Does it really matter… if it gets me through this night?
Hyvä kysymys. Mutta sanoisin silti, että on parempi keksiä muita keinoja selviämiseen kuin alkoholi, joka on depressantti ja, jolla on muitakin haittoja. Tätä hoen itsellenikin. Mutta helpommin sanottu kuin tehty, itsekin kärsin vielä alkoholin ikeessä.
2 tykkäystä
1 tykkäys
Kylläpä tuntuu hyvältä, kun arki taas alkoi. Ei minulla mitään ylijääneitä lomia ollut, mutta nyt pyhät maksimoivat kyllä joulunajan repaleisuuden ja piti aamuisin aina erikseen miettiä, millainen päivä tänään on. Töissä oli tosi rauhallista ja tein etänä ne melko vähät rutiinit.
Kuluneet pari viikkoa jouluaatosta eteenpäin on ollut juomattomuuden kannalta helppoja. Ei voi sanoa, että olisi oikein yhtään tehnyt mieli juoda. Nämä pöhnäpyhät toki muistuttavat siitä ympäristön muodossa niin jatkuvasti, ettei viina poissa mielestä ole ollut. Mutta se on esiintynyt jopa vastenmielisenä.
Ahdistusta on ollut aika paljon. Ahdistuneisuuden takia varasin jo ennen joulua ajan työterveyspsykologille ja eka aika on huomenna. Onneksi. Siihen tarvitsen keinoja ja varmasti keskustelua. Päihderyhmistä on kyllä ollut valtava apu, osaan ihan eri tavalla kohdata ahdistuneisuuden ja sietää sitä. Ei ahdistuneisuus vie henkeä, ei siihen tarvita viinaa ja se menee ohi. Sitä voi lievittää hallintakeinoilla mutta sietäminen on avainsana.
On tietysti eri asia jos ihan kaikki ja ihan koko ajan ahdistaa. Silloin tarvitaan akuuttia apua. Mutta ei ahdistus ole mikään epänormaali tila, sekin kuuluu elämään. Nyt vain en hoida sitä viinalla.
Olen jopa alkanut nauttia tylsyyden hetkistä. Ajatuksilla on tilaa ja aikaa vaellella ja sitten voi taas lähteä vaikka ulos raittiiseen ilmaan.
Palstalla on ollut hienosti vilskettä viime päivät. Varmaan aina vuodenvaihteen aikaan niin tapahtuu. Ja hienoahan se on. Tervetuloa kaikki ja kiva jos luette näitä tekstejä. Vaikka tämä enimmäkseen on omaa terapiakirjoittelua, niin ainakin minä olen saanut paljon muiden teksteistä. Osa teistä samoihin aikoihin korkin sulkeneista tuntuu jo jopa ihan tutuilta.
Itsekin olen vasta raittiusmatkani alkutaipaleella, mutta sen haluan sanoa, jos joku alkoholinkäyttöään pohtiva uusi tulokas lukee tätä: Hae apua. Se vaatii nöyrtymistä ja tosiasioiden tunnustamista. Siihen loppuu juomismäärien valehtelu ja krapula-aamujen salailu. Mutta apua on tarjolla. Yksin on käytännössä mahdotonta onnistua, jos tavoitteena on loppuelämän raittius. Eikä alkoholistilla ole muuta vaihtoehtoa jos eläminen kiinnostaa.
Unohtakaa murehtiminen Kanta-merkinnöistä. Paljon mieluummin sieltä lukee toipuvasta alkoholistista kuin kuolinsyystä.
Valtavasti tsemppiä kaikille raittiuden polulla.
11 tykkäystä
Kirjoituksesi on kokonaisuudessaan hyvä ja tuo kohta jotenkin kiteyttää olennaisen.
Elämä ei ole helppoa. Ei se ole sitä nyt, eikä ole ollut ennenkään. On pelkoa, ahdistusta, alakuloa, epävarmuutta, merkityksettömyydentunteita, surua ym ym. Ei tänne syntyessään saa mitään takuulappua, että koko ajan olisi kivaa. Ei kyllä useimmiten saadaan koko kirjo ihanimmista hetkistä ja tunteista kurjimpiin ja tavallaan se onkin se juttu. Kokonainne elämä.
Omakin tilanteeni on hiukan raskas, kun tiedän, että parisuhde oikeastaan pitäisi päättää, mutten millään jaksaisi kaikkea mitä siihen liittyy, tunnetasolla ja muutenkin. Niinpä elelen tässä entiseen malliin ja suuntaan kohti kevättä ja omia suunnitelmia.
Ahdistukseen ei tosiaan kuole, eikä siihen tarvita viinaakaan. Sen huippuja voi tasata ja lievittää eri keinoin ja osan tuosta ikävästä olotilasta vain sietää.
Omalla kohdallani vaikeudet ovat kasvattaneet resilienssiä ja raittius samaten.
Vaikka nytkin on ajoittaan kurjaa ja stressiä, siitä huolimatta tunnen iloa hyvistä hetkistä, lähestyvästä keväästä, hyvistä kirjoista ja kaikista pienistä onnen murusista, mitä elämässä kuitenkin on. Huonomminkin voisi olla.
Ystäväni sisar sairastaa levinnyttä syöpää ja on palliatiivisessa hoidossa. Tuohon nähden oma tilanteeni on varsin hyvä ja yritän nähdä kaiken sen hyvän mitä minulla on ja olla miettimättä sitä mitä mahdollisesti puuttuu.
Tämäkin on täyttä asiaa.
Raittiita päiviä sinulle ja kaikille muillekin!
6 tykkäystä
@Teme70 Onneksi olkoon. Joo joskus olen miettinyt, että jos ne kaikki pullot jotka on juonut ilmestyisi tähän eteeni uskoisinko itsekkään - tai jos ne kaikki rahat mitä on juonut ilmestyisi tilille. Voisi olla aika silmiä avaava kokemus. Aika villi määrä on tuo mitä luettelet. Voit olla itsestäsi ylpeä!
1 tykkäys
Onneksi olkoon @Muumimamma1. Tuota kohti mennään!
Kolme kuukautta sitten, sunnuntaina 13.10. kaadoin viinipullon jämät viemäriin ja päätin ottaa oman elämäni vallan takaisin omiin käsiini, pois alkoholilta. Kaksi päivää myöhemmin tein ehkä elämäni tärkeimmän ratkaisun, kun soitin päihdehuoltoon ja pyysin apua alkoholismiini. Sen jälkeen olen kamppaillut kohti loppuelämän raittiutta ja sitä kamppailua on tänään takana kolme kuukautta.
Tie on vasta alussa, mutta tätä etappia olen itse odottanut, koska moni kanssatoipuja on kertonut, kuinka kolmen kuukauden kohdalla aivotoiminta on palautunut. Sellaisen tajuaa varmaankin vasta jälkikäteen, mutta onhan minulla täysin erilainen olo kuin kolme kuukautta sitten. Olen nyt jo aivan eri ihminen.
Olen yhdeksän kiloa kevyempi, käyn kuntosalilla 3-4 kertaa viikossa, liikun yli 10.000 askelta päivässä ja nukun hyvin. Veriarvot ovat erinomaiset, ei vaivaa enää kihti eikä lisälyönnit. Olen saanut talouteni tasapainoon ja pystyn lyhentämään velkojani, joista suuri osa on vähintään välillisesti seurausta alkoholin väärinkäytöstä.
Välillä toki ahdistaa ja on tylsää. Aika kuluu hitaammin. On aikaa ja kykyä pohtia ja ajatella. Olen tajunnut sen, kuinka valtavasti elämä on muuttunut. En voi enkä halua elää kuin entistä elämääni niin, että siitä on vain otettu viina pois. Hiljalleen kerään uusia elämyksiä ja pyrin jättämään osan niistä säännöllisiksi. Mutta tajuan myös, että tylsyyttä ja tekemisen puutetta pitää sietää ja lisäksi niistä voi jopa nauttia.
Minulle raitistumisen tiellä on avun hakeminen ja sen saaminen ollut aivan ratkaisevaa. Parhaimmillaan olen käynyt ryhmissä kolme kertaa viikossa. Lisäksi päihdehoitajan tapaamiset. Työterveyspsykologin tapasin ensimmäisen kerran viime viikolla. Ja tietysti tämä plinkki, jonne kirjoitetut ja josta luetut tarinat ovat olleet korvaamatonta terapiaa ja vertaistukea.
Tästä tuli nyt yli-imelä hehkutus, mutta sallinette sen tähän kohtaan. Päivät ja viikot ovat sinällään menettämässä merkitystään, alkoholi ei kuulu elämääni ja hyvä niin. Toki se välillä häivähtelee mielessä, joten valppaana on oltava. Ja päivä kerrallaan. Riittää, kun tänäänkään en juo.
Kiitos teille kaikille, jatketaan yhteistä raitista matkaa.
20 tykkäystä
Mahtavaa, Paljon Onnea @Teme70 
Hienoa, eikä yhtään imelää, havaintosi tsemppaa perässä rämpijää 
2 tykkäystä
Onneksi olkoon @Teme70! Hyvin sä vedät. Ei munkaan mielestä yhtään imelää. 
2 tykkäystä
@Teme70 mahtavalla tavalla imelää - kiitos tästä päivityksestä! Onneksi olkoon kolmesta kuukaudesta sekä näiden kaikkien positiivisten asioiden kirjaamisesta näkyväksi meille kaikille. Olen itsekin sekottanut raha-asiani ja yksi syy raitistua on terveyden lisäksi raha. Iso hatunnosto. Tuota kohti haluan itsekin mennä. Olen ollut yli sata päivää rattiina, joten tiedän, että pystyn siihen kyllä. Kiitos myös Sinulle ja jatketaan yhdessä raitista matkaa!
3 tykkäystä
Onnea kolmesta kuukaudesta @Teme70!
Siellä on edistytty aivan valtavasti, inspiroit varmasti hurjasti meitä kaikkia muitakin esimerkilläsi. 
Joskus myös pohdin tuota, kun aika ei varsinkaan ensimmäisinä kuukausina mennyt kovinkaan nopeasti, enkä oikein tiennyt mitä siitä pitäisi ajatella.
Mutta sitten päädyin ottamaan sen siunauksena. Tunnen saavani enemmän irti tästä ainutkertaisesta elämästä, kun kaikki tärkeä on juuri nyt tehty, ja vieläkin tuntuu, että aikaa vain riittää. Asiat on silloin todella hyvin, kun aikansa voi kuluttaa vaikka nenää kaivamalla hiljaisuudessa istuen, se kun ei todellakaan ole kaikille ihmisille mahdollista tämän pallon päällä.
2 tykkäystä
Wow, komealta näyttää. Hattu päästä!
1 tykkäys
@Teme70 UPEAA!! Sieltä tultiin 3kk etapille. Oot nyt tullu sellasen matkan ja käyny jo läpi melkoisen muutoksen. Onnea kovasti paljon!
Kyllä juomisen lopettamispäätös on paras päätös mitä elämässä on voinut tehdä. Se on antanut elämän. Vapaan olon ja terveyden.
2 tykkäystä
Onnea! Yritetään perässä hiihtää.
Fredi
2 tykkäystä
@Teme70 paljon onnea kolmesta kuukaudesta raittiina
2 tykkäystä
Lämmin kiitos kaikille onnittelijoille!
Löysin todella hyvän alkoholismia määrittävän artikkelin netistä. Lainaan tähän erinomaisen ja karulla tavalla hauskan kohdan:
Olisimme kovin huolissamme meille tärkeästä henkilöstä, jos hän kauppaan mennessään valehtelee menevänsä ostamaan maitoa, mutta todellisuudessa hän ostaa valtavasti banaaneja. Niitä ei laiteta keittiön pöydälle hedelmäkoriin vaan piilotellaan eri paikkoihin; muutama terttu auton vararenkaan viereen, jokunen banaani vaatekomeroon. Hän hiiviskelee salaa pannuhuoneeseen ja syö siellä banaanin. Perheen jäsenet löytävät hylättyjä kuoria oudoista paikoista, mikä kiristää perheen jäsenten välistä tunnelmaa. Jos banaanin tilalle laittaa viinapullon, kyseessä on normaali arki päihderiippuvaisissa perheissä.
Linkin saanee jakaa täällä: https://www.friaklinikka.fi/artikkelit/varma-merkki-alkoholismista
3 tykkäystä
Osuva vertaus. Mulle tuli mieleen oma tyylini silloin aikoinaan. Pidin oluet repussa josta kävin hakemassa aina tölkin. En pitänyt juomia näkyvillä. Vähän yritin piilotella ostamieni tölkkien määrää.
Tässä just hoksasin että siskoni jättää tölkit kuistille. Hän ei vie tölkkejä myöskään jääkaappiin vaan jättää ne sinne sivummalle.
Kumpikaan meistä ei varsinsisesti piilotellut/piilottele juomia mutta ei niitä pidetty/pidetä reilusti näkyvilläkään
1 tykkäys
Tämän saman mallin tunnistan itsessä, kun olin parisuhteessa ja myös entisessä kumppanissa. Kerran kun sovittiin, että saadaan juoda, mutta ei piilotella niitä pulloja mihinkään. Se oli silloin, kun itsellä oli parempi kausi. Pystyin olemaan juomatta, mutta kumppani jatkoi edelleen pullojen piilottelua. Niitä löytyi milloin sukkalaatikosta milloin autotallista. Surullisinta oli silloin, kun perheen teini löysi näitä pulloja. Varsinkin silloin kun hän luuli, että isä on kuivilla. Niin surulilnen tauti on tämä.
Niin kovin tuttua toimintamallia lapsuuden kodissa ja myöhemmin omassa kodissani.