Katsoin eilen Netflixistä The Holdovers elokuvan. Siinä sisäoppilaitoksessa muutama oppilas jää joulun ajaksi koululle ja yksi vanhempi opettaja jää valvomaan. Paikalla on myös keittiön päällikkö, jonka kanssa opettaja siemailee Jim Beamia ajankuluksi. Oli aika triggeröivä… Vietän tämän joulun itsekseni. Lapset ovat äidillään ja matkustivat mummolaan sen verran kauas, että eivät tule edes moikkaamaan joulun pyhinä. Pohdin yllättävän vahvana mahdollisuutta, että vetäisin itsekseni tässä ihan pienet kännit… No en tehnyt niin. Tai noh, vielähän tässä alkoon kerkeisi, mutta se fiilis meni jo ohi.
Luin sitä vastoin tänään plinkkiä. Luin muun muassa retkahtamisesta. Ikävä kuulla, mutta onneksi taitaa mies olla ruodussa taas. Hieno homma! Nyt kun mietin, niin oma retkahdukseni olisi tullut todella huonoon jamaan. Yksin kotona monta päivää, lomaa… Aika varmasti olisin täyttänyt tänään varastot, jotta olisin voinut viettää kännissä koko joulun. Tuli helvetin vahvat fiilikset, siitä mitä olisin tehnyt. Miten homma olisi minun kohdallani jatkunut. En ole varma miten nousisin taas suosta. Saati sitten siitä häpeästä, jos en saisi ollenkaan poikki vaan tissuttelisin vielä “maltilla” kun lapset olisivat taas luonani. Kamala ajatus.
Toisessa ketjussa pohdittiin unelmia ja kuinka raittius on tuonut niitä taas elämään. Minulla on ollut aina tapana unelmoida. Unelmoinhan monta kertaa kännissäkin raittiista elämästä ja mitä kaikkea voisin silloin saavuttaa. Mutta tottahan se on, että raittiina unelmista tulee konkreettisempia. Isoja ja pienempiä tavoitteita, joita asettaa itselleen ja myös saavuttaa. Oma terveys on ehkä se jokapäiväisin ilon aihe. Kirjoitin jo aikaisemmin, että terveyteni alkoi hieman jo reistailla. Tänään voin hyvin. Koen, että olen 95% palautunut alkoholin aiheuttamasta kuormasta. En tiedä saanko tuota 5% koskaan enää kiinni, mutta yritetään. Teen pieniä valintoja kokoajan, jotta elämäntapani olisivat paremmat. Liikunta on osa tätä ja sieltä saan myös konkreettisia ja helposti mittattavia tuloksia. Ensi vuodellekin asetin taas itselleni aikamoisia kehonpainoliikkeitä tavoitteeksi. Katotaan vieläkö ukko taipuu.
Tietyllä tavalla haaveilin juodessani myös avioerosta. Vaikka toimeen tultiin, niin keskusteluyhteys oli huono, jos ei olematon. Ja kun se yhteys puuttuu, niin ei kyllä tehnyt tippaakaan mieli läheisyyttäkään eksän kanssa. Jopa vähän inhotti koko ajatus, ja nimenomaan henkisellä tasolla. Unelmoin siitä, että haluaisin tuottaa mielihyvää jollekin toiselle siksi, että hän on vain niin ihana. Tehdä mukavia tekoja ja ottaa huomioon toisen ajatukset ja saada hänet hymyilemään. Ymmärrän toki, että oma käytökseni ja juomiseni vaikutti avioliittooni ja meidän väliseen kanssakäymiseen, mutta silti eropäätös tehtiin selvinpäin ja kiistatonta on, että tilanne oli huono. Oli se sitten minun juopottelun aikaansaama tai ei, sillä ei ole merkitystä. Nyt on parempi. Nyt on mukava taas kokea ihastumisen tunteita. Mukava keskustella kaksi tuntia puhelimessa putkeen ja sitten kun nähdään niin viettää kolme tuntia makuuhuoneessa. Ja joo, nyt siellä mietitään, että taas toi ukko ihastu johonkin… No niin se teki (mähän oon siis aivan rakastunut 
). Tässä on nyt jo reilu kuukausi keskitytty vain yhteen ihastuttavaan nuoreen naiseen. En tiedä onko se tämä raittius vai sitten vain joku vapauden huuma, että tein ihan tietoisen päätöksen, etten paljon suojapanssareita tuolla deittimaailmassa kanna. Sain Tinderissä heti alkuun nenilleni. Joku muu voisi miettiä, että nyt pitää olla varovaisempi. Älä satuta itseäsi. Mutta mä ajattelen toisin. Nyt kun ei turruta tunteitaan alkoholilla, niin miksei sitten nauttis niistä ihan koko rahalla? Mä olen nyt jotenkin onnistunut siinä, että tämä erittäin kaunis ja uskomattoman fiksu nainen on päättänyt viettää minun kanssa vapaa-aikaansa. Ensinnäkään, ihan tällaisesta en ole uskaltanut edes haaveilla. Toiseksi, vaikka se alkoholi joskus mielessäni käy, niin tässä on taas yksi erittäin hyvä motivaatio olla juomatta.
Hyvää joulua kaikille!
ps. mainitaan vielä sen verran, että tämä nainen on raitis ja yksi ilta juteltiin myös minun alkoholinkäytöstäni. Oli mukava jutella ilman filttereitä, kun en kokenut tuomitsevuutta ollenkaan. Joo, jätin kamalimmat yksityiskohdat pois, mutta en myöskään vähätellyt ongelmaani.
toisinaan pohdin asioita realistisesti, niin kuin ne menivät, toisinaan vähättelen, harvemmin liioittelen, joskus surkuttelen elämääni ja selittelen itselleni. Välillä sitä selittelee itselleenkin tarinoilla mielessään asioita itselle parhain päin. Mielenkiintoista.
Raitista ja mukavaa joulun odotusta sekä talven jatkoa 