Viime kirjoituksen jälkeen menin kauppaan 20:45 ja ostin juomia. Join 2 annosta, seuraavana päivänä 1 annoksen jne. joka päivä vähän.
On tosi huonot työolot ja se toimi nyt sellaisena kuormittajana, että raittius ei jatkunut 16. päivää enempää. Se on kuitenkin ennätys.
Nyt olen ollut taas pari päivää selvinpäin ja alkanut katsoa uutta työpaikkaa.
Mitä teille muille kuuluu?
Tosi hyvä, että olet pystynyt vähentämään määriä ja pysymään pienissä määrissä. Se on jo jotain se! Minulla on määrät ja kerrat jonkin verran lisääntyneet eli taitaa mennä huonommin kuin kertaakaan aiemmin, tai no ehkei nyt ihan, mutta huonosti joka tapauksessa. Minäkin olen pari päivää vasta ollut juomatta. Tsemppiä! 
Minähän rämmin yhä vaan päihdesuossa. Haluan parantua,mutta sitkeää on tämä homma
Tsemppiä @Lempea_kettu @Viiwa ja @Lintuanna !
Voisin melkein sanoa että tiedän miltä teistä tuntuu!
Lähetän virtuaalisen halauksen samalla kun itse morkkistelen mennyttä viikkoa! Tästä noustaan!
Älä ruoski itseäsi liikaa. Sinä olet sairas ja toipuminen on oma prosessi.
Kiitos kaikille, saan kirjoituksistanne voimaa.
Seurustelen näiden tölkkieni kanssa. Ennen klo ilta yhdeksää iski tuska. Jääkaapissa ei ollut kuin yksi 0,5 olut, enkä selviäisi illasta, yöstä… Olin niin helvetin väsynyt, etten jaksanut lähteä ulos kämpästä. Jokin järjenääni takoo päähän: “tämän on loputtava, sinun on muututtava.”
Antakaa siis anteeksi. Eikös se ole jo voitto, ettei juomaa ole kuin se yksi ja kohta ei sitäkään ja haluaa lopettaa juomisen? Tuntuu taas niin äärettömän tyhjältä kuin olisi avaruuden pimeys ympärillä. Jos olisin huomisen selvinpäin ja sunnuntain myös. Siitä lähdettäisiin taas rakentamaan parempaa huomista.
Noniin, nyt on alkotonta kämpässä. Olen juonut tänään koko päivän aikana yht. 7,5 annosta. Alkoholistille se ei ole mitään. Aivan liian vähän. Hoen itselleni, että nyt se on loppu. Samalla tunnen itseni naurettavaksi. En koskaan kirjoita tänne, kun olen juonut. Nyt kirjoitin. Olen myös alkanut juoda työpäivien aikana, jos se on mahdollista… jep. Paska minä. Kohta joku huomaa ja se on potkut, ellei ole jo huomannut… hoitoon en lähtisi. Se olisi nöyryytys, mieluummin irtisanoutuisin.
Rintaa pistää, päätä pakottaa, hikeä puskee pintaan… ei kukaan minua usko, että muutun. Jos vain lopettaisin juomisen. Se riittäisi.
Olen himoinnut pelaamista monena iltana. Onneksi on esto. Yritän olla yhtä rationaalinen juomisen kanssa. En juo, kun ei ole. Ongelma onkin ollut, että viime aikoina on ollut pakko olla juomaa, jotta voi juoda jos huvittaa.
Enää en juo. Nyt sen päätin. En usko itseäni, mutta haluan uskoa ja päätän olla itseäni kohtaan hyväuskoinen…
Taidan olla lähellä sydänkohtausta. Stressi on jyllännyt kehossani kuukausia. Hiki ja rintakipu tulevat yhdessä, öisin, päivisin, iltaisin. Pelkään että koen äkkikuoleman nuorena, kuten lähisukulaiseni. Hänen elämäntapansa muistuttaa omaani. Rintakipu on mietityttänyt jo pitkään ja se kauanko kroppani jaksaa. Haluan raitistua ja elää hyvää elämää. Toivon todella, että pystyn nyt muuttamaan elämäntyyliäni terveeksi ja rukoilen, että pääsen irti alkoholista.
Uusi ihana aamu ja aamun ensimmäinen ajatus: -Tänään en juo. Ja pidän tästä kiinni. Seuraavat 12 tuntia ovat vaarallisimmat, mutta sen jälkeen helpottaa.
Tervetuloa mukaan seuraamaan taistelua, joka alkoi nyt.
Jos olisit minun tuttavani, toivoisin että pyytäisit minulta apua. Sanoisit auta. Usein ihminen auttaa, kun apua pyytää. Onko sinulla ketään ketä voisi olla avuksi? Ketä kuuntelisi? Voisi olla hyvä olla jonkun luona hetken aikaa. Ehkä siten pääsisi kiinni raittuiden syrjään. Rintapisto on huolestuttavaa. Oletko mitannut verenpaineesi? Se on vähän sellainen asia mitä ei ehkä vaan halua tietää. Avun pyytäminen on vahvuutta. Muista se. Aina ei tarvitse pärjätä itsekseen.
Pidä tuo aamun ajatus! Voimia!
Hei,
Kiitos. Verenpäine on yleisimmin aina hyvissä lukemissa, mutta nyt en ole mitannut. Uskon, että stressi rinnassa tykyttää ja varoittaa. Kehoittaa tekemään muutoksen nyt, kun vielä mahdollista.
En lähde pyytämään keneltäkään apua, koska se ei ole minun juttu. Se nöyryytyksen määrä olla jonkun edessä heikko ja apua tarvitseva sen vuoksi, että itse kaadan alkoholia kurkkuuni, on vaan täysin mahdoton. Kiitos kuitenkin ehdotuksesta. Minulla on ollut sen verran myrkyllisiä ystäviä elämässä, etten heihin luottaisi, omaan apuun voin sen sijaan tässä ongelmassa luottaa, koska alkoholisti voi laittaa korkin kiinni itse. Ei tässä niin rappiolla olla, etten yksin selviäisi. Krapulaa ei ole, koska käyttö siihen nähden maltillista, mitä se yleensä ois eli mentäis 15 annoksen hujakoille kohdallani. To: 1,5 annosta, eilen 7,5 annosta.
Olen päättänyt olla viikonlopun raitis. Yleensä, minkä päätän, se pitää.
Huomenta. Voi että kun muistuttaa omaa mennytä elämää. Puskin hampaat irvessä eteenpäin, “en kyllä keneltäkään lähde apua pyytämään… ja mistä pyytäisin? Nehän naurais ja pilkkaisi minua, koko kylä tietäis sitten että olen juoppo” jne…
Mutta sitten tuli päivä jolloin toinen alkoholisti kertoi mitä alkoholismi on ja miten siitä voi toipua. Hän ajeli autolla ja oli töissä, siistin näköinen terve ihminen… minä ihmettelin että muka alkoholisti? Mutta siitä on kauan aikaa. Nykyään lehtien palstoilla ja tv:ssä ihmiset myöntää alkoholisminsa tai huumeiden käyttönsä ja miten ovat toinpuneet siitä, eikä siinä ole enää häpeämistä. Aika on muuttunut.
Minulle sanottiin että katso menneisyyteen, oletko yksin onnistunut raittiina pysymään, tai edes oppinut kohtuu käyttöön? En ollut.
Ja tuo sairastelu, just niin minullakin oli, kamalat kivut välillä. Oliko lienee maksa vai vatsa vai sydän, en tiedä, lääkäriin en mennyt ja kivut loppuivat kun raitistuin. Tosin tuli muita sairauksia mutta niihin hain apua ja sain.
Tsemppiä. En kirjoita että hae apua ennenkuin on myöhäistä, (vaikka kirjoitinkin) koska se vain ärsytti minuakin kun tultiin neuvomaan. Sitten kun raitistuin hain apua moneen muuhunkin vaivaan ja sain.
Miten sen nyt ilmaisisin. Minulle tänne kirjoittelu on sitä apua, mitä kaipaan. En kaipaa muuta, enkä tavoittele raitistumisella muuttuvani kokonaan toiseksi ihmiseksi. Olen ollut pitkiä aikoja raittiina, enkä ole muuttunut yhtään mihinkään niinä aikoina, olen vain saanut elää terveellisempää elämää.
Kiitos huolesta, että nyt pitäisi tehdä jotain, mutta enkös minä jo tee kirjautumalla tänne? Pitäisikö olla jotain muuta, parempaa tai hienompaa? Jokin katumuksen ja nöyrtymisen vaellus muiden ihmisten yhteyteen, jonka jälkeen olen parempi ihminen ja pysyvästi raitistunut?
Ehkä persoonallisuuteni ja käytökseni syvempi muutos kaipaisi vuosien psykoterapian käynnistämisen, mutta kun en ole siitäkään kiinnostunut. Pidän itsestäni ja elämästäni. Haluan vain lopettaa juomisen, kuten lopetin pelaamisenkin. Haluan säästää rahaa ja saada toteuttaa sellaisia juttuja, joihin alkoholin jatkuva kippaaminen ei istu.
Masennusta minulla ei onneksi ole tällaisesta alkoholin läträyksestä huolimatta. Onneksi kestän juovaa elämäntyyliä ilmeisesti keskivertoa paremmin, mutta erilaiset säryt huolestuttavat, joten haluan laittaa korkin kiinni. Itse juon, kukaan ei pakota, minun maailmankuvassa asia on helposti korjattu, kun päätös on tehty. Ongelmahan on, että päätös horjuu tai sitä ei ole. Juomisen juurisyyt ovat tiedossa.
Tuo on niin surullista, ettet tunne voivasi luottaa kehenkään. Voi kun jostain löytyisi sellainen voima ja rohkeus, että joku kelpaisi. Huomaan että nämä neuvot harmittavat, eikä sinulla ole mitään velvollisuutta niitä noudattaa, tietenkään. Voit ihan hyvin taistella yksin meidän seuratessa ruudun takaa. Parempi sekin kuin täysin yksin. Ei meistä varmaan kukaan tarkoita, että sinun pitäisi muuttua mihinkään muuten kuin laittaa korkki kiinni. Siksihän täällä ollaan, eikä meistä kukaan valitettavasti tunne sinua muutoin. Mutta toivottavasti päätöksesi nyt pysyy, parastahan tässä vain sinulle toivotaan! 
Minunkin on kyllä sanottava, että pelkästään plinkin tuella en lopulta kovin pitkälle pötkinyt, vaan pienikin juttelu parin ihan tosielämässä tietämäni ihmisen kanssa auttoi enemmän. Jo se, että tiesin heidän tietävän ja olevan tarvittaessa viestin tai luurin päässä oli eri asia kuin se, että tiesin voivani kirjoittaa plinkkiin. He eivät siis olleet läheisiä ystäviä, vaan etäisiä tuttuja. Sellaiset valitsin tarkoituksella tuekseni, osin siksi, että tiesin heidän puljanneen saman aiheen parissa ja osin nimenomaan siksi, etteivät olleet ennestään läheisiä. Ei tarvinnut olla heikko ja haavoittuva kenenkään ns. tärkeän edessä, tai tarvinnut pelätä että kaikki tietävät pian.
Tsemppiä, kettu!
Hei,
En ole sanonut, etteikö minulla olisi läheisiä ihmisiä, mutta aiemmat myrkylliset päihdeystävät ovat nyt sattuneesta syystä jääneet hieman taakse. En ole sellainen tyyppi, joka menee märisemään jollekin siitä, kun tuli juotua tuoppi olutta tai kaksi tai viisi ja tekee tästä lopettamisesta elämää suuremman ongelman, josta pitäisi laulaa satunnaisille tuttaville apua pyytäen. Tiedän missä menen, en kaipaa keneltäkään olkapäätä ongelmaan, jonka olen itselleni juomalla aiheuttanut.
Tiedän tyyppejä, jotka ovat lopettaneet juomisen ihan itse, ilman päihdelinkkiä, AA:ta tai psykoterapiaa. Ehkä minunkin pitäisi harkita, onko päihdelinkki alusta, joka ylläpitää ongelmaa sen sijaan, että korjaisi. Jatkuva aiheen esillä olo, kun on elämässä paljon muutakin täytettä, ei ole hyväksi. Vuosia olen roikkunut täällä ja ehkäpä pieni tauko tekisi hyvää.
Sehän on tosi hienoa, että koet aiheen ja ratkaisun olevan aika simppeli, eihän siinä ole mitään vikaa. Itse luultavasti pidin ongelmaa jotenkin kokonaisvaltaisempana ja kaipasin siihen hieman erilaistakin taustatukea. Tämähän on kuitenkin vain keskustelua, minkä on tarkoitus tsempata ja antaa neuvoja kunkin omien kokemusten pohjalta. Jos et sellaisia halua, on sekin täysin ok sanoa. Jos kerrot minkälaista tukea meiltä kaipaat, sen tämän porukan tietäen varmasti saat.
Jos haluat pitää taukoa, on se minusta harmillista. Mutta ei täällä tietenkään muiden takia olla, jos se tuntuu lähinnä pahentavan tilannetta. Pääasia on, että tavoitteesi toteutuvat ja homma hoituu maaliin, ihan niillä keinoin kuin itse valitset.
Kuulostaa joka tapauksessa hyvältä, että elämässäsi on paljon meneillään. Se auttaa varmasti. 
@Lempea_kettu musta sekin on jo jotain, että käy täällä kirjoittelemassa. Päihdeasioiden “gurun” Stanton Peelen mukaan suurin osa ihmisistä raitistuu itsekseen, siksi minäkin sitä yritän, paitsi että Plinkin ansiosta koen, että en ole ihan yksin. Raitistuin reilut 8 vuotta sitten myös Plinkin avulla, vaikka aikamoista räpiköintiä ja taistelua se silloinkin. Jatkuvaa retkahtelua, kunnes lopulta tuli se viimeinen retkahdus. Sitä ennen moni oli jo suositellut minulle useaan otteeseen, että hae apua muualtakin kuin Plinkistä. En hakenut ja lopulta tosiaan onnistuin. Siksi luotan näin käyvän nytkin. Sinullakin on muistaakseni kokemus Plinkin avulla raitistumisesta useammaksi kuukaudeksi, se voi olla mahdollista nytkin.
Vielä todettakoon, että en missään nimessä väheksy avun hakemista. En vain usko, että se on kaikille se juttu. Olen toki itsekin sitä miettinyt nyt, kun menee vain paljon huonommin, mutta vielä en ole valmis luovuttamaan. Älä, Kettu, sinäkään luovuta!
Juomisen just lopettanut ihminen ei välttämättä halua kuulla säälittelevää voivottelua, kuinka paskasti sillä menee ja kuinka epävarmaa on tämäkin päätös siellä ylhäisessä yksinäisyydessään, joka on vain lukijan tulkinta.
Olen just ollut 16 päivää raitis. Sen jälkeen työstressin takia olen jälleen alkanut juomaan päivittäin satunnaisia määriä, mutta säännöllisesti. Minua oksettaa, että työpaikan ilmapiirillä on noin suuri vaikutus minuun. Olen taas lopettamassa ja olen aivan 100% varma, että onnistun. Jos en olisi, olisi sama juoda itsensä katuojaan samantien ja lähteä pyörimään tuonne kaduille pussikaljaa juomaan. Itselleni kirjoittelen ja jos tässä alkaa kovin nössöilemään tai säälimään itseään niin ei siitä lopettamisesta tuu kyllä yhtään mitään. Sisua se vaatii ja kanttia ja sitä mulla just nyt on takataskussa ja rintapielessä. Tämähän akka ei luovuta, katsokaapa vaan, minä onnistun, vaikka en lopettaisikaan sillä perinteisellä tyylillä, jossa tunnustetaan voimattomuus alkoholin edessä ja tunnustetaan synnit puolitutuille apua hakien. Kai minä nyt voin päättää siitä, mitä suuhuni laitan eli juonko vai en. Jos en voi, niin se on sama lähteä suorilta viinakauppaan.
Toivottavasti joku lukija ymmärsi, mitä koen just nyt, kun mennään ekaa päivää selvinpäin.
Minun juominen tai juomatta jättäminen ei kuulu kenellekään. Haluan olla anonyymi ja pitänyt tämän ainoana alustana, jossa olen voinut tuntojani kirjoittaa suht vapaasti. Liian paljon menetettävänä sen puolesta, että lähtisin julkiseen ryöpytykseen tunnustamaan alkoholismiani. Jos se on hampaat irvessä elämää, niin varmaan se voi olla, mutta ei ole sanottua, etteikö silläkin tyylillä voisi raitistua. Joka kylällä on omat tiedetyt nykyiset ja entiset juopot. Ihmiset antavat toisilleen eri leimoja, mutta tärkeintä on, mitä ajattelet itsestäsi, kuinka se värittää päiviesi kulkua ja kuinka uskomuksesi itsestäsi ohjaavat elämänkulkua niitä asioita kohtaan, joihin voimme vaikuttaa.
Ylipainoinenkaan ei lähde torille tekemään tunnustusta vaan alkaa tekemään muutoksia arjessa laihtuakseen. Itselläni on elämänmuutos tässäkin, olen eilisestä alkaen jättänyt herkut pois alkoholin lisäksi. Herkkujen syöminenkin on sellaista hieman holtotonta tunnesyömistä, kuten juominenkin on tunnejuomista. Molemmat ylläpitävät toisiaan.
Minun muutos on nyt se, että en juo. Ja laitan muutkin elämäntavat vähitellen kuntoon juomisen ympäriltä.
En luovuta, äläkä sinäkään! Tästä mennään eteenpäin eikä todellakaan luovuteta! Kesä edessä! Laivan kurssi on käännetty.
Toinen aamu selvinpäin. Eka tavoitteeni oli olla 2 päivää eli viikonlopun yli raitis. Kun takana on raitis lauantai niin vahva usko siihen, että kyllä tämä sunnuntaikin on, kun olen niin itselleni luvannut. Kaupassa en käy tänään ollenkaan, koska eilen tein ostokset useammalle päivälle. Sellainen rauhallinen olo. Hyvä minä.
Seuraava tavoite on vappu.
(Olin muuten pääsiäisen raittiina.) Olen aika ylpeä itsestäni. Muutenkin vahvistan mieluummin sitä hyvää ja kiitollista oloa kuin sellaista negatiivisempaa ajattelutapaa. Tutkittu juttu, että sillä on vaikutus hyvinvointiin.
Rauhallista sunnuntaita kaikille. Kuullaanpa vappuna uudestaan, miten päätöksessä on pysytty. Nyt keskityn muutaman päivän ajan muihin elämäni tärkeisiin asioihin hyvinvointini tueksi.
