Mitä nyt pystyn omasta puolesta sanomaan niin aika moneen kuuluu hyvin saman tapaisia oireita, joitain alla mainittuja tai sitten niistä moniakin.
Opiaateista voin oman kokemuksen kertoa, että itsellä liittyy levottomuutta, nenä vuotaa, aivastuttaa, maha voi olla sekaisin, kuuma- ja kylmähiki vuorottelee, vilunväreitä, unettomuutta, yleisesti vaan surkea olo, ja vaikuttaahan se myös mielialaan, eli masentaa ja ei oikein tunnu mikään miltään eikä mikään kiinnostaisi.
Olen käyttänyt opiaatteja erilaisia jo n. 10v ja minulle vieroitusoireet tulee yleensä 1-2 päivän päästä jos ei mitään murun muruakaan ole mistä saada. 
Itse kun ekan kerran kokeilin subua niin sain myös outoja oireita, kun alkoi olla mennyt jo aikaa siitä pienestä murusta minkä otin ensitestiksi. Tuli monella tapaa huono olo, ei tehnyt mieli syödä mitään eikä ois nielautunutkaan. Ajattelin sitten myös, että auttaisko jos ottaisin ihan vähän lisää, että jos ne oli vieroitusoireita kuitenkin mutta ehkä ennemmin itse listaisin ne vaan eka kerran vaikutuksiin, koska verenpaine romahti, syke oli mitä sattuu, hikoilin ym, ja kun googlailin aikani, niin ne kuulosti just ennemmin vaan subun vaikutuksilta (about ensikertalaisille). Koska olen siis ymmärtänyt että vaikutus kestää aika kauan, että ei ihan heti pitäisi tulla viekkareita.
Ja se että mistä nautintoaineesta tulee minkäkin käyttöajan jälkeen viekkareita, niin sekin taitaa olla aika yksilöllistä. Että kuinka herkkä niille on ja kuinka paljon ja pitkään ylipäätänsä on ottanut.
Tuttavallani ei esim. koskaan ole tullut viekkareita tai samanlaisia laskujakaan vauhdista, kuten itsellä, vaikka on käyttänyt ties kuinka kauan ja kuinka monia vuorokausia putkeen ja määrät taatusti erit kun itsellä. Tiedä sitten miksi ei tule… Liittyykö aineenvaihduntaan tämäkin ja ylipäätänsä vieroitusoireiden kestot ja niiden “laadut.”
Vauhdista, jos oon ottanut piirun verran liikaa ja ottotapakin vaikuttaa, ja valvonut vielä yli pitkään, niin mulle laskut on aika ikävät. Siinäkin hikoiluttaa tai puskee kylmää hikeä, suu kuivaa (ainakin jos ei oo tajunnut juoda jo kauan aiemmin), leukoja särkee, ei tee mieli syödä, joka sitten lisää huonoa oloa kun kropalla ei oo polttoainetta (tai suoloja, jos onkin sitten juonut tosi paljon) ja verensokerit laskee, verenpaine voi heittelehtiä, syke voi olla aivan hulluissa lukemissa, joka lisää huonoa oloa. Päätäkin voi särkeä mutta itsellä se menee leukojen piikkiin. Ja ihan vaan valvominen sekoittaa pakkaa.
Aikoinaan, vaikka sanotaan 15v sitten, ei tuntunut missään valvoa monia öitä putkeen, tuolloin tosin ei ollut mukana kun korkeintaan alkomaholi. Mutta nyt tuntuu, että yksikin valvottu vrk ja siihen päälle, että menee silti seuraavan kerran nukkumaan aamuyöstä neljältä, saa tuntumaan melkein että ois darra seuraavana päivänä, tai jo sitä edeltävänä “valvomispäivänä”.
Lakasta en koskaan laskuja muista saaneeni. Se oli muutenkin aika lyhyt tyhmä kokeilu kauan kauan sitten. En muista muuta kokemusta tai vaikutusta kun sen, että olin nukahtanut nuudelikuppi syliini ja rönötin niska niin pitkällä, että hyvä ettei uinut hiukset siinä kupissa. Eli tuli liikaa otettua. Sitä oli vaan vähän aikaa saatavilla ja emt oliko siitä mitään hauskaa edes. Pitäneekö googlettaa, että miltä sen pitäis tuntua. 
Jos vaikka muistuisi jotain mieleen.
Bentsoviekkareiden sanotaan olevan pahimpia. Tätä en onneksi ole joutunut kokemaan. Minulla on kyllä parikin reseptiä ja syön niitä epäsäännöllisen säännöllisesti, joten ehkä niihin ei täysin fyysistä riippuvuutta ole tullut vaikka ovatkin olleet monen monta vuotta käytössä, toinen varmaan jo yli 10v. Minulle pahin olisi varmasti henkiset viekkarit. Koska ne on nytkin tukena ja turvana JOS uni ei otakaan tullakseen, niin tiedän, että apu on lähellä, en jää unetta. Joskus kun ne alkaa olla tosi vähissä ja on monta epävarmaa yötä tulossa, reissua ja muuta, niin silloin saatan alkaa stressaamaan, että ne ei riitä jos kaikki yöt ois paskoja ja ahdistaa jo valmiiksi ja usein niitä ongelmia tietysti tulee ja sitten pitää yrittää muka valinta “onko tämä nyt tarpeeksi paha tilanne ottaa vai säästänkö vielä.”
Mutta fyysisistä bentsoviekkareista olen kuullut kerrottavan juuri nuita samoja, kun opiaattiviekkareista. Tuttu oli siis bentsovieroituksessa ennen kun korvaushoitoon suostuttiin tekemään muutoksia. Ja se lasku tehtiin aivan liian nopeaa. Eipä ollut ihme kun ekalla kertaa repsahti bentsoihin heti kun pääs pois… 
Nyt en valitettavasti tiedä miten hänellä menee… 
Bentsovieroituksen pitäisi olla yksilöllinen ja kaikki riippua paljonko ja kauanko niitä on mennyt mutta muistelisin, että se tiputus tehtiin alle kahdessa viikossa! 
Ja kuitenkin niitä oli mennyt vuosikausia.
Uskoisin, että jos käyttö on hyvin lyhyt aikaista, niin mitään älyttömiä vieroitusoireita ei synny, koska kroppa/pää ei ole vielä ole tottunut saamaan sitä mitä ikinä käyttäisitkään ja samoin jos käyttö on tosi satunnaista niin sama juttu. Tämäkin edelleen yksilöllistä.
Sanoisin kuitenkin laskuja ja vieroitusoireita eri asioiksi… Ehkäpä.
Tosin eikös darra ole myös vähän niin kuin vieroitusoire alkoholista, koska tasottava auttaa siihen ikävään olotilaan. 
Eikös lääkäritkin aina bentsojen ja kipulääkkeiden “käyttöajasta” puhu muutamista viikoista, ettei syntyisi riippuvuutta, ainakaan kovin pahaa sellaista, ettei tarvitsisi mitään kovin pitkää vieroittautumista ja jotkut voi lopettaa vaikka seinään. Onko siinä jo mielenlujuuttakin mukana…? En tiedä. 
Jälleen pitkän kaavan mukaan tuli vastaus, josta puolet ois varmaan voinut vaan jättää kirjoittamatta. Toivottavasti tästä oli jotain apua, vaikkei kaikki ollut pelkkää omakohtaista faktaa, tai että voisin 100% varmaa tietoa jakaa.
