Niin on vetelä ja flunssainen olo edelleen, etten jaksa tänään kovin sinnikkäästi vastustaa edes Naton hävittäjäkoneita ja Naton /Venäjän rintamalinjan asettamista Suomen itärajalle. Kyllä vaan tuntuu olevan voimakas tauti.
En minä silti semmoiseenkaan oppiin vielä kallistu, että pitäisi sitten vaan hyväksyä kaikki sellainen jolle ei mitään mahda. En minä sitä sotatouhua hyväksymään ryhdy vaikken juuri jaksa hanttiinkaan laittaa. Terveenäkään, ja nyt flunssaisena vielä vähemmän.
Soten tarkoitus, siis pääasiallinen tarkoitus oli siirtää terveydenhuolto pois meiltä itseltämme, bisnekseksi. Osittain se on jo onnistunut, ja sen muutaman sukupolven aikana yhteiseksi omaisuudeksi hankitun hyvinvointikaluston takaisinsaaminen voi taas olla hankala asia.
Soten kaatumisessa muuten on minusta hyvä esimerkki siitä miten kansalaisten vähitellen noussut vastustus teki kuitenkin tehtävänsä. Ei siis ole ihan niin että vaikuttaa voi vain vaalipäivinä, kyllä tässäkin asiassa herännyt keskustelu ja alhaalta tuleva paine vaikutti poliittisiin päättäjiin. Ilman selkeää kansalaisten vastustusta olisivat suomen sairaalat ja terveyskeskukset olleet jo hetken aikaa jonkun veroparatiisissa osoitetta pitävän salkunhaltijayhtymän omaisuutta ja meillä pelkkä maksajan osa.
Ehkä jotain hyvinvointivaltiosta pelastui.
Jos nyt jostain on syytä kiitollinen olla niin tuosta kai sitten.
Vadelmamunkki tuossa ihan asiallisesti vihjaisi että eivät ne venäläiset ihmiset sen pahempia ole kuin suomalaisetkaan, vaikka tällä hetkellä aika kova mielipiteenmuokkaus semmoisen ajattelun puolesta onkin käynnissä. Ja oikein todettu oli sekin, että näkyy siellä venäjällä olevan kans isänmaallisuus nostettu jalustalle, ja mahdollisuuksien mukaan sitten paskaa muiden niskaan. Se on nyt tämänhetkinen trendi, monella suunnalla.
On muuten metka homma, että nuo nationalistit eivät useinkaan ole huomaavinaan sitä miten päätösvalta omissa asioissamme siirtyy taloudellisen vallan myötä jonnekin aivan ulottumattomiin, kaikkienkin valtioiden yläpuolelle (pääomalla kun ei isänmaata ole, edelleenkään), mutta se nationalismi kukkii juuri suhtautumisessa ihmisiin. Tavallisiin ja yleensä pääomaa omistamattomiin ihmisiin. Heistä löytyy ihonväriä ja syntymämaata korostamalla ja niputtamalla aina jotain vihattavaa, ja omasta puhdasrotuisesta joukosta taas ylistettävää. Vai onko se vain sitä että natsit (populismin käytön osaajina) nimenomaan jättävät nuo monimutkaisemmat, isompia asioita ja isompia taloudellisia ja vallankäytöllisiä asioita käsittelevät kokonaisuudet sivuun koska niiden ymmärtäminen voisi vaatia jopa ajattelemista? Vai siitä että usein on ns. oma lehmä jos ei ojassa niin matkassa mukana kuitenkin?
Niin, tätä flunssan parantelua tai paranemisen odottelua sitten tässä minun yksityiselämässäni. On sentään taas hiukan parempi olo kuin eilen. Ja kai tämä tästä… ei kai sentään vielä ollut tämäkään tauti kohdallani semmoinen parantumaton, lopuyllinen, jäljelläoleviksi päiviksi vuoteeseen kaatava ja tappava. Ainakin on parempi etten itse ala uskomaan asian niin olevan. Tässä, kuten muutenkin sairauksissa, on suurena apuna se, että potilas itse suhtautuu optimistisesti tulevbaisuuteen ja sekä haluaa parantua että uskoo paranemisen mahdollisuuteen.
Uskossa lujana siis tätä iltapäivää eteenpäin!