Noi on molemmat tosi tärkeitä ominaisuuksia!
Tämä on oikeasti ihan hirvittävän pelottava ajatus!
1 tykkäys
Tietysti on niitä joille se ryyppyputki tulee kerran vuodessa kuin hallitsematon luonnonvoima, joka tuhoaa kaiken ja siitä sitten taas tärisevin käsin aletaan rakentelemaan uutta elämää tuhkakerroksen päälle.
@Turpauuno silloin on vain jaksettava ajatella et olo muuttuu pian. Se ei jää. Vaikka kuinka tuntuu raskaalta niin toivo ei katoa.
Siis. Mistä on kysymys jos ihminen joka juo noin neljä litraa kirkasta viikossa ja nelisen laatikkoa bissee päälle ja vähän viskiä rommia likööreitä väittää lopettaneensa juomisen, tai nyt vähän ottaa joskus kun sellainen tapa? Voiko olla kyse enää itsepetoksesta? Vai mikä on mekanismi tässä taustalla, liekö ihan joku dokaamisen aikaansaama aivovaurio tai psykoosin tapainen itsesuojelullinen harha sen tiedon suojaksi että kohta lähteepi henki.
Miksi helvetissä jotkut väittää olevansa raittiita kun ovat ihan ääripäässä kaukana siitä? Tai jos eivät ole raittiita tänään niin ainakin viikon päästä sitten, joo. Helppoa kuin heinänteko.
Mulla hyvin samankaltaisia fiiliksiä ja tapahtumia elämässä mutta huumeiden kansssa. Ja totta puhuakseni, ihan helvetin perseestä se lopettsminen oli!! Saatanallinen, vuosien helvetti oli edessä… luojan kiitos en osannut edes aavistaa mitä edessä oli kun sen matkan slotin. En olis muuten ikinä lähtenyt sille tielle. Psykiatreja, jäljelle jääneiden suhteiden korjaamista, oman elämän uudelleen alottaminen uudella paikkakunnalla ja sen jälkeen maasta muutto kun paikkakunnan vaihto ei riittänyt. Itsensä uudelleen löytäminen ja vanhojen anteeksiantaminen itselle… se on se elämänlopun työ… hyväksyä mitä on ollut ja sen anteeksiantaminen on niin helvetin vaikeaa… pikkuhiljaa olen pääsemässä siihen pisteeseen, kiitos rskkaiden läheisten jotka antoivat anteeksi minulle sen kaiken paskan mitä heille vuosikausia tuotin ja tein. Ja se kaikkein vaikein asia tällä tiellä on se, etyä jouduin sanomaan parhaalle kaverilleni hyvästit. Rakkaalle, turvalliselle sielunkumppanille joka ei koskaan pettänyt, sai mut tuntemaan itseni paremmaksi. Sai mit tuntemaan oloni kokonaiseksi. Se saatanan huume… rakastin sitä ekasta kerrasta viimeiseen, ja kaipaan perkeleesti. En enään edes viikottain, oli aika kun kaipasin päivittäin. Ei oo hyvä tie, ei auennut taivas, ei tullut valaistunut tai voittaja fiilis. Arki tuntuu välillä helvetin paskalta ilman mun “kamu”. Mutta tätä tää nyt on. Toisenlaista perus sontaa… kukapa sitä tosin on luvannutkaan että elämä olis kivaa tai helppoa. On se sitä sentään joskus ihan näin selvänäkin. Nyt oin ollut kuivilla “jo” 10v. Sulla matkan vaikeimpia aikoja nyt, mikäli riippuvuudet ja niistä toipuminen nyt noudattaa jotain kasvaa… itelläni vuoden kohdalla oli tosi vaikeeta. Se ylpeys ja jonkin sortin tyytyväisyys selvänä olosta oli jo haihtunut, sitä oli ollut jo niin pitkään et oli jo arkista. Arjen vaikeudet oli kasaantunut, psyykkinen toipuminen ei ollut edes alkanut, fyysinen puoli oli vienyt niin paljon voimia ja elämän uudelleen järjestely. Läheiset sairastu henkisesti KAIKKI. Se tuntu järkyttävältä! En voinut ymmärtää miten paljon olinkaan heitä satuttanut ja nyt selvänäoloani oli kulunut sen verran etteivät enään pelänneet uudelleen retkahdustani niin kuin aiemmin eikä joka puhelin soitto illalla herättänyt pelkoa poliisin soitosta ja kuolinilmotuksestani. koin heidän, etenkin äidin sairastumisestani valtavaa syyllisyyttä. Ja kaikki se niskaan kaatuva paska piti kohdata selvin päin!! En ollut kokenut mitään selvin päin yli q0 vuoteen!! Eihän mulla ollut edes alkeeisia taitoja käsitellä negatiivisia tunteita… silloin retkahdin pariin kertaan. Sieltä sitä pikkuhiljaa noustaan ylöspäin ja löydetään se tasanen leveli missä on se arki. Onhan se elinikänen matka pysyä sillä levelillä ja opetella hyväksymään elämä tälläsenä kuin se nyt on, selvänä. Mulle lopun elämän oppikoulu. Haluan lohduttaa sua, että noista fiiliksistä mitä nyt oot kokenut, olo helpottaa ja iloa löytyy vielä. Mieti monta vuotta joit ja monta vuotta meni perseelleen. Eihän niitä vuosia voi yhdessä vuodessa paikata. Joku sanoi mulle että toipumiseen menee yhtä kauan kuin päihteitä käytit. Psykiatria suosittelen ja masennuslääkitystä. Päihteet sotkee aivokemian aika pahoin… ltseä ne auttoi paljon. Kun miettii minkä tason liuotin alkoholikin on, niin aika hurjalta tuntuu ettet tarvitsisi ainakin hetkeksi apua niistä. Oman pääni välittäjäaineet sotkin niin että taidan syödä lääketyä lopun ikäni. Ei muuta kuin usko huomiseen ja itseesi. Terv toinen 50v
3 tykkäystä
Mistä tietää, että juova alkoholisti valehtelee? Hän avaa suunsa.
AA-sanonta
Siitähän se johtuu. Juova alkoholisti ei koskaan kerro totuutta juomisestaan. Toki voi olla, että osa uskoo itsekin juttuihinsa. Minä en uskonut, vaan valehtelin täysin tietoisesti. Eihän työssä käyvä ihminen voi kertoa, että juo 5-6 päivänä viikossa vähintään 70-75 annosta.
Juovan alkoholistin itsepetokseen kuuluu sekin, että voisi lopettaa milloin vain jos haluaisi. Se on turvallinen ajatusmalli juomisen jatkamiseen. Ja ihan takuuvarma merkki niin vakavasta päihderiippuvuudesta, ettei käytännössä pystyisi siihen ilman apua.
1 tykkäys
@Teme70 minua on aina kiinnostanut tämä määritelmä juova alkoholisti. Sanotaan tosiaan että alkoholisti valehtelee aina kun suunsa avaa ja valheessa voi elää myös itsensä kanssa. Voi olla avaamatta sitä tosiasiaa miten paljon esimerkiksi rahaa kuluttaa viinaan, tai valehdella itselleen, että en juo oikeastaan ollenkaan koska en juo väkeviä, tai että pystyn ottamaan tästä pullosta vain yhden huikan ja sitten ehkä kuukauden päästä toisen. Näitä valheita kerrotaan itselle ja niillä perustellaan se miksi haetaan taas alkoholia ja sitten kas kummaa se lupaus yhdestä huikasta ei pidäkkään ja taas pitää hakea lisää.
1 tykkäys
Perustuu siihen näkemykseen, että alkoholismi on krooninen sairaus, josta ei voi parantua. Silloinhan alkoholistit ovat joko juovia tai raittiita alkoholisteja.
Asian voi toki nähdä toisinkin, mutta tuo korostaa sitä, että ainoa toimiva hoito alkoholismiin on olla juomatta. Että paluu kohtuukäyttöön ei ole vaihtoehto edes pitkän ajan jälkeen.
2 tykkäystä
@Teme70 uskon, että näin on.
1 tykkäys
On päivitys. Alkoholi ei pyöri mielessä lainkaan. Kaupassa käydessä ei tule minkäänlaisia kiusauksia, päin vastoin äklöttää edes ajatella jos pitäisi ottaa huikkaa näistä kaunisetikettisistä myrkkysäiliöistä. Jos tilanne äityy pahaksi niin pitää luultavasti niellä nopeasti ja maistelemati.
Opetus lienee tällä kertaa, että pitää vain It`s a sin sin sin sinnitellä kun suu napsuu, näin Pet Shop Boysin sanoja lainatakseni.
4 tykkäystä
Ajatukset pyörii viinapullon ja hirttoköyden väliä kuin onnenpyörä
Ai niin, elossa ollaan. Unohtui ensin salasana ja sitten koko foorumi.
Mitä kuuluu nyt: Noh, alkoholi on menettänyt elämässäni merkityksensä, ainakin tällä hetkellä, ja sen sijalle on tullut näitä arjen vastoinkäymisiä, mitkä yrittää toisiaan seuraavina aaltoina murtaa selkärangan. Mutta haaste kerrallaan eteenpäin! Se on se juju. Asia kerrallaan. Kunhan ei yritä haudata niitä näkymättömiin, koska ne ikävät jutut kyllä löytää tiensä takaisin ja entistä pahempina. Näinhän sitä dokatessa usein tekee, eli sulkee silmänsä.
Lopulta elämä kuitenkin on taisto mitä ei voi voittaa. Tuulimyllyjä päin siis!
10 tykkäystä
Mukava kuulla raittiit kuulumiset @Turpauuno , vaikka elämän haasteita tuntuu olevan.
Tsemppiä myrskyihin ja vastatuuliin 
toivon Sinulle tyyntä ja leppoisempia aikoja!
Mä siis vihaan alkoholia niin paljon, vihaan sitä vaikutusta minkä näen ihmisissä. Vihaan menneen elämäni jokaista humalassa vietettyä päivää. Jonkinlaisena puudutusaineena sen voi hyväksyä tai viimeisenä voiteluaineena ennen sukellusta helvettiin, mitään hyvää siltä ei voi odottaa, ei koskaan minun kohdallani - eikä kovin monen muunkaan kohdalla.