Jostain syystä alkoi Michael Jackson -musiikki ja video, missä on se valokuutioista tehty lattia, pyörimään mun päässäni. Tuosta sun kissasta valoissa. Toivottavasti toinen kissa tulee takaisin. Ettei ne henget sitä vieneet kuitenkaan.
Onnea saa olla, jos vain osaa sen ottaa vastaan ja iloita siitä, tarvittaessa myös laskea irti. Sinänsä en taida mitään menettää, jos treffailen vähän.
Ehkä todella väärin todeta, mutta eiköhän se retku ole käytettävissä jos näistä jutuista ei tule mitään. Ja tämä oli erittäin huono vitsi!!! Nauran sille kuitenkin.
Ja jos ei ole kuulunut muuten mitään niin ei kai nyt enää tarvitse minunkaan murehtia, mikä hänen roolinsa on minun elämässä: olkoon ex.
Kun kirjoitin, ettei ole kuulunut retkusta mitään, olisi pitänyt puuta koputtaa. Hyvä jos ehdin painaa “Lähetä” niin alkoi puhelin soida.
En vastannut, mielestäni voidaan soitella päiväsaikaan jos tarve on. Tuli viestiä. Vastasin (tyhmää).
Viestien sisältö tavallista mustasukkastelua ja ikävöintiä, mutta nyt on viisauden jyvä löytynyt!
Kaljanjuonnin lomassa, retkujen nuotiopiirissä, olivat retkut kolauttaneet kallonsa yhteen käytyään läpi retkun ja minun avioliiton tarinaa ja retkun juomistapoja ja -määriä ja päätyneet siihen ainoaan oikeaan lopputulokseen:
Ei retkulla ole mitään alkoholiongelmaa vaan minulla on ongelma kun siitä koko ajan jauhan!
Naulan kantaan! Olenpa ollut jauhamatta jo tovin ja lopetan kokonaan niin sitten ei ole kellään ongelmaa!
…
aivan totta…sinullahan on se ongelma ja se on HÄN
ei minun ex:lläkään ollut mitään ongelmaa, vaan se oli minulla…ja se ongelma oli HÄN
kylläpä alkoholistit tulevat yhteistuumin hyvään loppu tulokseen kun oikein yhdessä miettivät
ja mitenkä niille nämä hyvät ajatukset tulevatkaan aina mieleen yö aikaan? öisin tietenkin kerkee miettimään syntejä syviä kun päivisin on niin…kiire …
tai johtuukohan se siitä että yön saavuttua saapuu periaatteessa myös yksinäisyys (vaikka olevatkin porukassa)…
päivällä kun kysyy alkkikselta parisuhde asiaa, he luultavasti eivät ole aivan varmoja tilastaan ja öisin jos ei ketään ole kainalossa, he elävät vakituisessa parisuhteessa ja ihmettelevät vain porukassa kuinka siippa nyt näin pienestä suuttu, ettei edes vastaa puhelimeen keskellä yötä…me ollaan aikas kummallisia
jos on vastaavasti “meno päällä ja flaxi käy” niin he voivat kysyä kysyttäessä “mikä puoliso?”
kunnes on arkeen paluun aika…silloin katsovat tilin saldon ja ihan ilman huolen häivää tulevat oven taakse “rakastamaan”…miten ne yleensä tulevatkaan silloin ruoka-aikaan? aika hyvä tuuri
Kun me olemme kuvitelleet elävämme parisuhteessa siitä huolimatta, että toinen on lähtenyt läpyttämään viinapullon kanssa, niin siellä ne retkut ovat nyt yksin ollessaan, pimeimpänä yön hetkenä, meidän puolisoitamme. Muuten ovat ihan vaan vapaita yksilöitä, joita kukaan ei määrää eikä rajoita.
oon huomenna menossa kaupunkiin ja ajattelin käydä pääkirjastossa…epäilen sun tietävän kaupungin nimen…siis pääkirjasto sijaitsee ylämäessä tien oikealla puolella ja vinoparkkis vasemmalla…
mistä sieltä mä voisin löytää al-anonin kirjoja, en välttämättä haluaisi mennä keskustelemaan kirjastotädin kanssa asiasta
Ja pakko on laittaa sellainen “disclaimer” tähän kohtaan!
Nämä “vitsit”, jotka voi kuulostaa huonoilta, on hyvin pitkälti sellaista pitkittyneen hermostuneen olotilan laukeamiseen liittyviä: se olo kun olet vähän riehakas adrenaliinista, koska olet juuri pelastunut täpärästi tiukasta paikasta, suoranaisesta kuolemanvaarasta.
Pyydän anteeksi mauttomuutta, jos jollakin on erityisen huonot oltavat juuri esimerkiksi tänä sunnuntaina: jos ukko juo ja lyö ja lapset itkee, laskut on maksamatta ja ystävät ei ymmärrä.
Itse sain kuitenkin alussa lohtua ja rohkaisua pitemmällä toipumisessa kulkevien näpsäköistä lausahduksista ja ilkikurisesta huumorista, kun aloin tätä taivalta kanssanne matkustamaan. Tuntui, että minäkin haluan vitsailla tälle asialle vähän, haluan olla iloinen ja vapaa ja onnellinen. Halusin tietenkin myös olla seesteinen ja tyyni, kuten osa tänne kirjoittavista on (kiitos heille, järjen äänet, kauniit sanat ja voimavarat), mutta se ei taida olla omin lajini ainakaan vielä. Nyt olen leikkisä ja tyyni, ehkä? Leikkisä, huonon huumorintajun omaava, leikkisä ja tyyni?
Jotain naksahti päässäni ihan yllättäen ja minusta tuntuu, että kuten argh, siis miisy, tuolla sanoi, se kävi jotenkin niin äkkiä ettei se lue edes näissä kirjoituksissa. Jotenkin se liittyy tuohon nettitreffailuun, mutta ehkä se tapahtui juuri ennen kuin sen aloitin: ehkä se oli syy ja deittailu on seuraus. Tai ehkä tässä mennään vauhdilla ojasta allikkoon?
Joku sellainen -pim!- olet herätetty tästä ikiunesta, senkin Ruusunen. Ja lupaan, että se voi käydä kenelle tahansa näissä asioissa murehtivalle: yhtenä aamuna murehdit, että voisiko retku tulla kotiin ja raitistua ja seuraavana aamuna tiedät täsmälleen, mitä teet: et enää tarvitse ainakaan sitä samaa retkua ja tuskin uuttakaan (tässä voimantunnossa on ehkä turha kuvitella ettei riskiä ole olemassa, mutta silti, on oikeus toivoa, ettei enää ottaisi ketään retaletta huolikseen). Itse tein ajatustyötä ja soudin ja huopasin siihen pim!-ääneen asti. Ehkä vielä joskus soudan ja huopaan lisää, mutta en tiedä. Jos vain virittäisin purjeet ja purjehtisin vapauteen? Tällä tuulienergialla?
Onneksi on Al-Anon ensi viikollakin, taidan mennä kahteen kokoukseen ja kertoa ilouutiset kaikille ystävilleni siellä. Ja sitten kuuntelen heidän ilonsa ja surunsa. Ja me kaikki saamme lisää voimaa: minä supervoimaa!
miisy: en muista tarkkaa osastoa! Odotas! Oletan, muistelen että raput ylös ja oikealle, tietokirjoissa ne kai olivat. Ehkä jossakin psykiatria, psykologia tai henkinen kasvu, uskonto.
Luokka 37.61:
LÖYDÄ oma polkusi : Al-Anonin askeleet, perinteet ja käsitteet
AL-ANON toimii : työkaluja alkoholistien perheille ja ystäville
ROHKEUTTA muuttua : päivä kerrallaan II Al-Anon perheryhmässä
(37 onkin Sosiaalipolitiikka eli ehkä Tietokirjat ja sieltä jokin Yhteiskunta tms!)
Ja aakkostettu on mielestäni noilla isolla kirjoitetuilla sanoilla koska kirjailijan nimeä näissä ei ole, mutta voi löytyä aakkosista myös Al-Anonin kohdalla!
Hmm, mietin kyllä arvasinko edes kaupungin nimeä mutta tuo on kyllä ihan ainoa kaupunki missä täällä pyörähtelen! Eli luokitukset on satavarmasti samat jos oli eri kaupunki!
Vinoparkkia en nimittäin ainakaan muista tajunneeni. Mutta kyllä sinä ne löydät ilman tätiä noilla numeroilla mistä vaan kaupungista!
vinoparkkis se oli viime vuos tuhannella (1999) kirkkopuiston laidalla osuuspankkia vastapäätä…joten nyt ei taida olla enää vinoparkkista eikä ehkä pankkiakaan…va-de? =varhaisdementtia
ok, ovesta sisää ja portaat ylös…oon käynny siel viimex…hmm…v.2001
ajattelinkin et löytyyköhän se kirjoittajan nimellä mutta kiitos noista tiedoista, niillä varmasti löydän…joten…kiitos!
ajattelin et luen hieman asiaa…muuten tää menee ihan vitsin heitoks…eikä tästä varmaankaan pääse muulla yli…
ajattele jos meikäläinen heittäis jonku nettideitin “ilmaan”…pyytäsin toista “hieman” auttamaan ennenkuin lähdettäisiin vaikka illan viettoon…voi olla et jäisin yksin hanko käteen seisomaan ja illan sais varmasti viettää yksin, mutta…onneksi ne kynttilät palavat yhdellekkin ihmiselle
meikäläinen sanois kaupunkilaiselle, et tuo sä noi 70 päätä ni mä tuo 100 . mitä luulet…jäisinköhän ilman partneria
joten…tasa ei käy onnen lahjat…et näin meillä…
mun piti tuoda 30 päätä tänään sisälle…toin 7
Se vinoparkki on edellinen katu! Tai ehkä kaks katua ennen eli oisko kirjasto muuttanut sitten tuolla ajalla TAI sinä olet ollut kännissä kun olet käynyt TAI sitten muistat kadun väärin mutta ei se kaukana ole siitä! Sieltä se löytyy.
Kyllä ne on hyviä kirjoja. Niinhän se on, että niistä saa sitä tyyneyttä, jos vitsailusta saa sitä iloa.
En tiedä, sun pitää mennä sinne Maajussi-ohjelmaan niin ei tule väärinkäsityksiä hakijoille/vastaajille. Jospa se menee ajan kanssa että tapaat jonkun jossa on sinulle sekä apua että iloa: en pitäis sitä ollenkaan mahdottomana.
Itse olen nyt vaan jotenkin sellaisessa shoppailuvaiheessa: kivoja miehiä, muutaman mukavan olen nyt livenäkin ehtinyt näkemään ja yksi on niin fiksu että haluaisin pitää sen. Olen kuitenkin päättänyt olla aika kevyesti liikenteessä ja poistin jo ilmoituksenkin, ettei tule lisää yhteydenottoja. Nämä deittailijat ovat olleet kohteliaita ja mukavia ja haluaisivat nähdä uudelleen: minä en ole ihan varma. Kerrankin voin vähän itsekin säädellä omia tunteitani, aiemmin olen ollut suurinpiirtein ensi tapaamisesta muuttamassa saman katon alle. Ilmeisesti järkytys on niin tuoreessa muistissa että nyt hidastelee edes sinne kolmansille treffeille.
huomenta
äh, yks katu sinne tai tänne , mutta kyllä se sieltä löytyy…
vinoparkit oli joskus kirkkopuiston laidassa kävelykadun päässä…mut sit hymyilytti ku muistin lukenneeni et suunnittelivat puiston alle parkkipaikkoja…onkohan se jo sielä…
voisin sanoa et aina tulee kierrettyä keskusta kaukaa ku useimmiten (aina) tulee käytyä maatalous-,työvaate- ja isoissa ruokakaupoissa
pubeissa sielä en (valitettavasti) ole käynnyt…yhden hotellinkin siellä olen nimennyt “mummotunneliksi”…ihan oikeasti! katso nyt sitä paikkaa ulkoapäin …ok…ja se siitä…
juu ja sitten…minun ei pidä mennä sinne ohjelmaan…en edes katso sitä
ohjelma menee jotenkin näin: ihana aurinkoinen pvä, syödään eväitä pellon reunassa ja lähetetään katseilla sanattomia viestejä, pidetään vasta syntynyttä elukkaa sylissä ja höpötetään sille jonne joutavia…
totuus on aivan jotakin muuta…nytkin on satannut taukoamatta edellisestä yöstä, liejua ja “paskaa” on melkein pohkeisiin saakka, pimeetäkin on ku ryssän helvetissä ja paikkakin on jumalankin hylkäämä…mitä pahempi ilma sen varmemmin on aita hajonnut ja juuri sieltä kauimmaisesta päästä…elukat karkailee välillä ja eiköhän ne viimeiksikin ollut savisessa kynnöspellossa, miksi nekin eivät kävele pihaan päin…kesällä kerran taisivat tulla…sit kun miespuolista apua saa, niin ei se samassa traktorissa istu, vaan kyllä se on laitumien toisella puolella toisella traktorilla ja täysin näkymättömissä, koneet pauhaa korvan vieressä niin et ei siin edes puhelimen soittoa kuule. heinän teko…paalainta vedät perässä ja se kolkuttaa ku viimeistä päivää tekis töitä, aurinko paahtaa ja myrkkyjä pistät heiniin (AIV) ja yht äkkiä henki salpaantuu ja veri alkaa tulla niin nenästä ku kurkustakin…se on sitä myrkkyä…entä syntymä?miks niiden pitää synnyttää aina yöllä?? siinä sitten tukkapystyssä haiseviin haalareihin ja tiedät et nyt ei sitten muutamaan tuntiin enään pääsekkään nukkumaan…kun sisälle takasin pääset niin ei muuta kuin monitoorit auki, jotta hieman tiedät mitä navetassa tapahtuu…jos syntymä tapahtuu iltayöstä, niin tietää että 20min. välein pitää hereillä kävästä ihan vain katsoakseen monitoorista että kaikki on hyvin ja jos vastaavasti klo 3 aikaan niin se tietää et yöuni on sit nukuttu…joten se siitä ohjelmasta…
sitten sinä!
…miksi et ottaisi periaatteeksi että “otat kenet haluat ja muut ottaa kenet ne saa”…eikös me olla sovittu että nyt on sinun vuoro joten…ja voithan ottaa päätökseksi että seurustelun alkamisesta kolmeen vuoteen et toisen kanssa saman katon alla asu ja teet sen heti toiselle selväksi niin ei sit ala edes kyselemään vuoden päästä
siis voihan tietty yökylässä käydä, mutta posti ei tule, eikä kalsarit ilmaannu pyykkikoriin…yleensähän ilmaantuu ensimmäisenä hammasharja… tai sitten…
"elämäsi ritari valkoisella ratsulla saapuu ja rakastut korviasi myöten häneen kunnes heti perään tulee renttusi ja pilaa kaiken…"joten…voi voi meitä
ihan oikeesti! katso kelloa! mitkä positiiviset ajatukset ja heti aamulla
Voi kunpa oliskin noin yksinkertaista…nimittäin sillon kun rakastuu niin eikö juurikin halua viettää kaiken ajan rakkaansa kanssa ? Ja voihan sitä tehdä niin että ei tule posti, eikä kalsarit pyykkikoriin niinkuin meillä, koska mies on hoitanut omassa kämpässään nämä asiat ja välilä syömisensäkin. Mutta hammasharja tuli aika alussa ja onhan se vähän pakollinen jos haluaa rakkaansa kanssa öitä vietää ja hän ei täysin laiminlyö hygieniansa ylläpitämistä. Eli kyllä minusta on tuntunut että mies on asunut luonani, vaikka ei sitä virallisesti olekaan, eikä ole joka yö tai päivä täällä ollut. Eli tällä haluan kysyä että mihin se raja sitten vedettäisiin ?
Pohdin tätä itsekin. Uskon, ettei kyse ole yhteisestä osoitteesta vaan tosiaan mielentilasta, mutta myös se, että oma arki rullaa minulla ja myös toisella osapuolella muualla kuin kiinni toisissamme ja maltan myös olla olematta koko ajan “iholla” ja kontaktissa… Siitä se raja tulee. Ja sekin, että lapsi on etusijalla, ei uudet tuttavuudet.
Ei minulla sinänsä ole mitään sitä vastaan, että esim. vuoden seurustelun jälkeen muuttaisin yhteen jonkun kanssa, joka on osoittautunut sellaiseksi että haluan muuttaa hänen kanssaan yhteen. En vain halua tehdä sitä ensimmäisellä viikolla enkä jos minun pitää se tehdä sen takia, että haluan olla ihan koko ajan sen toisen tekemisten tasalla, kontrolloida: erillään asuessa pelkäisin hänen juovan liikaa ja etsivän uuden tai menettävän elämän hallinnan…
Ehkä kun tulee lisää ikää, sillä on vaikutusta ( joskus 20-vuotiaana ja itse asiassa vielä retkun kanssa aloittaessa olin tosiaan sitä mieltä, että joka sekunti on vietettävä yhdessä ja riuduin ikävästä ja erossa olemisen tuskasta) ja tämän läheisriippuvuuteni itsehoidon ja ajatustyön myötä on poistunut sellainen pahin “kaikki aika rakkaansa kanssa” -ajattelu. Myöskin nämä miehet, ketä olen tapaillut, asuvat joko matkan päässä tai sitten sen verran pienissä asunnoissa, etten voi sinne lapsineni mennä oleilemaan. Lapsen koulu sitoo minut tähän asuntoon arkisin, samoin oma työni ja myös tuo koira omalta pieneltä osaltaan. Olen myös laittanut kotini nätiksi ja viihdyn siellä: tämä edesauttaa omaa olemistani kaikin tavoin, myös seurustelusuhteessa. Sinänsä asuntoni on sen verran pieni, että varmaankin olisi vaikeaa tuoda tänne ihan uutta ihmistä asumaan: hammasharja kyllä mahtuu kylppäriin ja pyyhkeitä on satunnaiselle yöpyjälle ja minulla on iso vuode (nyt tuli kyllä tahaton virnistys kun mietin, olisiko kapea sänky parempi uusien tuttavuuksien kanssa toimiessa).
Mietin itseäni silloin pari vuotta sitten, kun retkun kanssa aloimme olemaan: olimme aika paljon yhdessä ja jo alussa olin ihan sairaalloisen kiinni hänessä, istuin ja katsoin puhelinta ja odotin hänen soittoaan kaiket päivät. Olin valmis kiven ja kannon alta etsimään lapsenvahtia, että pääsin hänen luokseen ja aika pian lapsikin lähti mukaan. Retku ei kovin paljon ollut minun luonani vaan nimenomaan minä roikuin hänen luonaan. Voin sanoa että roikuin: välillä ei tehty mitään enkä minä varsinkaan oikein tehnyt mitään vaan olin jotenkin “valmiudessa”. Siis jotenkin vain odotin koko ajan, että tehdään jotain eikä sitten tehty ellen tehnyt aloitetta seksiin tai johonkin muuhun… Emme kovin usein edes poistuneet asunnosta.
Näissä uusissa kuvioissa olen ollut kotona rauhallisin mielin, lähtenyt metsälenkille ilman puhelinta (ja sen nettiominaisuutta) ja jos minulla on ollut menoa, olen sen lähtenyt hoitamaan ihan vain reippaasti sanomalla että nyt pitää mennä. Keskustelen tuon kivoimman tapauksen kanssa Messengerillä kun satutaan koneillemme samaan aikaan ja ne keskustelut ovat todella ihania: oikeaa verbaalijumppaa. Koen olevani jo ihastunut. Silti maltan olla myös avaamatta konetta(tai on se auki, koska lapsi on siinä välillä ja katsomme siitä leffoja jne, mutta en istu ruudun eteen odottamaan vaan teen omia hommiani), jos on muita asioita tehtävänä… Töihin kun lähden, en aio töissä pitää keskustelua yllä vaikka istunhan koko päivän tietokoneella töissäkin, onhan hänelläkin oma työnsä hoidettavana. En pelkää hänen löytävän uutta treffikumppania sen takia, että minun pitää hoitaa asioita tai mennä töihin. Hän on kunnioittanut minun elämänkuvioitani: esimerkiksi ei painosta millään tavalla jättämään lasta illaksi kotiin, vaan sanoo että nähdään sillä lailla kun se parhaiten minulle sopii.
Minulla on ihan erilainen olo tällä kertaa. Eivätkä tapaamani tyypit ole soitelleet kännissä puoli kolmen aikaan, saako tulla yöksi. He ovat osoittaneet kiinnostusta, kyllä, mutta kunnioittavat todella eri tavalla minun olemistani. Ehkä hekin ovat jotenkin… tavallisia?
Ehkä tällä on jotain tekemistä sen kanssa, että olen käsitellyt tätä riippuvuuttani. Tietoisesti olen lisännyt tavoitteisiini “normaalimman” parisuhteen ja päättänyt että voin olla myös tasapainoisesti ja rauhallisesti ihastunut, vaikka sydän hieman hakkaisikin.
Plus että mistä sen tietää miten tässä käy. Viikon päästä ulisen vain ikävääni ja kyttään puhelinta?
Ja muuten, sana takaisin! Yhden känniviestin olen saanut! Ajankohta: jääkiekkopelin jälkeen eli ei älyttömän myöhään. Sisältö: “Mee ulos ja katso hallille päin, eikö oo mahtava auringonlasku?!” (Joo, tää on nuorin kandidaatti, tunnen itseni ihan teiniksi hänen seurassaan ja päässäni soi Katy Perryn Teenage Dream)
Joo, ehkä se ohjelma (kirjoitin ensin että ongelma, freudilainen lipsahdus) on aika kaunisteltu versio. Minulla on maitotilallinen ystävätär ja kylläpä se tahtoo olla aikamoista urakkaa, aamusta iltaan ja kumma kyllä niittenkin lehmät aina öisin poikii, aina! Mutta silti minä uskon, että sullakin voi käydä flaksi, kun vähän menee aikaa, pääset yli entisestä ja mieti miten paljon on se riippa, nykyinen ex vienyt sulta energiaa, sen kun suuntaa ensin oman elämän kehittämiseen niin alkaa kukoistuksen aika. Ensin pitää kuitenkin rakastaa itseään ja olla oma elämä mallissa, ennen kuin voi rakastaa toista ihmistä. Sä alat vetää puoleesi sellaista tyyppiä, joka on sulle oikea ja sun elämään sopiva. Tai sitten et, mutta se on elämänkulku. Pitäiskö sulle suositella vielä Sydänmagneetti-kirjaa? Siinä kerrotaan vetovoimateoriasta, kun vaan sen kirjan jenkkihöpöhöpönaminami-pinnan alle katsoo, siellä on suuri viisaus. Itse me siihen sydänmagneettiimme valitaan asioita. Jos ei valita, se täyttyy itsekseen murheilla ja vetää puoleensa murheita. Toinen mitä voi lukea, on Anna Perhon “Anna palaa”. Meidän ois pitänyt miisy sopia joku neilikka rintaan -hommeli niin mä oisin tuonu noi sulle ihan lahjaksi, sen sydänmagneetin osaan melkein ulkoa.
Ja eiköhän sinne sitten joku kynttiläillallinen kuitenkin arkisen aherruksen sekaan mahdu: vaikka silloin kun menee sähköt poikki! (eikun silloin kai kannetaan elukoille vettä käsipelillä?)
Ja niinpä, minun vuoro. Sen enempää siihen puuttumatta, tämä on kaikki ollut jo kotiinpäin, olen piristynyt näistä ihanien miesten huomionosoituksista jo kovasti.
heissan jälleen
päivä ollut parempi mitä aamulta odotti
kirjaston ovella kävin…2h aiemmin mitä se avataan
no, heti aamusta sitten maatalouskauppaan rotan myrkkyä ostamaan…tuttu myyjä alkoi heti kyselemään, että aamupalaako tulin hakemaan…
ja sitten ruokakaupan kautta keula kohti kotia…
ois ihan kiva treffata! ajattelin et oisin minjäkokelaalta kysyä jos voisi katsoa muksuja sillä aikaa kun kävisin al-anonissa, mutta…kun aloin miettimään niin ne alkaa klo 18 tai 18.30 ja kestää varmaan 1,5h ja sit ku haen muksut ja ajan kotiin niin klo on jo 21.30 ainakin ja meillä muksut menee nukkumaan viimeistään 19.30 ja toinen mikä tuli vastaan…elukat ku tulee nyt sisälle niin alotan hommat 15.30 ja lopettelen n 19.30…joten pah! pvät mulla onkin sitten vapaat…
voidaanhan me tavata jos sulle käy vaikka poliisitalon ovien lähellä nojaten seinää…ei siinä moni nojaile
,mut katsotaan kun seuraavaksi tulen kaupunkiin…viimeistään ens viikolla
kun sä tapailet uusia tyyppejä niin ei sulla tule mieleen että “mitäköhän vikaa tuossa on”
mä varmaan miettisin sitä koko treffi ajan
sähköjen poikki meno ei edellisen talven jälkeen enään haittaa…muistossa on edellis talvi kuten eilinen…ja agrikaatit on hankittu…silloin meni sähköt-loppu veden tulo-jääty putket-talo ei lämmennyt-elukoiden juomavesi järvestä-4kk kuluttua saatiin ensimmäisen kerran juomavettä ja pesukone pyörimään…joten menkööt sähköt poikki vaikka 1/2 vuodeksi, se ei enään haittaa
Hei miisy! Tilaa ne kirjat netistä! al-anon.fi, huomaamaton postitus! (on siellä kylän postineidillä ihmettelemistä että mitä arkaluontoisuutta on tilattu )
Kyllä mä melkein arvaan ja osin jo tiedänkin mun kosijoitteni viat, ne on ulkoisia asioita.
Exäkin yritti tarjota itseään kylään. Kieltäydyin. Sanoin että en minä ollut leikilläni kun minä sanoin että erotaan virallisesti, tehdään ne paperit eikä olla enää yhteyksissä. Mistähän sekin oikein aavistaa, että olen virittelemässä uusia virityksiä, varmaan jonkin salaisen vakoiluohjelman laittanut tietokoneeseeni. Ja en tiedä, nuo sen viimeaikaiset oivallukset siitä, ettei hänellä ole mitään alkoholiongelmaa… huhhuh. Häntä en voi auttaa, en itseni kustannuksella. Olen sanonut, että jos tavataan, ollaan ystävällisiä, mutta ei ystäviä.
Tietenkin tämä uusi totaalikieltäytymiseni on helppoa vain minulle: minähän sen päätöksen olen tehnyt, nyt vihdoin. Ex kyllä iloisena muutti silloin kesäkuun alussa ja laittoi Facebookkiin heti muuttonsa jälkeisenä päivänä “Sinkku”, mutta käytännössä hän on kuitenkin sitä mieltä, että minun pitää häntä odottaa ja lopulta hyväksyä viinalla läträäminen ja pyytää hänet takaisin. Hän on vain ajettu hetkeksi pois kotoa (näin puhuu minulle).
Alkoholistin muistamattomuutta pitää vielä pohtia, vaikkei varmaan enää tarvitsisikaan: Kun ex puhuu juomisestaan, hän käyttää mittarina tämänhetkistä tilannetta, rahapäivän seutuun on muutaman päivän putki ja muuten hän on “melkein selvinpäin”. Hän sanoo, että ei hänellä ole mitään ongelmaa. Hän ei ollenkaan muista sitä, kun viime syksynä näihin aikoihin osti laatikon kaljaa noin joka toinen tai kolmas päivä ja pulloja oli varasto täynnä. Eihän sitä voi enää miettiä, vanhoja asioita. Nyt hän on saanut itsestään esiin kohtuukäyttäjän ja nyt hänellä ei siis voi olla mitään ongelmaa.
Mutta antakaapa tuolle kohtuulliselle rahaa, mitä hän sillä tekee. Esimerkiksi joku Keno-voitto. Montako päivää sen jälkeen on kännissä ja montako laskua maksoi…
Onko alkoholisti parantunut, jos hänellä ei ole enää rahaa juoda kuin alle viikko kuukaudessa? Ja tämä oli retorinen kysymys. Tiedän jo vastauksen: ex ei ole raitis, ennen kuin menettää jotain vielä tärkeämpää kuin entisen avovaimonsa tai minut, aviovaimonsa, tai työnsä tai autonsa. Jos sittenkään.
Kun nyt olen pohtinut lähinnä muitten asioita, voin palata omiin asioihini: syksyn tullen tykkään käpertyä peiton alle ja lukea. Huomenna saan hengähdystauon: laps’rakas lähtee mummolaan. Sitten voi kieriä uudessa syyllisyydentunnossa: olen poissa töistä vaikka lapsi ei ole kotona. Hyi minä. Toisaalta sairasloma on kirjoitettu nimenomaan minulle ja lääkärin kanssa puhuttiin kaikesta kuormituksesta, mitä minulla on ollut: voisihan siinä lapussa suoraan lukea että tämä nainen on aivan poikki, syykoodina joku masennukseen viittaava. Menneillä diagnooseillani saisi sellaisen puoli vuotta kotiaikaa hyvinkin helposti, mutta ei, kyllä minä jo ensi viikolla lähden reippailemaan, tekemään kauppaa ja tienaamaan. Minulla on jo ikävä työkavereita ja työtä.
äh, mitä syvällisiä kirjoitat…
mä yritän…siis yritän kirjoittaa sulle positiivisesti ja sen jälkeen siirryn omalle sivulle
mä haluaisin itselle helv.ruman näköisen miehen (ihan oikeasti en halua miestä!!!) mutta jos…niin se oisi tosi ruma…koska…ne on jumalattoman hyviä tyyppejä!!! ajatteleppa kuinka monta ihmistä tiedät joka on ruma ja tyhmä!! mä en ainootakaan…
esim. mun pojan kummisetä…oon tuntennu sen n. 30v ja koskaan en ole toista yhtä rumaa nähnyt, perse on kauniimpi ku naama ja koko kroppa on kierossa ku kättyrä kuusi, mutta…se on maailman ihanin ihminen ja se on henkilö jonka haluan tuntea aina…se on vitsikäs, huumorintajuinen, kuunteleva, fiksu, osaava ennenkaikkea se on tasapainonen itsensä kanssa…se on kaikkea! joten eiköhän aleta etsimään miehiä rumuuden perusteella
aina sanotaan että kauneus on katsojan silmässä, mutta komeaks sitä ei voi kukaan sanoa, mut julmetun mukava ja kiitos hänelle siitä että saan tuntea hänet!
ihmettelen…miten avioeropapereiden laittoa suunnitteleva mies voi olla sinkku , minun mielestäni hän on naimisissa…mutta kai se on sitä kuuluisaa miesten logiikkaa…
ja sitä paitsi, ethän tunne huonoa omaa tuntoa saikusta kun poikasi on mummin luona…jos tunnet niin otappa saikkupaperi käteen ja katso, minkä nimiselle se on kirjoitettu! joten sallitaan se mukava huopa päälle, hyvä kirja ja kynttilän tuoksu
ja sitä paitsi! itsehän kirjoitit että pitää huolehtia itsestään jotta jaksaa huolehtia muista (tai jotain sinne päin)…joten se varmaasti koskee myös sinua
mutta oletko ajatellut että pitäisit sapatti vuoden miehistä?
yhden vuoden nuolisi haavansa entisestä miehestä ja alkaisi arvostamaan itseään ja antaisi “laatuaikaa” lapselle…tekis ihan vain mikä tuntuisi hyvältä itsestä…opettaisi siinä samalla itselleen minkälainen on turvallinen ja tasapainoinen koti. mä haluaisin että mun seinää koristais se “taulu” missä lukee kaikkea tulevaisuuden ajatuksia…sellainen minkä olet tehnyt…sitä kun katsoo, niin varmasti unohtuu alkoholistin hyysääminen sekä uuden miehen ottaminen!
ajattele kuinka paljon me alkoholistien läheiset ajattelemme alkoholistia päivittäin ja kuinka paljon tuhlaamme energiaa siihen…ei alkoholistikaan meitä ajattele kuin silloin kun se on vailla jotakin…siis ihan mitä vain…rahaa, seuraa, ruokaa ym…joten eiköhän meilläkin ole oikeus tehdä samoin…joskus aikaa sitten kun ex soitti, vastasin puhelimeen koko nimelläni ja sen jälkeen kysyin ihan hölmistyneen kuulloisena “ai, kuka siellä on?” kun sanoi niin tokasin “voi v…” ja suljin puhelimen (osaanko olla ilkeä ), mutta se ei saa olla itsestään selvyys että kun esim. minä soitan ex:lle (ennen) se ei välttämättä vastannut 3vk:n puhelimeen ja kun hän soittaa minulle niin minun pitäis vastata heti, hyvä et kerkee edes kahdesti soimaan…ei se kuulu mennä ihan niin…
ihan sama sinulla…soittaisitko edellisille miehillesi keskellä yötä ja läpertäisit jotakin puuta heinää? en usko…miksi siis alkoholisti voi tehdä niin
hah kuinka ihanaa on parantaa maailmaa näin ku tällä lailla se ei kumminkaan parane! siis…ryhtykäämme poliitikoiksi
Mä haluan nimenomaan ruman miehen! Nää mun kandidaatit ovatkin ihan järkyttyneitä kun en juokse kirkuen karkuun heidät nähdessään. Sitä tarkoitin että viat on heissä toivottavasti vain ulkoisia, tosin jatkuvan torjunnan kohtaaminen voi aiheuttaa ikuista epäluuloa naisia kohtaan ja myös naisenpuutetta, jota en halua lähteä paikkaamaan jos se on edennyt ihan krooniseksi. Toivon, että joku heistä olisi ihanuus, minulle sopiva. Jos ei ole, voivoi, uutta ilmoitusta en laita heti perään.
KORJAAN! Tuolla hetkellä hänellä ei ollut aikomustakaan viedä avioeropapereita eikä sitä aikomusta ole tullut vieläkään! Epäilen vilunkipeliä: sinkkuudella saa huomiota ja tukea ja apua, voivoi kun vaimo jätti. Siten voi lämmitellä vaimoa vannomalla ikuista rakkautta ja samalla markkinoida itseään poikamiehenä: syödä kakun ja pitää kakun.
Aimutta! Niinhän se olikin! Leffailta varattu: lipunmaksaja vie minut myös syömään. Herrasmies ja verbaaliakrobaatti. Muut arkipäivät vietän peiton alla ja koiran kanssa sateisessa metsässä. Parasta hoitoa minulle.
Olen ajatellut sapattivuotta miehistä. Suhtaudun näihin miehiin nyt kevyesti ja jos ei naksahda kenenkään kohdalla, en laita uutta ilmoitusta. Tavallaan kai hain vain laastaria ja mikä parempi laastari kuin parit deitit ilman että joutuu heti muuttamaan jonkun miehen luokse? Sitten täytyy kyllä tehdä tietoinen päätös olla sinkku. Jos taas joku näistä osoittautuu supermiehekseni, voin ihan hyvin vedota hitaasti etenemiseen ja deittailla vain alkuun, ilman postinkääntöä ja ilman edes kalsareitten pesemistä (omat pitää ehkä pestä, mutta siis ei miehen kalsareita mun pyykkieni sekaan). Kyllä Se Oikea siinä mukana kestää vaikka näkisinkin vain kerran viikossa: kuusi iltaa on kodin, lapsen ja koiran sekä ystävien ja tietty minun itseni! Koira on alkanut muuten jo kummasti totella paremmin kun saa oikeanlaista huomiota. Jospa se lapsikin joskus.
Siinä mun aarrekartassani on mies, ihana nörtti, joka on vakavahkon näköinen mutta oikealla tavalla hauska (miksiköhän nyt ajattelen mun verbaaliakrobaattia). Ulkoisesti muistuttaa vähän kaikkia nettideittejäni. Miehen kohdalla lukee “Romanssi” ja “elämä on opettanut olemaan hellä”. Eihän se tietenkään ole tämän vuoden tavoite, mutta… jonkinlainen tavoite kuitenkin. Ajatustyötä kyllä vaatii kaikenlainen vakavampi sitoutuminen.
Yksin vietetty aika ei kuitenkaan ole minulta pois, sen tiedän ja kai tämä deittailu on vain välivaihe: jotenkin pöljää että muka tärppäisi 4-5 päivässä, että löytyisi Se Oikea. Muuhun en tyydy: en mihinkään vähempään. Yksinäisyyttä on siis vielä edessäpäin.
No niinpä! Just näin! Oikeasti, jos se häirintä ei lopu, niin onnekseni voin vaihtaa numeroa eikä se ole esim töiden puolesta pakko olla tuo vanha numero. Ja vakavempi häirintä: uhkailu tai oven hakkaaminen, on onneksi hyvin estettävissä poliisin avulla: asunhan kuitenkin kaupungissa, poliisit ovat ennenkin tänne löytäneet nopsaan.
hei mä tarkotin just sitä että ei oo tarkoitusta hakea eroa vaan pitää hetki “puhallustaukoa” eli mies ei eroa mutta ilmoittaa itsensä sinkuksi …
mutta nyt kirjoitan pikaisesti…äsken tuli luultavasti petovahinko…yritin heittää työvaloja traktorista kohti laidunta mutta en nähnyt kumpareiden taakse ja muksut heräs koirien hirveeseen huutoon (haukkumiseen) joten en päässyt ajamaan laitumelle sisään…mutta ääni sielä on kun ois sikaa tapettu…ja sikaa siel ei ainakaan päiväl ollu
mut edelleen miesten sinkkuudesta…ne ovat sinkkuja kun flaxi käy, mut kun flaxi käy ja vierest viedään , niin ne onkin perheellisiä
aikas veikeetä…nyt voin puhua parhaiten omasta ex:stä
Nauran sille kuitenkin.
…
…
=varhaisdementtia
