Olen alkoholisti. Olen aloittanut alkoholin käytön satunnaisesti teini-iässä ja varhaisaikuisuudessa alkoholin käyttö oli säännöllisen epäsäännöllistä, varmaan aikalailla perinteistä viikonloppujuhlimista. Parikymppisenä aloin rentouttaa itseäni korkkaamalla kaljan aina töiden jälkeen. Lapset oli pieniä ja oluen kanssa pääsi helposti rentouttavaan omaan aikaan. Varmaan aika peruskuvio ja silloin ei ollut mitään tuntemusta, että kaljan kanssa rentoutuminen ja satunnainen väkevämpien kanssa juhliminen, olisi alkoholismia. Olin muutaman vuoden kolmenkympin jälkeen melko kuivana ja urheilin aktiivisesti. Muutenkin lapsuus ja nuoruus on mennyt urheilun parissa.
Viimeiset 7 vuotta on mennyt kiihtyvää tahtia kohti alkoholismia. Jos nyt miettii, niin kaikki alkoi avioerosta, joka tapahtui omasta aloitteesta. Syyllisyys siitä oli ehkä laukaiseva tekijä. Samaan aikaan työtehtävät ovat muuttuneet vaativammiksi ja stressaavimmiksi. Alkoholi tuo rentouden työpäivän päätteeksi ja tällä hetkellä myös työpäivän aikana. Niin pitkällä olen. Introverttina ja jännittäjänä joudun esiintymään ja alkoholi tuo apuja myös siihen.
Juon tällä hetkellä 6-10 pinttiä päivässä olutta ja joskus siihen jallua siivut päälle. Päiviä suunnittelen alkoholin saamisen mukaisesti. Salailen juomistani tietyiltä osin vaimoltani. Olen lihonut n. 30 kiloa ja aamupäivät ovat vaikeita. Pystyn toimimaan normaalisti kun saan alkoholia koneistoon. Työt olen hoitanut moitteetta ja minuun luotetaan.
Tänään olen tässä kaljapäissäni itkenyt. Olo tuntuu arvottomalta, väsyneeltä ja voimattomalta. Miten on käynyt niin, että olen tuollaisen aineen orjana ja koukussa?! Haluan takaisin sen urheilullisen ja touhukkaan minäni. Nyt olen tällainen saamaton vätys, jolla ei ole selkärankaa olla juomatta. Lopettamisyrityksiä itsenäisesti on lukuisia. En ole pystynyt viimeisiin vuosiin kuin vajaan viikon raittiuteen. Toleranssi on jo sellainen, että 6 pinttiä ei näy vielä missään. Viinipullon jälkeen aloitellaan vasta.
Rekisteröidyin tänne ja lopetan tänään juomisen. Olen lukenut täältä lukuisia tarinoita ja kokeillaan yhteisön tukea ja voimaa. Kiitos jos jaksoit lukea tähän asti.
Heips,
Olet nyt avannut pelin, hyvä niin.
Suoraan sanottuna, Sinulla on katastrofiin tarvittavat pelimerkit, mutta myös katastrofin estoon vielä mahdollisuus.
Kirjoitit:
“Olo tuntuu arvottomalta, väsyneeltä ja voimattomalta. Miten on käynyt niin, että olen tuollaisen aineen orjana ja koukussa?! Haluan takaisin sen urheilullisen ja touhukkaan minäni.”
Jampesteri, tästä käynnistyy uusi elämä!
Jos alkaa janottaa mahdottomasti niin pysähdy, lue vertaistarinoita, himo menee ohi. Ajan kanssa himoja tulee aina vain harvemmin.
Tsemppiä hurjan paljon!
Hei. Mulle niin tuttuja tunteita…minäkin ihmettelen, miten olen voinut toimia niin omia arvojani vastaan… ja kun huomaa sen, ettei enää tunne itseään. Karmeeta.
Päivitetääs tänne tilannetta. Juominenhan paheni ja jatkui vielä 1,5 vuotta, kunnes ihmeen kaupalla onnistuin lopettamaan joulukuun 2022 alussa. Siitä saakka olen ollut täysin päihteettömänä eli kohta 8 kk. Tuntuu, että homma on nyt vakaalla pohjalla.
Olen saanut tässä välissä myös ADHD diagnoosin ja siihen lääkityksen. Diagnoosin saaminen on ollut käänteentekevä juttu ja kaikki puuttuneet palaset ovat löytyneet ja loksahtaneet paikoilleen.
Olen myös laihtunut yli 20 kiloa, ilman mitään laihdutus- tai kuntokuuria.
Niin hullulta kuin se kuulostaakin, luin kirjan “Korkki kiinni!”, josta sain ratkaisevan tuen. Luin myös pari muuta lopettamiseen motivoivaa kirjaa, mutta toi “Korkki kiinni!” auttoi kyllä todella paljon. Toki motivaatiokin oli kohdallaan, mutta kuten kirjoitin aiemmin, tilanteeni oli todella huono, joten on ihme, että pääsin omin avuin kuiville.
Tsemppiä kaikille kanssakulkijoille! Ihmeitä tapahtuu ja koskaan ei kannata luovuttaa!
Olen ollut tänään raittiina 750 päivää eli reilun 2 vuotta. Alkoholi tai raittius ei enää määrittele minua ja en oikeastaan ajattele asiaa juurikaan. Päiviä ja kuukausia tulee mittariin itsestään.
Tämä yhteiskunta on kuitenkin niin alkoholin läpäisemä, että väkisin törmää tilanteisiin, joissa raittius on jotenkin sellainen asia, että sitä pitää selitellä. Työpaikan juhlat ja juhlat ylipäänsä ovat erityisesti sellaisia tilanteita. Ärsyttää myös, jos huomioidaan erikseen. ”Ostettiin sulle tällaisia alkoholittomia oluita.” Ikäänkuin tarttisin jotain korvikkeita. Voin juoda yhtä hyvin vettä tai limua. Tiedän, että tuolla tarkoitetaan hyvää ja huomioidaan, mutta silti jollain tavalla ärsyttää. Ei raittius ole mikään keliakia tyyppinen ”sairaus”, jota pitäisi erikseen huomioida. Joskus olisi helpompaa ottaa se lasillinen, kuin jatkuvasti selitellä omaa raittiutta.
No valitus sikseen, koska minulla menee hyvin! Tsemppiä kaikille kanssakulkijoille! Sinä pystyt siihen!
Tänään 1124 päivää raittiina eli 3 vuotta ja 1 kk. Alkoholi ei näyttele minkäänlaista roolia mun elämässä. Olen jättänyt myös kofeiinin pois lähes täysin. Urheilu maistuu ja paino on pudonnut reippaasti. Työelämässäkin luistaa hienosti.
Välillä tulee mietittyä, miten kolmessa vuodessa on voinut tapahtua näin paljon positiivisia asioita ja ihmettelen, miten ihmeessä onnistuin nousemaan pohjalta ylös omin voimin. Ehkä se pohjakosketus ja sen jälkeinen ADHD diagnoosi + lääkitys ovat olleet avaimet onnistumiseen. Joskus myös mietin, että olispa hienoa, kun olisi saanut pullotettua sitä krapulaista itseinhon sekaista pahaa oloa talteen, jotta voisi palata niihin fiiliksiin ja todeta, ettei koskaan enää!
Tsemppiä kaikille taisteluihin! Kaikki on mahdollista!
Kyllä tällaisten tarinoiden lukeminen antaa todella paljon toivoa ja voimaa siihen omaan prosessiin. Jotenkin että “jos tuo on pystynyt lopettamaan, niin ilmeisesti ihan oikeasti ei ole olemassa jotakin yliluonnollista estettä joka tekisi asian mahdottomaksi”. Eli se on ylipäätään mahdollista ja siis myös mulle.
Olet hyvä esimerkki, hieno muutos!
Mäkin harpoin läpi tuon Allen Carrin kirjan, mikä oli auttanut sua: korkki kiinni! Tupakoinnistahan myös on häneltä Stumppaa tähän!
Itselle sen Korkki kiinni kirjan tyyli ei niin napannut, joku siinä ärsytti, vaikka kannukasvi-vertauskuva on kyllä toimiva Mutta ymmärsin, että siinäkin oli vähän sellainen, ei nyt hypnotisointi, mutta ajatusmaailman keikauttamis-ajatus, samaa tyyliä vähän on kirjassa Selvin päin Annie Gracelta, jenkeistä hänkin. Usa.ssa taitaa olla parempi meininki sen suhteen, että on erilaisia vaihtoehtoja, avoimempaa keskustelua kenties jo riippuvuuksien ympärillä?
Toimisko tuo Allenin kirja ehkä paremmin miehille, ja Annien kirja naiselta naiselle. Siitä koen nyt itse saaneeni paljon hyötyä. Kiikun kaakun tunnustautuisinko jo lopettajaksi minäkin pian, ja unohtaisin haikailut paluusta kohtuuteen.
Paljon Onnea kolmen vuoden raittiudesta! Maailma tarvitsee esikuvia 
Mutta ymmärsin, että siinäkin oli vähän sellainen, ei nyt hypnotisointi, mutta ajatusmaailman keikauttamis-ajatus, samaa tyyliä vähän on kirjassa Selvin päin Annie Gracelta, jenkeistä hänkin. Usa.ssa taitaa olla parempi meininki sen suhteen, että on erilaisia vaihtoehtoja, avoimempaa keskustelua kenties jo riippuvuuksien ympärillä?