^ Joo, mullakin käy noin, ja jos on jäänyt pitempi putki päälle, maha on koko ajan kuralla.
Nyt oon sitten taas Tramal-koukussa kun pannareista yritin niillä eroon. Aika perseestä, etten sanoisi. 
Et reflat on vähän niinku bupre reflat… Yhtä helvettiä eikä se helvetti lopu koskaan… 
Olen halunnut päästä millon mistäkin eroon mutta tuntuu toi sympaattinen hermosto oleen liian herkkä että vaikeeta on mistään päästä eli toi just et tarvis jonku muun lääkkeen tueks toisen lääkkeen lopettamiselle, esim 3kk sitten erehdyin niinkin shitti lääkkeeseen kuin Seroquel ja nyt haluaisin päästä siintä eroon kun se on aivan kauhea lääke tsi tappokamaa niin kuin joku zypreskakin, ajattelin et no sil pääsee eroon maksa arvoja kohottavasta diapamin käytöstä (joita muutens meni laatta päivässä) no auttohan se mut tos quelist on tullu niin älyttömästi sivu- ja haittaoireita et olo tuntuu sairaammalta kuin koskaan elämässä ennen. Neuvoja?
otin tiistaina viimeksi 50 mg … sen jälkeen ollut ilman. melko raskasta…
Mun PKV-lääkekoukku katkaistiin huumeviedoituksessa, joka kesti 6 viikkoa. Toki mukana on aikamoinen PKV-lääkekirjo, mutta myös tuo alussa mainittu Panacord.
Yhtäjaksoista lääkehumalaa oli takana kaksi vuotta. 
Sain täs 2 kpl 90 milligramman panacodia. Noihan vois ottaa kerralla jos ei oo koskaan ennen ottanu? Että 180 milligrammaa ei oo liian iso annos?
Mites pieni määrä alkoholia tuohon kyytiin sitte päälle, miten se passais sen pari olutta vetää?
Eilen kaveri lykkäs mulle vaikka minkä määrän jotaki sekundalääkkeitä kaljan kanssa eikä ne tuntunu miltää. Toivoin että ku kerran dokasin ja randomina otin ties kuin paljo kaikkea että edes joku ois vähä heilahtanu mutta kaikki oli varmaanki jotaki buranaa sitte
Taitaa olla 30mg kaikissa Panacodeissa kodeiinia. Eli sulla on 60mg kodeiinia noissa. Jos ihan nollatolella otat, ni tuntuu varmasti jonkin verran, mutta älä odota paljoakaan.
Alkoholin suhteen tarkkaile oloa ja toimi sen mukaan.
No kaveri sano että ne ois ysikymppisiä 
Joo, eivät ole. Panacodeissahan on se 30mg kodeiinia. Itse jättäisin syömättä noin pienen määrän. Vajarit(kaan) ei ole mukavat.
No voi perkele pitääkö mun nyt murtautua apteekkii täyttämään mun kodeiinivarastot.
Oon muuten aina halunnu murtautua apteekkiin, tai ainakin jo muutama viikko sitten 
Aatelkaa nyt miten paljo kivaa sieltä sais.
hehe, olen itekki aatellu et jos saisin valita 3 laatikkoa apteekista ja nii mitä ottaisin tai jos keikkaisin. Tyhjentäisin tra, trambo ja panacod laatikot
Mä veisin hirveet määrät benzoja ja opiaatteja ja adderalia jne jne…vain onko Suomessa adderalia? Kai sitä jotain piriä ainaski on.
Oho… Mä veisin varmaa Xanorit, Oxyt ja Dexedrinet :mrgreen:
Löysinhän vihdoin apua, kiitos kaikille jotka täällä puhuneet asiasta! etten ole ainut enkä niin huono ihminen kun olen sekaantunut tollasiin… siis minä täydellisyyden tavoittelija/suorittaja…
Neuvoja kaipasin ja sain, kiitos paljon. Mulla pahin vieroitusoire on ahdistus ja masis, tyhjyydentunne jne… eronnut, 3 lasta, exä ottaa muksuja huonosti, ainainen rahapula, opiskelija, lapset: syy elää ja selvitä… 2005 paha masis, joka johti eroon… kamalan taistelun jälkeen, pääsin psykiatriselle poliklinikalle ja sitä kautta sain kelan maksaman psykoterapian… hyötynyt siitä… välillä, välillä sanahelinää… mutta kun olen itse paljon lukenu ja pohtinut itseäni, niin olen hyötynyt… Masiksen hoitoon hyviä keinoja, ennaltaehkäisyä ym. mutta huono itsetunto vaivaa edelleen… enkä ymmärrä miehiä… 18v yhden kanssa ja nyt “markkinoilla”… vaikeeta… vaikka kyllä ilmeisesti vientiä riittäisi ainakin s24:ssa… sekä fiksuille että hörhöille… silti välil nii masis ja huono itsetunto… Panacodeihin jäin koukkuun raskausaikana - sain migreeniin… jaksoin paahtaa täysillä ja olla niin täydellinen äiti, niiden ansiosta… vieroitus meni laitoksella tietämättä mistä h-stä olo johtui… lapsi voi hyvin kaiken aikaa, onneksi… huono äiti-syndroomakin… no ei varsinaisesti, olen hyvä ja liiankin tunnollinen äiti… opiskelen lähihoitajaksi… sen avulla käynyt läpi lapsuutta, omaani ja omien lasteni… vanhenemista, ikäkriisiä, keski-ikää jne jne… hitaasti 2:n vuoden koulu 4:ssä vuodessa… siis keväällä valmistuttava… mutta opiskelu ollut juuri minua varten… oma juttu… miehiä en ymmärrä, ehkä lapsuudesta lähtöisin tää juttu… mutta nyt taas pärjään näin, ei juuri ikäväkään… opiskelu, lapset ja naapurin vaarin “tukeminen” vievät ajan ja energian ja oloista selviytyminen… Nyt on lopetettava kaikkien käyttö… menee muuten maksa ja kaikki sekaisin… opinnotkin kärsii … mutta panat auttavat myös jaksamaan koulua ja arkea… väsymys vaikeuttaa… kun astma puhkesi vuosi sitten syksyllä…
Mutta nyt mentävä nukkumaan… kiitos tuesta ja olisin kiitollinen jos saisin tiedon mistä saisi sitä lehmuksenkukkateetä… bentsot ovat tuntemattomia, masennuslääkkeitä olen kokeillut, nyt käytän (keväällä taas aloitin vaik olin jo lopettanut) zoloftia… aikoinaan kokeilin 6 eriä ennenkuin zoloft löytyä ja toimi heti 4:n viikon jälkeen… triptyliä koetin vuosi sitten unettomuuteen… veti ihan sekasin, ihan ufoksi, tuntui että olen eri planeetalla eri olento… lopetin kauhuissani heti… ja panacodeissa sekin etu että lasten hoito hoituu hyvin, energiaa riittää jne… Mielelläni en käyttäisi uusia muita lääkkeitä tukeakseni codeiinista irtautumista, mutta pelkään todella psyykkisiä oireita, ahdistusta ym… nyt ollut risolisia ahdistukseen, aikoinaan kun sain ne pari vuotta sitten, eivät tehonneet yhtään… mutta nyt yksi helpottaa jo, kahdesta tulee hirvee unetus, mikä ei käy, kun pitää huolehtia lapsista, 6v, 10v ja 16v joka asuu isällään…
ps. jos joku tunnistaa mut täältä ja yhdistää oikeaan elämään, niin rukoilen että et paljasta mitään kenellekään! olen menossa hyvään suuntaan ja vakaasti päättänyt parantaa elämäni laadun… enkä lasten takia pelkästään vaan oman itseni takia myös… itsetuhoiset ajatukset häipyneet todellakin… niitä oli silloin 2005… nyt haluan elää ja nauttia tästä fantastisesta elämästä, maapallosta, ihmisistä jne… ainainen rahapula saa masiksen huippuunsa… niin xoloft vienyt taas seksihalut, mitä mä niillä tekisinkään… olen niin lukossa miesten suhteen, etten uskalla lähelle päästää kuitenkaan… solmussa niin solmussa…
Viikko aikaa “virota”… eli suht järkevään kuntoon, ei ihan tarvi ilman vielä silloin olla panacodeja… mutta ihan vain yksi/pv ainakin vain… … Euforinen olo houkuttelee aika ajoin… siihenhän käytin ennen alkoholia, nykyään alkoholi ei tuo sitä oloa enää… tulee kyllä juotua, auttaa selviämään hetkistä, illasta jne… mutta pystyn tällä hetkellä olemaan myös ilmankin… mutta en halua koko vkonloppua esim. Panacodia tarvitsen ahdistukseen ja energiaksi jotta jaksan olla pirteä, iloinen, tehokas ja mukava äiti lapsille…Ja läheisyyttä (miehistä) välillä ikävä… ihan sellaista kaveruuteen pohjautuvaa… ehkä rakastakin… jos joskus uskallan lähelle jonkun enää päästää…
Mutta sänkyyn mentävä… joululomalla valvottu pitkään ja nukuttu pitkään, nyt normalisoidaan rytmiä lasten kanssa… Syksyt aina myös niin kiireisiä opintojen kanssa että tuskin ehtii ystäviä edes tavata, saati sitten kahvitella tutustuakseni mieheen… ei jaksa sitä prosessia lisäksi…
palaan kyllä sivuille, mutta harvoin mahdollisuus omaan rauhaan… paitsi öisin kun lapset nukkuvat…
Kiitos vielä kaikille neuvoista ja vertaistuesta! harkitsen että kerron terapeutille (edelleen lopetusterapiaa) että olen taas koukussa… hän tiesi siitä kun aloin käymään… mutta on kauheen negatiivinen siihen… ja vähän turhan niuhotusta ja saarnaa asiasta… sama kuin alkoholistakin välillä… kyllä tiedän vaarat ym asiat, aikuinen ihminen ja lähihoitajaopiskelija hyvänen aika, turha saarnata…
terveisin “kunnon äiti ja citizen”, päältä päin siis, sisältä aivan eri luokkaa
hei, en ymmärrä miten nää sivut toimii… en ole saanut mitään vastauksia ja vaikee nähdä mitään johdonmukaista viestilinjaa… olen kyl vähän " tyhmä" tällaisissa asioissa… mut…
koetin vähentää… pitkä-aikaisia codeja… aamuin illoin käytettäviä 12h teho… käytin monta monta päivässä… se kesti vain muutaman viikon mut/ja sai sekasin kyllä oikeesti… liian sekasin vaik itellä tietty hyvä olo… nyt lopetettava ne… tänään otin enää 1,5… ja sain taas normipanacodia… niitä saan nyt sen verran että “vieroitun”… tietty tänään kun sain ne, niin vedin eka 6, sit 4 jne…vähän siideriä… hyvää oloa vaikea vastustaa… varsinkin kun jo monta päivää taistellu henkisiä oireita…tyhjyyttä, paska-elämä fiilistä… jne… vaik yritän prepata, ihanat lapset, olen hyvä äiti, ystäviäkin on ja lisää tulisi jos mulla olisi aikaa jne… miksi silti aina välil tulee ne fiilikset et mikään ei oo mitään… eikö siitä pääse koskaan eroon… mielialalääke auttais vähän jos ei juo alkoa… ja nyt en ole juonut, siksi kait nää huonot fiilikset… nii ja oli vain noita pitkäaikaisvaikutteisia… tänään repes taas kaikki… hyvä olo ja mieli houkuttaa… lapset tykkää kun äiti on iloinen, seurallinen ja jaksaa…
mut pelkään et pahimmat oireet tulee parin päivän päästä kun lopetan pitkä-aikaisten käytön vaik en tiedä, niiden käyttö oli uutta ja outoa ja väliaikaista… mut ma alkaen pitää olla tsemppi, koulu alkaa ja työssä-oppiminen… kyllä huomaavat… tosin olin jo aiemmin niin, et otin aamul yhden jot pääsen käyntiin ja ip:llä ehkä toisen et jaksan… antaa energiaa… se riitti… nyt pelkään tietty vieroitusoireita… olen syönyt nytkin ripulilääkettä ja sitä pitää jatkaa… ja kyl kai fiiliksetkin paranee kun menee vain töihin - lapset on ihania, erityislasten ryhmä ja aikuiset samoin, ei tarvi painaa duunia, paljon aikuisia ryhmässä… mut aikaiset heräämiset, masis fiilikset… ne just et en oo mitään, minkään arvoinen, elämällä ei ole tarkoitusta jne vaik totta kai on omat lapset ja muidenkin lapset tällä alalla, tarhatädiks opiskelen … kuuntelevat korvat ja hellivät kädet…niiden tarve ei lopu koskaan, nykyään lapset oikein imee sitä … miksi silti niin arvoton olo… no pahiten pelkään sitä etten jaksa omien lasten kanssa enkä saa opintoja loppuun. Olen tehnyt 2 vuoden opintoja nyt jo neljättä vuotta, pikkuhiljaa, ollut omaa aikaa, korjannut viimeisen lapsen alkuvuosia kun ero ja masis… jne… koetan jaksaa… buukannut ystävien tapaamisia nyt et sais vertaistukea tavallaan, aikuisten seuraa jne… lapsille seuraa ettei mun tarvi viihdyttää koko aikaa… no sori tää puhetulva ja olen varma et monilla on pahempi tilanne… mut mennyt viime aikoina yli… siis joku 100panan paketti mennyt alle 7päivän… vaarallista varmasti jo terveydelle… mut pakko kait jaksaa p-fiiliksiä… ja buranaa ym en voi astman takia syödä, vain parasetamolia ,joten siksi koetan lopettaa pikkuhiljaa… ehkä vkonloppuna viel esim 5/pv ja sitten 3/pv ja siitä vähemmäks ja vähemmäks…
Kiitos viel näist sivuista, ollut kauheesti apua siinä etten ole ainut … “tavallinen tyyppi” joka painii näiden asioiden kanssa… ja tunsin erään sekakäyttäjän… tossa masennusvaiheessa pelasti mut kyllä itsarilta… pystyin olemaan oma heikko itseni hänen kanssaan ekaa kertaa elämässä… oma huono itseni… enkä ollut huono hänen mielestään… mutta valitettavasti hänen kohtalonsa oli mikä oli… ei auttanut mikään… varsinkaan kun en voinut “antaa” elämääni hänelle…lapset ja niiden etu jne…
nyt mentävä… koetan oppia näitä sivuja käyttämään et näkis vastauksia ym … Mukavaa viikonloppua kaikille ja tsempataan… koetetaan ottaa elämä raakana sellaisena kuin se on… ollut mulla kuitenkin kokemuksia - välillä ei edes mielialalääkettä - jolloin olen nauttinut oikeasti oikeasta elämästä tässä hetkessä… varsinkin lasten takia… avulla… ovat ihania… parisuhteesta en tiedä enkä sellaisesta, en ymmärrä miehiä… selibaatti jatkuu… kyllä se asia ratkeaa aikanaan, nyt saatava opinnot päätökseen, hoidettava lapset ja koetettava tsempata itseäni treenaamaan… astman hoidon ensi tärkeä asia, kunnosta huolehtiminen… viime keväänä onnistui ja ekaa kertaa elämässä nautin liikunnasta, viiletin pitkin mantuja lujaa kävelyä… mut nyt mentävä… heippa! ja tsemppiä kaikille! t:s
Näyttäs et tähän viestiketjuun on tullut viestejä viimeksi vuonna 2007. Joten yllätyin kun sain postilaatikkoon viestin tästä uudesta. En edes muistanut että olenkaan täällä rekisteröityneenä. Tää toimii siten että kun joku tähän ketjuun vastaa niin saat ilmoituksen sähköpostiin. Aktiivisemmat ketjut näkyy kai ekalla sivulla.