Raittiuspäätös pohjakosketuksen jälkeen

Me Lopettajat
21

Eilen kävin nopean puhelinkeskustelun ystäväni kanssa tapahtuneesta, ja samalla koin ensimmäistä kertaa kun päätöstäni kyseenalaistettiin.

“Noo, Onko tuo ehdottomuus nyt ihan tarpeellista”

“Katsot vaan tarkemmin ne hetket, missä otat sitä ensimmäistäkään, ja muissa tilanteissa nollatoleranssi”

No, kyseinen ihminen ei ole ihan heikoimmillani minua koskaan nähnyt, ja on paljon hauskoja yhteisiä muistoja mihin alkoholi jollain tapaa liittyy. Mutta paljon toki myös niitä, mihin ei liity. Hän käyttää alkoholia kohtalaisen usein, ja käytöstä ei koidu moisia ongelmia mitä itsellä.

En toki lähtenyt kannastani taipumaan, ja keskustelua tullaan käymään syvemmällä tasolla myöhemmin varmasti, jolloin voikin esittää hänelle kysymyksen, jääkö minusta jotain pois, jos olen raitis :face_with_raised_eyebrow:

Vastaavanlaista ihmettelyä voi olla luvassa useammasta suunnastakin. Ehkä siihen ulkopuolisen kokemukseen vaikuttaa se, kun sopivassa humalassa olen ollut kelpo seuramies, enkä tukevammassakaan jurrissa oikein koskaan käynyt hankalaksi.

Sensijaan olin kyllä kaikkea muuta, sekava, perään katsottava, kykenemätön huolimaan itsestäni. Kykenemätön hoitamaan seuraavan päivän velvollisuuksia, jos sellaisia oli. Etenkin tämä viimeinen on se, joka ei ole välttämättä näkynyt hänen kaltaisten kavereiden silmiin.

Muuten ajatukset aika selkeät tänään. :slight_smile: Kuuntelin töiden ohessa ensimmäiset luvut Annie Gracen Selvin Päin-äänikirjasta. Siinä oli kyllä jo alkuunsa mielenkiintoista pohdintaa ehdollistumisesta ja tiedostamattomista päätöksistä.

3 tykkäystä
22

Tervehdys kaikille.

Taas on muutama päivä tultu eteenpäin, ja koitan kirjata vähän ajatuksia ja kokemuksia ylös.

Toistaiseksi ei ole ollut vaikeita hetkiä. Viimeisen viikon ajan olen ollut pitkiä päiviä töissä, ja samalla kuitenkin yrittänyt panostaa yöuneen todella paljon. Melatoniinia sillointällöin olen nappaillut avuksi.

Huumori ja pienikin onnistumisenriemu on ollut kullanarvoista työrintamalla.

Nyt on aikaa syyslomailla puolisoni ja lasten kera. Lapseni eivät arjessa asu kanssani. Loma tulee myöskin todella oikeaan hetkeen, ja monenlaista yhteistä tekemistä on edessä, oleilun ja akkujen latailun lisäksi.

Mitä alkoholin suhteen tulee, nämä edellämainitut tilanteet ovat kumpikin sellaisia, missä olen jo aikanaan itseni jotenkin ohjelmoinut olemaan käyttämättä alkoa. Lasten läsnäollessa en ole tehnyt sitä koskaan, ja normi työarkeenkaan se ei vuosiin ole kuulunut edes sen yhden annoksen muodossa. Aiemmin kyllä olen kompastellut tässäkin, toki.

Ehkä odotan raittiuden suhteen eniten niitä haastavia tilanteita, joihin Alkon käyttö on itselle aiemmin kuulunut;

- Viikonloppu puolison kanssa ilman lapsia, ja ilman pakollisia velvotteita. Hän käyttää todella harvoin ja maltillisesti alkoa, mutta itselle nämä hetket usein olivat “mahdollisuus” juoda.

- Ilta esim. Ruokaravintolassa

- Illanistujaiset kaveriporukassa

Näistä tarviin vielä paljon onnistumisen kokemuksia ja krapulattomia aamuja, että pystyn ihan myös itse luottamaan olevani turvallisemmilla vesillä. Mutta kaikki ne tulee varmasti aikanaan.

Annie Gracen äänikirja on nyt suunnilleen puolessavälissä. Tämä on ottanut aikaa tavallista äänikirjaa tai podcastien kuuntelua enemmän, sillä olen varonut todella paljon sitä, ettei asiasta tulisi tausta-ambienssia jonkin muun ohella. Joitain lukuja olen tähän mennessä kuunnellut kahdesti putkeen, jos on jäänyt tunne että olin ajatuksissani muualla.

Ja muutenkin ihan sisäistämisen kannalta, liiallinen ahmiminen ei kannata.

6 tykkäystä
23

Hyvää ja raitista sunnuntaipäivää kaikille!

Eräänlainen virstanpylväs tuli saavutetuksi tänä viikonloppuna. Vapaaviikonloput puolison kanssa kahdestaan ovat tähän saakka aina olleet minulle “mahdollisuus” maistella alkoholia, ja monesti niin tuli tehtyäkin, vähintäänkin toisena iltana.

Nyt lähdin erilaisella näkökulmalla viikonloppuun. Avoimin mielin, kokeilemaan tuleeko juomishimoja, ja miten asian käsittelen jos sellaisia tulee. Kuinka vaikeaa tämä loppupeleissä onkaan.

Nyt voin sanoa, että ainakaan tällä kertaa, ei ollut. Nautin yhteisestä luppoajasta vähintään yhtä paljon selvänä, ja sain paljon myös kaikkea rästihommaa tehtyä.

Toki tuon kanssa pitää jatkossakin olla varovaisena, ettei hukuta itseään jatkuvaan tekemiseen. Annoin nytkin aikaa ihan vaan pelkälle olemiselle, ja tilanteille missä normaalisti hakisin illan päätteeksi oluen kouraan ja kampeaisin itseni sohvalle. Heräisikö nyt mielessäni kysymys, mitä nyt tehdään? Miten hoidan tämän hetken ilman alkoholia?

Mielitekoja ei tullut. Seurustelujuomaksi varasin tällä kertaa itselleni reilusti Pepsimaxia.

Hauska oli huomata, miten vähän sitä loppupeleissä edes “pystyy” juomaan. 5-6kpl 0,33 pulloja tuntui jo paljolle, mutta laitappa keskiolutlaatikko tilalle, niin helposti on mennyt joskus se 15 yksikköä illassa, ellei enemmänkin.

En ole vielä lähtenyt kokeilemaan nollaoluita, tai vastaavia alkoholittomia tuotteita. Ehkä kelkkani sen suhteen on kääntynyt siihen suuntaan, että tässä nykyhetkessä haluan kaikinpuolin opettaa itseni uuteen normaaliin, mahdollisimman kauas entisestä, ja alkoholiton olut ei palvelisi niin hyvin sitä tarkoitusta, kuin joku muu, itselle jo ennestään tuttu alkoholiton juoma.

Ne kovimmat haasteet tulevat siis odottamaan minua vielä tulevaisuudessa, toisenlaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Ei murehdita silti niitä nyt liiaksi etukäteen, keskityn ennemmin siihen, että ensimmäinen kohtaaminen vanhojen pinttyneiden tapojen kanssa on käännetty nyt voitoksi.

Nyt olo on seesteinen ja hyvä.

En vietä koko sunnuntaipäivää krapulausvassa, laskien tunteja siihen, kauanko maanantaiaamun herätykseen on.

Voin lähteä autolla mihin vaan, vaikka heti, ilman huolta ja kalkulointia siitä, paljonko tuli eilen juotua ja olenko jo ajokunnossa.

En makaa kissan***** maku suussa, ja mieti sitä että voisinko vaan nukkua koko päivän.

On mahtavaa olla näistä asioista vapaa tällä hetkellä. Olo on levännyt, niinkuin vapaavkl jälkeen olisi aina pitänyt ollakin. Nukuin sikeästi 8-10h yöunia, ja niiden laatua ei ollut ainakaan alkoholi huonontamassa.

Tästä on hyvä jatkaa.

6 tykkäystä
24

Todellakin. Kiva kuulla tämä kaikki!

1 tykkäys
25

Kirjaan hieman havaintoja kuljetulta tieltä. Vajaa 2 kuukautta on eletty siis raitista elämää.

Mielitekoja alkoholia kohtaan ei sinänsä ole ollut, en kaipaa humalaa enkä unelmoi oluen mausta kielen päällä.
Mutta, huomaan että mieli jollaintavalla romantisoi mennyttä aikaa ja alkon käyttöä. Jonkin tasoisella kaiholla muistelen sellaisia hetkiä, joihin alkoholi on kuulunut. Niitä onnistuneita iltoja, kun hauskanpito pysyi aisoissa, ja kaikki meni putkeen.

Minun on pitänyt kovasti palautella mieleen niitä kaikkia viinanhuuruisia töppäyksiä, sekoiluja, virheitä. Niitä iltoja kun kontrolli oli menetetty.

Ja toisekseen, kyseenalaistaa näissä paremmissa muistoissa sitä, että mitä niissä erityisesti kaipaan? Kaipaanko nousuhumalan tunnetta, estojen madaltumista päihtymisen myötä, vaiko kuitenkin sitten niitä tilanteita ja eritoten ihmisiä jotka siihen hetkeen ovat kuuluneet. Se on ehkä kuitenkin se homman juju. En ole huomannut muistelevani lämpimästi yhtään sellaista iltaa, jona olen kotona yksikseni brenkutellut.
Tämä on ehkä se ainut haastavampi havainto.

Muuten mieli on alkanut löytämään yhä enemmän arjesta kaikkea piristävää ja ihmeellistä. Sen olen eritoten huomannut, että töissä on kulkenut viimeiset pari viikkoa paremmin kuin aikoihin.
Olen yritteliäämpi, ja työhuumori pysyy paremmin yllä. Olen itsevarmempi tilanteissa missä monesti olisin mennyt vähän jäädyksiin.

Tällä viikolla kohtasin erään vuosittaisen vastenmielisen työtehtävän, joka on aiempina kertoina aiheuttanut kovasti hermojen kiristämistä. Tällä kertaa olin huomattavasti tyynempi läpi homman. Erikoista.

Vireystila on noin yleisesti on parempi, tässä on vaan tilanne välillä kääntynyt vähän päälaelleen, että iltaisin on jopa vaikea rauhoittua ja saada unesta kiinni, kun ei väsytä. Nukun kyllä sitten hyvin kun uneen pääsen, aikataulut eivät vaan aina kohtaa unirytmin kanssa huonostikaan. :smiley:
En osaa sanoa liittyykö tämä ilmiö kuinka suoraan alkoholiin, ainakin kai sillä tavalla, että nyt niitä ryytyneitä alkuviikon päiviä ei ole ollut, ainakaan viikonlopun juomisen takia.

Toinen skenaario mitä olen pohtinut, että voihan tällainen ylivirkeys olla myös seurausta siitä, että aivot toipuvat. Sitä vähintäänkin kuukausittaista myrkkyannosta ei ole nyt tullut, johon on totuttu viime aikoina. Tämä prosessi oli Annie Gracen kirjassa avattu tieteellisesti paremmin, ei siitä nyt enempää tähän hetkeen.

Vahvasti plussan puolella tässä fiilikset kuitenkin on. Vielä tulen kohtaamaan ne isommat koitinkivet tulevaisuudessa, mutta uskon, että mitä enemmän raitista aikaa saan pohjille, sitä vahvempi olen.

Hyvää ja selväpäistä syksynjatkoa kaikille!

5 tykkäystä
26

Onnittelut kahdesta kuukaudesta! Hyvä meininki sinulla.

Ne menneet hetket toivat sinut lopulta tänne. Ne eivät siis ole voineet olla pelkästään hyviä.

Pysyi aisoissa kunnes ei enää pysynyt. Ei sen kummempaa.

Tulee uusia hetkiä. Sellaisia, joissa kontrollia ei menetä koska ei anna pikkusormea sille joka sen sitten vie. Sellaisia, joissa hauskanpito on jotain mikä ei pilaa mitään eikä hävetä aamulla - aidosti hauskoja siis.

Oliskohan kyse lopulta vain siitä että riippuvuus se vaan siellä yrittää maanitella sinua takaisin radalle.

Ei ole pakko mennä. Aikansa kutakin. Hyvää syksynjatkoa sinullekin! :heart:

4 tykkäystä
27

Riippuvuus on juuri se, mikä aiheuttaa sen kaihon näihin muisteloihin. “Olit ystäviesi kanssa humalassa, ja teillä oli niin hauskaa”.

Nyt sillä onkin paras hetki nostaa päätään ja kullata muistoja, kun pahin stressireaktio sieltä parin kuukauden takaa alkaa olla ohi, ja elämä on hiljalleen tasaantunut.

“Kohtuukäytön peikko” on ollut se termi minkä vastaavassa tilanteessa olen lukenut muista ketjuista. Se ei varsinaisesti ole minuun iskenyt, sillä en ole edes flirttaillut ajatuksen kanssa. Tiedän etten kohtuukäyttöön kykene.

Sensijaan, on olemassa vain kaiho.

Mutta järjellä tosiaan olen koittanut niitäkin muisteloita käsitellä, että kaipaanko niissä sitä humalatilaa niinkään, vai ainoastaan niitä hauskoja tilanteita ja ihmisiä. Väitän että jälkimmäinen on ajatuksissani voitolla.

Ei vielä, mutta tulevaisuudessa aion ajaa itseni sosiaalisiin tapahtumiin, joihin mulla ennen kuului järjestään alkoholi. Ja kokea ne uudestaan selvinpäin. Haluan uskoa, että se on silmiäavaavaa, ja se samalla tekisi merkityksettömämmäksi alkoholin roolin tässä kontekstissa.

Tähän saakka monikin asia on kulkenut käsikädessä alkoholin kanssa, ja siksi kai nyt mieli onkin solmussa riippuvuuden kanssa ja yrittää maalata niihin kultareunusta.

En silti aio tulla höynäytetyksi!

2 tykkäystä
28

Kaiho on inhimillistä. Siihen voi myös sekoittua surua. Kaihoat aikasi ja sitten se helpottaa.

Hyvä. Just näin. Tiedät sitten itse koska on oikea aika.

Minä aloin tehdä sitä heti. Olen mennyt juopottelujuhliin ja baareihin ja ollut niissä juopottelematta. Ja silti on ollut hauskaa, olen nauranut muiden mukana. Ja lähtenyt kotiin sitten kun on siltä tuntunut.

Ei ole mitään mistä oikeasti jää paitsi kun lasista puuttuu alkoholi. Ei mitään muuta kuin se alkoholi. Ja kun oma mitta on tullut täyteen, se on tullut täyteen, ja elämä senkun jatkuu.

Viisautta.

Tsemppiä!

2 tykkäystä
29

Ai niin ja:

Se on.

Eiköhän se tee. Melkein tekisi mieli luvata että tekee.

30

Itse kohta 7kk alkoholitta ja vieläkin näitä muisteluja tulee aika-ajoin. Kuten moni sanoikin niin riippuvuus se siellä muistuttelee, mutta sen lisäksi mun mielestä tuo muistelu on osana myös sellaista surutyötä mitä tulee tehtyä alitajuisesti. Alkoholi ja sen tuoma sekoilu oli kuitenkin niin iso osa meidän elämää pitkän aikaa ja sen jättäminen pois on iso muutos. Moni on verrannut sitä eroon haitallisesta partnerista tai ystävästä.

Itse olen tiedostanut nuo muistelut enkä yritä kieltää niitä. Jos muistelen, sen jälkeen kertaan yleensä miksi en enää halua juoda. Se helpottaa oloa.

7 tykkäystä
31

Alkoholi on kuitenkin mukana aika monissa muistoissa, joten en minäkään näe muistelemista pahan, kunhan ei ala hehkutella itselelen, että juominen ilman ongelmia onnistuisi edelleen. Onhan muistoissa paljon muutakin, mikä ei enää palaa tai ole sellaisenaan koettavissa uudelleen. Ehkä elämästä tekeekin kiinnostavan juuri hetkien ainutkertaisuus.

Humalassa oli usein kivaakin, kunnes ei enää ollut. Elämässä on ollut ihmisiäkin joiden kanssa tiet ovat erkaantuneet. Itsekin on muuttunut ja nauttii kenties vähän erilaisista asioista kuin nuorena. Edessä voi olla raittiina vaikka kuinka hienoja asioita, joita ei olisi ikinä saanut, jos olisi jatkanut juomista.

Mukavaa viikonloppua ja tsemppiä jatkoon!

2 tykkäystä