Ensimmäinen alkoholiton Juhannusaatto 40 vuoteen takana. Ensimmäinen Juhannusaatto 40 vuoteen takana kun en viettänyt sitä mieheni kanssa mökillä.
Minua ei päästetty mökille, koska taas kerran olin pettänyt mieheni juomalla salaa ja kauheuden huipuksi käyttäytynyt häntä kohtaan väkivaltaisesti.
Tämä kaikki kuitenkin pakottaa minut tekemään jotain itselleni eli ainoa tapa selviytyä hengissä on täysi raittius eli sitä kohti.
7 tykkäystä
Tervetuloa, täällä meitä on saman asian kanssa painivia 
Raittius on mitä luultavammin yksi parhaimman pään päätöksiä elämässäsi, kuten minunkin elämässä.
Tsemppiä ja onnea matkaan, päivä ja askel kerrallaan 
Tänne kannattaa kirjoitella ahkerasti tuntoja, se auttaa!
@Juhannus2025 Minulla ensimmäinen alkoholiton juhannus 10 vuoteen. Aloitin itse alkuviikosta tuon päihdelinkin 30vrk ilmaisen verkkovalmennuksen, vai mikä se nyt virallisesti onkaan. Suosittelen kyllä näin alkuun sitä tueksi. Tulee huolella mietittyä omaa alkoholikäyttäytymistä.
2 tykkäystä
Tervetuloa @Juhannus2025!
Täällä sinua aivan ehdottomasti ymmärretään, rupea siis vain tänne laittamaan ajatuksiasi ylös, siitä on aivan varmasti apua.
Ja homma on siinä mielessä kohdallasi suoraviivaisempaa, kun tiedät että se on alkoholin kanssa kaikki tai ei mitään.
Ei siis tarvitse tuhlata energiaa yhtään enää siihen jossitteluun, että milloin ja kuinka paljon saa ottaa. Näin jälkikäteen katseltuna se oli ainakin omalla kohdallani valtavan suuri helpotus.
1 tykkäys
Isäni oli alkoholisti. Minä vanhempana siskona muistan olleeni mukana
monessa eri terapiakestusteluissa, joiden tavoitteena oli saada isäni lopettamaan viinan juonti. Noina lapsuuden vuosina mietin useamman kuin sata kertaa miten viina voi olla isälleni tärkeämpi kuin lapset. Vaikein viinariippuvuuteni on onneksi rävähtynyt päälle lasteni ollessa jo täysi-ikäisiä. Minä olen juonut salaa . Miksi?
Varmaan kuvittelleksaani, että en juo, kun lasi on nojatuolin/tiskikaapin takana piilossa? Olen koko ikäni ollut läheisriippuvainen ja mennyt tunteet edellä, ei järki edellä. Nyt olen tullut kuitenkin siihen pisteeseen, että en jaksa itseäni tällaisena. Eli minun lopun elämän lopullinen raittius alkoi toivottavasti eilen. Aviomiehen usko tähän ei monen aikaisemman “lopettamisen” jälkeen ole kovin suuri. Mutta eka kertaa, minä itse uskon, että minä pystyn tähän, jos haluan elää, olla äiti ja kenties isoäiti. “Terve” elämä on Arvokas
6 tykkäystä