Hommahan menee satavarmasti niin, että tämä kyseinen kaveri hämmentyi ensin sun kahvittelukutsusta ja ilmeisen nuorena kaverina meni hätäisesti vastailemaan toista kuin halusi. Nyt sit yrittää keksiä miten paikata tilanne.
Tuomo on oikeassa! Niin tavallista käytöstä: häkellyt jonkun suorasta lähestymisestä ja tokaiset: “En lähde!” ja just kahden minuutin kuluttua alkaa kaduttaa… Siinähän taas sitten pörräät kun tilaisuus livahti ohi ja yleensä lähtökohta huonontui kolme kilometriä.
Minä, paraskin superdeittailija, majoitin yhden yön retkuani. Tällä kertaa meni aika lailla jees, olin vain väsynyt huonon työpäivän jälkeen ja yhtäkkiä tuntuikin että kaiketi sain mitä halusin eli joku muu käytti koiraa lenkillä, vaihtoi kanavaa telkkarista kun pyysin, silitti vähän selkää ja antoi seksiä, haki illalla töistä ja vei aamulla töihin. Ei myöskään tarvinnut tehdä mitään, mitä en halunnut: passata, keskustella hänen raitistumisesta tai juomisesta. Väsymys pelastaa näköjään joskus.
Sitä en tiedä, mitä nyt miettii mies, jonka kanssa en jutellut mitään. Tuskinpa miettii mitään, eilen oli rahapäivä ja tänään on varmaan ryyppypäivä. Minulla ei oikeastaan ole ollut yhtään ikäväkään, aikaisemmin on mennyt päivä ihan harakoille haikaillessa retkun perään. Oikeastaan lenkillä katselin suunnistajamiestä ja pohdin, pitäisikö yrittää avoimemmin saada joku laastarimies lohduksi… Itse asiassa kyllä ensin pohdin että tuohon olisi kiva harrastus ja aika halpakin, sitten vasta ohijuoksevan miehen pakarat kiinnittivät huomioni ja sitten ajatus johti toiseen…
Voi vitsi, olisi kyllä niin kiva uskoa tuohon! 
En nyt tosin muista, että mainitsinko pyytäneeni häntä kahville fb-viestillä juurikin siitä syystä, että halusin antaa hänelle aikaa miettimiseen ja ehkä perääntymiseenkin. Tosin enhän sitten voi tietää kuinka hätäisesti hän lopulta vastasi, kun kaksi päivää oli ensin asiaa mökkireissulla kaveriensa kanssa miettinyt… Mutta silti, en voi ymmärtää.
Eksän kanssa pitäisi huomenna nähdä ja selvitellä asioita. Pelkästään tavanomainen kommunikointi facebookissa saa näköjään tunteet kuumenemaan viidessä minuutissa. Ja taas muistan, että miksi minulla EI olekaan häntä ikävä ja minkä vuoksi meistä ei kyllä koskaan voi tulla enää mitään. Ihmeellistä vääntämistä ja tappelemista asiasta kuin asiasta, vaikka kuinka arkipäiväisesti keskustelun aloittaisi. Kohta nostan kyllä kädet ilmaan ja luovutan, on mulla parempaakin tekemistä kuin yrittää pitää eksä ajan tasalla. Ajatelkoot mun tekeimisistä mitä lystää, jos ei kerta parempaakaan tekemistä ole kuin mun asioita märehtiä.
Kommunikointi!! Jostain syystä minullakin oli noin vartti sitten ihan hyvä mieli ja sitten känninen puhelu retkulta ja voikin taas todella saada todisteen siitä, että rahapulahan sen juomattoman kauden aiheutti kuten sain täällä viisaan vastauksen aiemmin eikä suinkaan suuri rakkaus minuun. “Voit tulla tänne viikonlopuks, mutta älä sitten ole äkäinen kun muut juo. En tiedä otanko kaljaa vai en.” Ääni kaljan sumentama, sillä jännällä tavalla nykii kun varmaan jotenkin nieleskelee tai happoja röyhtäilee tai jotain sellaista aina tavujen välissä. Ei voinut kuin lopettaa puhelun, niin pahalta tuntui ja olisin kohta alkanut kiljumaan.
Voisi sanoa että HV, eikä tarkoita että hyvää viikonloppua vaan että haistakoon v****. Minun pitää tosiaan hommata itselleni uusi elämä. Vartti puhelimessa, heihei mielenrauha ja tyyneys.
Sattumalta olin vielä katselemassa viime- vai toissakesäisiä valokuvia reissuilta, kyllä nousi pala kurkkuun. Silloin olin vielä innokas valokuvaaja, se jotenkin sammui viime kesän jälkeen: olen ottanut vain pari kertaa kuvia, vaikka kamera oli siihen asti kulkenut mukana joka paikassa. Luovuus loppui kun voimat loppui muuhunkin. Se harrastus nyt ei mitään maksaisi jos sen virittelisi takaisin ja mikä on kivempaa kuin että saa koko ajan kehuja. Mutta siis, nuo kuvat tuossa ruudulla. Tuntui kuin olisi pala kurkussa.
Äskeisessä rakkausdokumentissa Teemalla muuten tuli selitys siihen, miksi tuntuu se pala kurkussa: ahdistavissa tilanteissa kurkun lihakset voivat supistua, joten nieleminen vaikeutuu ja tuntuu se “pala kurkussa” kun lihakset jäävät supistukseen.
Heips! Niin loistava allekirjoitus Ilmalaivalla, että… (olen ollut jo kauan samaa mieltä, mutta en ole tajunnut kehua!)
Kun tässä alkoholistista yritän lopullista irtiottoa, on aivan äärettömän ihanaa ollut se, että täällä päihdelinkissä ja tässä Ilmalaivan ketjussa on ollut luettavissa vastaavia tilanteita kuin omani kohdalla. Olen saanut täältä voimia ja itsetuntoa!
Paljon työtä yhä edessä, että mielenrauha, tyyneys löytyy, mut paluuta vanhaan ei ole.
Yks hieno asia alkoholistin kanssa seurustelussa ja sen lopettamisessa on tosiaan se, että sitä paluuta ei ole ja jos siitä vähän uskaltaisi antaa itsensä haaveilla, toinen kyllä murskaa ne toiveet muutaman minuutin/tunnin/päivän, max. viikon kuluessa ihan totaalisesti. 
Mutta f***********************************************************ck, että olen jotenkin taas tässä suossa syvällä. Se on tosiaan hieno asia, että en voi missään maailman nimessä mennä retkuni luo (tiedän miten hajoan siellä ryyppyporukan keskellä ja alan kiljumaan), eikä se retku tule minun luokseni, koska nyt sillä on muutaman päivän ajan rahaa ja kaljaa ja ihania ryyppykavereita. Olemme siis pakkoerotetut ja se on HYVÄ. Lupaan itselleni käydä viikonloppuna jossain ihmisten ilmoilla ihan täällä omassa cityssäni, vaikka siihen menisi viimeiset lanttini ja vaikka olisin miten uupunut. Alkoholiin en taida koskea itkuriskin vuoksi, mutta muuten ihan varmasti keksin jotain hyvitystä itselleni. Jos se olisi jotain liikuntaan liittyvää, voisin sitten sen jälkeen lämmittää saunan ja itkeä väsymyksen, katkeruuden ja pettymyksen pois, jos se lähtisi avautumaan sellaisen väsymyksen kautta. Olen ehkä taikauskoinen, mutta jos saunassa pillittää, ei tule kovinkaan pahat silmäpussit eivätkä silmät turpoa ja punoita yhtä paljon kuin jos vollottaa sängyssä naama tyynyä vasten.
Uuuuu, pakko oli laittaa kiinni koko Facebook, kun alkoi sataa liikaa solvauksia. Siis keskustelussa, retku alkoi sitten taas sen tavallisen koukkujen heittelyn ja kelaamisen ja kohta olis taas lyönyt pulikalla päähän kuin pahaista haukea.
Keskustelu alkoi kuin ei oltaisi äsken puhelimessa päädytty mihinkään lopputulokseen: ei ole tekemistä viikonloppuna, tule tänne. Ehdotin että voin mennä hänen vanhemmilleen juopottelupaikkansa naapuriin, nähdään sitten jostain aikaa viikonloppuna, sille ehdoton ei. Retku siis ei voi mennä vanhempiensa luo, se on aina se kännireaktio, sinne ei voi edes sopia toiselle ajankohdalle vierailua ja jostain syystä minäkään en saa sinne mennä yksin koska hän ei voi kontrolloida minun ja äitinsä juttelemisia. Minä taas tykkään hänen vanhemmistaan, mukavia ihmisiä ja tykkäävät myös minusta ja tuskin me nyt niin kovin paljon retkusta puhuttaisiin vaikka nähtäisiinkin, niin paljon muutakin keskusteltavaa. En paljon ehtinyt eitä kommentoida, kun tuli jo jotain eroamisviestiä. Siihen vastasin, että keskustellaan kun olet selvinpäin, muuten taas tulee sitä tekstiä roppakaupalla nyt ja huomenna et muista enää mitään näistä. Sitten äkkiä uloskirjautuminen systeemistä, ennen kuin ehti vastata mitään. Tosin kännykässä kun on netti aina auki, niin keskustelussa voi näyttää siltä, että olisin vielä paikalla, mutta sielläpähän huutelee ja meuhkaa, jospa se tasaantuisi huomisaamuun mennessä.
Surullista on nähdä miten äkkiä se viina vie: aamulla vielä oli ajatuksia että voisi olla selvinpäin ja tulla meille viikonlopuksi tai minä voisin mennä hänen luo, voisi sitten olla juopottelematta. Nyt vaan kännissä huutelee.
Huudelkoon, onneksi on virtanappi myös tietokoneessa, hyvää yötä kaikille. Kännykkä äänettömälle ja ovi säppiin (meillä on useimmiten ovet auki vaikka kaupunkilaisia esitetään, nyt vasta erilleenmuuton myötä olen alkanut lukita ovia yöksi).
huomenta ilmalaiva!
hyvä että olet “löytänyt” se virta napin 
mites siippasi vastaa kun seuraavana päivänä otat asian puheeksi? vastaako hän yli päätään mitään?
ja sitä paitsi olethan kertonut että pidät siippasi äidistä ja aijot pitää häneen yhteyttä myös myöhemmässä vaiheessa, tarkottaen sitä että olette siippasi kanssa yhdessä tai ette
on surullista nähdä ja kokea mitä viina saa aikaseksi, mutta…mun on ihan pakko “ravistella” itseäni ja takoa totuutta itseeni koska kun riippa on selvinpäin, tuntuu että sen kaikki teot ja sanat kylällä on vain pahaa unta ja ne eivät ole totta…ei noin mukava mies tee semmoisia!
joten siinä varmaankin on syy miksi me “naiset rakastumme renttuihin”…
mutta eilenkin kun istuin ja katselin riipan perää niin huomasin ajattelevani että ihan hyvä mies jollekkin, mutta ei minulle…jos saisin valita niin ystävänä hänet pitäisi joten siksi hänellä varmaankin on niin paljon ystäviä, kun muutkin ovat sitä mieltä 
Tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee! sanoo minun “riippani”. Eli aina nukkuessa ja oikeastaan muutenkin muutaman tunnin välein tapahtuu muistin “nollaantuminen” ja jatketaan kuin ei olisi mitään keskustelua käytykään. Turhaan siis vaivaan päätäni sillä, mitä lupailee ja mitä kiukuttelee.
Näkyy osaavan riidellä myös keskenään, ilman minun vaikutusta:
Johan tuo oli, ensin tiuskahdettuaan, kymmenen minuutin kuluttua pyytänyt anteeksi ja katunut ja rakastanut. Ja siitä kymmenen minuuttia eteenpäin oli taas äkäilyä. Ja siitä kymmenen minuuttia eteenpäin taas kysellyt tulenko viikonlopuksi hänen luo (no en varmaan tule).
Hirveän kätevää tällainen riitely, minä vedin unta nuppiin ja näin unia ihanista miehistä ja toinen riiteli keskenään.
Ihan samaa mieltä omasta eksästä. Haluaisin niin kovasti, että voisimme olla kavereita keskenään ja välit olisivat hyvät, en mitään muuta toivo hänelle kuin hyvää. Olimmehan enemminkin kavereita kuin pariskunta suhteen parina viime vuotena. Ja meillä on paljon yhteisiä kavereita, jotka alun perin ovat olleet hänen ystäviään. Hän on itsekin sanonut, että häntä ei haittaa vaikka ne muut olisivat kanssani tekemisissä, eikä hän halua että ne muut olisivat minua vastaan, vaikka hän itse olisikin. No, tänäänhän sen näkee mitä mieltä herra on.
Niiiiiiin tuttua! Muutama viikko sitten olin varannut meille lauantaiksi elokuvaliput. Alun perinkin kyllä vähän epäilin, että pääsenkö kyseiseen leffaan. No mieshän sitten oli aamusta asti kännissä (tai siis edellisestä illasta) ja suutuin äärettömästi. Hän oli ihan pokkana lähdössä leffaan ja minä hänelle huutamaan, että mähän en sun kanssa liiku kun olet kännissä (puhuttiin puhelimessa). Vitsi miten pettynyt ja paska olo oli puhelun jälkeen, mieskin suuttui. Lopulta sain sen verran koottua itseäni, että lähdin ystäväni kanssa sinne elokuviin, jonka aikana mies sitten oli soitellut ja laittanut viestiä että tulisinko koiran kanssa grillaamaan hänen vanhempiensa talolle, joka on lähellä minua. Oli nukkunut siinä päivällä muutaman tunnin ja unohtanut kokonaan, että olimme riidelleet ennen sitä puhelimessa. Eli ihan kuin puhelin kourassa odottaisin hänen soittoaan, että milloin sopii tavata ja että en elä omaa elämääni ollenkaan.
Tuo olikin se viimeinen pisara, jonka seurauksena seuraavana päivänä sanoin hänelle että en pysty sellaiseen elämään, että viikonlopuiksi sovitaan jotain ja hänen mielestään onkin mukavampaa dokailla veljen kanssa ja viikolla ei nähdä kun olemme molemmat töissä. Mikä se sellainen suhde on, jossa ikinä ei nähdä ja aina petetään lupaukset? No nii just! Aika omituista seurustelua sanon mä. Kun se on vain sitä viikonloppuista riitelyä puhelimessa 
Mielestäni elämä voi olla mukavampaa…
Hyvät naiset!
Selittäkää minulle tyhmälle, että minkä ihmeen takia olette tekemisissä juopon miehen kanssa??? 
Oletteko läheisriippuvaisia vai mikä on teidän ongelma?? Rakkaus ei ainakaan voi olla syynä (LOL). Juoppo on aina juoppo. Se on sata varmaa. Naisilla on outo käsitys, että juuri hänen rakkautensa pelastaa miehen. Mutta ei sitä tule tapahtumaan! Jos alkoholi ei ole teille ongelma niin etsikää raittiita tai kohtuukäyttäjä miehiä. Maailma on niitä pullollaan ja vain odottaa teitä.
Ottakaa se askel ja kas! huomaatte pääsevänne tuosta suosta. Vai ettekö halua parempaa elämää?
t. nainen, joka ei ikinä ottaisi juoppoa miestä
^onko sinulla koskaan ollut juoppoa miestä? Jos ei, valitettavasti et tiedä mistä täällä puhutaan, ja sitä on kovin vaikea yhdessä viestissä yrittää selittää. Haluaisiko joku minua viisaampi yrittää
Rohkenen olla eri mieltä. Joskus juopon kanssa elo voi koitua siunaukseksi myöhemmin. Ja itse olen miettinyt että jos oikeasti oon läheisriippuvainen, ja yritän hallita sitä karsimalla “vääriä miehiä”…
niin todennäköisesti kaikist yrityksistä huolimatta, päädyn naimisiin miehen kanssa joka ei juo, eikä polta, eikä kiusaa, eikä vittuile…mutta sitten yön tullen vetää viitan niskaan ja lähtee kirvesmurhaamaan porukkaa kenenkään tietämättä. Parempi kun rakastuu siihen kehen rakastuu, ja ottaa sen niin että tätä mä varmaan tarvitsin…Jos menee pieleen niin voi sitten lähteä läppäsemään. jos menee hyvin, niin voi sitten kokeilla onneaan. Ja yhtä paha kuin juoppo, on esimerkiksi työnarkomaani…tai himourheilija…mistä tahansa asiasta saa ongelman, jos se ongelma on tilauksessa jommalla kummalla. Ja jos siitä miehestä ei tule siivousintoilijaa, ja on kaikinpuolin täydellinen, niin voihan se kadota sitten muuten vaan.
Siksi nää asiat pitää antaa korkeimman haltuun, ja tehdä vain se voitavansa. Toki olen itsekin tehnyt valintoja, että olen lempannu jonku rentun mäkeen ennenkuin suhde on alkanut. Mutta sillä en saanut suojeltua itseäni. Jos päätyy hoitamaan itseään sen rentun takia, niin sehän on jo puolivoittoa. Mä oon ihan varma, että jos ei tämä renttu niin sitten joku toinen renttu.
kaikilla on varmasti se oma kehitystehtävänsä:D Rakkauskin joskus naamioituu, sitä luullaan rakkaudeksi vaikka se on riippuvuutta. Mutta aika aikaa kutakin. Hyvä että välillä saa kuulla senkin miltä asia näyttää ulospäin…joskus jos jääkarhu näyttää jääkarhulta, se todellakin on jääkarhu. Mut jääkarhutkin voi olla kilttejä toiselle jääkarhulle, toisille ne on pelkkiä haisevia petoja. Ja jääkarhun mielestä oravat eivät ole seksikkäitä. Siksi ne ei toisiinsa varmaan sekaannukaan.
Hmmm… jokainen meistä on tekemisissä juopponsa kanssa milloin mistäkin syystä, toisilla esim. on lapsia. Ja voihan olla, että juoppo ei ole ollut suhteen alkaessa juoppo, sitten sitä havahtuu yhtenä päivänä huomaamaan toisen ongelman.
Enkä usko, että kukaan meistä läheisistä uskoo siihen, että rakkaus toiseen voi parantaa. En minä ainakaan. Kaikki muutoshan lähtee itsestä. Minulle sanottiin aikaisemmin, että alapa tyttö urheilemaan tai et niskakivuiltasi pääse liikkumaan, mutta eipä vaan ollut sellaista fiilistä. Kunnes sitten yli kuukauden putkeen kestäneen päänsäryn jälkeen ajattelin, että sen on loputtava ja halusin tehdä kaiken mahdollisen päänsärkyjen ehkäisemiseksi. Ja nyt liikun säännöllisesti eikä ole päätä särkenyt
Veikkaan kuitenkin että viestisi on vain provo, sillä en ymmärrä miksi sinun muutoin pitää tulla tänne pyörittelemään päätäsi ja ihmettelemään läheisten toimintaa, etenkin jos sinulla ei juoppoa miestä ole tai tule olemaan. Ehkä sinulla on ollut, mutta en siinäkään tapauksessa ymmärrä mikä on viestisi pointti, luulisi sinun sitten ymmärtävän.
Miksi itse olen juopon miehen kanssa tekemisissä? Niinpä Vaikka olemme eronneet niin vieläpä on asioita, joita pitää selvitellä keskenään, ei se rakkaus ole kuitenkaan loppunut ja toiselle haluaa vain hyvää ja toinen on oikeutettu tietämään asioiden todellisen laidan. Ei tarvitse sitten turhaan sen toisen katkeroitua, koska minä en ainakaan jaksa mitään HV-viestejä. Ja niin, tosiaan ketjun lukeneet tietävätkin, että minunhan niitä asioita pitäisi olla tällä hetkellä selvittelemässä, mutta yllättäen herralle tuli illaksi menoa… Työjuttuja, jota ei ensin kertonut ja siitäkös minä hirveät kilarit vedin, luulin että oli vain kaverien kanssa menossa ryyppäämään. Ja asiat olisi pitänyt selvittää facebookissa 
Herran jestas, mielestäni suhteemme kuitenkin on hiukan enemmän arvoinen. Onneksi saimme riidan sovittua ja uusi tapaamisaika on sovittu sunnuntaille, herra ei voi kuitenkaan mennä kännissä/krapulassa seuraavana päivänä töihin. Tai voi, mutta sittenhän kaikki saisi tietää ongelmasta 
En lukenut muiden vastauksia vielä, mutta vastaan omasta puolesta: olen läheisriippuvainen. Onhan tämä minun ketjuni.
Minun askel eteenpäin ei ole ollut kovin helppo. Voisi kuvata sitä myös niin, että pari askelta eteenpäin, yksi taaksepäin, sitten harppaus eteenpäin ja sitten pudotus kuiluun, josta kiivetty ylös.
Jos tämä keskustelupalsta muuttuu hengeltään samanlaiseksi kuin kaikki muut paskapalstat kuten vauva-lehden keskustelupalsta tai suomikaksnelonen, niin morjens. Joka toinen kommentti ja aloitus on trolli tai provosointia ja vastaan huudetaan: olet tyhmä kun et tajua jättää sitä sikaa. Eli nuo kommentit voi varmaankin jättää omaan arvoonsa.
argh voi kertoa, miksi otetaan juoppo mies…ensin tavataan nuorena, sitten perustetaan perhe, sitten pikku hiljaa otetaan muutama olut ja toiset vain ajan kanssa jäävät siihen kiinni ja toiset eivät…miksi toisista tulee alkoholisteja ja toisista ei…geenit? opittu malli? miksi hyvin pehmeistä ihanista ihmisistä tulee usein juoppoja? he eivät saa sanotuksi mitä ajattelevat ollessaan selvänä…viinalla on ihme voima…miksi sitten karaoke illoissa yleensä hyvin juonneen näköinen mies laulaa niin että kitarisat näkyvät “elämän valttikortteja” tai “viikonloppu isää”?
olemme eurooppalaistuneet…duunin jälkeen bisselle…ja ne jotka jäävät kiinni alkoholin pauloihin ovat muiden mielestä surkimuksia ja niitä halveksutaan ja pilkataan juopoiksi…
MIKSI SIIS OTAMME JUOPPOJA MIEHEKSIMME?? koska 20vuotta aikaisemmin kun juopot ovat vielä nuoria, emme tiedä että juuri he ovat niitä tulevia juoppoja…me juopon vaimot emme ole ennustajia eikä nuoressa komeassa suomalaisessa miehessä lue 20v:na otsassa “olen tuleva juoppo”…mielestäni siksi otamme juoppoja mieheksemme
aivan sama…miksi joku ottaa itselleen miehekseen ihmisen joka tappaa perheensä 15v.kuluttua? kukaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan…ja voin väittää, että onneksi meistä kukaan ei tiedä…jos näin olisi niin kukaan ei lähtisi kotoa ulos jos tietäisi juuri sinä päivänä jäävänsä auton alle!!
ILMALAIVA ! ÄLÄ LÄHDE MINNEKKÄÄN!!
ME PYSTYMME PÖLLÄYTTÄMÄÄN MUUTAKIN PIHALLE KUIN MATOT
Argh vastasikin tähän yllä aika tyhjentävästi.
Niin. Onhan se kummallista, että se juoppokin on ihminen. Rakastaa alkoholismiin sairastunutta ihmistä, =juoppoa, jonka on tuntenut 20 vuotta. Ja välillä epäillä syvästi omaa rakkauttaan. Miksi juoppoa ei voisi rakastaa? Jos omasta lapsestasi tulisi juoppo, lakkaisitko rakastamasta häntä? Toki he ovat monesti aiheuttaneet läheisilleen paljon tuskaa, mutta toisaalta, aiheutan tuskaa ihan itse itselleni vaatimalla ihmiseltä jotain, mihin hän ei pysty. Onko ongelma minun, hänen vai sinun?
Minä en ole koskaan halunnut uskoa noin, ottaa noin suurta vastuuta toisen ihmisen elämästä. Uskon, että vertaistuen (tämän palstan alkuperäinen tarkoitus) ja oman toipumisen ansiosta moni muukin on päässyt sellaisesta eroon.
Miksi? Minä en tarvitse miehiä. Minä haluan todellisen ihmissuhteen sellaisen ihmisen kanssa, jota voin rakastaa. Mielellään myös sen ihmisen kanssa, jonka kanssa menin naimisiin 17 vuotta sitten. Aika näyttää saanko sen mitä haluan, vai haluanko sitä mitä saan. 
Määrittele parempi elämä. Tiedätkö, suunnilleen kaiken tietämisen arvoisen elämästä ja rakkaudesta minulle on opettanut tämän juopon miehen ongelma ja siitä syntynyt oman kasvamisen tarve. Haluaisinko olla samanlainen ihminen kuin olin ennen mieheni sairastumista? Totta puhuen, en todellakaan haluaisi!!! Vaikka tämä sairaus on ollut suoraan sanoen tosi paska juttu, niin on siitä syntynyt paljon sellaistakin, mistä en todellakaan halua luopua.
Minäkään en “ottanut” juoppoa miestä, meille kävi samoin kuin arghilla. Mun mies haluaa pyristellä itsensä hyvään elämään ilman viinaa ja minä haluan uskoa, että meillä on siihen mahdollisuus.
Kiitos ZEN täydentävästä vastauksesta!
kun alkoholismi on sairaus niin “yksi eronnut myös” heittäisi varmaan puolisonsa pihalle kun sille tulee nuha…tai vastaavasti miksi ihmeessä hän on mennyt naimisiin, senkö takia että on tiennyt eroavansa…voi siinä tietenkin olla syy naimisiin menolle mutta jotenkin epäilen että hän ei ole pystynyt katsomaan tulevaisuuteen jolloin olisi nähnyt eron odottavan kulman takana , joten mekin olemme ryhtyneet yhteiseloon ihmisen kanssa josta emme tienneet tulevan alkoholistia…joten ollaanko nyt “vallattu” tarpeeksi tilaa ILMALAIVALTA ja pyydetään ilmalaiva takaisin…
ja jos tämä ko. eronnut haluaa vielä jatkaa ihmettelyä, jatkan mielelläni, mutta oman nim.merk.alla…tai jos hän on samaa mieltä kanssani kirjoituksestaa eli kun hänelle lusikalla annetaan, ei hän kauhalla voi saada…niin minun puolestani lopetetaan tähän
Jotenkin on sellainen tunne, että kyseinen henkilö ei täällä (valitettavastiko) yhtä pyrskäystä lukuunottamatta viihdy lukemassa meidän elämäntarinoitamme.
Meniköhän se tuonne vähentäjien ja lopettajien palstoille meuhkaamaan, että lopettakaa se juominen ja huumeidenkäyttö niin elämänne paranee.
Kyllä on mennyt hyvä tukihenkilö hukkaan hänessä. Paikkoja, joihin voisi häntä suositella työskentelemään tuolla empatiakyvyllä: lyömätön linja, aborttiklinikka, A-klinikka, saattohoitokoti, vankila…
Kyllä minä niin mieleni pahoitin.