Kuinka paljon hävisit eilen?
ja minkä ikäinen suunnilleen olet/missä asemassa?
Täältä foorumilta löytyy varmasti apua sinullekin, lue tekstejä läpi ja opit ymmärtämään paremmin mistä pelaamisessa on kyse, ja että siitä on mahdollista luopua kokonaan. suosittelen ennenkaikkea nollatoleranssin harkitsemista, ei tartte miettiä minkä verran voi pelata, kun ei pelaa ollenkaan.
14. päivä pelaamatta menossa nyt. Ja alkanut tosissaan ymmärtää, ettei ole mitään järkeä pelata.
lopetin pelaamisen 24.9-07 eli onko tässä sitten 6 päivää oltu ilman, lopetin kaikki pelitilit ja kerroin vielä että ei koskaan enää avata. Olin siinäpisteessä että joko tai, joko lopetan ja haen apua vielä kun on joku mahdollisuus tai sitten annan kaiken mennä. hävisin mielettömän summan rahaa mutta jos olisin jatkanut, olisi varmasti mennyt terveys, parisuhde, LUOTTOTIEDOT ja kaikki mahdolliset, nyt tunnustin ja toki sai sen vihan ja häpeän avovaimolta ja vanhemmilta mutta parempi niin.
nyt ei ole ollut minkäänlaisia haluja pelata yhtään mitään, toki ei se onnistuisi kuin kassalla ja automaateilla mutta päätökseni olen tehnyt. koulut jäi kesken 2 vuotta sitten tämän paskan takia kun piti saada pelivelkoja maksettua ja menin töihin. kaikki on mennyt ja velat on entistä isommat.
tästä jatketaan n+1 päivää eteenpäin, ja olo on paljon parempi jo nyt. ja haluan uskoa siihen että tämä pitää. ensimmäinen ja viimeinen yritys 
ehkä tuli avauduttua liikaa tähän viestin aiheeseen mutta olkoon nyt.
[quote=“uusielämä”]
:roll:
lopetin pelaamisen 24.9-07 eli onko tässä sitten 6 päivää oltu ilman, lopetin kaikki pelitilit ja kerroin vielä että ei koskaan enää avata. Olin siinäpisteessä että joko tai, joko lopetan ja haen apua vielä kun on joku mahdollisuus tai sitten annan kaiken mennä. hävisin mielettömän summan rahaa mutta jos olisin jatkanut, olisi varmasti mennyt terveys, parisuhde, LUOTTOTIEDOT ja kaikki mahdolliset, nyt tunnustin ja toki sai sen vihan ja häpeän avovaimolta ja vanhemmilta mutta parempi niin.
nyt ei ole ollut minkäänlaisia haluja pelata yhtään mitään, toki ei se onnistuisi kuin kassalla ja automaateilla mutta päätökseni olen tehnyt. koulut jäi kesken 2 vuotta sitten tämän paskan takia kun piti saada pelivelkoja maksettua ja menin töihin. kaikki on mennyt ja velat on entistä isommat.
tästä jatketaan n+1 päivää eteenpäin, ja olo on paljon parempi jo nyt. ja haluan uskoa siihen että tämä pitää. ensimmäinen ja viimeinen yritys
ehkä tuli avauduttua liikaa tähän viestin aiheeseen mutta olkoon nyt.[/quote
Oli tosi hyvä kun tunnustit avovaimolle ja vanhemmillesi, nyt sinulla on toivoa tulevaisuuudelle.
Muista pyytää aina apua heikoilla hetkillä läheisiltä.
Toivottavasti jatkat keskenjäänyttä kouluasi, ystävät ja vanhemmat antavat kyllä anteeksi, kun vain jaksat olla luottamuksen arvoinen.
Hyvää jatkoa pelaamattomuudelle. Toivottavasti onnistut. 
Niinjoo, kaksi kokonaista viikkoa pelaamatta. Ihan kiva alku 
mutta ainakin uuteen vuoteen asti pitää vetää 0-toleranssia,
ja sitten toivon, että se tuntuu täysin mielekkäältä, vielä silloinkin.
Tällä hetkellä ainakin tuntuu
Kun täys kuukaus tulee kasaan, mulle ja kaverille, niin mennään juhlimaan sitä
- pelaamaton päivä.
No siinä on jo kunnioitettava kausi, ajatteletko enään pelaamista?
ainakaan paljoa?
Ajattelen kyllä pelaamista, mutta en mielihyvän lähteenä, vaan tuhoisana riippuvuutena. Ja toivottavasti tämä ajatus ei koskaan katoakaan pääkopastani. Omasta kokemuksestani tiedän, että pelurille vaarallisimmat hetket sortua uudelleen ovat ne ajat, jolloin liiallinen mielihyvä pelaamattomuudesta hiipii puseroon ja kaikki tuntuu olevan täydellisesti hanskassa.
Tästä syystä GA-liikkeessä on Suomessakin veteraaneja, jotka ovat pyörineet GA-kuvioissa ja olleet täydellisesti pelaamatta pitkälti toistakymmentä vuotta. Samasta syystä minä käyn hiljentymässä tässä ketjussa ja varmistamassa sen, etten koskaan unohda olevani pelinarkomaani. Toivottavasti tämä palsta on olemassa vielä kymmenenkin vuoden kuluttua. Ja toivottavasti minä olen täällä vielä silloinkin laskemassa pelaamattomia päiviäni.
Hyvä kirjoitus!
Nyt on 5kk 0-toleranssia takana, ja ihan hyvältähän tuo pelaamattomuus tuntuu. Esellisellä kerralla hyvänolontunne hiipi puseroon liikaa, ja menin romuttamaan lähes 8kk kestäneen pelaamattomuusjakson ylimielisyyteen, jossa unohdin kaikki “perusopit”.
Ensin tuli taukoa GA-ryhmässä käynteihin, ja sitten vielä kuvittelin pystyväni pelaamaan pieniä Veikkauksen vetoja muutamalla eurolla silloin tällöin. No, kaikki varmaan arvaavat lopputuloksen… hetken päästä monen monen tonnin pelivelat, ihmissuhdeongelmat ja oma stressi 24/7 pitkän aikaa. Hyvistä yöunista oli turha edes puhua, ja kaikki tuntui harmaalta ja synkältä. Pelihelvetti oli palannut entistä pahempana takaisin.
Ruoskin aiheestakin itseäni kovin, koska miten ihmeessä vuosikymmeniä peliongelmasta kärsinyt henkilö voi yhtäkkiä kuvitella pystyvänsä kontrolloituun pelaamiseen. Hävettää jälkeenpäin pelkkä ajatuskin! Tuossa tämän ongelman vaara piileekin, eli jos ei ole täysin tätä 0-toleranssia sisäistänyt, niin noin käy. Älkää leikkikö tulella, kuten minä tein, vaan ihan suosiolla kaikki pelit pois elämästä. Hengittäminenkin on helpompaa sen jälkeen.
En minä nyt pyyhettä kehiin heittänyt se jälkeen, koska tiesin pystyväni elämään ilman pelejä, jos vaan haluan. Nytkin siis onneksi jo keväästä astin ilman rahapelejä, ja eiköhän sama tahti jatku. GA-ryhmätuki auttaa oikeasti myös, eli sekään ei ole mitään sanahelinää pelkästään. Itse mokasin homman silloin, koska lopetin ryhmässä käymisen. Niin ei olisi pitänyt tapahtua. Pelaamattomuusprosessi kestää hautaan asti, ja aina on pystyttävä pitämään faktat mielessä ja järki kädessä.
Jos retkahdus on käynyt, niin kertokaa siitä rehellisesti läheisillenne. Siinä ei ole mitään hävettävää, koska olemmehan vain erehtyväisiä ihmisiä. Älkää luovuttako. Tsemppiä kaikille!
Minusta sekän ei ole hyvä että on liiaksi ryhmän tuen varassa. Peleistä vierottumisen alkuvaiheessa toki vertaistuki on hyvin tärkeää, mutta vähintään yhtä tärkeänä näen opettelemisen selviytymään itsenäisesti ongelmatilaneissa. Ei ryhmän tukea kuitenkaan ole aina saatavilla.
Koko ajatus siitä että kävisi lopun elämänsä ga kokouksissa tuntuu masentavalta. Tiedän että edessä on pitkä prosessi, mutta aion vielä päästä tästä suosta yli. Tahdon elää elämää missä pelejä ei tarvitse jatkuvasti ajatella edes vertaistuen muodossa. Pitäisi vaan kyetä sisäistämään oma heikkoutensa pelaamisen suhteen niin ettei näkisi pelaamista edes vaihtoehtona.
Hyvää pelaamatonta lokakuuta kaikille.
Näin minäkin ajattelin aikaisemmin. Siperia opetti kuitenkin vuosien kuluessa sen, että pelkkä itsekuri ja oma tahto eivät minulla riittäneet. Minun kuten niin monen muunkin tapauksessa väittämä “kerran ongelmapelaaja - aina ongelmapelaaja” pitää paikkansa. Sitä tosiasiaa en pysty pelkällä haluamisellani muuttamaan.
Jos ja kun vaihtoehtoina ovat pelihelvetin jatkuminen tai pelaamisen eristäminen omasta elämästä vertaistuen avulla, ei valinta ole todellakaan vaikea. Lisäbonuksena vertaistukitoiminnassa on vielä se, että siinä omalla toiminnallaan saattaa pystyä vaikuttamaan siihen, että joku kohtalotoveri pääsee irti omasta pelihelvetistään.
Toivotan sinulle onnea omissa pyrkimyksissäsi.
Kokemuksemme ovat kuin samasta muotista. Uskon, että pienillä variaatioilla varustettuna tämä on useimpien varttuneiden peliaddiktien tarina. On se vain ihmeellistä, kuinka pitkän ajan se (ja nähtävästi luonnonlain lailla sen pitääkin) ottaa ennenkuin ihminen nöyrtyy oikeasti heikkouksiensa edessä.
näinhän se on, ite oon kyl onneks jo puoltoistavuotta pysynyt suhteellisen kevyessä pelaamisessa. ehkä n. 50-100e/kk, silti kyllä turhan paljon. Silloin tota ennen tuli lähes 15 000e velkaa, ja ulosotossa kaikki, tosin nyt jo paljon maksanutkin, vuoden loppuun mennessä on enään jotain 3000-5000e jäljellä, luulisin.
Silloin kyllä heräs vähän että mitä tässä oikein tekee.
Tosin läheskään kaikki rahat ei menny pelaamiseen, ehkä n. kolmasosa. muut meni sit juhlimiseen ja yleiseen korkean elintason ylläpitämiseen.
Hyvin on tässä nöyrtynyt kyllä, kun ei rahat riitä läheskään niinkuin haluais, mm. sen takia aloin opettelemaan nyt tätä nollatoleranssia.
vierotusoireita ei ole ollut, ei ole mitään pelihimoa nyt tullu onneksi.
Sinänsä pääsen tässä helpolla vielä. mutta mahdoton vielä sanoa mitään, pitää katsoa mitkä on fiilikset sit kun ja jos vuoskin tätä tulee täyteen.
nollatoleranssista pienenä poikkeuksen olen edelleen sallinut loton itselleni, mutta yleensä en pelaa kuin kolme riviä n. joka toinen viikko. yleensä en edes muista pistää lappua sisään, joten sitä en näe ongelmana.
silti en tietysti sitäkään suosittele, jos ei usko, että se pysyy kurissa. Addiktiota ei ikinä ole kyllä itsellä ollut kuin pelikoneisiin, ja satunnaisesti pöytäpeleihin, baareissa.
illanjatkoja kaikille
Onnea matkaan Sten.
Kovasti kiinnostaisi tietää, mitä tällä hetkellä kuuluu tähän ketjuun aiemmin osallistuneille nikeille. Toivottavasti vaikeneminen on selviytymisen merkki, vaikka siperia usein kyllä kertookin toista.
5kk pelaamatta tänään.
Tsemppiä kaikille peliongelman eristämisessä 
Eilen pelasin femman tähteen, mutta otin kyl 30e tilin.
Hienoa. Tuolla pelimerkkimäärällä alat varmaan ammattipeluriksi ja muutat Vegasiin.
Saman logiikan mukaan noilla pelimerkeillä otan 180e tilin tähdestä ja niin edelleen. En ole tosin vielä käynyt sitä voittoa korjaamassa.
Lopetan sitten kun on 10 000e kourassa ja haen nykyistä paremman pirssin alle.
Mitenkäs se sääntö menikään voitollisen pelaamisen hehkuttamisesta.
Erikoinen logiikka sulla. Et taida olla sieltä fiksuimmasta päästä tosiaan…
Sarkasmia.
Sarkasmia.