Onnittelut juxbozey kahdesta pelaamattomasta viikosta!
Näin pari viimeistä minuuttia tämän peliriippuvaisen naisen haastattelusta. Olin kuullut tällaisen kirjan ilmestymisestä etukäteen, julkaisuajankohta vain oli mulle epäselvä. Ilman muuta käyn hankkimassa teoksen lähiaikoina, siinä todennäköisesti on paljonkin kiinnostavaa mun kaltaiselle peliriippuvaiselle. Itsekin pelasin rulettia videopelikoneiden ohella. Lisäksi tuttavapiiriini kuuluu peliongelmainen nainen, joka myöntää ongelmansa, mutta ei vielä ole päässyt toipumisen tielle. Ostan siis kaksi kappaletta, toisen lahjaksi!
Olen löytänyt paljon sellaista kiinnostavaa tekemistä, jota en ennen pelihimoltani “ehtinyt” tehdä. Tunnen olevani täysillä elämässä mukana sen sijaan että enää pakenisin todellisuutta.
Pelaamatta 150 pv mitään pelejä. Päivä kerrallan olen jaksanut elää. Tiukkaa elämää taloudellisesti on ja jatkuu…jatkuu 5v jos lakisääteinen velkajärjestely onnistuu. Aloitus päätös tullut, nyt vaan odotan selvittäjältä soittoa miten jatketaan tästä. Lopullinen päätös tulee loppu kesästä tai syksyllä. Jos pelaaminen olisi jatkunut olisin ollut tuhon oma, en varmaan olisi tässä. Paras asia että pelikierre katkesi ja sain siihen tukea.
tänään tulee 3kk täyteen, aika hyvin on pysynyt ajatukset poissa peleistä kun olen alkanut vähän kuntoilemaan ja keskittynyt enemmän perheeseen,
enää ei pelit pyöri mielessä joka päivä, mutten sano etteikö tekisi mieli pelata, sitä välillä ajattelee että pelaisi “vain” muutaman euron,
no tämä on kolmas kerta kun olen lopettamassa, en varmaan 10 vuoteen ole ollut näin pitkään pelaamatta, enkä enää pelaa koskaan!
Tsemppiä kaikille lopettaville!
viimeksi pelannut 24.5. eli yhdeksäs päivä pelaamatta menossa. Hyvä mieli siitä. Toivottavasti olisi voimia jaksaa pysyä irti peleistä, mitta aivan täynnä.
toinen päivä menossa… oli muuten vittumaista painajaista viime yönä. huh.
tänään olis kokoontunut Turussa GA-ryhmä, mutta ei saanut kerättyä tarpeeks rohkeutta, että olis päässy paikalle…
oon tässä sitten pelaillu syyskuuhun asti kaikki tulevat palkat etukäteen, että onpahan mielenkiintoinen kesä tulossa. kai näistä selviää, näemmä on moni muukin.
Eilen tuli neljä kuukautta. Alkaa oikeasti näyttää siltä, et tällä kertaa onnistuu. Nyt on mieli niin vahva, että sortumisat ei tule tapahtumaan (useampi sortuminen takana). Velkaa on niin hemmetisti, se vähenee vaan niin tuskaisen hitaasti.
Viikko takana viimeisen laskun maksamisesta ja kuukausi repsahduksesta. Pitäisi osasta iloita kyseisistä saavutuksista mutta olo edelleen haikea ja turhautunut. Tehtyjä en tekemättömiksi saa mutta silti tulee märehdittyä hölmöilyjään ja heikkouttaan, aivan turhaan. No, nyt on aikaa opetella uudestaan nauttimaan elämän pienistä iloista ja aidoista asioista. Onhan nyt kuitenkin päästy hyvään alkuun ja tästä on hyvä jatkaa!
Pidä tuo tahti päällä, niin pääset päivä-päivältä paremmin kiinni normalisoidumpaan elämään, jota pelit eivät pääse pilaamaan. Itsekin kärsin kovistakin morkkiksista (peliajoista) tasasin väliajoin. Jossain vaiheessa on kuitenkin annettava itselleen anteeksi asioita menneisyydestä. Olemme vain ihmisiä, ja hyvinkin erehtyväisiä sellaisia. Pääasia on, että ymmärtää nyt pelaamattomuuden olevan meidän luonteellamme se asia, jonka on pakko säilyä. Pelaaminen yhdistettynä “normaaliin elämään” kun ei ole mahdollista (kuten tiedämme), jos on kyse peliongelmaisesta ihmisestä.
Mutta ei muuta kun tsemppiä vaan. Kyllä se aurinko meillekin paistaa, kun sen antaa paistaa
