Eipä taida tulla mitään tästä elämästä. Vuoden sisällä oman rakkaan koiran vakava sairastuminen ja lopulta pakko päästää irti. Työpaikasta “työkaverit” ajaneet esimiehen tuella pois ja väärin perustein ja nyt Tammikuussa äiti kuollut.
Hetken aikaa oli sellainen olo,että pääsen vielä jotenkin voitolle, mutta nyt olen uudestaan ruvennut miettimään itsemurhaa ja toivonkin pääseväni vaan pois. Heti kun löydän varman tavan niin se on sitten siinä.
En vaan enää jaksa tätä paskaa. Lääkärit väittää mitä huvittaa ja kovin leipovat minusta milloin maanista ja milloin persoonallisuushäiriöistä.
Jatkuva ikävä poismennyttä koiraa ja taloudellinen murhe sekä yksinäisyys saavat haluamaan pois tästä maailmasta. Tämä ei vaan ole mua varten. Toivottavasti pian onnistuu edes tämä yksi asia. Hyvästi maailma ei tule ikävä