Häviöahdistus

[Tarnished]

Moi,

Olen nyt lukenut melko hurjiakin tarinoita tällä palstalla ja se on toiminut hyvänä vertaistukena ja tiedostan nyt että en ole itse vielä kovinkaan syvällä tässä addiktiossa. Addiktio on silti todellinen ja kaipaan hieman tukea jotta pääsisin eroon tästä ahdistuksesta.

Eli omalla kohdalla paska osui tuulettimeen viime lauantaina, enkä nyt meinaa päästä yli tästä syyllisyyden tunteesta. Kaikki alkoi perinteisesti ajatuksesta: “Jos sitä parikymppiä vähän kokeilisi”. No, 20€ katosi hyvin nopeasti, sitten 30€, sitten 50€, sitten 100€, toinen 100€ jne. Siihen pisteeseen asti että pelasin lopulta 2000€. Koko yön hakkasin slotteja ja aamulla kello 5 pelitili näytti nollaa. Samalla napsahdin takaisin todellisuuteen koko yön jatkuneen sumun jälkeen. Ja voi helvetti miten paskalta se tuntuikaan ja tuntuu edelleen.

Tiesin että nyt oli korkea aika sulkea kaikki pelitilit ja todeta että eihän tässä ole mitään järkeä (tiesin sen kyllä jo valmiiksi). Ja pelaamani summa oli pelkästään osa omista säästöistäni, ei luojan kiitos läheskään kaikki rahat mennyt ja edelleen arki rullaa ihan normaalisti ja rahaa on edelleen hyvin säästössä ja käyttötilillä.

Kaipaisin nyt vaan hieman tukea ja apua siinä miten tästä pahasta olosta ja itsesyytöksistä pääsee yli. Tuntuu niin paskalta kun menee verkkopankkiin ja tunnistaa samantien kuinka siellä on 2000€ aukko. Ja vaikka en katsoisikaan niin pettymys itseä kohtaan on suuri.

Avasin uuden säästötilin johon aion nyt kerätä tuon summan takaisin mutta ahdistaa kun haluaisin saada sen summan sinne samantien jotta voisin unohtaa tämän mokan.

Tietenkin päässä on myös se pieni pirulainen joka sanoo että jos nyt vähän vielä pelaisin niin voisin saada ne rahat nopeasti takaisin. Tiedän kyllä että näin asia ei ole ja olen tehnyt pelaamisen nyt vaikeaksi sulkemalla kasinoita pysyvästi. Mutta niin olen tehnyt aiemminkin ja pelihimoissa löytänyt aina uuden paikan pelata. Toki nyt häviämäni summa tuntuu niin pahalta että haluan uskoa että tämä oli nyt tässä. Mutta, väkisin pieni epäilys itseeni kalvaa.

Tämä kuulostaa nyt varmasti ihan mitättömältä valittamiselta kun en ole vielä mokannut superpahasti ja taloudellinen menetys on verrattain pieni mutta tämä ahdistus vaan tuntuu hirveältä ja vie energiaa kaikelta muulta. Miten mun nyt pitäisi tämä käsitellä ja miten pystyn hyväksymään että se menetetty raha ei nyt sormia napsauttamalla tule takaisin vaan pikkuhiljaa?

Kiitos vastauksista

[Kakara888_777]

Peli pirulainen on kyllä varmaan yksi vittumaisimpia vitsauksia. Aika pahalta vaikuttaa tuo sinun kirjotus. Varsinkin tämä kohta särähtää korvaan: “saada sen summan sinne samantien jotta voisin unohtaa tämän mokan”. Miten nii voi unohtaa peli mokat, vaikka saisi rahat heti takasin? Ja mikä kiire noitten säästöjen kerryttämisessä mahtaa olla?

[Tarnished]

Ehkä se oli vaan sellanen “kunpa voisi vaan saada ne takaisin”-ajatus että helpottaisi tämä ahdistus. Eniten tässä vaivaa pettymys kun katosi itsekuri ihan täysin mutta tuon jälkeen on kyllä ollut helppo vakuuttaa itselleen että ei ole mitään järkeä rahapeleissä eikä varsinkaan slotti-peleissä. Voitot vaan ruokkii yrittämään suurempaa voittoa ja sit kun mikään ei riitä niin kasino ottaa omansa takaisin korkojen kera. Nyt on tosiaan kaiken maailman estot ja pankin kautta maksuestot uhkapelisivuille ja luottamus että tuolle tielle en palaa enää. En ihan ymmärrä mikä tuossa mun tekstissä “vaikuttaa aika pahalta”? Mulla ei koskaan ole ollut mitään velkoja enkä ole pelannut yli varojeni muutenkaan. Halusin nyt vaan päästä purkamaan tuntojani kun kävi tuollainen töppäys joka vaivaa kovasti mieltä.

[PMAK]

Moi,

Meillä aika samanlainen tilanne, ei velkoja mutta kuitenkin iso häviö, jonka menetys aiheuttaa suurta ahdistusta. Mulla 15 pelaamatonta päivää nyt. Asensin esto-ohjelman puhelimeen, joka helpottanut tätä alkutaipaletta. Lotot laitan töissä koneella tai puolison puhelimella (ei koskaan ongelmia lottojen kanssa).

Omaa ahdistusta lisää nyt alkanut kesäloma jonka reissut tekee tonnien loven vielä hävityn 5k lisäksi, haluaisin kuitenkin nauttia reissuista ilman syyllisyyttä. Lisäksi koiran hammasremontti huomenna. Eikä sillä rahaa on säästössä ja käytössä, mutta silti juuri tuo verkkopankin näkeminen syö sielua joka kerta.

Syyllisyyden helpottamiseen en ole keksinyt muuta kuin aika. Viimeksi kun hävisin vastaavan summan niin olin miltei 1000 päivää pelaamatta, toivottavasti nyt onnistun vähintään samaan.

Mulle ja sulle antaisin ohjeeksi että raha on vain rahaa, ja sitä voi tehdä ja säästää lisää mikäli on työssä. Tärkeintä olisi vain jokainen pelaamaton päivä. Useiden tekstien perusteella lopulta et voi voittaa hävittyä takaisin, ja vaikka voittaisi niin lopulta pelaa kaiken pois kuitenkin.

Tsemppiä alkuun, toivottavasti kirjoittelet kun sivusto tuntuu olevan aika hiljainen.

[Tarnished]

Kiitos kirjoituksestasi, samassa veneessä ollaan. Ja hyvä neuvo, niinhän se on. Raha on vain rahaa ja molemmilla sitä onneksi edelleen on eikä mitään niinsanotusti peruuttamatonta ole päässyt tapahtumaan. Mulla oli ennen tätä tappiota jo useamman päivän peliputki joiden aikana oli monta kertaa lähellä käydä huonosti. Ja itseasiassa kerran kävikin niin että hävisin 600€ ja jo se aiheutti erittäin pahan morkkiksen ja ketutuksen.

Olisi voinut kuvitella että sen jälkeen olisi jo järki sanonut että ei todellakaan pidä työntää enempää rahaa kasinolle. No, tunne voitti järjen ja olin uudestaan yli 500€ tappiolla. No, sitten kävi tuuri ja sain noin 1000€ voiton. Eli melkein jo sain katettua aiemmin hävityn summan ja olin jo kotiuttamassa mutta… “Muutama pyöräytys vielä jos vielä vähän voittaisi”. No 200€ suli siitä tonnista vielä jonka jälkeen kotiutin loput ja totesin että noin, nyt saa riittää. No, mielihän toimi sitten niin että yksi taukopäivä, sen jälkeen ajatus että ehkä sieltä vielä irtoaisi voittoa jotta saa loputkin hävityt rahat voitettua. Eli se kaikista typerin ajatus jossa pää kyllä sanoi että ei mitään järkeä mutta taas oli myöhäistä. Ja seurasi täysin samanlainen istunto, monta sataa häviöllä ja lisää vaan rahaa pelitilille kunnes taas lopulta kävi tsäkä ja jäin muutaman satasen voitolle. Siitä piti kuitenkin taas vähän vielä yrittää joten osa voitoista suli pois mutta sain kuitenkin kotiutettua pari sataa enemmän kuin mitä laitoin. Eli kierre oli valmis. Pelihuuruissaan toteaa että kyllä sieltä aina se voitto lopulta napsahtaa kun tarpeeksi panostaa. No, tuo viimeisin 2000€ häviö kertoo karua kieltä että eipä se sieltä aina napsahda.

Jotenkin sitä miettii että onko noi oikeesti säädetty niin että käy juuri näin että annetaan muutaman kerran päästä voitolle jonka jälkeen kun ollaan koukussa niin vedetään matto alta. Tuskin ihan niinkään mutta juuri tuo harhausko jota mieli tarjoaa pelihimojen ollessa tulilla voi koitua kohtalokkaaksi. Luojan kiitos järki tuli peliin ennen kuin kävi vielä huonommin.

Kaikista järjettömintä tässä on se että oon muuten todella tarkka rahan kanssa ja harkitsen vähänkään isompia hankintoja viikkokausia ja usein jätän senkin jälkeen ostamatta jotain vaikka se olisi hyvinkin tarpeellista. 100€:n kävelykengät vanhojen loppuunajettujen tilalle on todellinen kynnyskysymys. Peleihin sama summa menee useita kertoja ilman että ilmekään värähtää. Täysin järjetöntä, mutta niinhän se riippuvuus tuppaa olemaan.

Tilanne juuri nyt on se että oon erittäin motivoitunut että peleihin ei enää kosketa. Ajattelen että näin pitikin käydä että napsahdan pois siitä valheesta että rahapeleillä voi tienata. Rahapeliriippuvainen ei niillä voi voitolle jäädä koska se on ihan sama vaikka voittaisi kuinka paljon niin lopulta ne työntää sinne takaisin kuitenkin, korkojen kera.

Itsestäni huomaan että yksi pahasti triggeröivä asia on se jos kuulee että joku tuttu tai tuntematon on voittanut suuren summan. Siinä kohtaa väkisin tulee ajatus että joo voihan mullakin käydä tuuri. Fakta nyt vaan on se että tuskin käy. Ja tarinat ei koskaan kerro sitä kuinka paljon nämä suuren summan voittaneet ovat sitä rahaa sinne työntäneet ennen voittoa tai sen jälkeen.

Huh, kylläpä tässä nyt tuli paljon tekstiä kirjoitettua. Varmasti sanoin samat asiat monta kertaa hieman eri tavalla mutta annoin nyt vaan kaiken tulla. Kiitos jos jaksoit lukea ja mielellään vaihdan ajatuksia, terapeuttista suorastaan!

[PMAK]

Pelaamiseen yleensä liittyy paljon näitä taikauskoja/harhaluuloja juuri siitä miten pelit toimii, kuitenkin taitaa todella olla niin että sattumanvaraista on kaikki.

Kaikki pelaamisesta kertomasi on hyvinkin tuttua. Aina tuntuu et ei se +200e ole mitään et kyl sieltä enemmän voi tulla, tai tämä että huomenna on taas mahdollisuus voittaa. Rahan arvo sumenee ja tonnit vaan viuhuu, vaikka juuri jonkun naurettavan asian ostaminen on liian kallista.

Itse olen tätä lopettamista tehnyt tosiaan monta vuotta, häviämisen morkkis häviää kyllä aina jossain vaiheessa. Mutta ajatus tai suru siitä ettei enää koskaan voi pelata on kamala. Addiktin ajatuksia toki, mutta minustahan pelaamisen tunne on paras (ja pahin) ikinä, enkä ole koskaan löytänyt asiaa joka toisi yhtäpaljon mielihyvää (tai pahaa).

Ensimmäisinä pelaamattomina päivinä hyödyin aihetta käsittelevistä podcasteista ja YouTube videoista. Jotenkin helpotti tuskaa kuulla faktoja ja kokemuksia asioista.

Ja tosiaan kukaanhan ei julkisesti hehkuta kuin voittoja, me riippuvaiset kyllä tiedetään mitä sen takana on.

[Tarnished]

No noinhan se nimenomaan on pelaaminen aiheuttaa joko suurta mielihyvää tai (lopulta yleensä melkein aina) suurta mielipahaa, ei mitään siltä väliltä. Ja se on totta että mikään muu asia ei tunnu ihan samalta kuin pelaaminen, ja sekös onkin koukuttavaa.

Haluun silti uskoa että on muitakin keinoja saavuttaa se sama mielihyvä, ilman niin suurta mielipahan mahdollisuutta. Toki pelaamiseen liittyvissä tunteissa on niin suuri välimatka riippuen tilanteesta että en nyt äkkiä keksi mitään mikä ihan samalla tavalla toimisi. Mutta ehkä ei tarvitsekaan toimia.

On kai pitkässä juoksussa parempi löytää hieman tasaisempi tapa tuntea. Hinta on toki se että ei varmaan pääse ihan niin korkealle kuin mihin pääsee peli-ilon ollessa ylimmillään mutta myöskään se lasku ei olisi sit niin jyrkkä. Eikä se tekisi tuhoja pankkitilille.

Ja oli riippuvuus mikä hyvänsä niin eihän se ole millään tavalla ideaali tilanne. Miettii vaikka sitä että kyllähän varmasti ihmiset joilla ei ole riippuvuuksia elävät silti täyttä elämää eivätkä koe jäävänsä paitsi mistään. Tai no, mistä mä tietäisin kun riippuvuus on olemassa mutta haluun uskoa niin! Ja haluun uskoa että me pystytään pääsemään yli tästä eikä koeta menettävämme yhtään mitään.

Vaikea asia ja niin moni on elämänhallinnan kadottanut pelien takia vaikka ei varmasti ole niin elämäänsä suunnitellut. Varsinkin nyt meidän kohdalla sen pitäisi toimia motivaattorina että lopettamalla pelit me voidaan saada niiiin paljon enemmän irti elämästä. Se kuilu mihin pelien jatkaminen vois meidät tiputtaa on pahimmillaan niin syvä että sieltä ei välttämättä enää pääsekään ylös. Toki oon kuullut ja lukenut ihan uskomattomiakin selviytymistarinoita mut ei se kuilu silti houkuttele. Vielä on kaikki omissa käsissä ja kaikki pelaamiseen liittyvä stressi, ahdistus ja mielipaha on vältettävissä kunhan vaan sisäistää oikeesti sen että rahapelit ei kannata.

On varmaan prosentuaalisesti samaa luokkaa voittaa lotossa kuin että voittaisi sen super jackpotin jossain kasinopelissä. Eikö sit ois vaan fiksumpi laittaa vaikka se pari riviä lottoa vetämään viikossa jos tietää et se pysyy hallinnassa? Tietenkin olis ja sillä välttäisi sen turhan riskin siitä että pelihimot vie mennessään ja tonnit hupenee tililtä. Itelläkin lotto ja esim Pitkäveto on sellaisia että voin laittaa niihin sen parikymppiä kuussa jos siltä tuntuu ja se riittää vallan mainiosti. Usein on pitkiä taukoja etten pelaa niitä ollenkaan.

Sanoit että oot tehnyt pelaamisen lopettamista jo monta vuotta. Mitkä asiat tai tilanteet sulla vie takaisin pelaamaan pitkänkin tauon jälkeen?

[PMAK]

Huomenta,

Varmaankaan ihminen ei edes tarvitsisi noin suuria tai räikeitä tunteita mitä riippuvuus aiheuttaa. Pitäisi vaan oppia elämään matalamman tason tunteiden kanssa.

Mun tausta on aika perinteinen, teini iässä alkanut ongelma pelikoneilla. Ja nyt oon 34 vuotias. On ollu vaiheita kun en ole pelannut (en kaikkia edes muista), ongelma ei ole ollut niin syvä. Summat oli säädyllistä ja EHKÄ enemmän ajanviete pelaamista.

Mutta, sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, sairauden vaiheet pahentaa ongelmaa. En halua missään asiassa mennä sairauden taakse. Peliongelma oli ennen sairautta, ja on itsenäinen ongelma vaikka liittyy myös sairastamiseen. Tämä 1000 päivää ajoittui tasasemmalle ajalle, jolloin ei tarvinnut hakea näitä suuria tunteita. Tänä vuonna sitten vointi huononi, on huono edelleen vaikka tilannetta hoidetaan koko ajan. Pelaaminen on siis mulle keino päästä hetkeksi pois syvästä pahasta olosta, keino voisi yhtä hyvin olla päihteet ja on joskus ollutkin. Mut pelaaminen on mun ykkös huume.

Mikäli olisin terve, terveempi, olisi mahdollisuudet onnistumiseen paremmat. Mutta tilanne on tämä, eikä auta kuin hyväksyä asia.

Mietin tilanteessasi että jos olet vain estänyt kasinoita, niin se ei ole ehkä riittävä tapa. Jättää mahdollisuuden löytää aina uusia kasinoita. Maksutapojen esto trusly, zimbler, brite yms kannattaa estää mutta silti on mahdollista löytää muita maksutapoja. Olet varmaan kaiken tämän lukenut aiemminkin. Itselläni tosiaan esto ohjelma on hyvä lisävaruste, danske bankissa ei saa estoa siirtää uhkapeli sivustoille, nordeassa käsittääkseni on. Tuntuu ainakin omalla kohdallani, että jätti mahdollisuuksia tietoisesti tai tiedostamatta, jottei tarvitse vielä tehdä lopullista päätöstä.

Pitkä teksti.. Oon vaan tukehtunut tähän tunteeseen. Vaikka lähipiiri on todella hyvä, ei kukaan tavan ihminen voi ymmärtää tätä ongelmaa, eikä pidäkää.

Mikä sun tausta on pelaamisen suhteen? Onko kyse pitkästä ongelmasta?

[Tarnished]

Ikävää kuulla että vointisi on huonontunut. Hyvä että sitä hoidetaan, uskon että kaikki kääntyy taas takaisin paremmaksi!

Mulla on ADHD ja yleinen ahdistuneisuushäiriö joten löytyy myös mielenterveysongelmia. Ja en myöskään mene niiden taakse mutta tiedostan että ne varmasti osaltaan ovat madaltaneet kynnystä addiktion syntymiselle.

Ja joo, oon kasinoiden estojen lisäksi sulkenut noita maksupalveluita joita mainitsit. Ja mulla on Nordea niin sain pelieston uhkapelisivuille. Eli suojamuuria on nyt pystytetty kyllä jotta ei pelipiru pääsisi läpi enää. Tietenkin sellanen pieni epäilys että oonko nyt tehnyt varmasti tarpeeksi jotta ei takaporttia löytyisi. Haluan uskoa että olen. Ja haluan pystyä jättämään haluan-etuliitteen pois. Se pitää saada siihen muotoon että “tiedän tehneeni tarpeeksi”, tiedän että en pelaa enää”. Sitä kohti haluan () mennä.

Mulla tausta on sellanen että oon aina ollut todella voitontahtoinen, oli kyse sitten mistä tahansa missä voi voittaa. Harrastin melkein täysi-ikäiseksi asti joukkue-urheilua ja häviöt otti aina koville. Jopa videopeleissä en sietänyt häviötä yhtään vaan opettelin aina vaan pelaamaan paremmin jotta voittaisin mahdollisimman usein. Joskus menin kaverin kutsusta pelaamaan tennistä ja vaikka ei juurikaan siitä ollut mitään kokemusta kaverin ollessa aktiivinen harrastaja. Tiedostaen että voiton ei pitäisi olla tärkeintä eikä edes todennäköistä, häviö tuntui silti pahalta ja tunsin pettymystä itseeni.

Tuo voitontahto on sitten tietysti siirtynyt myös rahapelaamiseen joka alkoi yleistymään joskus täysi-ikäisyyden nurkilla. Nyt ikää on 32 vuotta. Aluksi en pelannut kuin silloin tällöin ja pieniä summia huoltoasemien pelikoneisiin ja hyväksyin että niistä tuskin juuri koskaan voi jäädä voitolle. Siihen aikaan päävoitot olivat paljon pienempiä joten se ei ollut edes niin kiinnostavaa. Ongelmaksi tunnistin pelaamisen ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun löysin nettikasinot ja järkyttävän suuret jackpotit ja mahdollisuuden tavoitella niitä. Asiaa ei helpottanut se että tilisiirto on niin nopea ja vaivaton tapa lisätä rahaa pelitilille. Taisi käydä niin että laitoin pienen summan peliin ja voitin sen moninkertaisesti takaisin. Silloin tein saman tien kotiutuksen ja totesin että nyt kävi hyvä tuuri, en pelaa enempää etten vaan häviä voittoja. Meni pitkään että en pelannut ollenkaan mutta jossain vaiheessa huomasin että olen toistuvasti pelaillut muutaman kympin silloin tällöin. Siitäpä se riippuvuus on sitten kehittynyt.

Luulen että osittain tai täysin olen paennut kasinoihin silloin kun olen erityisen stressaantunut tai ahdistunut, varsinkin tämän vuoden aikana. Se on varmasti tuttu tarina suurelle osalle peliriippuvaisia. Ymmärrän kuitenkin että se on täysin väärä paikka paeta ongelmia. Se on vaan ollut kuin toinen todellisuus jossa hetken aikaa ei tarvitse miettiä mitään ongelmiaan ja vaan nauttia dopamiiniryöpystä. Se todella on kuin huume. Kun vaikutus lakkaa eli tili näyttää nollaa, vieroitusoireet on välittömät ja ihan järkyttävät.

No mutta joo, ehkä olen nyt vellonut tarpeeksi tässä ahdistuksessa, nyt täytyy löytää positiivisuus ja pysyä paranemisen polulla. Vertaistuki on hiton hyvä juttu. Siihen kun yhdistää oman halun ja tahdonvoiman parantua niin luulen että ollaan menossa kohti oikeaa suuntaa. Tärkeintä on varmaan vaan oikeesti sisäistää se että rahapelit ei ratkaise mitään ongelmia, se vain pahentaa niitä. Kasino ottaa aina enemmän kuin antaa eikä se ole koskaan sen arvoista.

Voimia loppuvuoteen ja tsemppiä ongelmiisi, olen varma että niihin löytyy ratkaisu. Pitää vaan muistaa olla itselleen armollinen mutta kuitenkin löytää se päättäväisyys että perkele minä itse vastaan omasta elämästäni ja pystyn tähän. Se ei aina ole helppoa, ei todellakaan ja kukaan muu ei koskaan täysin voi ymmärtää mitä jokainen päässään ja elämässään käy läpi. Pitää vaan jankuttaa itselleen että kaikki järjestyy, niin kauan että siihen oikeasti uskoo itsekin.

[PMAK]

Pankin esto pitäisi kyllä olla aika varma esto. Danskessa kun kysyin niin eivät olleet kuulleet juttuakaan.

Nyt tämän viimeisen mokan aikaan jäin pohtimaan mikä mut alunperin siirsi pelikoneilta nettikasinolle. Ja lopulta muistinkin, se oli tänä päivänäkin hyvin tunnetun somepersoonan kasinostriimit. Muistan kasinonkin. Mainosti myöhemmin myös podcastissaan tai teki yhteistyötä. Noh jos tuo ei olisi minua koukuttanut niin se olisi myöhemmin ollut joku muu.

Parasta olisi vain unohtaa menetetty raha, hyväksyä pankkitilin saldo ja keskittyä tulevaan. Vaikka vaikeaa se on. Valitettavasti kun nettipankissa on toisinaan pakko käydä laskut maksamassa🥲 Mutta nyt saa riittää pelaaminen, nyt onnistun.

[Suski]

Hellou!

En lukenut kuin ensimmäisen tekstin, muita vähän vilkaisin mutta päätin lähteä kirjoittamaan jo ajatuksiani siitä. Tämä on myös ongelmani nykyään, joka on pahentunut peliriippuvuuden myötä. Eli vaikea keskittyä pidempään, kaikki äkkiä mahdollisimman nopeasti jne. Ennen koski vain äkkirikastumista, nykyään paljon kaikkea arkeani koskevia asioita.

Mutta silmiini pisti se, että tiedostit pelitilien sulkemisen, mutta sitä et ollut vielä tehnyt. Sen sijaan kaipaat pelihäviön tuomaan tunteeseen apua.

Lähdet ratkomaan ongelmaa väärästä päästä. Ongelmaa kannattaisi lähteä ratkomaan niistä tunteista, mitä saat kun pelaat, tai mitä etsit kun pelaat. Yritätkö peitota jotain, ja mitä se on? Yksinäisyyttä? Tylsyyttä? Jonkun kaipuuta? Sekä tunne kun voitat, adrealiini joka laukeaa pitkin kehoa ja mieltä. Mikä muu tekeminen saisi sulle samankaltaista oloa? Onko se onnistumisen tunne, vaiko jonkun asian tekeminen jne. Ja lähteä työstämään sitä. Että saa sen hyvän olon mielelleen jollain muulla tavalla kuin pelaamisella.
Ongelmanahan tässä on se, että kun on jo koukussa, niin sen korvaavan tekemisen löytäminen on haasteellisempaa, kun mieli halajaa peleihin ensisijaisesti. Sekä ongelmallisempaa on se, että pelien ääreen pääsee erittäin helposti ja sen ns. Adrealiinin kaipuun saa jo alle 5minuutissa esiin kun on avannut pelisivuston. Eli harvoin antaa itselleen edes sitä 10minuuttia aikaa pohtia että mikä olisi se korvaava tekijä, saatika sen toisen tekemisen aloittaminen. Saatika sitten että se edistyisi siihen saakka, että sen todellisen mielihyvän saa aikaiseksi.

Tsemppiä paljon!

Oon pelannut elämäni aikana yli 150t varmasti, jos ei sisällytetä tohon pelivoittoja, ainoastaan palkat/lainat ym.

Pelaamatonta elämää on takana se 3kk, eli hyvin vähän. Mutta nämä on ollut pitkään aikaan elämäni parhaimmat kuukaudet. Huijasin itseäni monia vuosia peliongelmani suhteen. En ollut oikeasti valmis lopettamaan, vaikka kuinka yritin ja halusin, vaan jokaisen pelittömän jakson jälkeen kampesin pahemmin suohon.

Sulla on hyvä mahdollisuus nyt hakea apua, sekä keskittyä nyt pysähtymään. Olen sitä mieltä, että jokaiselle meille tulee se stoppi jossain vaiheessa. Sitä ennen se on vain harmaata usvaa jossa pelihimosta yrittää vain selviytyä. Mutta me jokainen voimme edesauttaa sitä, että ne vauriot eivät menisi niin pitkälle, että se vaikuttaa jo koko muuhun elämään (ihmissuhteet, taloudellinen ahdinko, mielenterveys)

Slotit on rakennettu niin, että niihin koukuttuu nopeasti. Kaikki se väri maailma, tehosteet, bonukset, nopea tempoisuus ym. On pelkkää kulissia, joka saa mielen koukuttumaan. Jos niitä ei olisi, olisi pelkkä valkoinen lakana jossa pyörivä pyörä joko osuisi rastiin tai sitten ei, niin jaksaisiko sitä pelata koko yön 2000euron edestä.

Toivon että löydät sen sisäisen rauhan ja mielihyvän jostain muusta sulle tärkeästä asiasta. Sitä kautta on helpompi jättää pelit taakseen.