Hei, tervetuloa ja kiitos kommentista! Hyvä kuulla, että vertaistuki auttoi tupakanpolton lopettamiseen. Toivon mukaan sama toistuu nyt juomisen vähentämisen/lopettamisen suhteen 
Pyrin täällä kirjoittelemaan, joskus aktiivisemmin ja välillä vähemmän aktiivisesti riippuen muusta elämästä. Kiva jos se jotain kiinnostaa tai jollain lailla auttaa/motivoi, itsekin tykkään lueskella muiden ketjuja.
Tässä taas viikonloppu lähestyy ja tuntuu että pitäisi raportoida tänne miten on viikko mennyt 
Viime viikollahan oli hieman poikkeustilanne siitä mun tarkasta rutiinista, kun meillä oli tiistaina vieraita ja juotiin muutama lasi viiniä. Mietin sitä sitten perjantain lähestyessä että pitäisikö tässä sitten pitää perjantai holittomana päivänä sen tiistain sijaan, vai olisinko niin kuin sitä tiistaita ei olisi ollutkaan kun se oli erikoistilaisuus… päätin olla kommentoimatta asiaan mitään ja odottaa, mitä puoliso sanoo. Hän ei sanonut asiasta mitään, ei ehdottanut drinksuja mutta ei myöskään huomauttanut että “nyt pitää sitten olla kuivin suin kun tämän päivän kiintiö meni jo” - juotiin vaan teetä kaikessa hiljaisuudessa, niin se jäi ikään kuin automaattisesti holittomaksi päiväksi.
Lauantaina oli yksi tapahtuma, jossa halusin ottaa pari, joten sunnuntai jäi sitten holittomaksi. Join silloin lauantaina kolme, eli pysyin kiintiössä, mutta varmaan olin vähän huonosti syönyt niin ne kolme juomaa tuntuivat menevät keskivertoa pahemmin huiviin. Yöllä nukuinkin sitten huonosti, heräsin aamuyöstä sydämen tykytyksiin ja vatsakin vähän oireili 
Ei sitä krapulaksi voinut sanoa, mutta vähän sivuoireita kuitenkin tuli noinkin pienestä määrästä. Vähän kieltämättä kismitti, en kokenut ansaitsevani mitään oireita kolmesta juomasta.
Puoliso mainitsi sitten jokin päivä ohimennen “nyt kun ollaan vähennetty juomista niin paljon, en kyllä yhtään kaipaa sitä” Mumisin jotain myöntävän kuuloista mutta totta puhuen itsekseni ajattelin “puhu vain omasta puolestasi” 
En ole itse kyllä päässyt vielä yli siitä kaipuusta, että kylläpä olisi mukava ottaa muutama lasi viiniä näin viikonlopun (tai minkä tahansa tilanteen) kunniaksi. Toisaalta huomattavaa edistystä on kyllä tapahtunut, että en ainakaan himoitse viiniä tavallisena arki-iltana.
Toki juominen on tapa, johon olen itseni totuttanut, ja nyt totutan itseäni siitä pois. Se onnistuu pikkuhiljaa, mutta ei se niin helppoa ole. Puolisolle se on näköjään paljon helpompaa, toki hänellä ei missään vaiheessa mitään ongelmaa ole ollutkaan. Hänelle juominen on nimenomaan vain tapa, ja varmaan pitkälti minun vaikutustani. Siksi onkin oikeastaan minun kannaltani ihan hyvä ulkoistaa vastuuta omasta juomisestani vähän hänen niskoilleen - hän kun saattaa niin helposti päättää olla juomatta, eikä minulle se päätös olisi niin helppo. Oletettavasti viime perjantainakaan hän ei edes yhtään miettinyt että pitäisikö juoda vai ei, eikä tehnyt laskelmia kiintiöistä eikä mitään… ei vaan tullut mieleenkään juoda ja sillä selvä.
Tämä kuntoiluprojekti kyllä toimii hyvin juomisen vähentämisen tukena. Kuntoilu kun hankaloittaa juomista huomattavasti Opin vastikään, että alkoholi treenin jälkeen huonontaa lihasten kasvua, eli treenipäivänä ei kannata juoda. Toisaalta treeniä edeltävänäkään päivänä ei toki kannata juoda, kun lievätkin sivuoireet huonontavat treeniä ja krapulassa kuntoilu on suorastaan hengenvaarallista. Ja kun kuntoilen viitenä päivänä viikossa niin eihän tässä oikein kerkiä juomaan missään vaiheessa 
Lisäksi alkoholi hidastaa rasvanpolttoa, mikä ei myöskään ole oikein eduksi tavoitteilleni. Eli mitä vähemmän juon, sen parempi kaikessa suhteessa. Jos tässä nyt oikein vielä aivopesen itseäni, saatanpa vielä muuttua absolutistiksi 
No, totta puhuen en oikeasti haluakaan ihan absolutistiksi. Jonkinlaisia nautintoaineita on mielestäni hyvä sallia itselleen. Olen kasvissyöjä enkä mikään makean herkuttelija - en käytännössä koskaan syö mitään kakkuja, leivoksia, karkkeja tms. niin on se hyvä että voi hemmotella itseään jollain tavoin eikä tarvitse kieltäytyä kaikesta. Eipä sillä että se ruoan suhteen olisi minulle mitenkään vaikeaa, en siis vain välitä makeista herkuista enkä halua syödä eläimiä. Sosiaalisissa tilanteissa on kuitenkin mukava, että voi nauttia jostain yhdessä muiden kanssa - jos ei se ole kakkua niin vaikka lasi skumppaa juhlissa.
Tästäpä tulikin varsinainen romaani. Tsemppiä kaikille kohta tulevaan viikonloppuun ja muutenkin syksyn jatkoja
2 tykkäystä
“Puhu vain omasta puolestasi” 
Repesin.
Olipa ihana “romaani”. Oikein hyvää viikonloppua sinne 
1 tykkäys
Kiitos samoin sinne hyvät viikonloput
Hyvä että huvitti tuo itsekseni mutina, vähän koomistahan tämä on mutta toisaalta hyvä ettei toinen näe pääni sisälle
Se huvitti minuakin. Varsin tervetullutta avoimuutta (ja ehkä selviytymishuumoriakin?), jotka tässä aiheessa ovat tarpeen.
Harmi, että en ole jaksanut ja saanut vielä aikaiseksi kommentoida ketjujanne, RonjaK ja Soodakupla (ja muutkin Vähentäjät). Sen haluan kuitenkin ilmaista, että luen aina kirjoituksenne ja ne herättää ajatuksia. Olen itse siis “palannut” tänne Lopettajista ja kahdeksan vuoden raittiuden jälkeen olen välillä itsekin vähän pihalla, että mitä nyt touhuan. Vähentäminen on kuitenkin jostain ihmeen syystä onnistunut 
, viimeistä kolmea päivää lukuun ottamatta, varsinaisia juomishalujakaan ei ole jostain syystä ollut ja tällä nyt mennään. Rehellisyyden nimissä haluan kuitenkin sanoa, että en usko, että itsestäni on kohtuukäyttäjäksi lopunelämääni. Jotkut siihen kyllä pystyvät ja se varmasti liittyykin siihen onko vain tapajuoja vai jo riippuvainen sekä siihen mahdollisen riippuvuuden asteeseen. Nämä asiat ovat niin yksilöllisiä.
Tsemppiä teille kummallekin ja kaikille muillekin Vähentäjille -kiva, kun kirjoittelette.
2 tykkäystä
Hei Lintuanna, kiitos kommentista, mukava kuulla että käyt kuitenkin lukemassa vaikkei aina tulekaan kommentoitua. Onhan se aina kiva saada jotain kaikupohjaa ajatuksilleen, vaikka itseään varten täällä kirjoittelekin. En itsekään ole kovin aktiivinen kommentoimaan muiden ketjuihin, vaikka lukemassa käynkin - joskus ei vaan osaa oikein sanoa mitään 
Silloin kun täällä aloin kirjoitella keväällä, oli pari muuta vähän aktiivisempaa kommentoijaa, mutta heitä ei ole viime aikoina näkynyt. Eipä sillä, olin itsekin kesällä monta kuukautta kokonaan poissa palstalta, sitä sattunee kaikille.
Hyvä kuulla, että vähentelysi on onnistunut hyvin
2 tykkäystä
Sitä vielä piti tässä raportoida, että viime viikonloppuna jäi juomamäärät toista kertaa peräkkäin reippaasti kiintiön alle. Käytiin perjantaina muutamalla drinksulla kaveripariskunnan kanssa ja join siellä kolme, muuten en mitään koko viikonloppuna 
Menin nyt sitten vielä sanomaan ääneen sen ajatuksen, mitä olen pitkään kaihtanut: mitäs jos joisimme vain sosiaalisissa tilanteissa tai kun on jotain erikoista, eikä harrastettaisi ollenkaan sitä kahdestaan sohvalla tissuttelua pelkästään siksi kun on viikonloppu. Puoliso suostui oikein mielellään ja heti teki mieli purra kieltä, kun menin möläyttämään moisen ehdotuksen 
Minulla on näköjään tällainen klassinen “enkeli ja piru olkapäällä” -tilanne: toisaalta oikeasti haluan pitäytyä hyvinkin vähissä juomamäärissä, mutta jokin osa minussa kuitenkin haraa vastaan sitä muutosta. Kai sitä jollain tasolla on aina identifioitunut alkoholin nauttijaksi ja siitä on jotenkin ikävä päästä irti. Toisaalta yritin miettiä oikein objektiivisesti, että oliko se sohvalla tissuttelu nyt oikeasti niin mukavaa, kun se kuitenkin johti aina siihen arpomiseen, että vieläkö voisi ottaa yhden ja sitten toisen ja sitten pitäisi salaa saada jotenkin lisää, kun ei se pari lasia kuitenkaan mihinkään “riittänyt”. Sekö oli sitten muka niin mukavaa ajanvietettä sen sijaan, että voisi rauhassa istua ja juoda teetä eikä tarvitse pähkäillä, miten sitä teetä saisi lisää
Pikkuhiljaa tässä päästään eteenpäin. Huomaan kyllä muutoksen jo kevääseen verrattuna, kun lukee aikaisempia juttujani - aluksi se 7 annoksen viikoittainen raja tuntui lähes mahdottomalta, melkeinpä epärealistiselta, kun nyt se taas tuntuu jopa turhan korkealta. Ei tarvitse juoda edes sen vertaa. Ajatella 
2 tykkäystä
Taas on perjantai ja täällä sitä ollaan taas raportoimassa. Viime viikonloppuna tämä vähentely ryöstäytyi suorastaan käsistä, sillä meni koko viikonloppu ihan kuivin suin Osittain tähän oli syynä se, että puolisolla oli flunssaa ja minullakin vähän kurkkua kutitti siihen malliin, että pelkäsin taudin iskevän päälle. Kuntoilut jäi siis muutamaksi päiväksi kokonaan pois, ja mieli pirulainen tietenkin rupesi heti kuiskuttelemaan, että nythän voisi sitten ottaa vähän kuppia kun ei kerran ole salille menoa… mutta tiesin ettei se toki flunssasta toipumista tai sen estämistä ainakaan edistäisi, joten en sitten ottanut kerrassaan mitään. Menihän se viikonloppu siinäkin, eikä se flunssa minulle loppujen lopuksi edes tullut.
Tänään on sitten tulossa pari kaveria kylään drinksuille ja napostelemaan. Oli jo sovittu puolison kanssa, että huomenna on lepopäivä salilta, niin tänään kärsii sitten muutaman viinilasin juoda. Täytyy vaan pitää huolella kiinni siitä, ettei naukkaile liikaa, ja että syö hyvin samalla. Huomaa kyllä että hillittykin juominen tuntuu niin ikävästi seuraavana yönä ja päivänä nykyään Harmittaa, kun ei tunne “ansaitsevansa” sitä kehnoa oloa kohtuukäytön jälkeen. Ei kai tässä nyt joudu rupeamaan ihan raivoraittiiksi sentään
Kieltämättä odotan aika innokkaasti sitä ensimmäistä viinilasillista. Kaksi viikkoa on siis siitä kun viimeksi join, ja mukavasti tämä aika on mennyt. En enää usko, että seitsemän annoksen viikkoraja tulee edes täyteen tänä(kään) viikonloppuna, eli kyllä tässä on selkeästi edistystä tapahtunut! Taputtelen nyt sitten itseäni olalle tästä saavutuksesta. Kivaa viikonloppua kaikille
1 tykkäys
Sullakin vaikuttaa menevän hyvin juomisen vähentämisen suhteen. Joskus se flunssa tai pelkkä flunssan pelkokin voi olla onni onnettomuudessa. 
Sulla on tärkeitä, mutta myös hauskoja, elämänmakuisia tekstejä ja kommentteja, joita on kiva lukea. Esimerkiksi se, mikä liittyi kumppaniisi ja alkoholin haluun/käyttöön “puhukoon vain omasta puolestaan” tjsp. ja tuo, että “Ei kai tässä nyt joudu rupeamaan ihan raivoraittiiksi sentään 
”. Huumori on tärkeää, selviytymistäkin tukevaa.
2 tykkäystä
Tuosta ihmisiä vaivaavasta häpeästä, kun päästäisiin, niin alkaisi moni ongelma ratketa, kuin itsekseen -kyllä pitää vaikeistakin asioista voida puhua.
Moni pyörittelee kaiken maailman juttuja mielessään ja kuvittelee olevansa jotenkin ainutkertainen ongelmansa suhteen, vaan kuinkas sitten käykään, kun alkaa ihmisten kanssa puhelemaan: sitähän voi huomata, että muillakin on ongelmia, jos minkälaisia.
Ei tietenkään ensimmäistä kertaa tavattaessa synnytetä koko elämäntarinaa, mutta kyllä työkavereiden ja muidenkin tuttujen kanssa voi availla keskustelua aroistakin aiheista.
Ei se tee ihmisestä heikkoa tai huonoa, jos avautuu jollekin.
Alkoholismi varsinkin on sellainen sukupolvien yli jatkunut trauma, jota hävetään niin perkeleesti. Osa senkin on toki onnistunut naamioimaan hörönaurun ja ihmeellisen normalisoinnin taakse, jossa on ihan okei olla kaikki mahdollinen vapaa-aika tillin tallin. Vaan kyllä hekin siitä kärsivät, aivan varmasti. Ei ole toinen toista kummenpi, ei saa kuvitella, “kun tuokin tuohon kerran pystyy ja tuntuu nauttivan elämästään”, se on illuusio se.
Alkoholiriippuvuus nakertaa ihmisen itsetuntoa, kun huomaa, ettei enää pysty touhua hallitsemaan. Kaikki aika selvinpäin saattaa alkaa kulua, ainakin alitajuisesti, alkoholin ympärillä. -Ottaisiko illalla pari-oliko kotona yhtään juomaa-poikkeaisiko matkalla vieraassa kaupassa-mitähän muuta sitä ostaisi, ettei vaan kaljaa-ehdinkö ennen ysiä kaupalle-onkohan juhlissa alkoholitarjoilu-en kyllä saa ilman unta-nyt olen kyllä huikan ansainnut-olipa hyvä päivä-olipa huono päivä. Kun myöntää itselleen olevansa alkoholisti, voi paraneminen alkaa, jos kaikki nuo yllämainitut normalisoi ja ohjelmoi itsensä uskomaan satuun, jossa hallitsee alkoholia, niin mitään paranemista ei voi tapahtua. Oli sitä sitten vaatimassa puoliso, lapsi, työnantaja, pappi tai ystävät.
Tämä osasto “Me vähentäjät” on hyvä paikka alkaa pohtimaan alkoholin käyttöä ja siitä aiheutuvia ongelmia tai tunnetiloja, mutta kyllä näitä miettivälle se ainoa oikea paikka on “Me lopettajat”. Jos kaltevalle pinnalle on kerran ajautunut, niin ei se kohtuukäyttö enää onnistu. Kyllä siinä keinulaudan keskelläkin aikansa tasapainoilee, mutta ei sitä pitkään jaksa.
Nykymaailmassa ja varmaan entisessäkin maailmassa, on niin paljon miettimistä, että on paljon helpompaa heittää addiktiot romukoppaan ja keskittyä itse elämään, joka on kaikilla omanlaisensa, ei sen parempi tai huonompi. On hyvä muistaa, että rikkailla on rikkaiden ongelmat ja ihminen on juuri niin onnellinen, kuin itse päättää olla.
1 tykkäys
Kiitos kommentista Tuntuu aina kivalta kuulla, että jotain kiinnostaa ja välillä vähän huvittaa omat juttuni
Kyllä tämä reilu vähentäminen on onneksi ajoittaisen tökkimisen jälkeen lähtenyt hyvin käyntiin, ja tuntuu hyvältä. Tässä on ollut vähän niin kuin kaksi erillistä “kautta” tässä hommassa - aloitin vähentelyn silloin keväällä (kun aloitin tämän ketjun) vähän vastahakoisesti ja välillä kompastellen, kesä meni sitten vähän hällä-väliä-meiningillä, kun taas loppukesästä otin kunnon ryhtiliikkeen ja tässä on nyt mennyt useampi kuukausi huomattavasti paremmin. Kaipa sitä viimein on tottunut vähempään käyttöön, eikä sitä vastaan tarvitse enää hangata tai miettiä tekosyitä, miksi tällä viikolla saisi juoda enemmän kuin oman kiintiönsä jne. Esimerkiksi tuo viime perjantain kaverien visiitti pysyi hyvin käsissä: join kyllä sen neljä viinilasia (mikä on kertakäytön ehdoton yläraja), mutta samalla söin hyvin ja join paljon vettäkin, niin ei tuntunut mitään “sivuvaikutuksia”. Lauantaina join yhden oluen ja siinä se.
Tänään on taas kaveripariskunta tulossa illalliselle, mutta mies autoilee ja nainen imettää pikkuvauvaa, joten niistä ei tule mitään kosteita bileitä Itse juon varmaan pari olutta ruoan kanssa ja sillä selvä. Pikkuhiljaa alkaa tulla yhä enemmän luottoa siihen, että homma pysyy käsissä eikä pelota juurikaan, että lähtee lapasesta. Pidän silti toki koko ajan mielessä, että lipsahtaminen on mahdollista enkä halua antaa sille tilaisuutta.
Hyvää viikonloppua sulle ja kaikille muillekin palstalaisille
3 tykkäystä
Kuulostaa hyvältä. Itsekunnioitus ja sisäinen hallinnan tunnekin varmaan kasvaa joka kerta, kun koet noita onnistumisia. Omakin hallinnan tunteeni on kasvanut onnistuttuani vähentämisessä niin hyvin ja useampaan kertaankin jo. Sen sijaan itsekunnioitus ei omalla kohdallani kyllä varmaankaan palaa ennen kuin olen taas täysin juomatta. (Edit. Lisäys; tajusin vasta tän kommenttini kirjoitettuani, että kyllä se itsekunnioituksenikin on parempi kuin silloin, kun join enemmän kuin koskaan.) Mutta minulla on toki erilainen taustakin kuin sinulla.
Kiitos samoin, hyvää viikonloppua sullekin.
1 tykkäys
Kommentissasi on paljon hyviä pointteja. Häpeästä ylipääseminen on epäilemättä tärkeää ja koen itsekin paljon häpeää perheessäni kulkevasta alkoholismista. Olen hävennyt paljon myös omaa käytöstäni, kun pitäisihän minun nyt helvetti sentään oppia sukulaisteni esimerkistä, ettei tämä ole oikea tie. Vieläkin vältän ongelmista puhumista ääneen, mieluummin kirjoittelen anonyyminä netissä kuin sanon suoraan edes puolisolle tai läheisimmillekään kavereista.
Aiemmin en ole halunnut myöntää omaa ongelmaani, jotta en joutuisi tekemään sen eteen mitään. Jos sanoisin ääneen kavereille tai etenkin puolisolle, että juon liikaa, niin sittenhän he yrittäisivät estää minua juomasta. Eihän sellainen käy päinsä, joten ongelma täytyy peittää. Tämä on ollut logiikkani kaikki nämä vuodet. En ole myöskään halunnut puhua paljoa sukulaisteni alkoholiongelmista puolisolleni, jotta hän ei ajattelisi minunkin olevan juoppo
Siksi olen vähentelyprojektin “syyksi” maininnut terveyden, kuntoilun, ja sen kun ikä alkaa painaa niin krapulat ovat aina vain pahempia. En sitä, että pelkään liusuvani alas viinamäkeä niin kuin monet sukulaiseni ovat liusuneet. Toki nuo julkisesti kerrotut syyt ovat myös ihan oikeita ja valideja syitä, mutta en kenties olisi pelkästään noista syistä lähtenyt näin radikaalisti vähentämään.
En omalta osaltani ole kuitenkaan ihan samaa mieltä tuosta kommentistasi, että lopettaminen on ainoa oikea tie kaikille, joita oma juominen vähänkään mietityttää. Uskon, että minusta on kohtuukäyttäjäksi, ja olen siinä toistaiseksi hyvin onnistunut. Totutin itseni juomaan paljon, nyt totutan itseni juomaan vähän. Olisi toki eri asia, jos addiktio olisi mennyt niin pitkälle, ettei kohtuukäyttö onnistu. Itse en koe olevani sillä tasolla. Mikäli homma lähtee taas luisumaan, pitää sitten katsoa asioita uudelleen. Kiitos kuitenkin kommentista, oli hyviä pointteja
3 tykkäystä
Täällä taas. Oltiin viime viikolla lomalla reissussa, joten ei tullut raportoitua sieltä mitään. Olin päättänyt jo etukäteen, että lomalla ei tarvitse noudattaa samoja tiukkoja sääntöjä kuin arkena. Tiesin kuitenkin, ettei siitä mitään ryyppyreissua tulisi muutenkaan, ei meillä ole tapana sellaisia harrastaa
Päivät menee nähtävyyksiä katsellessa ja välillä voi istahtaa oluelle, kun taas illalla saattaa pitkän päivän jälkeen maistua lasi tai pari viiniä. Niin se meni tälläkin kertaa, paitsi että oli päiviä, jolloin ei juotu mitään. Kaikkiaan viikon saldo pysyi kuitenkin MELKEIN siinä arkiviikon ylärajassa (eli 7 annosta), mutta koneessa matkalla takaisin otin vielä yhden punaviinin niin sen verran meni yli. Siihen (teko)syynä oli juuri alkaneet naistenpäivät, jolloin kuvittelen punaviinin auttavan kramppeihin. Voisi tässäkin asiassa tietenkin olla täysin tiukkana, kun eihän alkoholi OIKEASTI auta mihinkään, ja kaikki mahdolliset “hyvät” vaikutukset ovat kuvitelmaa ja tekosyitä juoda. Mutta sallin tämän itselleni, kun kuitenkaan tarkoituksenakaan ei ole täysin lopettaa juomista ja se punaviini vaan nyt maistuu niin hyvältä juuri silloin ja tuntuu, että paikat rentoutuu mukavasti Siitäkin on tässä hyvä mieli, että ei ollut lomallakaan hirveitä houkutuksia juoda juurikaan arkea enempää, vaikka siihen olisi periaatteessa ollut “lupa”.
Yksi moka tässä on kuitenkin aiemmin käynyt, minkä halusin rehellisyyden nimissä tänne raportoida. Yksi suurimmista heikkouksistani on vuosien varrella ollut puolison selän takana tapahtuva lisänaukkailu, minkä olen luvannut itselleni lopettaa täysin (ainakin sata kertaa), ja johon olen monesti kuitenkin taas sortunut. Nyt oli omalla mittapuullani erittäin pitkä kausi, jonka aikana luulin jo päässeeni mokomasta tyhmästä tavasta kokonaan yli, mutta kuinkas kävikään… yhtenä kauniina iltana ennen reissuun lähtöä päädyin sitten kuitenkin piipahtamaan baarikaapilla puolison ollessa suihkussa 
Se oli kyllä niin tyhmä veto, josta tuli todella surkea mieli eikä todellakaan mitään hyötyä, että en ymmärrä miksi niin piti tehdä. Tämän salaryypyn myötäkään en mennyt yli viikon kiintiöstä, eli ei siinä siitä juoman määrästä ole edes kyse, vaan siitä typerästä salailusta.
Noh, elämä jatkuu ja tuon mokan jälkeen on siis ollut jo hyvinkin onnistunut viikko, nyt käynnissä seuraava hyvä viikko eli ei se auta kuin jättää se taakseen. Parempi olla ajattelematta sitä muuten kuin seuraavan mokan estämismielessä. Pyrin muistamaan sen surkean olon seuraavalla kerralla, kun kiusaus tulee
Mukavaa viikonjatkoa kaikille palstalaisille
1 tykkäys
Tulinpa tänne taas raportoimaan sunnuntaiaamun ratoksi. Viime viikonlopun raportointi jäi väliin, joten hoidetaan sekin tässä samaan syssyyn. Eipä sillä että ketään täällä varmaan erityisesti kiinnostaisi juomamäärieni tarkka raportointi, mutta tykkään niitä kirjoittaa ylös itselleni. Tuntuu, että tällä tavalla pysyy hyvin kuosissa ja voi seurata vanhempien kirjoitusten avulla edistymistä ja mahdollisia takapakkeja.
Viime viikonlopun saldo pysyi hyvin aisoissa. Join perjantai-iltana kaksi lasillista punaviiniä ja kyllä hyvin maistui, mutta toisaalta tuo määrä tuntui täysin riittävältä. Aiemmin pyrin oikein tarkoituksella juomaan tyhjään vatsaan, kun syöminen latisti ikävästi sitä nousua. Nyt puolestaan oikein tarkoituksella join sen yhden lasin ennen illallista ja toisen vasta illallisen aikana/jälkeen. Ei se nousun lässähtäminen enää tunnukaan niin ikävältä, kun tietää sitten tyytyvänsä siihen juotuun määrään. Aiemmin sitä kuitenkin aina himoitsi lisää. Lauantai oltiin sitten tavalliseen tapaan kuivin suin, kun la-aamu on salitreeni. Sunnuntaina join päiväsaikaan yhden oluen ja illalliselle mentiin kaverin kanssa ulos syömään, missä join kaksi viinilasillista. Eli 5 drinkkiä viikon saldoksi, mihin olen tyytyväinen. Tuntuu mukavalta, että se alkuperäinen 7 drinkin raja alittuu nykyään rutiininomaisesti, enkä silti tunne jääväni (juuri) mistään paitsi.
En siis väitä, etteikö enempi juomamäärä maistuisi Toki maistuisi ja kyllä sitä edelleen tietyllä tapaa kaipaa, mutta ei ole enää sitä epätoivoista hinkua saada lisää. Voin hyväksyä sen pari drinkkiä kerrallaan ihan kohtuullisen tyytyväisenä. Tänä viikonloppuna saldo on toistaiseksi yksi brandy ja yksi punaviinilasillinen perjantaina. Tälle sunnuntaille ei ole vielä mitään erikoisia “suunnitelmia” juomisen suhteen Punaviinipullon pohjalla on vielä vajaa lasillinen, saattaapi olla että sen riipaisen tässä jossain vaiheessa päivää.
Tajusin nyt vasta, ettei tullut eilen mieleenkään ottaa drinkkiä “Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi” 
Aiemminhan toki mikä tahansa juhlapäivä tai mikään tahansa mahdollinen tekosyy olisi ollut riittävä. Hyvä ettei tullut mieleen, olisinpa saattanut itseni ylipuhua moiseen.
Hyvä uutinen on sekin, että kuntoiluprojekti alkaa näyttää tuloksia 
Vaaka näyttää hitusen matalampaa painoa, mutta sen näkee kyllä omilla silmilläkin että suurempi määrä siitä on lihasta ja vähemmän läskiä. Veikkaan, että alkoholin huomattava vähentäminen yhdessä reippaan salitreenin ja runsaan proteiinin syömisen kanssa on toiminut. Siitä jokin aika sitten täällä selitinkin, että opin vastikään alkoholin huonosta vaikutuksesta rasvanpolttoon ja lihaksen kasvuun. Aiemminkin tiesin toki, että alkoholissa on paljon tyhjiä kaloreita, mutta ei ollut aavistustakaan kaikista muista huonoista puolista. Siksi salipäivinä ei enää oteta tippaakaan, ja muutenkin se vähäinenkin juominen on rajoitettu kahteen päivään viikossa. Kiva nähdä tuloksia tässäkin muodossa
Siinäpä tämänkertaiset raportit. Mukavaa sunnuntaita kaikille!
2 tykkäystä
Täällä taas. Olin tuossa jonkin aikaa poissa kuvioista matkan takia, joten rutiininomainen raportointi tänne jäi. Muistan kuitenkin, että tuona päivänä kun viimeksi kirjoitin (eli sunnuntaina puolitoista viikkoa sitten) join sen yhden lasillisen punaviiniä, mikä oli pullon pohjalle jäänyt. Sen viikon saldoksi jäi siis kolme drinkkiä, mikä on oikein hyvä määrä.
Sitten olin matkoilla, missä ei ollut mitään niin sanottua ryyppäämistä, mutta kylläkin pari vähän typerää ja turhaa juomaa. Typerällä tarkoitan sitä, että ostin kalliita viinilasillisia lentokoneessa ja kentällä ihan vain siksi, kun olin yksin liikenteessä eikä pihi puoliso ollut vieressä estämässä moista turhaa rahanhukkaa Ihmettelin kyllä itsekin, että mitäköhän iloa tästä nyt edes on, mutta ostin sitten kuitenkin. Kaiken kaikkiaan annokset pysyivät kyllä siinä viikon maksimirajassa, mutta olisi nekin voinut kyllä jättää juomatta ja säästää rahansa
Eipä siinä mitään, menneet on menneitä ja nyt olen palannut kotiin ja sitä kautta ruotiin. Tänään salille HIIT-tunnille
1 tykkäys
Hyvää lauantaita itse kullekin säädylle Päätinpä tulla tänne nyt taas pyörittelemään ajatuksia. Tänään varmaan vähän poiketaan rutiinista, kun kaveripariskunta on tulossa käymään. Lauantaihan on salipäivä, jolloin ei siis yleensä oteta yhtään juomaa. Tällä kertaa siis sallin kuitenkin itselleni pari viinilasia. Pohjustin tätä myös sillä, että eilen perjantaina en juonut mitään, ja kenties ne sunnuntain kiintiöjuomat voisi myös jättää pois
Jos nyt tarkkoja ollaan, niin tämän viikon kiintiöhän on jo täyttynyt siinä mielessä, kun reissussa ollessa join pari juomaa sekä maanantaina että tiistaina. Normaalisti viikon aikana siis “saa” juoda vain kahtena päivänä. Loma on nyt kuitenkin eri asia ja juomamäärän suhteen on edelleen varaa ottaa pari.
Saapa nähdä miten joulu menee nyt. Normaalisti joulu on mielestäni mukava tekosyy tissutella vähän normaalia enemmän, kun ei tehdä töitä eikä kuntoilla muutamaan päivään. Tälläkin kertaa sen ihan mielelläni itselleni sallisin, mutta puoliso ei kenties ole ihan messissä sen suhteen. Hän on nimittäin innostunut tästä juomattomuudesta ehkä jopa vähän liikaa
Olin aiemmin siinä uskossa, että hänkin oikein mielellään kanssani tissuttelee vain sillä selkeällä erolla, että hänelle riitti aina paljon pienemmät määrät. Toisaalta hänellä on tiettyjä allergiaoireita, jotka aina pahenivat alkoholin juomisen myötä (vaikka itse alkoholille ei voikaan olla allerginen), mikä oli tietenkin hyvä syy jättää juominen vähäiseksi. Nyt kun olen itse tietoisesti vähentänyt, hän on heittäytynyt melkein absolutistiksi Eikä siinä nyt toki mitään pahaa ole, mutta vähän toppuuttelen kun hän joskus sanoo jotain tyyliin “silloin kun vielä juotiin” ikään kuin se olisi ihan taakse jäänyttä elämää. En koe tarvetta nyt heittää sitä ihan kokonaan pois, tykkään kuitenkin nautiskella juomista, nyt vain huomattavasti kohtuullisemmin.
No siis joka tapauksessa joulusta, mielelläni siis nautiskelisin vähän enemmän viiniä ja kenties muitakin juomia kuin peruspäivänä. Toivon mukaan siitä ei tule mitään mutisemista Huom, en siis edelleenkään tarkoita mitään perseiden vetämistä vaan ihan sivistynyttä nautiskelua.
En tiedä tuleeko tänne kirjoiteltua vielä ennen joulua, mutta toivotanpa varmuuden vuoksi jo kaikille palstalaisille hyvää ja onnellista joulua, miten sitä ikinä vietättekään
Hyvää joulupyhien jälkeistä aikaa palstalaisille Toivottavasti joulunpyhät menivät muilla paremmin kuin minulla Eipä sillä että mitään dramaattista olisi tapahtunut, petyin vaan itseeni… olin siis antanut jo etukäteen itselleni luvan nautiskella vähän enemmän joulun kunniaksi. Otettiin myös muutaman päivän joululoma kuntoilusta. Aatto ja joulupäivä menivät ihan mukavasti hyvän ruoan ja muutaman viinilasillisen parissa, ja arvoin aikani pidänkö Tapaninpäivän vielä “lomaa” vai palaanko jo ruotuun. Päätin sitten lomailla, ja jostain takaraivosta iski sitten se vanha kunnon “nyt pitää sitten vetää niin paljon kuin suinkin onnistuu kun on viimeinen tilaisuus” -mentaliteetti Join sitten huomattavasti enemmän kuin mikä olisi ollut mielestäni järkevää, ja vieläpä niitä eniten vihaamiani salaryyppyjäkin Viime yönä heräsinkin sitten niihin tutuiksi tulleiksi olotiloihin, jossa sydän hakkaa tuhatta ja sataa, ahdistaa ja ajatukset pyörivät surkeaa kehää - kylläpä kannatti lomailla oikein olan takaa
Harmittaa kyllä, että vielä nykyäänkin se typerä ajatusmalli voi vielä hyökätä nurkan takaa, vaikka luulin sen jo selättäneeni. Eipä tässä taas mitään mahda, tehty mitä tehty. Nyt olen palannut ruotuun ja kävin tänään jo salilla (tosin vetämässä vain kevyen treenin hieman heikolla hapella). Ei enää pisaraakaan ennen uutta vuotta, ja silloinkin vain hillitysti. Eiköhän tämä taas tästä
Täällä onkin hiljaista ollut viime aikoina. Tulen itsekin viettämään hiljaiseloa tulevat pari kuukautta, kun ei elämänmuutoksen takia tule olemaan paljon aikaa vietettäväksi täällä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että haihtuisin kokonaan täältä pois enkä enää yrittäisi vähentää juomista. Palaan toivon mukaan palstalle entistäkin innokkaampana tässä keväällä! Toivotan kuitenkin kaikille hyvää jatkoa
3 tykkäystä