No mä kyllä vihjaisin sillä ‘helpolla ja lähes ilmaisella hoidolla’ ryhmissä käyntiin 
En olisi omin voimin päässyt yhtä syvälle itseeni. Tarvitsin muiden kokemuksia ja ajatuksia päästäkseni itseni ytimeen.
Tervehdys “Pumpkin”!
Superbonukset rehellisyydestäsi ja avoimesta tyylistäsi.En kommentoi juomistapaustasi sen kummemmin- annoit itse itsellesi saman vastauksen johon minäkin päädyin vähän yli vuosi sitten koittaessani parantaa olotilaa vanhalla huonolla “litkut lärviin-menetelmällä” . Se ei enää anna yhtään mitään. Paitsi jysärin.
Mulla oli sama tilanne tällaiseen haavaan tökkijän kanssa. Siinä ei auta muu kun ottaa asia todella selvästi puheeksi. Tein henkilölle kaunistelematta selväksi, että hänellä ei enää ole mitään merkitystä elämässäni. Voimme pitää kontaktia yllä,mutta ei hänen ehdoillaan. Jos utelu kääntyi juomiseeni (tai kautta rantain “terveyteeni”) mainitsin,että minulla on tällaisia keskusteluja varten ammattilaisia tukenani, enkä tarvitse häntä tässäkään yhteydessä. Yleensä sadistit eivät muuta peruskäytöstään. Sinusta kiinni,toimitko vielä uhrina.Ainoa oikea vaihtoehto oli minimoida yhteydenotot. Itse en soita, jos tulee puhelu, vältän kaikkia teemoja joilla antaa tarttumapintaa. Mieti myös, mikä riippuvuussuhde teitä loppujen lopuksi yhdistää. Tarvitsetko häntä niin paljon,että riskeeraat terveytesi? Et myöskään ole tilivelvollinen kenellekään muulle kuin itsellesi!
Tosi hyvä jos terapiakäyntisi toteutuu, minulle se oli vajaa 5 v.sitten parantumiseni alkuunpanija.
Sitäpaitsi: muuta nimimerkkisi “pumpkinista” “PUMP-GUN: iksi” ja lähde sotapolulle! Tulen mukaan ja vaihdan “andanten” “mezzo forteen”! 
Tsemppiä!
Iltaa “pumpkin”!
Ihan vain lyhyesti tällä erää. Haluaisin selvittää, miksi valitsin pitkän harkinnan jälkeen juuri “andanten” nimimerkikseni. Sillä on tekemistä oman uljaan metamorfoosini kanssa. :mrgreen: Vielä muutama vuosi takaperin olin todella joka paikassa - varsinkin terapiassa ja itseapuryhmissä - aina “mezzo fortena” liikenteessä. Aina eturivissä haastamassa riitaa tilaisuuden tullen,provosoimassa ja lytistämässä parhaani mukaan toisia. Jälkikäteen tarkasteltuna ei mitään muuta kuin oman epävarmuuden peittämistä. En saavuttanut sillä yhtään mitään. En edes itselleni hyvää oloa.
Maltillinen, toisia kunnioittava äänen- tai kirjoitussävy on huomattavasti parempi vaihtoehto. Yritän soveltaa tätä myös arkielämässäni. Ihme ja kumma se toimii hyvin. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Olen melko varma siitä,että tämä johtuu hyvin paljon raittiuteni pidetessä tapahtuneesta itsevarmuuden kasvusta/takaisinpaluusta. Ei tarvitse enää aina olla puolustuskannalla- tässä omat sanasi toisesta näkökulmasta!
Tässä prosessissa voin soveltaa erittäin hyvin myös kristillisiä perusarvoja (muissa uskonnoissa/aatekunnissa painotetaan loppujen lopuksi täysin samoja asioita). Luen tällä hetkellä hyvin mielenkiintoista kirjaa nimeltään “Usko”. Tarkastelua filosofin näkökulmasta. Lukaisenpa ajatuksella läpi ja palaan -kuten taisin luvatakin- sitten mielelläni keskustelemaan kanssasi.
Hyvää viikonloppua!
Heippa “Pumpkin”!
Kiitos lämpimistä sanoistasi! Taas sormiani syyhyttää niin riivatusti ruveta ristiretkeilemään “myrkyllisten ihmisten” karkoittamiseksi. Itseltäni meni paljon aikaa siivotessani omaa sosiaalista ympäristöäni. Tällaisia “ystäviä” oli liikaakin liian lähellä. Ryypyn tarjoajista paremmin tietäviin ja ennenkaikkea juuri “lytistelijöitä” ja syyttelijöitä. Jossain vaiheessa tuli “oivallus”! 
Kysyin itseltäni, mihin oikeastaan tarvitsen sitä ja sitä henkilöä? Millä ihmeen oikeudella hänellä on varaa arvostella minua? Katsoisi peiliin!
Tyynäri ei mielestäni kehoita millään lailla hyväksymään sitä “uhrin” roolia, johon olet ehkä ajautunut/ajautumassa. Päinvastoin, toisessa lauseessahan rohkaistaan aktiivisuuteen niitten asioitten suhteen,joihin voi vaikuttaa.Konkreettisesti voisit kysyä y.m. henkilöltä, oletko sinä hänen mielestään vastuussa siitä,ettei hän osaa hoitaa asioitaan (mailiosoitteet). Käsittääkseni et kuitenkaan kuulu hänen henkilökuntaansa etkä palkkalistoilleen.Opettele kääntämään keihään kärki ympäri eli piikittelijää itseään vastaan.Viittaan tässä toistamiseen siihen hyvään Lillian Glassin kirjaan,jossa “myrkyllisiä” ihmisiä on luokiteltu eri kriteerein. Opettaa tunnistamaan ja neutralisoimaan tällaiset. Jos et jo ole saanut tätä vinkkiä, laitan sen mielelläni Sinulle uudelleen tänne. On englannin-/saksankielinen,mutta ehkä siitä on myös suomennos.
OK, lepäähään rauhassa väsymyksesi pois. APUA! Tulipahan taas murjaistua tahtomattaan jotain. En tietenkään tarkoita “R.I.P”, vaan esimerkiksi nokkaunia! Teillä oli toisessa ketjussa Mirtillon & co. kanssa mielenkiintoinen keskustelu retkahduksesta. Kommentoin sitä jossain vaihessa, koska asia on erityisen lähellä sydäntäni. Eikä pls. mitään huonoa omatuntoa tällaisista. Omatunto liittyy vastuuntuntoon. Ja sinä olet ensisijaisesti vastuussa vain omasta raittiudestasi-piste! :mrgreen:
.
.
Moikka “Pumpkin”!
Olen tosi iloinen,että koit terapiakäyntisi menestykseksi, sillä itselleni ammattilaisten puoleen kääntyminen oli ratkaiseva askel omalla raitistumispolullani. Pitää selata ketjuasi, sillä mulle ei tällä hetkellä ole selvää onko kysymys päihdeasiantuntijasta tai muusta.
Ehdoton rehellisyys ja luottamuksellinen suhde on edellytys hedelmälliseen yhteistyöhön terapeuttisi kanssa. Siksi onkin tarpeellista ja oikein,että tulit ulos “baarikaapista”. “Tunnustamalla” ongelmasi helpotat sekä omaa oloasi että mahdollistat terapeutillesi asioden käsittelyn alkoholistin näkökulmasta. Oleellista itselleni oli/on näissä keskusteluissa, että ajan mittaan opin näkemään itseni ja asiani ulkopuolisen, puolueettoman tarkkailijan silmin.
Muuhun arkipäivän kommunikointiin liityen: Yksityisasioita ei välttämättä aina kannatakaan laittaa yleiseen jakeluun. Keskustelun sisältöä voi esim. rajoittaa kysymällä itseltään, mitä konkreettista apua/asiaasi edistäviä mielipiteitä voit odottaa vastapuoleltasi- siis jos keskustelu kääntyy alkoholiin.
Ei muuta kuin virkein mielin eteenpäin! 
Mä olen ihan onnellinen sun puolesta, Pumpkin! Ensin siitä, että löysit korvan kuulemaan. Oli tärkeää sanoa se ääneen! Mulle ainakin kävi niin, että mitä enemmän omasta alkoholismistani kykenin puhumaan, sitä ‘mitättömämmäksi’ se muuttui. Se ei enää määrittänyt minua ihmisenä.
Ja toiseksi tuosta mitä kirjoitit… Ihanaa! Palkinnon odottaminen siitä, että tekee oikein, on niin murrosikäistä Palkintohan on se, että kykenee tekemään elämästään elämisen arvoisen (minkä arvon kukin sille antaa). Eikä suinkaan pako todellisuudesta.
Moikka “Pumpkin”! Hyvältä kuulostaa. 
Jollain lailla tuntuu siltä kun katsoisin peiliin. Tutulta kuulostavat mietteesi.Myös kirjoitus terapiamuotona oli/on itselleni hyväksi koettu keino kohdata sisällämme lymyävät “lukot” ja saada ne esiin käsiteltäväksi.Ei tosin suoraan päihdeongelmaan liittyen, vaan seurakuntamme järjestämän ns. autobiografisen kirjoittamisen kurssilla pari vuotta sitten. Ja kirjoittelemmehan me nytkin!
Melko varmasti tulet törmäämään käsitteeseen “kognitiivinen disonanssi”.Lyhyesti: oliko/onko valintani oikea? Tähän ei sen enempää kuin: oli/on.Ammattilainen selittää sen Sinulle paremmin. Ja sitäpaitsi- täytyyhän minun saada sinut sen verran uteliaaksi, että selaat vielä puolenyön jälkeenkin nettiä asiaan liittyvillä hakusanoilla. :mrgreen:
Tosta palkinnosta olen eri mieltä. Saathan jokaisen raittiin päivän kera kaksikin välitöntä palkintoa. Ensinnäkin töppäilyt kännissä jäävät pois ja toiseksi koet seuraavan aamun raittiina ilman lieveilmiöitä.
Täysin samaa mieltä taas siitä, että raittius on perusedellytys kaikelle muulle pitkällä matkallamme!