Jospa isäsi olisi halunnut kuulla päätöksestäsi ja syistä siihen päätökseesi, jotta hänkin voisi olla tukena sinulle. Uskon vahvasti näin, että myös hän haluaisi sitä, että sinä raitistut ja hänkin haluaisi olla tukena, mutta salaamalla, ollen kertomatta asioita kaikki on hyvin paljon hankalampaa.
Ota isääsi hihasta ja puhu hänelle kahdenkesken, mutta älä lupaa mitään, kerro vain kuinka asiat oikeasti on eli miksi et juo enää sekä mitä odotat häneltä päätöksesi tueksi. Sinun ei tarvitse kertoa ongelmastasi muuta, kuin esim se, ettet pärjää viinan kanssa, kun se aiheuttaa sinulle sitä mitä se sitten aiheuttaakin. Tukikin voisi olla esim sitä, että antaa aikaa ja olisi kuulolla, jos sinä haluat puhua. Mikään ei ole mahdotonta, sillä olen omastakin elämästäni huomannut sen, että oma päätös lopettaa juominen, käydä AAssa on poikinut muitakin lopettamaan. Kaikki ei lopeta kokonaan, juoden esim vain juhlien merkeissä, mutta on sekin hienoa kuulla ja nähdä.
Mitä tulee äitiisi, niin siihen on kai se yleispätevä selitys äiti ja tytärsyndroomasta, kun äidit pelkää tyttärien tekevän niitä virheitä joita itse pelkää eniten ja haluavat myös tyttärien olevan sitä mitä itse haluaisivat olla. Eihän äidit halua lapsistaan kuin madonnia, ladyja ja yms. Mutta jos näkevät viitteitä muusta, niin johan siinä ollaan neuvomassa, ettei napa saa näkyä, eikä meikkiä saa olla liikaa.
Voi miten tuli hyvä mieli minullekin tuosta! Nythän et olekaan enää yksin selviäjä, voisit vaihtaa otsikoksi yksinkertaisesti Selviäjä! 
Itellä ollut vähän semmosta ja tämmöstä tänään, kerron joskus vaikka meilillä enemmän, jos kiinnostaa. Nyt on tosin jo parempi fiilis, tässä kauppareissulla ollaan. Kotona on vaihteeksi siisti keittiö ja kotiin päästyämme pitää ruveta puuhommiin, se se on mukavaa puuhaa. Ja kun tekee ruumiillista työtä niin pysyy vahingoittavat ajatukset paremmin kurissa. Toivottavasti ainakin…
Ihanaa ja raitista päivänjatkoa! 
Pumpkin, hei!
Yritin tosiaan vastata sinulle aamusella paskan kännykän kautta ja se takkusi ja tökki ja sanoi kolmasti mulle että nyt ei voi lähetellä mitään viestejä joten annoin ola.
Mulle tuli vähän paha mieli kun lueskelin viimeisimpiäsi, mutta yllätyin todella iloisesti kun luin mitä olet sen jöälkeen saanut aikaan! Upeaa, Survivor, olet voittanut itsesi tässä avautumisessasi todella upeasti! Onneksi olkoon! <3
Ai miten hieno oivallus! Todellakin, nöyryys on käsitetty väärin niin usein. Voi kunpa joku keksisi sille jonkin uuden sanan! Hyvää yötä!
Pakko oli kokeilla… Kuuntelin Adagiota, se on yleensä tehonnut, noh pari tippaa… Sit kokeilin Myrskyluodon Maijaa, joka yleensä on saanut veden virtaamaan. Ei toiminut. Sitten keksin ruveta kuuntelemaan ikiaikaista suosikkiani (siis ihan lapsesta asti olen tykännyt) Tapio Rautavaaraa. Oikein masentavia kappaleita kuuntelin, ensin Peltoniemen Hintriikan surumarssin, sitten Ontuvan Eriksonin, sitten, ihan hullua kyllä, kuuntelin Vanhaa riimua, kun hanat aukesivat ja paruin täällä niin että nyt koskoo kurkkuun… Enkä ole koskaan hevosta menettänyt, kissoja ja koiria kyllä. Siinä tuli samaan syssyyn itkettyä oma isä, mummo ja miehen isä ja monet muut viime vuosina edeltämme menneet läheiset… Voi miten se teki hyvää!! Nyt on tosiaan kurkku vähän kipee ja silmät punoittaa kuin ryypänneellä, mutta olo on niin kevyt!!! Kiitoksia vinkistä Viisas Kurpitsa!
Anteeksi nyt, mutta herähdin nauruun kun luin mustikan itkuvirsi-projektista! Tässä minun suosikkini:
Se villisorsa-laulu, jossa sanotaan “joku yksinäinen eksynyt, joka vilua vaikeroi, jok’ on kaislikossa kierrellyt eikä emoa löytää voi” Nyyh nyyh. (minua jostain syystä itkettää myös joululaulu pienestä rumpalipojasta 
)
slangi
Oi!! On suuri sun rantas autius… Se on kyllä tosiaan takuuitkettäjä!! Se pikku sorsareppana… Ja joululauluista minua itkettää Varpunen jouluaamuna. Ja siihen on hyvä syykin, vuotta ennen minua syntyi äidille ja isälle pieni poika, joka kuoli kolmen päivän ikäisenä. Silloin oli talvi ja varpuset olivat sirkutelleet mahdottoman paljon. Tottakai kuvittelen sen laulun pienen veljen omaksi pieneksi veljekseni. Jos hän ei olisi kuollut, niin minua ei todennäköisesti olisi edes olemassa, kun vanhemmat olivat päättäneet tehdä kolme lasta… Kiitos siis, pieni veljeni, että lähdit! Siispä varpunen jouluaamuna on ymmärrettävästi mulle nyyhnyyh-biisi.
Mukavaa kun ilahdutin!
Kyllä!!! Ulos vaan tunteet, ilmoille! Mitä niitä pidättelemään. Naurujooga on ihan naurettavaa mutta kuulemma se on sen lisäksi hyvin tehokasta ja erittäin euforisoivaa. 
Ihanaa iltaa ja kauniita unia yöhön!
You´ve got mail
Kerronpa minäkin tähän oman viimeöisen uneni, vaikka se ei alkoholismiin liitykään. Tai ainakaan en itse näe yhteyttä… Olin kahden hyvän ystäväni kanssa toisen heistä luona iltaa viettämässä. Oltiin selvinpäin, jossain vaiheessa unta tosin huviteltiin ajatuksella, että juotais jotain pesuainetta ja sitä meni mulla siinä sählätessä silmään. Huuhtelin silmiäni kovasti siinä unessa… Tulin vessasta taas kavereitten luokse, he olivat kokeilleet uutta maskaraa. Minäkin olisin halunnut kokeilla, mutta toinen kaveri sanoi antavansa sen äidilleen ja siksi minä en saisi kokeilla sitä. Ihmettelin että miksi… Sitten olimme käymässä nukkumaan, kaverin talo oli tosi iso, paljon isompi kuin missä he oikeasti asuvat. Tämä toinen vieraana oleva ystäväni pyysi että hän voisi mennä tyhjään huoneeseen nukkumaan, kun hän on hieman kipeänä. Myönnyin vastentahtoisesti… Katselin lattialla olevaa sänkyä, joka oli kuulemma varattu jollekin myöhemmin tulevalle. Talon omistajakaverini sanoi että minun on mentävä lastenhuoneeseen nukkumaan, lapsia oli siellä monta (oikeastikin hän odottaa neljättään…) ja musiikki soi siellä todella lujalla. Ihmettelin sitä ja kaverini selitti että kun on tämmöiset vanhemmat niin lapsillekin musiikin pitää olla melkein iskukuumennettua… ( 
) Kaverini levitti sivustavedettävän sängyn, jolle kasasi monen monta tyynyä. Yritin käydä niiden päälle mukavasti mut ne tuntuivat kamalilta ja se musiikki soi ihan liian lujaa… Sitten huomasin, että joku nostelee vieressäni käsipainoa (jotenkin tiesin, että se painaa 7,5 kiloa). Se oli lapsi, joka sitten heitti sen painon täysillä kylkeeni, josta se osui minua huuleen/leukaan ja molempiin sattui hirveästi, siihen heräsin.
Nyt loppuu oma unientulkintakyky kesken…
Ja juu, Pumpkin…tölkki oli kädessä kuin liimattuna, koko ajan. Joskus join kaljaa jopa pöydässä, missä muut vielä söivät kakkua ja joivat kahvia… 
Ja loppuillasta saatoin piilottaa meidän omat (kenties muutaman jonkun muunkin…) kaljat, että mulle vain riittäisi tarpeeksi. Sairasta, niin sairasta…
Mielenkiintoisia unia teillä! Olis kiva alkaa tulkitsemaan mutta nyt ei jaksa. Väsy, paljon tehty ja paljon jäljellä, tuntuu että saattaisin olla saamassa pojan flunssan vielä itsellenikin…