Lauantaikin meni hienosti, iltapäivällä vähän meinasi tökkiä, kun jouduin lapion varteen mieheni “käskystä”, ja muistan ajatelleeni siinä huhkiessani, kuinka kivaa olisikaan vaan istua terassilla, nauttia auringonpaisteesta ja juoda muutama siideri tai olut. Mutta tunne meni ohi.
Viikonloppu oli itseasiassa melko mukava, ja sujui helpommin kuin ajattelin. Asiaa auttoi varmasti se, että oheistoimintaa oli niin paljon, etten ehtinyt hirveästi edes ajatella juomista.
Krapulattomat aamut ovat IHANIA! Ihanaa kun aamulla herätessä ei tarvitse potea fyysistä ja psyykkistä pahaa oloa. Taidan oikeasti olla parhaimillani selvinpäin.
Nyt sitten uudella innolla eteenpäin. Olenkohan vähän pönttö, kun oikein odotan jo viikonloppua, että saisin olla SELVINPÄIN
Hyvää maanantaita jeje! kirjotin omassakin ketjussani jo että kyllä mukavaa on herätä ilman krapuloita ja vapinoita, mutta silti maanantai on maanantai vaikka voissa paistaisi :mrgreen:
Minulla on muuten vähän sama, en malttaisi odottaa ensi viikonloppua, että saan taas olla selvinpäin! Mutta taivalletaanpas ensin tämä arki tästä pois alta. Kun selvitään tästä, voimme palkinnoksi viettää raittiin viikonlopun! :mrgreen:
Niin se taas viikonloppu tulla tupsahti, ja selvänä mennään vieläkin
Eilen tukin itseni puolukkametsään kaverin kanssa, ja kotiin tulimme vasta kun alkoi hämärtää. Siinä sitten häsyilin puolukoiden kanssa, ja kello olikin yhtäkkiä jo puoli kymmenen. Saunomiset päälle ja saikin mennä jo nukkumaan. Eilen ei ollut oikeastaa edes minkäänlaista juomishimoa, mutta tänään olen jo miettinyt juomista useampaan kertaan. “Jos sitä muutaman tässä kotona…” olen yllättänyt itseni ajattellemassa muutamaan otteeseen… Mutta aion kyllä nyt pitää linjani ja olla ottamatta!!
Jostain syystä päätöksen jälkeen elämäni on täyttynyt kaikenlaisesta hauskasta. Rahaa on tupsahdellut oudoista tilanteista, ja tällä hetkellä onkin yhtäkkiä ylimääräistä muutama satku. Samoin minua on pyydelty mukaan kaikenlaisiin hauskoihin tapahtumiin, ja muutakin mukavaa on tapahtunut. Maailmankaikkeus näköjään haluaa minun olevan selvinpäin
Mua ärsytti avomyllyssä se, että lässytettiin siitä, että kun lopettaa viinan juonnin, niin sitten muutkin ongelmat jotenkin hälvenevät. Ei se niin mene: humaluspäissään tulee juttuja esiin, jotka on siellä omassa päässä, mutta otsalohkon vartioimina, mutta kun otsalohko turtuu, niin sieltä ne sitt tulee. Joten väkivaltainen käytös on siellä omassa päässä ja sitä voi pohtia, että miksi.
Mullakin on ollut joku ihme näyttämisen tarve ja rankistelu. On lyöty turpiin ja oikein hakenut joskus, ett pääsis tappelemaan ja sais turpiin. Jumalan kiitos olen vain pienikokoinen nainen, korkeintaan metri kuuskyt ja sekin sulka päässä , sillä mentaliteetilla joka mulla oli isokokoisena miehenä: oisin ollut oikeen tappelukone.
On mulla edelleen uhittelun tarve, mutta onneksi en enää kohdista sitä kännispäissäni joihinkin satunnaisiin ihmisiin. Ja toki on auttanut meditointi ja zazen ja budolajit: on vaan tullut uusi mentaliteetti ett antaa asioiden ja ihmisten olla.
Terve vaan. Sun kertomuksesi on kuin mun elämä. itse alkanut miettii vähentämist mut viikonloppuisin kanssa tulee otettua/viikollakin joskus olan takaa ja aina oon suuna päänä jossain. oon rähinänhakuinen… Mulla on pieni tyttö (1,5w) jota rakastan yli kaiken. Tyttö on aina mummilassa jos itse lähden “rilluttelemaan” Elämässäni on myös ihana mies enkä halua häntä menettää…hän on tehnyt selväksi ettei pidä mun juomisesta ollenkaan. Mutta suurimman osan ajasta tunnen itseni jotenkin yksinäiseksi ja Aliarvoiseksi. Tiedän/ olen kuullut kehuja itsestäni mutta ne eivät oikein nappaa… ja kännissä tulee avauduttua kaikki maailman asiat.
Yritän nyt olla tämän lokakuun ainakin juomatta. ja jos hyvin alkaa niin mennään marraskuun puolelle.Sulle myös voimia todella paljon!
Hei! Minullakin on ollut sitä riidanhaluisuutta ja väkivaltaisuutta jo pari vuotta. En ole saanut sitä juomista lopetettua, vaikka ystäväni ovat juuri tuosta sanoneet, että kun sekoilen siellä, vielä vittuilen jollekin väärälle ihmiselle ja mut hakataan tai raiskataan. Kauhulla aattelen et jos ois lapsia ja en raitistuis, mitä ne joutus näkemään. Kun oman epävakautenikin syynä pidän osittain isäni arvaamatonta käytöstä, josta osa ollut alkoholin takia kai, mut en niin pienenä osannu erottaa, milloin on humalassa, tai sitten se oli niin usein et siitä tuli normaalia… en tiedä en ole uskaltanut puhua siitä isäni kanssa… Se on kauheaa, muuttuu ku eri ihmiseksi. ja tämä yhistettynä riippuvuuteen, et tuntuu et sitä on otettava… sitä joka aiheuttaa kaikkein eniten pahaa elämässä. Olen kans vasta 27 ja riippuvuus on paha. Haluan lopettaa, siksi kai tänne kirjottelen.
Joo kyllähän ne saunakaljat ihan yleisiä ovat, eikä siinä mitään väärää olekaan. Ihan eri asia se on istua rauhassa perheen kesken ja siemailla pari saunaolusta tai viiniä ruuan kanssa, kuin alkaa dokaa ja lähtee baariin tappelee. Juuri sellasta rauhallista alkoholin käyttöä täällä suomessa pitäiskin enemmän opettaa lapsille, ettei se ois sellanen suuri ja kielletty asia kunnes täyttää 18, jolloin on sitten ihan laillinen lupa vetää se pää kerralla täyteen.
Mutta paljon onnea sulle jeje päätöksestäsi! Ja hurjasti voimia sen pitämiseen. Koska onnistut jotenkin järjestää itses noin rankkoihin tilanteisiin kun oot juonut, ja koska kuitenkin olet jo äiti, niin ehdottaisin samaa kuin täällä joku muukin: antabus. Turvana niinä hetkinä kun tuntuu et oma selkäranka ei ehkä riittäisi.
Haluun omalta osaltanikin vielä sanoa sen, minkä täällä muutama onkin jo todennut, että kyllähän heroinisti/ pirinisti/ mikä tahansa nisti luokitellaan päihderiippuvaiseksi, itse sain kuulla mulla olevan “riippuvuusoireyhtymä” vaikken mikään sen kummempi nisti tai juoppo silloin vielä ollutkaan. Eli ei se vain alkoholista riippuvaisille ole se sairaus yhteiskunnan silmin langetettu.
kirjotin omassakin ketjussani jo että kyllä mukavaa on herätä ilman krapuloita ja vapinoita, mutta silti maanantai on maanantai vaikka voissa paistaisi :mrgreen:
Mulla on pieni tyttö (1,5w) jota rakastan yli kaiken. Tyttö on aina mummilassa jos itse lähden “rilluttelemaan” Elämässäni on myös ihana mies enkä halua häntä menettää…hän on tehnyt selväksi ettei pidä mun juomisesta ollenkaan.