Pahoittelen, tämä ei ole empaattinen viesti. Mutta siitä huolimatta totean että ei nyt millään pahalla @Lintuanna ja @Lempea_kettu , mutta juuri teidän omissa ketjuissanne vaikuttaa erittäin vahvasti siltä minun silmiini, että tämä päihdelinkkiin kirjoittelu on hyvin suuri osa ongelmaanne ylläpitävänä tekijänä. En ole tästä mitenkään yläpuolella, päinvastoin tunnistan, että omakin kirjoittelu tänne on itselleni haitallista erittäin monella tavalla. Valehtelua itselle.
No eipä se ehkä ihan noinkaan ole, vaikka se saattaa jossain murheen aallossa siltä vaikuttaa. Olen saavuttanut pitkiä pätkiä ilman alkon kippausta ihan vaan kirjoittamalla ja prosessoimalla asioita. Esim. 8 kk, 2 kk ja 4 kk tais olla yks pätkä… toinen vaihtoehto on tietenkin antaa olla vaan ja ryypätä menemään. Voithan tietysti yrittää perustella väitteesi, kuinka päihdelinkki ylläpitää ongelmaani. Ainakin tänään olen saanut olla jälleen matkani alussa ja selvinpäin. Ihan vaan omalla sisukkuudella, koska päätin, että nyt riittää ja korkki kiinni. Ei se kyllä itselle valehtelua ole.
1 tykkäys
Luin uudelleen, ehkä tosiaan tuo ajatus on kolahtanut sinuun, että voi itse lopettaa juomisen. Siis se on mielestäsi sitä valheellista ajattelua, josta mainitsit? Minä en tosiaan luota työkavereihini, enkä entisiin päihdekavereihin, joiden kanssa jaettiin kosteita illanviettoja.
Itse en koe olevani feikkipersoona. Uskon siihen, että minulla on mahdollisuus raitistua pysyvästi ja eipä sitä oikeastaan kenenkään muun tarvi uskoakaan täällä.
1 tykkäys
Huomenta. Me ihmiset kun ollaan niin erilaisia. Mutta kun raittius etenee ihminen muuttuu, vaikkei siihen edes tähtäisi tai haluaisi, se nyt on vaan ihan tosi-asia että kun alkoholi ei ole enää vaikuttamassa aivoihin niin mieli, tunteet, keho… kaikki muuttuu. Ihmeellisesti ensimmäisten kuukausien ja vuoden jälkeen haistoin erilaisia tuoksuja luonnossa, joita en ennen haistanut. Kuulin lintujen äänet, veden liplatuksen rannalla kaikenlaisia uusia asioita vain tuli elämääni, ilman että niitä sen kummemmin etsin. Aloin vain huomaamaan. Ehkä jokin muukin oli vaikuttamassa siihen, olin terapiassa silloin ja aloin tutustua itseeni, kuka olen ja mitä haluan. Se oli ihanaa aikaa ja sama on jälleen ollut menossa. Tutustuminen itseeni mitä haluan ja mihin menen nyt, raittiina edelleen mutta nyt yksin eläjänä.
Kirjoitan ihan mitä mieleen tulee noista teidän kirjoituksista. Kyllähän sitä oli melkoinen feikki kun juopotteli. Raittiina en ole feikki, tai pelle, tai hyväksikäytetty rassukka. Enkä ole koviskaan, en kylmä tai julma. Olen vain ihminen, juuri tällainen, rakastettava ja hellä mutta jämäkkä joissain asioissa, enkä anna periksi ihan helpolla missään asiassa, sen olen huomannut.
Täällä kirjoittelu ei aiheuta minulle mitään impulssia juoda, päinvastoin. Mutta eräs kaverini raitistui vertaistuki ryhmässä, mutta ei voinut enää siellä käydä, kun hänelle tuli ylivoimaisia juomisen haluja aina kun kävi ryhmässä ja retkahti, nyt hän on raittiina yksikseen, joten itsekukin tyylillään.
3 tykkäystä
Niinhän se on ettei vertaile itseään muihin, eikä vaadi että muiden pitää tehdä niinkuin minä teen. Eikä häpeä itseään jos tekee erilailla, jos ei aiheuta muille vahinkoa.
Jos vertailen omaa elämää silloin kun juopottelin ja sitten kun olen elänyt raittiina niin onhan siinä huomattava ero, todella suuri ero. Kun raitistuin olin vihainen, katkera,vaikken myöntänyt sitä, enkä myöntänyt muitakaan “vikojani” ennenkuin olin ollut pitkään raittiina. Sen jälkeen joskus ihan hävetti kuinka olin syyttänyt muita ihmisiä, yhteiskuntaa, aina syy oli muissa. Ja juoma oli lääke. Toki syitä on muissa, vaikka missä parannettavaa, mutta jos en niille mitään voi niin miksi itse joisin ja pilaisin oman terveyteni sen vuoksi?
Minullakin on ollut taukoja täällä kirjoittelemisessa mutta nyt elämän vastatuulessa on ollut hyvä että kirjoittelen ja vahvistan itseäni että juomalla ei ainkaaan mikään parane…
2 tykkäystä
Yritän saada kiinni mistä puhutte, mutta en ole varma ymmärränkö oikein.
Tämä ehkä valaisi tuota feikkiteemaa. Vähentäjissä on kokonainen viestiketju omista ajatuksistani vain pari vuotta sitten. Siellä selittelen kovasti miten ongelmani ei ole oikeastaan niin paha ja itse kykenen varmaan kyllä vähentämään ja olemaan taas “normaali” alkoholinkäyttäjä. Että asia on ihan eri heillä joilla oikeasti ongelmia on. Siellä mietiskelin määriä mitä voisin mielestäni viikossa ja kuukaudessa ottaa, nekin vähän seilaten fiiliksen mukaan. Muiden vähentäjien kanssa komppasimme toisiamme ja ärsyynnyimme, jos joku sattui edes varovasti ehdottamaan lopettamista. Onnittelimme toisiamme, kun olimme onnistuneet juomaan vähemmän ja tsemppasimme yrittämään uudestaan paremmalla onnella, jos olikin lähtenyt lapasesta. Pääasia hei että edes yritetään!
Nyt ajatellen, järjetöntä touhua. Tällä hetkellä seuraisin samaa sivusta ehkä hieman päätäni pyöritellen. Mutta kuten sanottua, en kadu enkä häpeä, vaan päinvastoin muistelen sitäkin aikaa lämmöllä. Se oli todella tärkeä vaihe, jopa niin tärkeä, etten tiedä olisinko onnistunut lopettamaan ilman sitä. Vuoden kun harjoitteli, ei jäänyt jossiteltavaa. Vaikka siis ne ajatukset nyt näyttäytyvät valheellisina, en koe ollenkaan olleeni feikki. Kyllä minä ihan oma itseni olin silloinkin, niillä tiedoin, kokemuksin ja resurssein.
Mutta, jos nyt ajattelen plinkin juomista ylläpitävää voimaa, niin onhan se mielenkiintoinen kysymys. Itse en voisi olla ehdottomasti mieltä suuntaan tai toiseen. No vähentäjissä ollessani, kyllähän se ongelmaa osaltaan ylläpiti, kun oikein onniteltiin jos oli pysytty jossain juomistavoitteessa. Mutta samalla se oli aikuisen ihmisen oma valinta. Kuten sanottu, en olisi ollut valmis lopettamoon.
Joskus olen miettinyt, saako toisten retkahduksista lukeminen retkahtamaan. Voi hyvinkin olla. Nyt tuli mieleen uusi ajatus, onko täällä mahdollista muodostua jopa jonkinlainen luottoretkahtelijan rooli, mikä alkaa ylläpitää itse itseään. Ei täällä kuitenkaan mitään ammattilaisia olla, ja joskus hyvää tarkoittavat kommentit voivat kääntyä itseään vastaan. Se, että antaa tukensa yksinomaan raittiudelle eikä vahingossa myös retkahteluille, voi joskus olla veteen piirretty viiva.
Luottoretkahtelija? Aika mielenkiintoinen ajatus, että täällä osa voisi olla päihdelinkin omia luottoretkahtelijoita.
2 tykkäystä
Nyt on myönnettävä, etten ole ihan varma, onko kommentti aidon kiinnostunut vai ivallinen. Lähden kuitenkin siitä, että kiinnostunut.
Näiden perustelu on siinä mielessä hankalaa, että ketään ei ole tarkoitus kritisoida, vaan miettiä kokonaisuutta ilman että mielessä on mitään nimimerkkejä. Herkässä tilassa niitä saattaa silti ottaa henkilökohtaisesti, mutta otan sen riskin.
Ajattelen itse, että tänne vaikka retkahduksesta kertominen tuntuu kertojasta jo valmiiksi niin häpeälliseltä, ettei siihen oikein voi vastata muuta kuin tyyliin ei se haittaa, se kuuluu asiaan, älä soimaa itseäsi, ihanaa kun uskalsit kertoa jne. Mutta toisaalta, täällähän ihan jokaisen vakaa pyrkimys kuitenkin on, ettei niitä tulisi. Niin ajatellen vähättely tai millään tavoin positiivinen palaute ei välttämättä edistä asiaa.
Joskus on myös kehuttu siitä, miten ihanaa vertaistukea on, kun joku muukin räpiköi. Kommentti on täysin positiivinen, eikä sillä ole tietenkään tarkoitettu, että ihanaa kun räpiköit. Mutta mistä sen tietää, onko sen mahdollista jossain aivojen komeroissa kääntyä niin, että tässä räpiköidäänkin ihan tärkeässä roolissa.
Olisi varmaan hyvä osata tukea epäonnistumisissa, antamatta tukeaan epäonnistumisille. Todeta, että retkahtelu kuuluu lähes kaikkien raitistumisprosessiin, eikä se ole mikään häpeä saati maailmanloppu, mutta ei se mikään välttämätönkään osa ole. Itse en todellakaan osaa kommentoida aina oikein, enkä tiedä voiko sitä osatakaan. Viesti kun kulkee aina kahden erilaisen suodattimen läpi.
2 tykkäystä
Minä olen täällä avoin ja rehellinen, vaikka se onkin retkahduksen jälkeen hemmetin häpeällistä ja vaikeaa. Voisitko @AitoaIloaKohti perustella, millä tavalla mielestäsi plinkkiin kirjoittelu ylläpitää ongelmaani? Omasta mielestäni sinun kannattaisi nimenomaan kirjoitella tänne rehellisesti ja paljon enemmän kuin nyt teet.
Olen raitistunut samalla tavalla reilut kahdeksan vuotta sitten eikä silloin kukaan teilannut tapaani raitistua, vaikka räpiköin paljon. Sain aikaa omalle prosessilleni, sain kirjoitella rauhassa täällä ja lopulta retkahtelut loppui. Ja sain sen kahdeksan vuoden raittiuden, mikä nyt viime heinäkuussa päättyi. Sinun mielestäsi minä ilmeisesti yritän raitistua väärin ja se on nimenomaan yläpuolelleni asettumista.
Tämä tuli mieleeni ja se, että ethän nyt projisoinut omiasi meihin muihin, minuun ja Lempeään kettuun? Meidänkö kirjoituksia ylläpidon olisi hyvä arvioida? 
Vain puoliksi tosissani kirjoitin jälkimmäisen. Ei minulle tänne kirjoittaminen ole haitallista, päinvastoin, se on monesti auttanut ennalta ehkäisemään retkahduksen. En usko, että olet siinä asemassa, että voit ulkopuolisena sanoa, että kirjoittaminen tänne on haitallista meillekin, vain siksi, että koet sen olevan haitallista sinulle.
Palstaa kuvataan sanoin: "
Lopettajat on palsta niille, ketkä jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia." Täällä ei siis tarvitse olla vielä raivoraitis. Ehkä minun ei tarvitsisi edes puhua retkahteluista, vaan siitä, että juon vielä, mutta horisontissa siintää selvä elämä. Ja nyt jätän tämän asian taakseni.
1 tykkäys
En kaikkea lukenut, mutta sain käsityksen että kirjoittelette retkahtamisesta. Minulla ei ole kokemusta siitä joten en voi tietää miltä se tuntuu… tai onhan minulla kokemusta, mitä minä oikein höpötän. Minähän yritin lopettaa juomisen yksikseen, ilman apua, ilman päihdeplinkkiä tai muutakaan keinoa, yritin ja yritin, päätin, lupasin vannoin… ei enää koskaan… tai ei enää niin paljoa ja niin montaa päivää ainakaan.
Niinhän se oli, olin kyllä sarjaretkahtelija ennen raitistumista. Niinhän se oli. Monta monta vuotta häpesin itseäni juomisen jälkeen. ja kun olin ollut juomatta muutaman päivän niin mieli nousi ja etteihän tässä kuinkaan käynyt… lapsia ei ole viety huostaan eikä mies ole lähtenyt (tosin mies taisi juoda enemmän kuin minä).
Mutta sitten aloin rukoilla. Rukoilin jotain Jumalaa tai jotain joka auttaisi. Ja ihme tapahtui, sain tavata AA:ssa raitistuneen ihmisen ja hän antoi minulle kirjallisuutta jota luin ja tutukin ja mietin ja halusin myös alkaa olemaan päivän kerrallaan raittiina.
Oisko se niin yksinkertaista? Mietin. No oli ja on edelleen. Päivistä kertyy viikko ja viikoista kuukausi jne. päivä kerrallaan. Monen kuukauden päästä tuli sitten kovat himot juomaan mutta menin ryhmään ja sinnittelin ne ohi, ja sen jälkeen ei ole tullut sitä halua. ja toivon totisesti ettei koskaan tulisikaan, on se niin kova himo…
Raitista vapppua kaikille, tehdään kaikkea mukavaa ja kivaa selvinpäin!
3 tykkäystä
Juujuu, usko vain juuri se mitä haluat uskoa 