11 tapaa jättää mies

Kotikanava
61

Siellä voi pyytää jonkun henkilökohtaiseksi kummiksi, jonka kanssa voi sitten käydä syvemmin asioita läpi ja jutella, siellä tapaamisessa kun ehtii usein vaan vähän jutella sen varsinaisen puheenvuoron lisäksi… Eli siis ystäväksi voi pyytää jonkun joka tuntuu siihen sopivalta. Muutenkin siellä voi kysyä ryhmäläisiltä, saisiko puhelinnumeroita, voi sitten soittaa huonolla hetkellä… Itse en oo vaan hyödyntäny näitä.

Käy katsomassa Al-Anonin sivuilla netissä, onko niillä jotain etätukea tai voisko sinne soittaa! Oon töissä niin en ehdi tarkistaa, mutta muistikuva on tällaisesta että olisi joku.

Ja muita puhelinjuttuja on olemassa, esim. kriisikeskus auttaa ja kuuntelee. Päivällä vois olla jotain muita juttuja joista sais apua ja tukea.

On se vaan hienoa että on tietoa netissä. Kyllä on sen suhteen vähän kevyempi lähteä apua hakemaan, luulisin?

62

Minusta tuntuu! Lopetin ystävilleni juttelemisen miehestä kokonaan, koska lähes kaikki neuvot olivat tyyliin “jätä se”. Olisi riittänyt, että joku olisi vain kuunnellut. Ja siis tietenkin puhuin ystävilleni vain silloin kun miehen kanssa meni huonosti. Hassua, vähän aikaa sitten yksi ystävistäni kysyi: “ai onko se taas ratkennut ryyppäämään? Etkö sä sanonut että sillä meni paremmin?” No joo, siis meni paremmin kuin silloin kun oli työtön, jolloin se juominen oli jokapäiväistä. Mutta ei se työpaikka siitä raitista tehnyt, olihan viikonloput vapaat. Ja jos se juominen häiritsee itteä, jää asioita tekemättä sen vuoksi. Toinen ystävä olis sitä mieltä, että no eihän se paha, jos kuitenkin viikot käy töissä ja juo vaan viikonloppuisin. Ai että nousi niskavillat pystyyn. Kun kerroin yhdelle kymmenen vuotta nuoremmalle (eli parikymppiselle) tuttavuudelle, että nyt mun täytyy itse läpikäydä nää jutut, jotta voin jatkaa elämässä eteenpäin ja parantua, oli hän sitä mieltä että ex on aivopessyt mut, että meidän juttuhan oli ihan paskaa, että mitä mä enää sitä vatvon. :open_mouth:

Mutta tosiaan, eiväthän he voi oikeasti ymmärtää ja tuo yksikin on vielä niin nuori ja kokematon. Joten täytyy ymmärtää heitä ja suodattaa aika rankalla kädellä puheet. Ja muistuttaa, että kukaan ei voi tietää toisen parisuhteesta ja että itse parjaan tietenkin niitä huonoja hetkiä, hyvistä haluaa nauttia salaa. Ihan kuin ne katoaisivat jos niistä juttelee ääneen.

63

Pitäisi lopettaa lukemasta onnellisia Facebook-päivityksiä eikä pitäisi tekstiviesteillä exän kanssa, siis sen exän jonka jätin saadakseni retkun, vaikka olisi maailman viimeiset rahat ja tavarat kyseessä. Ne on vaan tavaroita, niitä saa kaupasta.

Puolituttu juuri avioitunut lemmenidiootti kirjoittelee seinälle, miten ihanaa on rantasaunalla viettää laatuaikaa isännän kanssa. Lähetetty Windows-puhelimesta. No hitto, lillu siellä järvessä äläkä raportoi. Kännykkä kädessäkö te siellä sekstaatte ja uitte. Ai mutta eihän me muut tiedettäis että te ootte onnellisina siellä, koska te oisitte siellä… kaksin?

Ja ex, kysyt siltä mitä tahansa, se vastaa me-muodossa. “Onko sulla se porakone vielä?” -“Joo, me on tykätty että se on hyvä ja meidän mielestä se ei ole koskaan ollut sun porakone vaikka ostit sen. Me tarvitaan sitä koska me ollaan niin ME”… Awwww…

Mä olen vaan niin yksinäinen ja katkera ja epäonnistunut ja eronnut ja tehnyt virhearviointeja ja tää kaikki on minulle hyväksi, kunhan vain keksin, miten pääsen näistä fiiliksistä.

Hei, mutta oli ihaniakin uutisia! Ystävä rakas kultainen sanoi tänä aamuna, kun marmatin että jää yksi reissu väliin kun ei ole rahaa, että hän tarjoaa! Yritin, että kun lapsellekaan ei ole paikkaa reissun ajaksi, niin sanoi että ota mukaan, hän tarjoaa. Ei ole kyytiä… hän hakee! Olen ilmeisen haluttu osa kunnallisvaalikampanjatiimiä! :astonished:

64

Joo, mä niin tiedän tuon Facebookista nousevan katkeruuden ja kateuden tunteen. Itse kun en muuta keksi niin päivitän sitä viiden minuutin välein, että josko joku olisi laittanut minulle viestiä. No ei ole! Yksikin orastava kiinnostuksen kohde ei suostunut lähtemään edes kahville kanssani! Kahville! Periaatteesta! Koska olemme työtovereita, tosin emme lähelläkään samaa osastoa ja minä palaan kohta opiskelemaan, joten emme välttämättä töissä kohtaa kuukausiin. Samainen tyyppi hengaa sitten kaiken maailman bileissä muiden työpaikan misujen kanssa, mikä mun mielestä on vielä pahempi, koska alkoa on kuvioissa mukana. Joten kyllä on itsetuntoa tällä viikolla koeteltu.

Ja juurikin ne toisten päivitykset saavat savun nousemaan korvista. Kerran otti niin paljon päähän kun kaikki hehkuttivat, että miten maailman paras ja urheiluntäyteinen viikonloppu oli ollut kultsin kanssa, niin pistin vastapainoksi miten me oltiin kultsin kanssa vedetty minulle yllätykselliset perseet ja sen seurauksena tapeltu raivoisasti yöllä lähijunassa ja että en ollut todellakaan liikkunut muualle kuin tietokoneen äärelle tilaamaan pizzan ja avaaman pizzakuskille oven. Ärsyttää kun ihmiset kiillottaa omaa kuvaansa siellä.

No, jos minä joskus jonkun kohtaan ja olen superonnellinen, niin kosto elää. Jos siis onneltani edes ehdin.

65

Joo, liikaa tulee roikuttua… “Kiva” huomata että muillakin sama ongelma. Olen tietoisesti harjoittanut sitä, että kun odotan jotain jossakin, vaikka töissä tai kaupungilla tai olen vaikka bussissa, niin pidän näpit irti kännykästä enkä katso Facebookkia. Yllättävän vaikeaa aluksi, mutta helpottuu ajan myötä ja tulee katseltua ihmisiä ja muutenkin maisemia jne. Illalla minulla on silti aina naamakirja auki ja teen kuitenkin kaikenlaista, mutta kyllä se plim herättää kun joku juttelee jotain.

Eiii, minä olen vähän ihastunut yhteen entiseen työkaveriin ja mikäs sen enemmän koukuttavaa kuin että se, tyyppi jolla on satoja kavereita (on minullakin kyllä), tykkäilee minun päivityksistä ja kommentoi ja ihan vähän vihjailee, josko jotain pientä ihastusta olis ilmassa. Pitää kahvitunnilla sen takia mennä “moikkaamaan” muita entisiä työkavereita, ihan vaan nähdäkseen tyypin livenä. Ja tietenkin, koska olen läheisriippuvainen, olen mustis kun tuo ihastuksen kohde hengaa jossakin porukalla. Eikä vielä toivoakaan, että voisin jotenkin ilman nolostumista mennä samoihin paikkoihin pyörimään “sattumalta”, vaikka näen päivityksistä aina missä milloinkin on… Tästä ei hyvä seuraa. :frowning:

Minun päivitykset otetaan valitettavasti vitseinä, vaikka ne on tarkoitettu nimenomaan raatorehellisiksi. Taisin joskus kirjoittaa, että kiva veronpalautuspäivä kun sain maksaa rästivuokrat ja aviomies häipyi viikoksi juomaan. Ei se ihan noin tainnut olla, mutta joo, ärsyttävää tosiaan kaikki aurinkoiset pusuhalipäivitykset.

Toisaalta säälittää se tuttava, joka ilmeisesti julkisina päivityksinä antaa tulla jokaisen lyhyenkin ihkudaa-parisuhteensa ja sitten vollaa kohta, ettei miehiin voi luottaa ja kohta taas jonkun ukon seinällä sydämiä laittamassa.

Tärkein tavoite on tulla superonnelliseksi että voi päivittää koko Facebookin täyteen siirappia. Eiku.

66

Yhdyn täysin edellisiin… Noi naamakirjan päivitykset kyllä välillä niin pistää sapen kiehuun, mut sit lopulta aattelen et ei niillä “onnellisimmilla” voi kauheen hyvin mennä ku aina tarvii olla ylistämässä onnee… en tiedä! Mut joo oon kans lakannu puhumasta “meidän arjesta” (niille vähille) kaverille (joita enään on), koska en koe saavani muuta ku lokaa niskaan. Ei ne mua tajua (tai miten vois ku en välillä tajua itekään). Paljon tylyjä kommentteja, mut ei tukee jota voisin sillä hetkellä kaivata… Ei oikein ketään kenelle soittaa pahimmalla hetkellä.

67

Vuoristoradalle…me kun tuskin ollaan työkavereita, niin lähtisitkö mun kanssa kahville? :smiley:

68

Onpa ollut ihanan keveä päivä. Olin töissä ja pääsin suht ajoissa kotiin, vapaa viikonloppu (=luksusta). Lapsella ystävä käymässä niin ei tarvitse kuunnella koko ajan sellaista “mitämätekisin”-ininää. Olen se paska mutsi: syötin niille pizzaa, laitoin sulkapallomailat käteen ja heitin pihalle. Kun tulivat ovelle kurkkimaan, laitoin lenkittämään koiran. Sieltä tulivat suoraan saunomaan ja siitä katsomaan typerää leffaa… Pääsin helpolla tänään! Kiitos siitä jollekin, joka tätä maailmaa pyörittää.

Nyt voin itse vielä hetken tuijotella telkkaa ja sitten kömpiä sänkyyn, unohdin kyllä vaihtaa lakanat tänään, mutta jospa huomenna ehtisi perehtyä kodinhoitoon, aamulla radio soimaan ja luuttu heilumaan. Ystävä rakas tuo minulle uuden imurin: se oli saanut paremman lahjaksi ja tuo minulle entisensä, vajaan vuoden vanhan ja niin kalliin, että pyörryttää, mutta minun omani haisee palaneelle joka kerta kun sen käynnistää, joten tarpeeseen tulee.

Siitä tuli mieleen jotain, mitä piti lisätä allekirjoitukseksi tänne:

69

Jos oli eilen kevyttä, tänään on ollut vähän raskaampaa. Jostain syystä (koira) taas heräsin kukonlaulun aikaan ja en ole saanut päiväunia nukutuksi vaikka vapaata onkin. Päivällä on tehty kaikenlaista mukavaa pojan kanssa, pitkä pyörälenkki ja uimarannalla ihan uimassa asti… Väsymystä siis ilmassa. Ei sekään itsessään onnettomaksi tekisi, mutta…

Retku viestitteli taas kaikenmaailman raittiuslupauksiaan ja nyt se on ollut yllättävän johdonmukainen niissä puheissaan siitä asti kun viimeksi aloitti eli mitä, jotain ehkä viikon ajan, niin jotenkin minun vanha toiveikkuus nosti päätään.

Nyt illalla sitten taas sai painaa leuan kohti rintaa ja todeta lähtevänsä kohti uusia pettymyksiä: taas alkoi se sama vanha laulu “Minun pitää saada olla ihan sellainen kuin olen”. Tarpeeksi kun siihen kommentoi, että ei kai meistä kukaan muuhun pysty kuin olemaan oma itsensä, niin tulee se todellinen kultakimpale, oikein lennähtäen suusta: “Minä juon kun juon, sitä ei kukaan estä eikä määrää”. En kuulemma tarpeeksi rakasta, jos en suostu hänen kanssaan olemaan myös silloin kun hän on kännissä. Voi kyynel.

Retkun rahapäivä on keskiviikkona. Eilen tiedän hänen luona olleen yhteisen tuttavan kylässä ja uskon, että kaljaa on kiskottu kaksin käsin toisen rahoilla, joten nyt on uhmakkuus huipussaan. Viikon päästä rahat on loppu ja minä kelpaan taas lupauksien kuuntelijaksi. Kierto taas nopeutuu: kaksi kertaahan retku on rahapäivänä tullut kylään, ollut yön tai kaksi ja vasta sitten lähtenyt juopottelemaan, nyt ilmeisesti on ollut niin tuskaista (minun syyni, voi mikä paska olenkaan kun olen niin inhottava että hänelle tulee tarve vakuutella ja todistella) nämä raittiuden päivät, että pitää jotenkin pedata riitaa minuun päin, että voi skipata sen käynnin ja alkaa heti juopottelemaan kun raha kilahtaa tilille. Kätevämpää toki näin! :laughing: Vielä kätevämpää olisi, jos ihan vain suosiolla pidättyisin kaikesta kommunikoinnista niin ei tarvitsisi “kehittää” mitään riitaakaan… Kääntäisin vaikka veneeni uusille vesille! Vaikka siihen ihanaan entiseen työkaveriin päin! Taitaa olla sen verran laastarin tarve, että tuollainen terve nuori mies kelpaisi kevyeksi kesäsuhteeksi niin ei joutaisi iltoja vollottamaan retkun perään.

Yllätin itsenikin, vaikka ei tämä vielä ihan kevein sydämin onnistu (mutta keveämmin kuin alkukesästä): laitoin Facebookin ja puhelimen kiinni, kun retku mainitsi sanan “kännissä”. En inttänyt vastaan, en kysellyt edellisistä lupauksista enkä vastannut yhtään mitään, en sanallakaan. Kirjoittakoon tänään vaikka koko tekstiviestimuistin ja keskusteluikkunan täyteen, minä en sitä kommentoi mitenkään vaan menen kirjan ja koiran kanssa sänkyyn. Minä pidän nyt sen oven kiinni, aamulla katson mitä hän on laittanut mutta ennen sitä nukun kunnon unet. Tiedän että hän menee aivan sekaisin siitä, kun en vastaa. Mutta pommitus tapahtukoon tietämättäni, niin kuin viisas ja kaunis argh sanoi vähän aikaa sitten, niin siinä puhelimessa on se punainen nappi! Nyt se on käytetty pohjassa ja makoisissa unissani seikkailkoot sitten muut miekkoset! :smiley:

70

heissan ilmalaiva :slight_smile:

hyvä että olet “löytänyt” sen punaisen napin puhelimesta :wink: , jos toinen osapuoli siirtää asioita eteenpäin niin miksi sinäkin et voisi tehdä niin, siis siirtää viestin saamisia…ne voi myöhemmin lukea vaikka yhdessä :wink:

meillä “ravaa” meidän yhteiset tuttavat jotka riippa on tuntenut jo ennen minua ja kyselevät että “mitä kuuluu”…ihan niinkuin riippa ei olisi heille kertoillut että eriteille ollaan lähdetty…mitäs minä vastailemaan kysymykseen…“ihan hyvää, kiitos. mitäs teille?” ja siihen se juttu sitten loppuukin ja puheen aihe vaihtuu…

toi sun kirjoitus oli muuten ovela…ku riippa juo niin voi hyvinkin hieman katsella ympärilleen ja ajatella ottavansa uuden kumppanin ja samalla katselee ympärilleen et kuka ei todellakaan ole juoppo…mutta nyt kun omat asiani on hieman (toivottavasti) selkeentynyt, olen aivan varma että “VALTAKUNTAANI EI MIEHITETÄ!” jos riippa ei tulevaisuudessa pääse apuun niin tulkoot sit ku pääsee…mä en voisi kuvitellakkaan että joku kaks lahkeinen pyörisi pihassa emännän haku toiveessa…eh-hei! (toivottavasti tämä on vain tämän hetken ajatus)

ajattele nyt…jos joutuisi ihan alusta alkaen tutustumaan toiseen ihmiseen, mistä pidät? mikä ruoka maistuisi?ja yht äkkiä löytäisitkin sen sukat ja kalsarit pyykkikoristasi…EIH!!
johan siinä vaiheessa alkaa kaipaamaan sitä retkua joka tuo vain silloin tällöin kalsareitaan pesuun, siis silloin kun ei ole reissullansa…

mutta kai se jokaisella on kohtalonsa…
pidä mukava päivä!!

71

eih, jonkun kalsarit MUN pyykkikorissani! Eikä!

Mä päätin just että haluankin vaan laastarikesäkevytmiehen. :smiley:

lisäys: siis leffadeitin, pussailua ja rakastushuumaa… Tuo työkaveri olisi siitä kätevä kesämies, että tiedän hänellä olevan oma koti ja omat harrastukset, eli voisi hyvinkin pitää suhteen kevyenä. :slight_smile:

viime yönä kyllä pussailin tuon työmiehen kanssa. Ihana uni oli ja aamulla hyvä mieli.

72

ilmalaiva hei!

etkös sinä tiedä että “kesäkissaa” ei saa ottaa…kollit jäävät kuitenkin talveksi talon nurkille mouruamaan :wink:

mutta ei paha idea sinäänsä…hmm…mä voisin ottaa sellaisen joka tykkää patikoida lapissa ja osaa nauttia tunturilla porokahveista. nähtäisiin pari kertaa kuukaudessa, silloin kun molemmille sopii…eikä ylimääräisiä lupauksia…ja molemmilla tietty oma tupa…joten…jos satut näkemään useempia sellaisia niin ilmoittele :wink: …ps. taitavat olla melko harvassa… :laughing:

73

Ne, ketkä tuollaisessa suhteessa mielellään eläisi, sattuvat aina niiden tielle, jotka haluavat asuinkumppania ja tiivistä yhdessäoloa. Sitten kaikki ahdistuu. Ei mee nallekarkit tasan.

Mun retkuni varmaan mielellään lähtisi sun kanssa vaeltamaan, jos maksat bensat pohjoiseen ja matkajuomaksi kolmosolutta. Mua ei kyllä koskaan vienyt minnekään tuollaisille retkille vaikka oli niin kova kala- ja erämies, kertoi kyllä mielellään miten olivat exän kanssa olleet milloin missäkin reissussa ja minutkin veisi heti kun on rahaa ja lomaa. Yhtä aikaa näitä ei sitten ikinä ollut. Jos puheista ja suunnitelmista lasketaan niin me oltais käyty kaikissa kansallispuistoissa ja Saimalla veneilemässä, häämatkalla Kreikan saaristossa, halppislomalla Turkissa, vaeltamassa ja kalassa Lapissa, viikonloppumatkalla kylpylässä, Tallinnassa ostamassa hääjuomia, retkun siskon mökkiä oltais lainattu viikonloppuhemmotteluun… Ja varmaan ne hääjuhlatkin ois järjestetty kuten retku lupaili suvulle ja ystävilleen, JOS vaan ois ollu rahaa. Itse asiassa juomiseen meni sen verran tarkkaan kaikki rahat, ettei retkulla ole edes voimassaolevaa passia.

Materiasta ja ihannetilanteesta: Mä kyllä ilahtuisin, jos tapaisin jonkun omakotitalomiehen (tai kerrostalomiehen kesämökillä varustettuna), joka haluaisi minut ja pojan luokseen asumaan, kun suhde hieman vakavoituisi ja lomien suunnittelu kuuluisi kevääseen ja toteutuskin tulisi aina sille samalle vuodelle. Jotenkin ei ole sellaisia nyt näköpiirissä joten tyydyn myös tilanteeseen, jossa molemmilla oma tupa.

Ja nyt on tyydyttävä myös tilanteeseen, ettei olekaan ketään parisuhteessa. Kyllä tämäkin onneksi muuttuu, tämä kesä vain mennyt vähän sumussa…

74

siis kuka vaellukselle mukaan…nyt täytyy valitettavasti epäillä…ei…itse asiassa olen aivan varma, että siippaasi en ottaisi mukaan…mielummin nojaan nuotiolla kuivuneeseen puun käppyrään :laughing: , sorry :smiley:
mutta täällä ois tarjolla (siis en minä :smiley: ) hetkellisesti, vaikka vain hyvin pienen hetken, siippa joka haluaisi heti asuinkumppanin joka hoitaisi kaikki hänen asiansa ja pitäisi hänestä hyvää huolta, niin, siis…silloin kun hän sattuu olemaan paikalla :smiley: :smiley: ja kun ei satu niin silloinkin tietysti hoitaa hänen asiansa :smiley:
häntä voisi sanoa säästäväiseksi mieheksi…hän olisi valmis ottamaan vain yhden (1) henkilön kerrallaan, joka olisi…siivooja, kokki, leipuri, pyykkäri, lastensa äiti, hänen holjoojansa, eläinten hoitaja,hyvä minjä, hänen sukulaisten seuralainen, pankkineiti, kauppias, rahtari sekä tietysti erittäin kiitettävä rakastajatar…joten…miksi miehillä on parempi etsiä itsellee puoliso kun teettää nämä kaikki “vieraalla”…entä miksi me naiset usein haluamme elää omassa kotona ilman miestä :open_mouth:

75

Naulan kantaan, argh! Minä olen kyllä sellainen kotitalousihme jos vaan pääsen käsiksi pyykinpesukoneeseen ja imuriin, että jonkun miehen vielä saan kyllä tekemättömäksi opetettua! Kaks oon jo opettanut (toisen nuoruuden tietämättömyyttä ja toisen alkoholismin sumussa) että kyllä mä pyykit pesen ja kodin siivoan. Olisin varmaan kiusaantunut jos joku Mies mun nimettömiäni pesisi, hirmuinen investointi tehtävä alushousuvarastoon jos joku muu ne näkis! Italiantuonti varmaan kolminkertaistuisi…

Mutta kyllä mä naureskelisin jos retku kertois löytäneensä ihanan tilallisen naisen ja lähtevänsä sen kanssa Lappiin vaeltamaan. Kun naisen entinen on juoppo mutta hän sen sijaan voi olla juomatta monta päivää (mitä nyt henkisesti sekoaa) ja silloinhan hän ei voi olla juoppo… Toivottavasti maailma ei ole niin pienoinen sentään. Ja toivottavasti minä en arghin riippaan törmää ja ota sitä kotiini asumaan kun on sillä niin ilkeä ex kun toisen pihalle heittää!

76

juu-u, mä oon tosi ilkee :smiling_imp: mut sen verran hyvä etten toista pakkaseen pistännyt…siis en pakkaseen… vaan talven tuloa ootellu…

oon ihan ääneen sanonnu et jos riippa uuden emännän itselleen löytäisi niin sanoisin sille uudelle et minulle voi soittaa milloin vain ja kysyä että miten sen kanssa pärjää, antaisin mielelläni ohjeita ettei se vaan takasin tulisi päissään…ihan vain puhelin neuvontaa…
mutta nyt täytyy eläytyä lapamadoksi eli elää Toivossa,että tämä meidän homma toimisi näin…ihan hyvältä vaikuttaa siis kaikki 2 päivää, riippa voi tulla milloin vain (ei yöllä) mutta selvinpäin…mihinkään sen toilailuun en ota kantaa enkä puolesta tee mitään…

lupasin riipan heikolla hetkellä, että otan sen takaisin 2v. kuluttua viimeisestä kännipäivästä, jos satun olemaan vielä ittekseni…sit voin jopa sanoa että uskon ihmeisiin…joten sitä odotellessa…joudunkohan oottamaan 10 vai 20 vuotta :unamused:

maailma voi olla pienentynyt netin tullessa mutta niin pieni se ei sentään ole että “pallo” vain kahta miespuolista kantaisi :laughing:

yks mukava asia mitä oottelen…oon lähös ens kuussa pohjoseen :smiley: , viikon reissu ennen sisäruokintakautta…eikä vielä silloin pohjosessakaan päästä kuin ehkä muutamaan pakkasasteeseen aamusin…mutta sitä ootellessa :slight_smile:

77

Tykkään sun allekirjoituksestasi!

Ihana. Tiivistää paljon, vääntämättä liikaa rautalangasta.

78

Komppaan :smiley:

79

Kiitos allekirjoituksen tykkäämisistä! Kunnia ei ole minun vaan Ajatusten Aamiaisen, josta tuon bongasin ja taitaa lukea jossain Marttojen sivuillakin tms. Totuutta ajatuksissa ja käytännön tasollakin:

Kävin tänään pihalla kopistelemassa meidän mattoja, jotka on ilmeisesti varovasti kopisteltu, koska mattopiiska hajosi joskus vuosi sitten ja nyt vasta sain aikaiseksi ostaa uuden. Huhhuh, mikä pölläkkä, hyvä etten tukehtunut. Suihkussa joutuu tämän siivousurakan päätteeksi käymään… Ei oo ihme jos ei imurointi ole mitään hyödyttänyt vaan tuntuu, että samantien leijailee pölyä ja koirankarvoja joka paikassa. Naapuritkaan ei varmaan minusta enää tykkää, kun metelöin pyhäpäivänä.

Ja ajatukset, miten lähti taas läpsytellessä mattoja piiskalla niiiiiin korvia kuumottavia ajatuksia retkun suuntaan. Se on viettänyt tänään varmaankin krapulapäivää, koska yön oli viestejä kirjoitellut tihentyvään tahtiin. Viimeisessä luki jo hyvästit ja kuitenkin vielä rakkaudentunnustukset ja myös julistus, ettei miehistä itsenäisyyttä saa viedä, kyllä mies voi silloin tällöin kaljan juoda ilman että siitä tulee ongelma. Mietin sitä ihmispoloa, kuinka pitkälle kieltämisen tilaan voi mennä, onko se mahdollista Simo Frangenin pojan sanoin: Niin kauas kuin pippeli kasvaa. Itseäni ruoskin uskomisesta ja toivomisesta, vaikkei ehkä kuitenkaan ole mennyt kovin paljon aikaa tai rahaa hukkaan näillä haaveiluilla, energiaa ja mielenrauhaa vähän. Työtä on jatkettava toipumisen ja irtautumisen eteen, Al-Anonin tehtävävihkonen odottaa piirongin laatikossa täyttäjää, kerran se on jo kirjoiteltu täyteen, mutta ehkä silloin ei ollut vielä oikea hetki.

Jos on kopisteltu tänään niin voidaan vähän alanonilaisittain hyvittääkin, itseä ja muitakin: laps’rakkaan nimipäivän kunniaksi vähän Ravintolapäivän herkkuja.

80

Äläpä Tuomo yllytä :smiley: ja mistä sitä koskaan tietää… Tosin tiedän kyllä kaikkien meidän työntekijöiden syntymäpäivät ja mun mielestä meillä ei töissä sun ikäsiä (sinkku)miehiä ole. On nimittäin tsekattu :mrgreen:

Kahvihemmo kävi vielä hämmentämään soppaa. Pakit annettuaan hän on tehnyt tikusta asiaa ja pörränyyt ympärillä enemmän kuin koskaan aikaisemmin edes yhteensä. Itse olen yrittänyt olla hyvin viileä ja välinpitämätön, aina siinä kuitenkaan onnistumatta. Hän kuiternkin on paljon nuorempi, joten en tiedä, ei siitä mitään tulisi kuitenkaan, toisella vielä elämä edessä.

Mitä taas exään tulee niin kovasti sillä tuo oma mieliala vaihtelee. Välillä haistattaa v*tut ja seuraavana hetkenä rakastaa enemmän kuin koskaan (ja kaikki aina kummallisesti viikonloppuisin). Eikä kyllä kuuntele yhtään mitä hänelle sanotaan. Kaikki pitäisi tapahtua juuri silloin kun HÄN haluaa. Hän haluaa koiran hoitoon NYT, harmi vain että satuin olemaan satojen kilometrien päässä (josta hän myös tiesi). Kuvitteleeko se urpo, että mä puhelin kourassa istun kotona odottamassa, että milloin sopisi asioita selvitellä. No en todellakaan. Olen alkanut elämään omaa elämää ja tekemään omia suunnitelmia. Etenkin kun olen nyt lomalla. Kohta jaksa enää edes yrittää asioiden selvittelyä kun tuntuu olevan niin hankalaa tuo yhteyden saaminen täältä suunnasta. Ja kaiken lisäksi kun asenne on se, että mä olen kusipääpettäjä, eikä käsitys muutu, vaikka mistä rautalangasta hänelle yrittää faktoja taivuttaa. Iteleen vaan tekee hallaa, minkäs sille voi. Jos on jäärä, niin olkoot jäärä sitten ihan yksinään.