Joko taas?

Me Lopettajat
1

No ni, tässä sitä nyt ollaan jälleen kerran. Ajattelin että nyt voisin johonkin edes purkaa tunteitani, kun kerta ei ole tällä hetkellä ketään kelle jutella. Eikä ole jatkossakaan, ellen nyt sitten satu tutustumaan joihinkin ihmisiin.

Tänään, tai siis eilen, kello 9-10 välillä join viimeisen kaljani. Se oli jäänyt toissapäiväiseltä ja ajattelin sen nyt hörpätä naamaan että pääsen siitä eroon, kun ei sitä viitsinyt viemäriinkään kaataa. No, nyt se on sitten ohi. Olen lopen uupunut ja en jaksa enää tätä elämää. Jos jatkan juomista enää päivääkään, olen todennäköisesti tuomittu kuolemaan oman käden kautta ja vieläpä yksin kaiken lisäksi. Tämä alkaa olla jo liian raskasta hommaa. Toissapäivänä, kun siinä väänsin itseni kanssa että lähdenkö hakemaan kaljaa, niin kirosin koko matkan kauppaan ja vielä sen jälkeenkin täällä kotona, että kuinka paljon se vituttaa koko juominen. Silti sitä piti juoda. Kännissä tuli taas julkisesti nolattua itsensä ja kaikkea mitä perus humalainen tekee…

Nyt on elämänmuutoksen aika. Ei tätä perkele jaksa enää…

2

Alkoholistille raitistumiseen on oikea aika, ja usein ainoa oikea, se kun tajuaa koko sydämestään olevansa voimaton…alkoholiin nähden; ja että elämä on muodostunut sellaiseksi että omin voimin ei kykene selviytymään.

Nykyisin on paljon puhuttu ja kirjoitettu populismista, eli monimutkaiseen ja vaikeaan ongelmaan olisi olemassa yksinkertainen ratkaisu. Voin kertoa turvautuneeni sellaiseen lopettaakseni juomisen. Se oli aluksi ja on yhä edelleen AA.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme.

3

Kiitos vaan lomapuisto tuosta AA hommasta, mutta kokeiltu on, eikä maistunut.

Tänään on jo ainakin toistaiseksi paljon helpompi olo. Ajatus siitä, että ei tarvitse enää juoda, on erittäin rentouttava. Pääsee lenkillekin tänään. Siitä venyttelemään, syömään ja suihkuun, niin mikään ei ole sen parempaa näin pakkasilla. Tosin liukasta voi olla. Pitää laittaa kunnon kengät.

Olen tässä muuttanut uuteen asuntoon hiljattain ja vielähän tämä on vähän vaiheessa. Mutta tämä on erittäin hyvä aika lopettaa juominen, kun voi aloittaa puhtaalta pöydältä ja unohtaa kaikki aikaisemmat mokat ja huonot ihmissuhteet, sillä ei kukaan vielä ainakaan tiedä edes missä minä asun. Olen täällä yksin piilossa pahaa maailmaa ja se on näin alkuun ihan hyvä juttu. Olen vieläpä niin syrjässä täällä vähän sellaisessa paikkaa, että tänne ei helposti meinaa muutenkaan löytää autolla tai jalankaan. Tuntuu jotenkin että olen turvassa täällä.

Taidan alkaa tehdä tästä kodista nyt kodikkaan, jotta pieni maailmani on täydellinen. Kunhan se tästä lähtee laajentumaan, niinkuin sillä on tapana minun kohdallani, niin elämäkin alkaa olla paljon täysipainoisempaa. Juuri nyt tuntuu kuitenkin siltä, että en ole valmis ottamaan isoja askeleita ulkomaailmaan.

4

Kysymys,olethan syönyt?

5

Ei sen tarvitsekaan maistua vaan tehota. Tiedän kyllä, että se on monelle alkoholistille vihoviimeinen paikka.

Ajattele, ajattele, ajattele

6

Olen syönyt. :laughing:

Sain tänään kodin mukavaksi ja onhan täällä erittäin paljon mukavampi olla nyt kuin aiemmin. Kävi vaan niin, että tässä yläkerrassa asuu pariskunta jolla on lapsia. Tänään heiltä alkoi kuulua hirveää tappelua ja meuhkaamista. Lapset itkivät kovaan ääneen ja en oikein tiennyt mitä tehdä, niin soitin poliisit. Yllätyksekseni koko piha täyttyi ihmisistä kun tulivat pällistelemään mitä tapahtuu. Minä siinä nolona sitten avasin ovet poliiseille ja kun en olisi oikein halunnut olla näkösällä tämmöisessä asiassa, kun en tiedä mitä tästäkin seuraa, niin olisi tehnyt mieli vajota maan alle. Nyt täällä kuumottelen sitten että mitä tästä tosiaan seuraa. Tuleeko naapuri puukon kanssa oven taakse kännipäissään nyt viikonloppuna vai mitä? Harhaluuloja mutta periaatteessa tämän päivän Suomessa ihan mahdollisia juttuja.

En tiiä sitten. Vähän on semmoinen olo että olisiko tuohon nyt pitänyt puuttua vai ei. Toisaalta en minä oman hyvinvointini takia voi lasten hyvinvointia pilata.

No, oma oloni tämän päivän jälkeen on kyllä oikeastaan aika mainio. Tosin aloin jo yhdeksän aikaan nukkumaan ja heräsin kolmelta yöllä, niin ei oikein nappaa taas, kun huomenna pitäisi olla skarppina koko päivä oman lapsen vuoksi. Kyllähän se jo tietysti helppohoitoinen on, 10 vuotias jo, mutta onhan sille vielä ruuat tehtävä ja touhuttava yhdessä jotakin kun vielä keretään. Kohta se on jo niin iso että eihän sitä meidän aikuisten hömpötykset enää kiinnosta.

Odotan sitä aikaa taas kun saan tämän pönttöni sen verran auki, että valo täyttää elämän. Siihen menee vielä hetki, mutta olen jo avosylin ottamassa sitä vastaan.

7

Noni, kolme päivää takana selvää aikaa. Pää tahtoo olla vieläkin aika pyörällä välillä ja ahdistaakkin meinaa kovasti kun ei välillä ymmärrä yhtään mitä on tekemässä. Olen saanut lenkkeiltyä ja treenattua muutenkin hiukkasen tässä, tavoitteena saada nuo ylimääräiset nesteet ja muu höttöläski pois pian, koska siitäpäs se olo sitten vasta paraneekin kun itsetuntokin nousee samalla. En toki ole kovin ulkonäkökeskeinen, mutta onhan se mukava näyttää hyvältä omastakin mielestään.

En tiedä onko täällä kellään vinkkejä tuohon nesteenpoistoon? Siis tässä tarkoitan sitä ylimääräistä turvotusta mikä on kertynyt, en mitään sellaista että olisin nestehukan partaalla. Varmaan liikunta ja vedenjuonti ainakin siihen auttaa? Viimeksi kun olin pisimmän aikaa juomatta, tein niin että aloin vaan käymään salilla tekemättä mitään muita kummempia muutoksia elämääni, niin pudotin painoa 3 kk:ssa 12 kiloa, joista veikkaan että lähemmäs 10 kiloa oli sitä kaikenlaista höttöä mitä alkoholi kerää elimistöön. Olen kuullut että on olemassa kahdenlaista rasvaa, sellaista höttöä mikä lähtee helposti, se käsittääkseni sijaitsee ihon alla, ja sitten sellaista sitkeämpää, joka sijaitsee sisäelimien ympärillä. Tästä tämä höttö on nimenomaan sellaista nesteen ja läskin sekoitusta josta osa lähtee jo pelkästään lopettamalla ylimääräisen juomisen.

Olen tässä myöskin toisenlaisen taistelun edessä. Entinen tyttöystäväni, jonka kanssa olemme hyvissä väleissä edelleenkin, niin on aloittanut lenkkeilemään. Ainoa ongelma tässä on se, että hän ei syö kunnolla ja koska hänellä on aikaisemminkin ollut syömishäiriö, niin nyt se näyttää puhkeavan sieltä taas uudestaan. Minua ärsyttää suunnattomasti kun en voi asialle mitään tehdä ja hän vain angstaa vastaan ja on niin kärttyinen ja väsyneen kuuloinen kun ei tajua itse että se johtuu siitä aliravitsemuksesta. Jossain vaiheessa hän romahtaa, alkaa ahmimaan taas ja masentuu ja alkaa ryyppäämään. Tämän tiedän, koska tunnen hänet hyvin, paremmin melkein kun hän itse tuntee itsensä. Tekisi mieli olla juttelematta hänelle ollenkaan kun päivä menee aina pilalle tuommoisen takia. Jos hän vaan tajuaisi miten paljon parempi olo tulee kun alkaa syömään ja treenaamaan oikein. :cry:

No se siitä, päiväni on jo pilalla…

8

Tottakai läheisen ihmisen itseään tuhoava käyttäytyminen saa mielen surulliseksi. Ei silti kannata pilata päiväänsä toisen ihmisen tekemisillä. Vaikka tietäisikin, mikä toiselle olisi hyväksi.
Ei minunkaan päiväni mene pilalle, vaikka juomisestaan kärsivä alkoholisti ei toimi niin kuin minä ehdotan. Kuitenkin kokemukseni perusteella uskon tietäväni yksinkertaisen ja tehokkaan, halvan ja miellyttävän tavan, jota toteuttamalla alkoholistin on mahdollista raitistua päivä kerrallaan ja nähdä sekä kannustavia että varoittavia esimerkkejä.

Elä ja anna elää

9

Terve JVP (ja edelliset nimimerkit). Tähän nyt pitää kommentoida sen verran, että varo nyt hyvä mies tätä “kaikkimullehetinyt”-ansaa. Turvotukset laskee kyllä ajallaan ihan luonnollisesti, kun vaan on ottamatta. Vettä toki kannattaa juoda ja liikkua, mutta kyllä se silti saa aikaa vähän ottaa.
Älä suutu, mutta tää kuulostaa taas niin sellaiselta aiemman kaltaiselta, että muutama päivä kun juomatta, niin pitäis saada saman tien kunto kohilleen hetikohtanyt ja että ongelma olis kuin tuhka tuuleen kadonnut. Yritä edetä vähän rauhallisemmin ja enemmän aikaa toipumiselle antaen.
Onko sulla nyt jotain muita “kainalosauvoja” kuin plinkki? Joku terapeutti tms. sulla ainakin tais edellisellä kerralla olla tällaessa vaiheessa. Kiva, että nurkat on ainakin vähän vaihtunut, josko se jo auttais vähän eteenpäin. Tsemiä joka tapauksessa!

10

Joo kyllä minä tiedän että oon vähän hätänen välillä näissä vedoissani, mutta tällä kertaa jotenkin on maltti mielessä sillä lailla että tänäänkin kun oli semmoinen tilanne tuon exän kanssa vääntäessä, että meinasi hermo mennä, joka taas on helvetin hyvä syy alkaa juomaan, niin rauhallisesti, vaikkakin vittuuntuneena, kävelin kaapille ja sanoin itselleni että eiköhän nyt ole viisaampi ottaa Antabus jo ajoissa. Nappasin naamaan ja eipä tässä hätää. Eipä ollut toisaalta muutenkaan, mutta otin tämän nyt tämmöisenä “kainalosauvana” kuten sanoit. Eipä tarvi juomista nyt miettiä.

Tässä urheiluhommassa taas on semmonen juttu, että aina, joka ikinen kerta, kun minä lopetan juomisen, niin alan urheilemaan tilalle. Parhaimmillaan tosiaan pääsin niin hyvään kuntoon että en ole ollut koskaan. Sitten tosiaan tuli mutkia matkaan ja kaikki jäi ja tällä tiellä ollaan vieläkin, mutta koska se tunne ja muisto siitä hyvästä kunnosta on vieläkin kirkkaana mielessä, niin aion kyllä tämän harrastukseni pitää. Terapiassakin käyn vielä lisäksi. Eiköhän tämä tästä.

11

No ni, nyt on hyvä meno. Alkaa mieli piristymään ja ruokakin maistuu hyvin. Harmittaa tosin tuo laskuri tuossa vieressä joka väittää että olen ollu jo 4 päivää juomatta, vaikka todellisuudessa olen vasta neljättä päivää juomatta. No, ei takerruta pikkuasioihin.

Ainoa asia mikä vähän latistaa tunnelmaa tänään, on niskassa tuntuva piikkimäinen kipu. Ilmeisesti ei pitäisi käyttää tyynyä ollenkaan kun on ollut jo monta päivää niskat jumissa. Neuvoksi olen saanut käyttää tulehduskipulääkkeitä kuurina tarvittaessa. Otinkin tuossa puolikkaan 600 mg buranan josko se auttaisi.

Hyvä meno kaikin puolin. Söin puurot tuossa ja nyt alkoi vähän raukaisemaan. Taidan ottaa pikku nokoset.

12

Tämä kuulostaa tutulta. :slight_smile: Itselläni tuo neljä päivää ilman alkoholia on ollut vuosikausia kriittinen aika. Neljäntenä päivänä alkaa miettiä että olen ollut jo neljä päivää juomatta vaikka päivä ei ole vielä edes puolessavälissä. Yritän olla takertumatta päivien laskemiseen juuri tämän vuoksi. Koska sitten viimeistään viidentenä päivänä voi käydä hakemassa sen yhden plon viiniä koska ne maagiset neljä päivää ovat takana. Mutta sitten jos en laske päiviä huomaan viiniä juodessani laskeskelevani että jaa taas meni se neljä päivää ilman. Neljä on maaginen luku.

13

Minulla ei varsinaisesti ole mitään muuta maagista lukua kuin 2 viikkoa. Sinä aikana kerkeää pahimmista oloista ja möröistä selvitä. Sen jälkeen kaikki onkin vain ylläpitoa. Näin siis oma kokemukseni. 3 kk mennessä alkaa olla elämä jo sen verran mallillaan että alkoholi ei käy edes mielessä päivittäin, vaan sitä nauttii elämän pienistä asioista. Niistä kasvaa onnistumisen tunteita, kun niitä päivittän tuntuu silloin olevan monia. Niistä pienistä asioista koostuu onnistunut päivä. :mrgreen:

14

Jos on lihasperäinen, niin mulla ainakin on paremmin tehonnut Voltaren Forte -geeli. Tabletti kyllä auttaa jonkin aikaa, mutta jos jotain lihastulehdusta on, niin tosiaan tuo geeli on tehonnut paremmin. Piikkimäinen kipu ei kuulosta tutulta, mutta niska-hartia-yläselän jumit on tuttuja. Helpoimmat keinot saada niska/yläselkä jumiin on mulla seuraavat:
-istun jalka toisen päällä ristissä, mahdollisesti vielä nojaan kyynärpäätä niin, että olka hieman koholla
-nukun vatsallani (fyssari “kielsi” tämän asennon käytön)
-katson telkkaria tms vatsallani ja nojaan kyynärpäihin (olat työntyneenä taakse/korviin)
Näitä siis yritän välttää, kun lisäksi on muita juttujakin, mistä selkä tykkää jumiin mennä…

15

Täähän se varmaan ois. Oon kokoajan koneella näin ja siis sanotaanko että semmosen 12 tuntia päivässä. Lenkillä saatan välissä käydä ja tehdä jotain lihaskunto harjotteita mutta pääosin näin. Eilen sitten hoksasin semmoisenkin jutun, että kun tässä nyt on tullut könötettyä 10 vuotta niska kyyryssä, niin niskalihaksia varmaan täytyisi vahvistaa. Koitin tehdä sellaista liikettä jota sanotaan “painijan sillaksi” mutta ei mihinkään. No, siitä se lähtee, kyllä minä vielä joskus siihenkin pystyn.

Tänään aion myöskin käydä lenkillä ja treenata, sillä se on hyvä tekosyy olla juomatta. :mrgreen:

No, tässä on nyt viikko takana selvää aikaa ja jos tästä nyt pitäisi jonkinlainen yhteenveto suorittaa, niin hitaastihan tuo aika menee, niinkuin aina selvinpäin kun ei ole mitään tekemistä. Kaikenlaisia vaivoja tuntuu olevan vieläkin, lihaskivuista aina mielen vaivoihin. En nyt sano tätä kuitenkaan negatiivisessa mielessä. Tämä muistuttaa siitä, että miksi ei kannata juoda. Lihakset surkastuvat ja mieli alkaa temppuilla. Lopulta sitä on vain tällainen ihmisraunio, jonka pitää sitten lähteä rakentamaan itseään uudestaan. Nyt minulla on ensi kertaa elämässäni ihan todellista palavaa motivaatiota toteuttaa tämä. Nyt on aika tehdä jotain rakentavaakin elämässään.

16

JVP kirjoitti

Olet oikeassa, se on hyvä tekosyy.

Tästä asenteestasi sinun on hyvä alkaa.
Raittiuttani vahvistavassa vertaistuessa on kokemukseen perustuen todettu, että alkoholisti lähtee toipumaan pohjalta, kun on havainnut ettei hän omin voimin ole onnistunut lopettamaan juomistaan. Rakentamiseen on viisasta käyttää sellaisia piirustuksia, aineksia ja menetelmiä, joilla jo tiedetään syntyneen tuloksia. Tyyppipiirustukset sopivat useimmille, ja niitä voi aina muokata hiukan ja rakentaa liikaa kiirehtimättä. Perustuksen tulee antaa kovettua kunnolla, rungon teossa ei tule fuskata eikä pintamaaleja tule sivellä sutaisemalla. Talkooapuakin on saatavana.

Uskon, että sulla on nyt pohja löydettynä ja sen myötä halu lopettaa juominen. Raittiutesi rakentaminen onnistuu, kun teet sen itsesi takia.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

17

Voi hyvänen aika että väsyttää. Tein hirveän rankan treenin eilen ja täysikuu valvotti kahdeksaan asti aamulla. Heräsin nyt sitten yhdeltä päivällä ja tuntuu että ei tästä kyllä mitään tule. Tekisi mieli mennä takaisin nukkumaan, mutta jos sen teen, niin siinäpä oli ne unirytmit sitten.

Muuten kyllä pyyhkii hyvin. Olen koko tänä 8 päivän aikana ottanut tasan 1 Antabus tabletin, enkä ole kyllä enempää tarvinnutkaan. Nyt on vaan yksinkertaisesti semmoinen olo, että minä olen niin motivoitunut tähän raittiuteen, että ei ole aikomustakaan ratketa. Tämä nyt on vähän typerästi sanottu, kun eihän tulevaisuudesta tiedä mitään, mutta olen jotenkin oppinut elämään tässä hetkessä, toisin kuin aikaisemmin, milloin asetin tavoitteita kauas tulevaisuuteen.

Paino on pudonnut viikon aikana 1,5 kiloa. Siihen varmasti vaikuttaa kova treeni ja hyvä ruoka. Nyt se varmaan alkaa tästä tasaantumaan, kun nesteet alkavat pikkuhiljaa olla poissa häiritsemästä. Nyt kun saisi vielä tämän nukkumisen kuntoon.

18

No niin, kymmenes päivä lähtee käyntiin. Eilen jouduin jo turvautumaan Antabukseen, kun rahaa löytyi taskusta ja pieni piru kuiskutti korvalla. Ei onneksi niin iso etteikö siitä olisi selvinnyt säikähdyksellä. Hyvä homma nimittäin.

Treenit on alkaneet sujua loistavasti. Muistan levätä ja tankata välillä ja sitten kun treenaan niin treenaan kovaa. Eilen poltin vahingossa 1000 kcal kun vähän innostuin liikaa. Söin kuitenkin senkin edestä, niin en ihan nääntynyt. Nyt on oikein pirtsakka, ehkä hieman krapulainen olo, sellainen tukkoinen. Painoa tuskin saan alas, eikä se ole tarkoituskaan. Lihas kun painaa enemmän kuin läski ja minulla kun ei sitä lihasta ole oikein missään, niin se kasvaakin kovaa vauhtia, kunhan muistaa syödä riittävästi proteiinia. Toivon pääseväni kesäkuntoon ja se ei kyllä ihan kovin mahdoton ajatus ole.

Olen alkanut jo jokin aika sitten käyttää sellaista lisäravinnetta, kun fosfoseriini. Sitä markkinoidaan muistipillerinä ja myydään apteekissa n. 50€ per purkki, en nyt äkkiä muista montako purkissa on, veikkaan vajaan parin kuukauden satsia, jos ottaa 2 tablettia päivässä. No, mitä minun kokemukseni tästä on, niin aika dramaattinen ero on edelliseen. Ennen hukkailin tavaroitani, en muistanut eilistä päivää jne jne. Nykyään muistan piiiiitkälle menneisyyteen ja pystyisin melkein aika järjestyksessä käymään koko menneisyyteni läpi. Ennen ei mitään toivoakaan tällaisesta. Lisäksi keskittymiskykyni on parantunut huomattavasti ja stressikin ehkä hieman alentunut. Moni saattaisi sanoa, että humpuukia, mutta en tahdo uskoa että apteekissa myytäisiin humpuukituotteita joita ei ole milläänlailla tutkittu. Ja jos se kerta toimii niin mikäs siinä.

Olen myös koittanut vähentää gluteenin määrää ruokavaliossani, sillä olen koko ikäni kärsinyt erilaisista vatsaongelmista, ja vaikka tutkimuksissa ei ole löytynyt mitään keliakiaan viittaavaa, niin ainakin nyt parin päivän kokeilun jälkeen tuntuu jo että vatsa olisi rauhoittumaan päin.

Että kaikenlaista pientä rakentavaa tässä olen koittanut puuhastella. Joku saattaisi taas tulla sanomaan että ei kaikkea kannata heti alkaa tekemään, mutta onpahan muuta ajateltavaa kuin juopottelu. Varsinkin kova treeni ja päälle vielä lenkki, niin ei kyllä paljon kaljaa tee mieli. On muuten mukavaa kun on päässyt siitä pahimmasta alun tuskasta eroon tuossa treenaamisessa, niin nyt ei tee läheskään niin pahaa. Tuntuu erittäin mukavalta.

Terapiassakin menee hyvin. Tuntuu että jokaisella kerralla tulee suuria hyppyjä eteenpäin, kun alkuun se tuntui siltä että mitään ei tapahtunut ja se oli vain semmoista mukavaa jutustelua kahvikupposen äärellä. Nyt viimeksi tuli jo itku.

19

Oikein hyvä merkki, jotain patoa murtuu.

Tänään et ole yksin

20
  1. päivä selvänä.

Tänään jouduin taas turvautumaan Antabukseen, sillä kaverini lähti viikonloppuna käymään Tallinnassa ja lupasi tuoda “tuliaisia”. En tiedä mitä nämä tuliaiset nyt sitten ovat, mutta varmuuden vuoksi otin tupla annoksen Antabusta, etten nyt vaan ratkea jos sieltä tullaan viinapullon kanssa. Hänen koiransa ja kissansa ovat olleet minulla hoidossa tämän viikonlopun ja se on kyllä ollut ihan mukavaa. On saanut itseään liikkeelle edes vähän tässä päivälläkin, kun on pakko käydä ulkoiluttamassa koiraa.

Odotan tässä innolla tuota aivokemioiden palautumista. Siihen on vielä muutama päivä aikaa, mutta sitten alkaa elämä tosissaan maistua. 2 viikkoa on minulle aina ollut se raja, jolloin eräänlainen musta “huntu” lähtee pääni päältä ja mielialan vaihtelut loppuu, samoin kun ylimääräiset möröt katoavat päästä. Sen jälkeen aina tuntuu siltä, että ei halua vaihtaa sitä oloa mihinkään ja normaalisti Antabuksen tarvekin loppuu siihen. Mutta niinkuin historia opettaa, on minun oltava tosi tarkkana siitä, miten pystyn sitä hyödyntämään erilaisissa tilanteissa. Nyt olen omasta mielestäni käyttänyt sitä erittäin järkevästi ehkäistäkseni ratkeamiset. Tämä on tämmöistä omakohtaista ennaltaehkäisevää päihdetyötä. :smiley:

Mutta kyllä minä nautin elämästä jo nyt. Aika menee hitaasti ja sekään ei ole välttämättä yhtään huonompi juttu, sillä sehän vain tuo tunteen siitä, että elämä on pidempi. Olen haaskannut niin monta vuotta elämästäni tähän ryyppäämiseen ja sekoiluun, että oikein hävettää. En ymmärrä oikein itsekään mikä siinä on edes ollut taustalla. Terapeuttini mukaan se on ollut minun ainoa selviytymiskeinoni tästä rankasta elämästä, jota olen tähän asti joutunut elämään. Hänen mielestään koin lapsuudessani niin paljon vääryyttä, että en välttämättä olisi järjissäni selvinnyt tästä ilman viinaa. Enkä selvinnytkään, sillä ajan kanssa minulle kehittyi skitsoaffektiivinen häiriö ja ahdistuneisuushäiriö. Tämä siis varmasti osin, suuriltaosin, päihdekäytön seurauksena. Siitä en tiedä olisivatko nämä puhjenneet jossain vaiheessa aikaisemminkin, vai oliko ahdistuneisuus minuun jo sisäänrakentunut vaikean lapsuuteni aikana.

Liikuntaharrastus on ja pysyy. Tuloksia alkaa jo näkymään, sillä paino on lähtenyt nousuun. Surkastuneet lihakseni ihan selvästi lähtevät kasvamaan vauhdilla, sillä painoa on tullut lisää 2 kiloa reilussa viikossa. Hurjalta kuulostaa, mutta näin uskon, sillä minun lihakseni ovat ihan oikeasti toooosi surkastuneet. Olin joskus hirvittävässä tikissä, ja nyt olen tällainen laihaläski ilman minkäänlaista lihasmassaa. Nyt oikean ruokavalion ja kovan treenaamisen aikana muutos on selvä ja motivoiva. Tänään käyn ihan perus palauttavalla lenkillä ja huomenna menen pitkästä aikaa ihan salille käymään kaverini kanssa.

Hain myös kouluun, jotta pääsisin täältä kämpästäni pihalle. Tarvitsen ihmisiä ympärilleni ja jotain tekemistä käsilleni, joten hain puualan perustutkintoa suorittamaan. Koulu alkaisi jo 9.1.2017 jos pääsen ja veikkaanpa että ensi viikolla sieltä jo jotakin kuuluu. Taaaas tullaan siihen kommenttiin, että ei pitäisi kaikkea ahmia kerrallaan, mutta edelleenkin minulla on vahva luotto omiin kykyihini ja tähän raittiuteen. Kyllä minä pystyn tähän!