtäkään ihmistä minun lähelleni, joka voi haluta minulle tapahtuvat jotain pahaa.
Siksi kannustan olemaan terveen itsekäs ja keskittymään vain ja ainoastaan omaan raittiuteen.
Ja jos lopulta ainoa yhdistävä tekijä jonkun ihmisen kanssa on se, että myrkytetään yhdessä itsemme etanolilla, niin eihän sellaisilla ihmissuhteilla mitään tee pidemmässä juoksussa.
Mene vain rohkeasti kohti omaa unelmaasi, kyllä ne oikeat ihmiset siinä kyydissä pysyvät, ja uusia terveemmälle pohjalle perustuvia ystävyyssuhteita sitten nousee kyytiin matkan varrella.
Sen kun kerrot vaikka ihan avoimesti, että bileet alkon kanssa on sinun kohdaltasi ohi, koska se on nähty juttu, ja elämässä kun on niin kovin paljon muutakin.
Moni sinun läheisesi voi sitä paitsi ajatella hyvin samalla tavoin sinun kanssasi, vaikka ei sitä ääneen uskallakaan sanoa.
Se piti vielä sanoa, että tässä asiassa saat tosiaan olla itsekäs. Saat keksiä vaikka tekosyitä, miksi et johonkin halua mennä tai ihan mitä parhaaksi näet.
Ei sinun tarvitse selittää kenellekään valintaasi olla juomatta yhtään sen enempää, eihän sinun ystäväsikään ymmärtääkseni selvitä kenellekään, että minkä vuoksi he ovat valinneet juoda.
Minäkin mietin mitä tuollaisilla ystävillä tekee. Kyse ei ole vain alkoholista, vaan yleensä arvostuksen, ymmärryksen ja tuen puutteesta. Noiden asioiden pitäisi minun käsitykseni mukaan kuulua ystävyyteen. Ihan sama, jos ystävät suuttuisivat siitä, että laitoit “väärät” vaatteet tai tilasit ravintolassa “väärää” ruokaa.
Aiheellista myös miettiä, miksi ystävillesi on niin tärkeää, että ryyppäät. Oletko ehkä porukan narri, jota roikotetaan mukana vain siksi, että sen kännitoilailuille saa nauraa?
On korkea aika opetella vetämään rajojaan, jos konfliktit pelottavat niin paljon, että niiden välttämiseksi on valmis tinkimään omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan ja semminkin, kun itse ei ole se konfliktin aiheuttaja.
Edit: Tästä taivastelusta nyt ei ole mitään apua kenellekään, mutta olen usein ihan aidosti ihmetellyt, onko oikeasti paljonkin tällaisia ihmisiä, joille muiden juomattomuus/päihteiden käyttämättömyys on isokin ongelma. Minä tunnen vaikka kuinka paljon juoppoja ja olen itsekin juoppo(Nykyään tosin aika huono juoppo, kun ei tässä iässä vain enää jaksa ja kiinnosta hirveästi pämpätä). Minua ei ole koskaan häirinnyt millään tavalla streitit kaverit ja tuttavat. Itse kun olen ollut monissakin kekkereissä selvinpäin, ihan yhden käden sormilla on laskettavissa ne kerrat, että joku on tullut kysymään: mikset sie juo? Joskus on joku tainnut sanoa, että ota nyt kalja. Olen vastannut vain, että ei huvita ja en ota. Keskustelu on ollut siinä ja ilta jatkunut hyvässä hengessä. En ole huomannut, että muidenkaan selväpäisyys olisi herättänyt suuria tunteita. Ainakaan kukaan ei ole koskaan suuttunut siitä, että joku on selvinpäin.