Pelaamaton päivä nro 47. Kolmas tili osui tänään tähän pelaamattomaan aikaan. Mukava huomata että velkojen lyhennyksen jälkeen jää rahaa vielä ihan kivasti käteen nyt kun ei pelaa.
Muutenkin pelaamattomuus on ollut yllättävän kivutonta. Vuosia sitten rimpuilin irti peliautomaateista, ja se oli vaikeampaa. Jokaisen kerran kun käveli automaatin ohi, niin se tuntui suorastaan saavutukselta. Varmasti nuo veikkauksen taitopelit ovat hidastempoisuudessaan vähemmän hankalia. Ja varsinkin kun en ikinä ollut "heräte"pelaaja, vaan aina kovasti etukäteen analysoin ja tutkin ja suunnittelin. Nyt kun ei edes kohteita tule vilkaistuakaan ei ole oikeastaan pelkoa että kioskilla “ratkeaisi” pelaamaan.
Toinen asia joka helpottaa “taitopelien” pelaamattomuutta on myös kesän tulo. Kuitenkin se kiinnostus oli tuonne euroopan futiksen ja lätkän suuntaan ja ennenkin kesällä tuo veikkaus/vedonlyönti into hiipui noiden sarjojen jäädessä tauolle.
Toki nöyrästi tässä mennään, alussahan tämä vasta.
Juttelin tossa just yhden itseni kaltaisen pelurin kanssa pitkään, ja muistutimme toisiamme siitä 0-toleranssista rahapelien suhteen. GA:ssa 0-linja on perusedellytys pelaamisen eristämiseen, ja muistuttaisin ystävällisesti muitakin siitä.
Jos ja kun peliongelman on itselleen (ja mahdollisesti muille) myöntänyt, niin on aika siirtyä seuraavalle tasolle. Eli jättämään rahapelit kokonaan pois. Jos mukana roikkuvat jatkuvasti jotkut Lotto-, keno- ja pitkävetorivit, niin ei mene kauaakaan, kun taas ollaan polvillaan pelien edessä. Isompi retkahdus kolkuttaa jo oven takana. Täälläkin on paljon pelureita, jotka eivät ymmärrä sitä, että myös “pieni” pelaaminen on vakavaa meidän kohdallamme. Tilannetta voisi jälleen kerrata alkoholismiin, jossa ensimmäinen pullo vie turmioon nopeasti.
Kerron tämän siksi, että lueskelin myös näitä juttuja täällä, eli jengin mainostamia pelaamattomia päiviä. Toivon todellakin, että ihmiset pysyisivät ilman pelejä jatkossakin.
Tuosta aivan aiheellisesta kommentista tulikin mieleeni, että tänään on 85. pelaamaton päivä. Ja laskenta lähti ensimmäisestä tosiasiallisesti pelaamattomasta päivästä eli viimeistä romahdusta seuranneesta ensimmäisestä tilipäivästä.
Vielä tuosta kaverin mainostamasta nollalinjasta sen verran, että se kannattaa ottaa tosissaan. GA-piireissä liikuessa saattaa törmätä pelureihin, joiden mielestä esim. pokerinpeluun ei kuulu olla nollatoleranssin piirissä, koska kyseessä on kuulemma taitopeli. Kokemuksesta voin sanoa, että ei ole ennusteet kovin hyviä sellaisilla pelureilla, joilla excuset ovat tuota luokkaa. Mutta jokaisen on itse löydettävä se juttu. Joko kovan tai vieläkin kovemman kautta.
Joo ei peliongelmaiselle kyllä sovi mikään peli, ei edes pokeri. Kaikki pelaaminen on lopetettava, ihan kaikki.
Joku “pikku” pelailu on vain itsensä huijaamista.
Vähän sama homma, kuin alkoholisti naukkailisi vain ykköskaljaa, kun siitä ei tule känniin.
Itse en laske päiviä, en halua tehdä pelaamattomuudesta liian suurta numeroa ja luoda itselleni turhia paineita.
68 päivää. Juhannus tulla tupsuttaa. Ennen vanhaan tässä vaiheessa kuuta olisi jo rahat olleet lopussa, mutta nyt riittää vähän juhannuksenkin viettoon. Ei tosin paljon siitä pitää huolen pelivelkojen lyhentäminen mutta kuitenkin.
Hyvää juhannusta kaikille täällä, ja harrastakaa muita paheita paitsi pelaamista.
Noista vaikeiden hetkien voittamisesta lähtee koko pelaamattomuusjuttu. Peliongelmainen ei voi olettaa, että lopettamisen jälkeen elämä on heti yhtä juhlaa.
Kiusauksia, vaikeuksia, tilaisuuksia pelata, mielialanvaihteluja yms. yms. niitä tulee ja nitä menee. Jokainen pelaamaton hetki on kuitenkin kotiinpäin, ja tuo itsevarmuutta sekä uskoa tulevaan.
Voit olla ylpeä itsestäsi. Tee pelaamattomuudesta itsellesi SE juttu. Eivät elämän kuprut pelaamattomuuteen lopu, mutta niitä on paljon helpompi kohdata, kun perustukset ovat kunnossa.
pelaamaton päivä. Takana kolme viikkoa enemmän tai vähemmän tiivistä lomanviettoa ja tilillä edelleenkin reilusti saldoa. Uusi ja mukava kokemus. Suosittelen.
