mun lääkäri, joka oli siis eka kelle kerroin,työterv.lääkäri, ei päihdetyöntekijä, on todellakin mahtava tyyppi.
se vois halutessaa vaan sanoa, ettei nää asiat kuulu hänelle, muutenkuin että auttaa järjestään aklinikalle käyntejä (jonka tein ihan ite) ja sitä kautta hoitoon.
mielipiteeni kokemusteni perusteella ns. normaali lääkäreistä (olipa asia mikä vaan) sai uuden toivon ja uskon, tän lääkärin perusteella ja voin vaan kiittää et mulle kävi näin ja sain just tälle lääkärille aikoinani ajan.
oon kertonu asioistani ihan suoraan ja on lukenut nää mun kirjotukset täältäki.
ja ehkä mun rehellisyys ja nöyryys anto tälle lääkärille motivaatiota ottaa mun asiat tosissaan ja jatkaan.
olis voinu käydä niinki et ku viimein uskalsin asioistani kertoa, se lääkäri ois voinu olla ihan toisenlainen ja oisin lopettanu avun hakemisen.
Lääkärit saattavat olla mainettaan parempia, jos itse koittaa olla avoin. Itse kerroin omalle lääkärille olevani alkoholisti ja suhteemme muuttui heti läheisemmäksi. Olen saanut häneltä(kin) tukea. Minulla on myös hyvä suhde klinikan lääkäriin ja muuhun henkilökuntaan. Turvaverkkoja kannattaa rakentaa aina kun kykenee. Sitten kun hätä tulee käteen, on mistä ottaa eikä tarvitse aloittaa vuodesta nolla ja miksi olenkaan täällä. Jatkoja!
Kalliolan laitoshoidosta Nurmijärvellä olen kuullut paljon hyvää.Paljon riippuu miten otat sen avun siellä vastaan ja kuinka täysillä paneudut tehtäviin ym.
Mun ystäviä on käynyt sen ja ovat useat edelleen raittiina.
no otan ja tarvin kaiken avun. ei se mikään lomareissu tuu oleen.
onneksi sen verran sain tietoa, et kun sielä majoitutaan 2 hengen huoneisiin, nii miehet ja naiset omiinsa. et ainaki tuun jakamaan huoneen naisen kans ja et on oma vessa ja suihku, ettei tarvi mennä suihkuun samaan aikaan monen muun kans.
ja vaik kännyt on kielletty, saan mahdollisuuden ottaa lapseeni yhteyttä.
ihan käytännön asioita murehin, vaik eikai pitäs, kun kyseessä on mun ja lapseni tulevaisuus, mutta ajatukset sekasin ja eikä tiiä mitä ajatella.
Kun lapsen hoito on järjestetty, niin sen jälkeen syvennyt vain itseesi ja elämääsi. Toki tarvitset silloin tällöin yhteyttä lapsiin. Ja se sinulle sallitaan. Niissä paikoissa missä minä olen ollut, on ollut yleisöpuhelin, johon läheiset saavat soittaa.
Kahden hengen huone on hyvä asia: ei jämähdä murehtimaan omiaan vaan voi jakaa tunteitaan koko ajan. Yleensä kämppikset osoittautuvat kivoiksi. Samassa veneessähän ollaan.
Extra-bonuksena ruoka on yleensä hyvää. Se kun vaikuttaa mielialaan. Ja ulkoilla saa. Ja on omahoitaja, jolle purkautua. Lycka till.
lapsi lähti just.oli tarkotus olla koko aamu ja päivä hyvin mielein ja kaikkea, mut en pystyny.
ajatus, etten nää lastani pitkään aikaan sai mut vaan itkeen ja juomaan.
enhän mä näin halunnu tän päivän menevän mut tunteet vei voiton.
ikävä lapsesta, pelko tulevasta ja kaikesta.
ja mitä kertoa pienelle lapselle? mä kerroin, et äiti on sairas ja meen hoitoon jakun äiti on parantunu, nähään.kerroin et äitiin ei satu ja lääkäri auttaa.
ja et äiti rakastaa ja tulee ikävä.
nyt on olo tähän astisista oloista kaikista paskin.
mut kai nääki vaan täytyy käydä läpi jos haluu apua.jotenki vaan tuntuu et vierotus lapsesta on pahempaa ku alkoholista.tai no miten sen selittäs…
Sinähän olet tällä ristiretkellä paitsi itsesi niin myös lapsesi takia. “Normaalitkin” äidit sairastavat ja joutuvat olemaan hoidossa. Ei lapsellesi jää mitään traumoja. Jälleennäkemisen ilo tulee olemaan suuri.
Sinulla on nyt meneillään hyvin ymmärrettävä loppukiri. Siksi juot ja kärsit. Ehkä hyvä niin. Sitä makeammalta raittius maistuu ja sen tuoma itsetunnon kohoaminen.
Juominen lisää sitä ikävää.Kun oot ollu edes viikon ilman,käyt jo huomaamaan sen.Juominen vääristää ajatuskuvioita ja kaikki tuntuu potenssiin sata.Minne poikasi meni?
Tästä on aiemminkin ollu puhetta,mutta koittaisit muistaa,että poikasi ei todennäköisesti muista asiaa isompana mutta alkais muistamaan ja huomaamaan vuosien saatossa että äiti on aina kännissä.SÄ OLET MATKALLA KOHTI HYVÄÄ ELÄMÄÄ!!!Kovasti voimia,se aika tulee kun muistelet tätä vain painajaisena,mutta jo ulkoapäin ja kaukaisesti.
Miira:
lapsi lähti isänsä ja sukulaisten luo 800km:n päähän.
että parempi noin ku lastenkoti.vaikkei noikaan ihmiset lapselle tuttuja ole ku eivät ole olleet yhteyksissä ku niin harvoin, tapaamisista puhumattakaan.
No siinähän on oiva tilaisuus lapsen tutustua sukulaisiinsa!Tuo kuullostaa jo tosi hyvälle.Tietty sinähän parhaiten tiedät millaisia ne ihmiset on,ja laitan kädet kyynärpäitä myöten ristiin että ovat järkeviä.
Kirjoitit jossain vaiheessa pelosta että isä “veisi” lapsen.Jos osaa olla järkevä aikuinen,parhaimmassa tapauksessa lapsi saa luotua hyvän suhteen isään ja sukuun.Kunhan tajuuvat olla lapsen aikana puhumatta sinun asioista negatiiviseen sävyyn.
Nimim.Sigrid toivottavasti jeesaa sua tuossa mitä pyysit.
Siis mä, älä turhaan sure lapsesi puolesta: kun olet noin pahasti alkoholisoitunut, tämä on itse asiassa parasta, mitä voit lapsellesi antaa. Hän saa vakaat, selväpäiset aikuiset ympärilleen.
Toivottavasti menet maanantaina hoitoon. Sinulla on nyt vaarana sääliä itseäsi niin paljon, että jatkat juomista. Siinä voi unohtua lapsikin. Toivon hartaasti, ettet anna niin tapahtua.
Kun tulee vaikea hetki, niin toivoisin olevani vierelläsi auttamassa. jotkut asiat vaan on pakko tehdä yksin.
Voimia eteen päin ja käy ilmoittelemassa miten kävi. Mä pidän peukut ja kaikki varpaat pystyssä, kerään kaikki hevosenkengät tallin perukoilta ja vaikka ulvon kuuta keskellä yötä.
Luin pitkästä aikaa viestejäsi, siis mä… Aloitit 13.4. matkan. Kirjoitit silloin tänne. Siitä on runsas kuukausi.Olet tehnyt sitä matkaa omasta tahdostasi ja kanssasi on ollut meitä matkalaisia. Olemme tukeneet, toisinaan vähän potkineet. Me olemme voineet vain etäältä ja vain vaivaisilla sanoilla olla sinun kanssasi, mutta onneksi on ollut myös niitä oikeita, eläviä ja tuntevia ihmisiä, osaaviakin, kuten lääkärisi.
Pyytäisin, että luottaisit siihen, että matka jatkuu. Löytyy lisää ihmisiä, jotka haluaa ja osaa auttaa sinua. Joudut tekemään jatkossakin valintoja, kuten teit silloin, kun päätit kirjoittaa tänne, kuten teit silloin, kun päätit yrittää lopettaa juomisen, ja silloin, kun päätit hakea apua siihen… ja monessa kohtaa. Ne valinnat ovat sinun käsissäsi. Kukaan muu ei voi niitä puolestasi tehdä.
On jotenkin ollut huikeaa nähdä (jälleen kerran), että ihminen kykenee kasvamaan ja muuttumaan. Mikään ei tapahdu hetkessä eikä helpolla. Tarvitaan välillä helvetisti vaivaa, että pystyy itsessään muuttamaan edes yhden pienen asian. (Muitahan on aina helpompi muuttaa… luulemme.) Tiedän tämän ihan omasta elämästäni.
Hyvää matkaa sinulle, ystävä, jatkossakin. Uskon, että hyvin, hyvin mielellämme kuulemme sinun kuulumisiasi sitten, kun koneen ääreen taas pääset.
matka on vasta alussa, mut koska pienet saavutukset ja päätökset on elämässä tärkeitä, niin voin todeta, että suunnan oon kääntäny ja hetkessä kaikki ei tapahdu, mutta mä ja mun lapsi ollaan sen arvosia, että menispä aikaa kuinka paljon niin niinkauan ku jaksaa taistella, on toivoa ja mahdollisuus.
koskaan ei voi olla liian myöhästä.
ei tuu oleen helppoo, mut ei tarvikaan.
mut aamulla lähen pois omasta elämästäni ja kuvioista ja avoimin mielin ja nöyrästi.en mä itteeni häpeä.en pyytele anteeksi.haen apua.
aikaa se vaatii ja työ tulee hoidonki jälkeen olemaan elinikästä, mut joka kerta ku päätän oikein, oon vahvempi.
jumankavita, yks punanen tölkki tai ruskee pullo ei voi mun elämää määrätä.
puhumattakaan mun lapsesta.
Olen jälkijunassa. En huomannut minulle esitettyä pyyntöä ja nyt se on myöhäistä. Joka tapauksessa tiedän, että Siis mä on nyt hyvissä käsissä ja matka jatkuu onnellisesti.
Yhtenä kanssamatkaajista kiitän kaikkia tähän ketjuun kirjoittaneita: olette opettaneet minulle paljon välittämisestä. Kiitos.
.
!
