Heissan!
Olen 23 v pojan äiti, poikani asuu omassa asunnossaan (asunut jo 3 v). Usean vuoden ajan poikani on käyttänyt kannabista, joskus kokeillut kovempiakin ja ehkä myös pilleritkin on tullut kokeiltua. Olen yrittänyt useita kertoja saada poikaani hoitoon, lupaa aina ensimmäisen käynnin jälkeen menevänsä seuraavalle varatulle ajalle muttei sitten mene.
Nyt tilanne sitten muuttui viikonloppuna 
Olin itse pois kotoani ja pojallani oli vara-avain asuntooni.
Kotiin takaisin palattua huomasin että poikani oli vieraillut asunnossani ja vienyt n.150 tramalia 100mg ja muita lääkkeitä. ( Minulla on selässä repeämä johon vahvat kipulääkkeet oli tarkoitettu, olin hakenut juuri kelan korvaaman 3 kk lääkesatsin.Pystyn kuitenkin käymään töissä ja selkäni on siis paremmassa kunnossa) Tiskipöydällä oli tyhjä Lyrica levy ja kaikki pikkukolikotkin oli viety sekä koruni peuhattu läpi.
Yritin turhaan soittaa pojalle ja tekstiviestiinkin hän vain vastasi että vein lääkkeet.
Itselläni on nyt aivan kamalan paha olo, työt pystyn hoitamaan mutta heti kotiin päästyä itkeminen ja ahdistus alkaa. Lääkärin olen itselleni varanut perjantaille.
En tiedä enään miten toimia poikani kanssa, välillä tunnen sääliä ja välillä vihaa. Itselläni on täysin hyväksikäytetty olo.
Olen soittanut pariin numeroon joissa olen päässyt puhumaan mutta suurempaa apua en ole niistä saanut.
Nyt kysyisin muilta “kohtalon tovereilta” miten minun pitäisi suhtautua asiaan ja mistä saisin oikeasti apua tähän kamalaan syyllisyyden tunteeseen ja pahaan oloon 
Voi Memmaa, miten pahoillani olen puolestasi. Mihin olet soittanut? Yksi reitti saada jotain tukea itselle on A-klinikka. Onnekkaassa tapauksessa sieltä löytyy tietoa ja asiantuntemusta. Ja halua tukea myös läheisiä.
Olen nuo samankaltaiset tilanteet käynyt aikoinani läpi ja pystyn oikein hyvin kuvittelemaan, millainen pelko, huoli, hätäännys ja epätietoisuus mielessäsi nyt vallitsee. Olet varmaan jo ymmärtänytkin, että pojallasi ei voi enää olla vapaata pääsyä kotiisi. Ei pitkään aikaan. Varmin ja helpoin tapa on vaihtaa lukko oveen. Se ei silti tarkoita, että et olisi yhteydessä poikaasi, mutta raja kulkee nyt siinä.
Poikasi tilanne vaikuttaa melko huonolta. Tuossa tilanteessa riippuvuus on todella suuri, etkä sinä voi tehdä sille juuri mitään. Voit vain olla olemassa, asettaa itseäsi ja omaa elämääsi suojaavat rajat ja hakea apua ja tukea itsellesi. Jos A-klinikalta ei löydy apua, hakeudu tk:n kautta psygologin pakeille. Avun saanti on valitettavasti niin kovasti kiinni paikkakunnasta.
Hei Memmaa
Tervetuloa Vilpolaan! Oletko selaillut täällä kirjoittavien viestejä?
Kaikissa niissä on yksi samankaltainen sisältö: läheisen huumeidenkäyttö.
Hyvä että olet tilannut lääkäriajan itsellesi.
Lääkäriavun lisäksi kehottaisin sinua hakemaan itsellesi vertaistukea samassa tilanteessa olevilta.
Olet varmaan kuullutkin vertaistukiryhmistä huumeiden käyttäjän läheisille.
Ne ovat ryhmiä jossa voi purkaa omaa tunnekaruselliaan, tai vain olla hiljaa ja kuunnella
toisia.
Siellä jaetaan myös paljon tietoa ja tätä kautta omat syyllisyyden ja pahanolon tunteet helpottavat.
Ryhmien yhteystietoja löytyy esim. www.irtihuumeista.fi etusivulta.
Läheisellä kestää jonkin aikaa hyväksyä tilanne ettei voikkaan vaikuttaa oman lapsensa huumeiden käyttöön
ja hoitoon menemiseen.
Käyttäjän täytyy itse motivoitua hoitoon ennen kuin tuloksia syntyy.
Terv. Ohjaaja Kerttu
Sinun pitää aivan ehdottamasti estää nuoresi pääsy asuntoosi. Niin se vain on, vaikka kuinka katkeralta tuntuu. Ja kaikki rahallinen apu seis kerrassaan.