Noista ystävistä vielä:
Olen itse ollut aina ryhmissä (kotipiha, päiväkoti, koulu) syrjitty ja siksi minun on vaikeaa päästää ihmisiä todella lähelle. Minulla on aina ollut edes yksi hyvä ystävä, muttei koskaan mitään suurta ystäväjoukkoa. Nyt tosiaan on se tilanne, ettei ole oikeastaan yhtään hyvää ystävää. Miehen kautta olen tosiaan tutustunut muutamiin ja meillä on tällä hetkellä neljä ystäväpariskuntaa, joista kolme on raittiina olevia entisiä nistejä (välttelevät meitä vähän nyt, kun mies vetelee) ja yksi pariskunta, joka vetää aktiivisesti, mutteivät ole kuitenkaan ihan pohjalla (tämän parin luona olin tuon pari yötä, kun mies oli katkolla). Eli ei tässä nyt ihan kauheasti ystäviä ole ympärillä nyt. Toivoin niin, että olisimme päässeet tuonne kuntoutukseen parihoitoon, kun siellä olisi ollut ihmisiä ympärillä ja yhteisöjä ym, joissa ihmisiin tutustua. 
Moi Siriusthebe 
Olen lukenut tarinaasi syvällä myötätunnolla, sen halusin vain kertoa. Olette ajatuksissani.
Mahtavaa, että olet ollut vetämättä. Jos toinen uppoaa syvälle, ei ole rakkautta upota mukana. Ole itsekäs nyt.
Paljon voimia lähetän, vaikkei itselläni niitä paljoa ole jäljellä just nyt.
Etähali!
Meillä on myös valitettavasti juuri tuo kokemus noista laitoshoidoista. Suurin osa siellä olevista ei ole todellakaan lopettamassa. Lääkkeitä jaellaan ja huumeita salakuljetetaan sisään. Uusia humekontakteja solmitaan. Mun kokemus on se, että parhaiten lopetus onnistuu, kun pysyy kaukana muista huumeiden käyttäjistä. Kotona sitä joutuu kuitenkin yksin sen henkisen puolen kanssa kamppailemaan ja se tässä juuri on se pahin.
Nyt on tärkeintä se, että sinä pysyt kuivilla. Sulla ei ongelma ole vielä paha. Miehesi ei näytä olevan vielä valmis lopettamaan. Se tuossa subussa juuri on vaikeinta, että jokaisen täytyy löytää itse se motivaatio. Kun mun mies aikanaan sen päätöksen teki, tuli se mulle aivan yllätyksenä. Olin jo luopunut toivosta. Uskoin, että hän ei enää pysty elämään ilman subua. Rahoitin käyttöä, koska tuo henkinen julmuus oli niin sietämätöntä. Tuntui, että helpommalla pääsee.
Voimia
Hei Siriusthebe,
Kysyit neuvoja. Hoida itsesi kuntoon. Vain siten voit auttaa miestäsi. Sokea ei voi taluttaa toista sokeaa. Sinulla tuntuu olevan motivaatio kohdallaan toisin kuin miehelläsi. Teille oli tarjolla hieno mahdollisuus hoitoon yhdessä. Sinä hoidit oman osuutesi, miehesi ei. Miksi?
Psykoterapiassa varmaan pääset käsittelemään myös tuota ongelmaasi, ettet kykene olemaan yksin. Tiedätkö, on aivan ihanaa voida nauttia yksinolosta. Voi tehdä asioita ilman, että pitää kysyä joltakin mitä sä haluat, tai onko tää sulle ok. Minulla oli aikoinaan samantyyppinen ongelma kuin sinulla. Myönnän, ettei varmaan tuota luokkaa, mutta kuitenkin, tiedän mistä puhut. Ihmisen pitää oppia olemaan yksin ja nauttimaan siitä, sillä oikeasti, vaikka ystäviä olisi pilvin pimein, olemme joissakin tilanteissa aina yksin. Tämä on kevyt kokemus, mutta kerronpa kuitenkin. Menein ensimmäistä kertaa yksin elokuviin (ja olen leffafriikki!) kun olin 45. Menin leffaan, katsoin sen ja minun teki mieleni huutaa “Hei mä olen täällä ihan yksin!”. Olo oli ihan mielettömän hyvä ja itse asiassa sen jälkeen olen oppinut nauttimaan yksinkin olosta. Toki monta muuta sitä tukevaa asiaa on tapahtunut. Siihen voi mennä pitkään, mutta Siriusthebe, se kannattaa. Sen sijaan elämä miehen kanssa, joka ei ole valmis yhteiseen ponnistukseen, ei.
Itse käytin 7 vuotta yhtäsoittoa aivan joka ikinen päivä vähintään kerta/pv. 75% ajasta 2-3x/pv. 3-4mg yhteensä/pv. Tiedän siis jotain riippuvuuksista itsekkkin, valitettavasti.
Eräänä päivänä päätin lopettaa. Viimeiset vedot huiviin ja seuraavat päivät vain kärvistellen. Minulla ei ollut KETÄÄN tukena, ei mtn keskusteluapua yms. heikkomielisten liirunlaarumia, ei MITÄÄN lääkkeitä/bentsoja/huumeita apuna. Se oli siis täydellinen kerrasta poikki ilman mtn laskuvarjoa- tyyppinen ratkaisu. Sopii vain erittäin koville kavereille.
Kerron tämän siksi, että on täysin mahdollista lopettaa eikä se ole maailman loppu vaikka inisevät surkimukset aina jaksavatkin lätistä “joo ensin 4kk vitu paska olla ja sitten loppu elämän tyhjyyttä”. Ei pidä paikkansa. 5pv hieman flunssainen olo ja se siitä. Uusi elämä alkaa. Jos henkiset olot käyvät liian raskaiksi tarkoittaa se sitä ettet ole tarkoitettu päihteettömään elämään vaan sinun on tarkoituskin jatkaa ärsyttävänä, inisevänä 55kg pulkannaruna, joka ei kestä elämältä yhtää mitään.