Kyllä, olen samaa mieltä kuin edelliset.
Aidosti ja tosissaan. Vapaasti. uskaltaa vaan vapaasti olla aito minä ja sanoa sen mitä on kokenut itse, eikä lukenut roskalehtien palstoilta. Niitähän kyllä riittää ja niitä voi voivotella ja päivitellä hamaan tappiin asti.
pyrkiköön jokainen siihen että kertoo vain ja ainoastaan omasta elämästä oma kokemuksen niin pysymme asiassa.
jättäkäämme roskalehtien ja muiden hihhuleiden jutut muualle, ollaa aitoja holisteja ja uskotaan siihen että pysytään raittiina ja mielenterveyskin paranee sitä myöten!
Kuuntelin erään laulajan laulua, jätän nimen sanomatta ettei siitäkin tule jotain sanomista 
), ja siinä on juuri sitä mitä minäkin ajattelen, tänään haluan katsella maailmaa en vain maalauksia, haluan katsoa mitä on niiden takana. Tänään jaksan nousta seisomaan ja omaa tietäni kulkemaan jne…
Elämä on vain tämä ainutkertainen tilaisuus elää ja antaa muidenkin elää. hyvää jatkoa kaikille, pysytään raittiina ja mieleltämme varsinkin.
Pessimistit ja kyynikot aliarvioivat jatkuvasti hihhuloinnin tarpeellisuutta ihmisen hyvinvoinnille. On eri asia olla lapsenomaisen seikkailunhaluinen ja avoin elämän ihmeellisyyttä kohtaan kuin olla lapsellinen.
Minä kasvoin ympäristössä jossa ihmeet ja merkit olivat samanlaista arkielämän realismia kuin autolla ajaminen tai koulussa käyminen. Myöhemmin yritin olla ateisti ja deletoida tämän ominaisuuden itsestäni pois. Koska halusin olla älykäs ja vakavasti otettava. Mutta lyhyen ajan jälkeen huomasin että ihmeet ja merkit ovat edelleen olemassa. Olivat ne totta tai ei. Uskon asioissa on se hyvä puoli että niitä voi - toisin kuin tieteellisiä testejä - jokainen itse testata. Joskus tapahtuu niin että tällaiselta tuntuva elämä:
alkaa tuntua tältä:
Mulle sillä ei ole merkitystä onko tämän ihmeiden ja merkkien ilotulituksen takana jonkinlaista itsesuggestiota, onko kaiken takana Jumala, vai onko se vain ihmeellinen universumin tapa toimia. Juuri se tekee ihmeistä ja merkeistä ihmeitä ja merkkejä, ettemme tiedä mistä ne johtuvat. Juuri siksi ne ovat loputtoman mielenkiintoisia kokemuksia. Pessimistit ja kyynikot ovat niitä jotka jäävät paljosta paitsi. Ihmisellä on yleensä luontainen tarve hakea elämää suurempia kokemuksia. Jostain syystä on hyväksytympää etsiä niitä päihteistä kuin löytää elämää suuremmat kokemukset tavallisesta arkielämästä ihmeellisten sattumusten ja johdatusten muodossa. Aivan kuin päihde"sairaana" oleminen olisi viisaampaa kuin hihhulina oleminen. Ja jos nämä kaksi elämäntapaa poistetaan jäljelle vaikuttaa jäävän vain äärettömän tylsä kyyninen sutautumistapa elämään, jossa “terve elämä” on sitä ettei mistään saa enää haltioitua.
Mutta onneksi elämä tuottaa jatkuvalla syötöllä ihmeitä ja merkkejä meille jotka niille annetaan arvoa.
kaleva.fi/uutiset/pohjois-su … ri/449801/
Mitäs ihmettä? Taas tulee tekstiä joka on aivan vallan mainiota! Enkä ole edes kerennyt vielä tänä aamuna sitä kamalaa demonikasviakaan vapottaa :mrgreen:
Vaikka kieli poskessa myönsin olevani tosikko, niin kyynikkö tai pessimisti en sentään myönnä olevani. Olen innostuneesti optimistinen jopa ihmiskunnan tulevaisuuden suhteen, vaikka edessä onkin monia ong… haasteita ratkottavaksi. Olikohan se Esko Valtaoja joka arveli, että ihmiskunta saattaa hyvinkin olla olemassa vielä vuonna 10 000. Siis lähes 8000 vuoden päästäkin. Olen taipuvainen ajattelemaan samaa.
“Hihhuloin” mielelläni kaikenlaisen mieltä innoittavan parissa, kuten taiteen; etenkin musiikin ja kirjallisuuden. En hihhuloi siis mihinkään jumaliin tai henkiolentoihin luottaen, tahi taikauskoon kuten astrologiaan tai new ageen uppoutuen, vaan pelkästä olemassa olevasta innostuen.
Olenhan usein myös fiilistellyt haltiossani sitä, kuinka kiehtova tama näkyvä ja tuntuva, konkreettinen todellisuutemmekin on.
Kuten olen kertonut, isoäitini oli helluntalainen. Helluntalaisille ei riitä ns. maailman todellisuus, vaan he harrastavat profetointia. Näin myös mummoni seurakuntasisaret ja -veljet. Milloin kukakin oli unessa tai valveilla saanut profetian million mistäkin tulevasta mullistuksesta. Isoäitini lempiprofetia oli tieto Jeesuksen uudesta tulemisesta. Tästä hän näki uniakin kuulemma lähes joka yö. "Totisesti, uskovat temmataan silloin ylös Jeesuksen luo, ja kääntymättömät jäävät tänne maan päälle kärsimään"
Minähän olin sitten ihan kylmä rinki takapuolessa niin etten meinannut nukkua uskaltaa, kun pelkäsin että kohta se saamarin Jeesus tulee tempaamaan minut ja mummon ylös taivaaseen ja iskä, äiti ja vaari ja naapurin Pasi jäävät tänne enkä näe heitä enää ikinä. 
En ole pessimisti enkä kyynikko. Tämä nyt ihan vain tiedoksi. En myöskään arvioi millään tavalla hihhuloinnin tarpeellisuutta ihmisen hyvinvoinnille.
Se nyt kuintenkin on selvä, että ihminen haluaa elää jossakin määrin valheessa. Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää.
Jos on olemassa kaikkivaltias, ei ole olemassa sattumaa (silloin ei ole hyvää onnea eikä huonoa onnea, kaikkivaltias päättää kaikesta, aivan kaikesta). Jos taas on olemassa sattuma mutta ei kaikkivaltiasta, voi iloita hyvästä onnesta aina kun sellaista kohtaa (ja halutessaan vaikka suorastaan haltioitua).
Edit: Vielä siitä lentomatkan aikana pudonneesta nastahampaasta. Minä en usko kaikkivaltiaaseen joten minun mielestä eurooppalaiseen hammaslääkäriin törmääminen oli onnellinen sattuma, josta sopi iloita spontaanisti, ja olla vaikka haltioissaan. Mutta ainakin joidenkin Jumalaan uskovien mielestä se oli Jumalan johdatusta. Siinä tapauksessa se oli Jumalan päätös olla kiusaamatta tätä uhriaan tämän enempää tällä kertaa. Toki siitäkin voi iloita, mutta ainakin minulle tulee auttamatta mieleen, että Jumala halusi joka tapauksessa kiusata tätä lastaan vähän. Tulisiko nyt haltioitua kun Jumala päätti lopettaa kiusaamisen?
Kerro vähän lisää tästä traumasta. Millä tavalla tämä mummosi näitä lopun ajan profetioita sinulle kertoi ja minkä ikäinen silloin olit? Kauanko tämä jatkumo kesti? Millaiset juonenkäänteet näissä mummosi lopun ajan tarinoissa oli? Eli mitä tarkasti ottaen hänen mukaansa lopun aikoina tulee tapahtumaan hänen profetioidensa mukaan? Asuitko mummosi luona ja kuskasiko hän sinua kokouksissa joka sunnuntai yms? Pistikö hän sinut myös evankelioimaan koulukavereitasi? Tuohan on aika yleistä Suomessa että lapsi kasvaa sellaisten aikuisten armoilla joista osa on alkoholisteja ja osa kiihkouskovaisia.
Se nyt kuintenkin on selvä, että ihminen haluaa elää jossakin määrin valheessa. Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää.
DIPPADAPPA. Tietoa löytyy (tieteellistä) parinkin loppuun suoritetun korkeakoulututkinnon verran ja muut lyhyemmät/helpommat setit siihen päälle. Monesti olen toivonut olevani tyhmempi sillä liika viisaus ja tieto se se vasta taakka välillä onkin. Moni asia tuntuu typerältä ja useimpien ihmisten aivokapasiteetti valitettavasti ei riitä siihen että edes kohteliaisuussyistä jaksaisin lätistä paskaa esim tyhjänpäiväisistä tv-ohjelmista yök
Haltioituminen (Wikipedia):
Jep, silloin kun sitä “kokemusta” aletaan sanoilla selittämään, niin se lakkaa olemasta sillä hetkellä kun sille etsitään sanallista selvitystä. Eli kokemus häviää! Uskovaiset tuntuu aika hölmöiltä tässä suhteessa.
Surullinen tarina Valtio-Mieheltä. 
Mutta tähän lainaamani kohtaan. Tuo on erittäin valitettavaa. Mielestäni lastensuojelun pitäisi ottaa huomioon kiihkouskovaiset. Voi olla hyvinkin traumaattista lapsesta elää perheessä, jos koko ajan pelotellaan asioilla, jotka ovat tieteellisesti epätosia. Onneksi on järjestöjä(esim. uskontojen uhrit), jotka ohjaavat ihmisiä pois näistä järjestöistä missä ihmiset ovat kokeneet hengellistä väkivaltaa. Pienet lapset ovat puolustuskyvyttömiä ja eivät omaakaan kriittistä ajattelua. Heitä pitäisi suojella, mutta miten?
Henkisellä väkivallalla on nykyään aivan uudenlaiset ulottuvuudet. Maailmalla on paljon päästään viallisia vanhempia, jotka pyrkivät elämään elämäänsä lasten kautta. Vaikka tällä kauneuspuolella, on lasten missikisaa ja jo yksi mutsi osti ensimmäisen kauneusleikkauksen syntymäpäivälahjaksi 10 vuotiaalle tytölle. Ja entäs nää lasten harrastukset, niitähän pitää olla joka lähtöön, halusi lapsukainen niihin mennä tai ei. - Vanhemmat pääsee sitten pätemään siellä kentän laidalla ja muussa oheistoiminnassa. Jääkiekko lienee hyvin ollut tässä hommassa esillä vuosien varrella.
Kyllä siitä harrastuksesta on lapselta maku pois, kun omat vanhemmat häärii siinäkin mukana. Moni lapsukainen olis onnellinen harrastuksessaan mikäli ei omia vanhempiaan siellä näkis ollenkaan. Sit kun lapsi ei haluaisi enää harrastaa niin ei kun kyllä jatketaan tätä hommaa, ei sitä nyt kesken jätetä, käytetään henkistä painostusta, että saadaan lapsi jatkamaan väen väkisin.
Mielelläni kerron. Olen pohtinut onko kyseessä varsinainen trauma. En ole tiedostanut kärsineeni siitä kovin paljon aikuisena, mutta nykyisin olen tiedostanut kuinka kipeä henkinen ilmapiiri helluntalaisuuteenkin liittyi, vaikka olin pitänyt tuota lahkoa jotenkin iloluontoisena ja positiivisena.
Mummollahan oli sellainen helluntalaisten kirjanenkin kuin “Järkyttyvä maailma”, jossa kuvattiin kuinka Jeesus hakee uskovaiset pois maailmasta ja syntiset jäävät tänne kokemaan Harmagedonin ja muut lopunajan herkut.
Helluntalaisten juttuja löytynee netistäkin, jos haluaa tsekata millaista heidän ajatusmaailmansa on.
En muista käyneeni mummon kanssa helluntalaisten kokouksissa kuin pari kertaa. Niistä ei jäänyt tarkkoja muistikuvia, joten ilmeisesti mitään raflaavaa ei tapahtunut. Mummon helluntalaiset kaverit kävivät joskus luonamme hihkumassa Jumalan ihanuutta ja lepertelemässä minulle mukavia.
Olin muistaakseni 5 - 8 -vuotias kun näiden ilottelijoiden maailmanlopun tarinat vielä upposivat minuun. Peruskoulumme oli onneksi hyvin maalllinen, samoin vanhempani ja kaveripiirini. Koulussa ei hakattu Raamatulla päähän, mutta joulujuhlan näytelmässä jouduin kerran esittämään enkeliä. Yläasteella meillä oli jopa uskonnonopettaja joka taisi olla jonkin sortin sekularisti. Opetti lähinnä uskontojen historiaa.
18-vuotiaana erosin kirkosta, koska silloin oli meneillään jonkinlainen ateismini ensimmäinen vaihe. Se oli tosin vasta teinikapinaa, eikä kovin älyllistä laatua. Olisin eronnut jo 17-vuotiaana, mutta hukkasin isäni antaman kirjallisen suostumuksen eroamiseen, enkä kehdannut pyytää uutta.
Myöhemmin olin jonkinlainen hengellismyönteinen agnostikko, ja sympatisoin uskonnollisia ajatuksia jos ne olivat sopivan liberaaleja, suvaitsevia ja hippi-henkisiä. Siis aika tyypillinen nykyajan maailmansyleilijä-puunhalaaja. Olin siis juuri näitä, jotka hehkuttavat hengellisyyttä mutta sanovat olevansa “ei-kirkkouskovaisia”.
Streitimmän linjan ateismin ja uskontokritiikin virkistävät tuulet löysin tutustuttuani Kari Enqvistin, Ilkka Pyysiäisen, Sam Harrisin, Jussi K. Niemelän ynnä muiden rohkeiden poleemikkojen ajatuksiin.
Sen pituinen se.
Kammottavaa.
Mutta koska kerroit että…
…niin varmasti muistat vähän yksityiskohtaisempia kertomuksia mummosi profetioista ja muista lopun ajan kuvailuista. Jos ne olivat niin järkyttäviä ja todellisia että jouduit valvomaan kylmä rinki takapuolessa niin ettet nukkuakaan meinannut uskaltaa, varmasti muistat vähän täsmällisempiä kuvauksia? Uskoit kuitenkin itse pääseväsi taivaaseen mummon kanssa? 
Millä sivustoilla olet vieraillut? 
Ja mä kun luulin, että Valtio-miestä on ihan oikeesti peloteltu vaikka helvetillä. Muori olis kertonut kammottavia kuvauksia helvetin kärsimyksistä sekä pelotellut piruilla ja näyttänyt kauheita kuvia, vaan eikö mitä, aivan tavallinen hellu oli kyseessä. Kyllä tää Valtio-mies on todella pumpulissa kasvanut.
Huomenta ja pitkää perjantaita tänne. Selvinpäin on ihan mukavaa aloittaa aamu. ja kun satuin lukemaan eräästä lehdestä ahmimishäiriöstä niin tuli mieleen oma elämäni, siihen kuului myös tuo ahminta, ja kaikki muukin elämässäni oli ääripäästä ääripäähän menevää. Tuossa jutussa henkilö kertoi miten hän oli päättänyt joka päivä että huomenna lopetan ahmimisen, vielä tänään syön ja huomenna lopetan. Lapsilleen hän oli sanonut että lopetan viikon päästä, ei ollut enää kehdannut sanoa että huomenna, ilmeisesti niitä huomisia oli jo liikaa.
Samaistuin hänen kokemukseensa, yhä enemmän tulee ymmärrys että alkoholismi ei ole vain yhteen asiaan minussa tullut ahmiminen, mutta siitä toipuu pikkuhiljaa.
Siksi kirjoitin tänne, kun luin tuota juttua niin tuntui kuin hänelle ahmiminen, minulle viina ja tupakka, muille jokin muu tai kaikki yhdessä, on se Korkein Voima silloin kun joutuu olemaan sen alaisena.
Oli se Korkein Voima mikä hyvänsä mikä pakottaa ihmisen toimimaan vastoin parempaansa, tuhomaan itsensä tai toiset. Yleensä puhutaan korkeimmasta voimasta ja tarkoitetaan Jumalaa, niin se ei kuitenkaan ole aina. olen ihmetellyt itsekin kun on joskus vaikea kirjoittaa korkein voima, sillähän voi tarkoittaa mitä vain.
Toivon kovasti että hyvyys, rakkaus ja muu elämää suojeleva olisi aina meidän Korkein Voima täälläkin vaikuttava.
Valtio-miestä ei ole palstalla tänään näkynyt. Nukkuukohan vielä? Ai niin, mutta eikös vapaa-ajattelijoilla ole tänään se teemapäivä uskonnon uhrien muistamiseksi. Mitenkähän se tempaus näkyy katukuvassa? - Polttelevat siellä raamattuja ja koraaneja, ja tiibettiläisiä kirjoitusrullia isossa kokossa.
Surumielinen kynttiläkulkue tuomiokirkolta kohti uskontojen uhrien päämajaa? Ehkä osa heistä krusifiksin muotoisilla keppihevosilla ratsastaen?
Minä olen puhunut korkeammasta voimasta. Olen tarkoittanut, että voima olisi korkeampi kun minä, mutta ei välttämättä maailmankaikkeuden korkein voima. Oikeastaan pitäisi puhua suuremmasta Voimasta jos AA:n ajatusmallia halutaan seurata. (2. Came to believe that a Power greater than ourselves could restore us to sanity.)
Niin, taannoinhan on tapahtunut, että olen päättänyt juoda vain kaksi. Mutta juotuani kaksi olen tehnyt uuden päätöksen. Voisikohan sanoa, että korkeampi voima päätti ja minä jouduin toteuttamaan korkeammalta tulleen päätöksen. Jos niin on, niin ilman muuta pitäisi yrittää saada korkeampi voima raittiuden puolelle, kun se taannoin on ollut viinanjuonnin kannalla.
Nyt kyllä pistit pahan! Kun mä menen seuraavan kerran palaveriin niin mä kysyn tätä asiaa joltain pidemmän aikaa raittiina olleelta, näen silmissäni jo pari henkilöä.