Tai sitten voi opetella elämään elämäänsä siten kuin tämä hetki täällä ajassa olisi se Taivasten valtakunta. Elämästä kun voi nauttia ilman erinäisiä aineellisia tavoitteita. Se mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, selvinnee aikanaan. Kyse tuossa lienee mihin haluaa uskoa ja luottaa.
Aurinkoista palmusunnuntainkin sisältävää viikonloppua, Kaaleppinen. Kiitos näkemyksestäsi, joka on tavattoman yleinen teismiin päin kallellaan olevien ja hieman agnostikkojenkin keskuudessa.
Kuten molemmat varmasti ymmärrämme, olemassa olematonta ei tarvitse erityisesti kieltää. Saati että se pitäisi “kieltää kiivaasti”, kuten sanot. Emme ehkä kumpikaan usko erityisesti saunatonttujen olemassaoloon, tai muinais-egyptiläisten palvomaan Osiris -jumalaan. Sinullakin voi siis olla vakaa usko siihen, ettei Osirista ole olemassa jumal-olentona, tai ettei saunatonttuja ole olemassa ihan konkreettisina olentoina.
Tunnetko olevasi näin ollen kiivas Osiriksen kieltäjä, tai kiivas saunatonttujen kieltäjä? 
Noihin molempiin on kuitenkin joskus aikoinaan uskottu yhtä vakaasti kuin muslimit uskovat Allahiin, kristityt omaan Jumalaansa ja sinä omaan Jumalaasi tai korkeampaan voimaasi.
Ateismin tai sekularismin terävin kärki ei kohdistukaan Jumalan olemassaolemattomuuteen, vaan uskontoon ilmiönä ja ajatusimaailmana. Nehän ovat konkreettisia olemassaolevia asioita. Vaikka jumalia ei olisi, uskonnot ovat, samoin niiden vaikutukset ihmisiin ja yhteiskuntiin.
Toisaalta; olemattomuuttahan ei voi todistaa. Emme voi siis olla satavarmoja, ettei Osiris-.nimistä jumaluutta ole olemassa, tai ettei saunatonttuja ole olemassa. Niiden olemassaolo vain on hyvin epätodennäköistä nykyajan tiedon valossa. Ihan yhtä epätodennäköistä on kristittyjen Jumalan olemassaolo. 
Sanot, ettet halua kyseenalaistaa minun ateismiani? Minusta se on jopa hieman harmi, koska minun mielestäni asioita saa kyseenalaistaa. Minun näkemykseni saa kyseenalaistaa, kuten voi kyseenalaistaa tunnettujen ateistienkin näkemykset.
Todellinen tieto ja ymmärrys vaatii usein kyseenalaistamista ja kriittistä tarkastelua. Sellaista jota mekin harjoitamme uskontoja kohtaan.
Om shanti, Toivotan Herran rauhaa, ja Rouvankin myös.
…viittaa Jumalan kuninkaalliseen hallintavaltaan kaikissa asioissa, vastakohtanaan maalliset vallat.
Taivasten valtakunnan teoriaan en ole sen kummemmin törmännyt. Sehän on ilmiselvästi romutettu koko opetus maallisempien valtakuvioiden tieltä, niin kuin moni muukin juttu. Taivaste valtakunnasta olen saanut ikävän kuvan, sillä siellähän ei ole muuta tekemistä kuin ylistää herraa harppumusiikin soidessa taustalla ja tää koko juttu ikuisesti kestettävänä.
^ Ja kuka haluaa soittaa jotain harppua, ja vieläpä ikuisuuden? Jos harpun soitto ei ole kiinnostanut pätkääkään tässä maailmassakaan, miksi sen pitäisi kiinnostaa ikuisuuden ajan tuonpuoleisessa. 
Ajatus on tosin sikäli hauska, että kun muslimimiehet saavat neitsyitä, kristityt saavat vain vanhoja harppuja. 
Pääseekös musliminaiset taivaaseen?
Siellähän on pelkkiä nuoria neitsyitä.
Miksi kyseenalaistaisin asiaa joka mitä ilmeisimmin sopii sinun elämääsi. Sopihan se jossain kohden itsellenikin. Eikä minun ateismini pelkästään siihen liittynyt etten uskonut hyvään, vaan lähinnä siihen että koin elämässäni niin paljon pahaa että oli jotenkin helpompi itselle lakata uskomasta, kuin kohdata kaikki se mitä elämä tarjoili.
Minulle elämässäni tähän hetkeen on parasta ihmisten kanssa keskustellessa ne hetket joissa kukaan ei sinällään arvostele minun elämääni, vaan puhtaasti omien kokemustensa kautta kertoo omasta elämästään ja minä siinä tilanteessa jään pohtimaan et ehkä tuo toimii minullakin. Senjälkeen voi kokeilla ja ottaa omakseen jos kokee hyvänä.
^ Ymmärräthän kuitenkin, että minä todellakin uskon hyvään, vaikka en uskokaan yliluonnollisiin olentoihin jotka vaikuttavat elämäämme? Näen, että uskomattomuus jumaluuksiin pikemminkin vapauttaa näkemään ihmisessä olevan hyvän, ja arvostamaan sitä.
Jumal-usko ei ole minusta todellisuuden ja oikean elämän kohtaamista, vaan se voi olla niiden pakenemista.
Oma isoäitnii oli helluntalainen, ja sain siis ison annoksen tietoa korkeammasta voimasta jo lapsena. Helvetillä pelottelua, Jeesuksen toisella tulemuksella pelottelua jne. Moista psykoterroria harjoitetaan lapsia kohtaan vielä nykyisinkin uskonyhteisöissä.
Emmehän me arvostele kenenkään elämää, vaikka arvostelisimme uskomuksia tai ideologioita. Jos kritisoin esim. Timo Soinin uskonnollisia näkemyksiä, en arvostele hänen elämäänsä.
PS. Heliseen kysymys siitä, pääsevätkö muslimi-naiset taivaaseen oli hyvä, Kristinuskon piirissäkin väiteltiin joskus kovasti siitä, onko naisella sielu. Luin jostain, että asiasta äänestettiin jossain kirkolliskokouksessakin.
Kun seuraa nykyistä debattia naispappeudesta, huomaa ettei kristikuntakaan ole edennyt kovin pitkälle kehityksessään.
Tässä tullaankin siihen että uskon tänään meissä ihmisissä olevaan hyvään, ilman että siihen tarvitsee sotkea sen kummemmin mitään Jumalaa. Minulle tämä kaikki vaan on kompakti, toimiva paketti, jossa Jumala on uskossani kaiken tämän taustalla vaikuttava voima. Kaikessa yksinkertaisuudessa.
Kristinuskon käsityksen mukaan ihminen on paha. Kaikki hyvä tulee uskon kautta ihmisen ulkopuolelta jumalalta. Mikäli ihminen raitistuu, niin sehän ei ihmisvoimin tapahdu, vaan sehän on jumalan tahto, mikäli hän sattuu tarpeelliseksi kyseisen hemmon kohdalla sen näkemään.
Toki tämä voisi olla paratiisi (tai ehkä Taivasten valtukunta). Populaa olisi ehkä noin miljardi ja syntyvyyden säännöstely olisi hanskassa, ja hiilijalanjälki olisi just passeli. Mutta kun evoluutio on suosinut ja suosii heitä jotka mahdollisuuksien mukaan ryöväävät toiselta, ja vasta pakon edessä alkavat kuokkia suota, jos sittenkään.
Muistuu mieleen joku merilintulaji (lintulajin nimi ei kuitenkaan muistu mieleen). Nämä linnut lentävät aamupäivällä ulos merelle saalistamaan kalaa. Illalla ne palaavat ja silloin rantatöyräällä vetelehtineet isommat linnut hyökkäilevät kimppuun ja yrittävät ryöstää saaliin. (Katsokaa taivaan lintuja…)
Siitä olen Kaaleppisen kanssa samaa mieltä, että useimmissa tapauksissa voi yksilö näissäkin olosuhteissa tehdä tästä paratiisin itselleen, ainakin jos on hyväonnisesti syntynyt johonkin vauraaseen länsimaahan.
Käytän kumpaakin sanaa, sekä Jumala että Korkeampi Voima.
Nykyään ei lähelläni ole enää pelottelua, ei ahdistavaa huutamista ja kirkumista, ei itsensä toiset tuomitsevaa uskontoa. En tiedä miksi ne ihmiset lapsuudessani tarvitsivat sitä että pitää yrittää elää yli-ihmisenä, minä en kyennyt siihen, joten hylkäsin sen uskonnon.
Kun raitistuin aloin etsiä uutta uskoa. kaikenlaisten uskojen keskeltä sitten valitsin oman tien ja oikeastaan olen sillä tiellä ollut jo lapsena, lapsen uskossa. Pelkään kaikkea liian suurta, liian hehkuvaa liian jotain johon pitää mennä itsensä kokonaan antaen järkeä vailla, että pitäis lähteä tuonne kadulle ja toreille huutamaan jotain iskulausetta oli se sitten mitä tahansa aatetta. kaikki mikä menee liiallisuuksiin on nykyisin minulle vierasta ja vastenmielistä.
Minulle Jumala on rakkaus, lempeys, rauha, ilo yms.
Viitaten HuolestuneenLäheisen kirjoitukseen tuolla Mitä on hengellisyys-ketjussa, niin olen ehdottomasti samaa mieltä, että hengellisyys kuuluu raittiuteen. Jumalat ja korkeampi voima ei niinkään ainakaan minulle.
Nuorena sitä oli maailma auki taivasta myöten. Vanhat arvot ja perinteet romukoppaan ja kaikki uusiksi! Löytyi mielenkiintoiset työt, puoliso jne. Kyllä töitä tehdään niin paljon, että varmasti menestytään ja rahaa tulee. Eletään suht koht kunnolla, on firmat, talot, autot ja kaikenlaista. - Jotain kuitenkin puuttui! Se oli tieto ja ymmärrys ihmisen elämästä. Ei ihminen ole mikään robotti! - Kerran aikaisemmin jo pääsin jonkinlaiseen ymmärrykseen näistä asioista, vaan vuosien vieriessä järkevä tapa elää unohtui tyystin ja juomaan sitten päädyttiin.
Hengellisyys on minun mielestäni kokoelma hyviä elämänohjeita, kuinka täällä selviää rikkomatta itseään ja muita. Kaikkien kansojen perinnekertomuksissa on opettavaisia tarinoita tietyistä perusasioista. Hengellisestä kirjallisuudesta löytyy helmiä elämän matkalle, siinä missä muustakin kirjallisuudesta.
Koulutuksen tehtävähän olisi antaa ihmiselle valmiudet nimenomaan elämään. Minun aikanani missään opinahjossa ei kyllä näin tapahtunut. Siellä opittiin vain erilaisia tietopuolisia asioita, joiden tarkoitus oli pitkällä tähtäimellä tuottaa työntekijöitä sekä veronmaksajia yhteiskuntaan. Opetus oli yhtä sillisalaattia ilman päätä eikä häntää. - En tiedä miten nykyisin on laita, tuskin sen paremmin.
Lukiossa oli sellainen oppiaine kuin elämänkatsomustieto, jonka sai valita uskonnon sijaan. Se oli todella mielenkiintoista, ja siinä sivuttiin osittain samoja asioita kuin filosofiassa, joka puolestaan oli peräti pakollinen oppiaine. Opettajakin oli sama, verkkaisesti tuumaileva ukkeli.
Elämänkatsomustiedon ja filosofian tunneilla ei pidetty piirtoheitinsulkeisia, eivätkä kynät savunneet. Sen sijaan välillä tuntui että päät savusivat, kun varsinkin filosofiassa upottiin pohtimaan jotakin kimuranttia dilemmaa. Cogito, ergo sum, oli helpoimmasta päästä.
Elämänkatsomustieto oli kepeämpää. Pohdittiin etiikkaa, moraalia, uskontojen moninaisuutta. Ne oppitunnit menivät siivillä.
Peruskoulu oli ikävää pakkopullaa, mutta kai sekin jotain antoi. Vasta lukiossa muistan iloinneeni oppimisesta. Jag tyckte även svenska så mycket!
Olisi siunaus (!), jos yhden uskonnon opettaminen korvattaisiin koulussa kokonaan monipuolisella elämänkatsomustiedolla, johon osallistuisivat yhdessä kaikki oppilaat riippumatta siitä mitä Jumalaa kotona palvotaan vai palvotaanko mitään.
ASIAA! Tätä mieltä ovat kaikki joiden päässä on muutakin kuin se saamarin lyhyt aivopesun edesauttama pururata. Josta valotkin puuttuvat. Tunnustuksellisen uskonnon opettaminen kuuluu kirkoille, niille moninaisille, jotka ovat kaikki mielestään juuri se oikea TIE AUTUUTEEN JA ennen kaikkea KUOLEMATTOMUUTEEN. PÖLYÄ PÖLYÄ TÄHTIPÖLYÄ.
Kristinusko on ainoa oikea uskonto.
Niin Maapallohan “luotiin” kristinuskon mukaan noin 4000eKr eli ois semmoset apauttiarallaa 6000 v vanha. Arkeologian löydöt ovat määrittääneet (hiili=alkuaine) dinokavereidemme eli hirmuliskojen eläneen siinä 252–201 miljoonaa vuotta sitten, mutta varsinaista dinosaurusten valtakautta oli jurakausi ja liitukausi eli ajanjakso noin 200–65 miljoonaa vuotta sitten. Joopa joo. Mutta kuolemanpelko on synnyttänyt KAIKKI uskonnot puunhalaamisista tyhjiin hautoihin. Kaikille munaa pääsiäisen kunniaksi!
Tuota väittämää kuulee aika usein. Mihin Raamatun kohtiin tämä aikakäsitys maailman iästä “kristinuskon mukaan” perustuu?
Sen ovat uskovaiset tiedeihmiset laskeneet raamatun sukutaulujen perusteella! Eikös siellä vanhassa testamentissa ole äärettömän tylsä ja pitkä luettelo kuka oli kenenkin poika jne. Hämmästelen vain kuin toisesta lähteestä olen saanut selville, että siellä alussa vanhimmat ihmiset olivat yli 900 vuotiaita.
Ketkä?
Väite maailman iästä “kristinuskon mukaan” on mielenkiintoinen koska maailmankaikkeuden ikä ei ollut ainakaan sen uskonyhteisön piirissä jossa itse kasvoin mitenkään tärkeä tai olennainen kysymys. Muistan kyllä keskusteluja siitä oliko kirjaimellisesti totta että esim. Nooa eli yi 900- vuotiaaksi. Toiset uskoivat tämän kirjaimellisesti, toiset olivat sitä mieltä että aikakäsitys Vanhassa Testamentissa saattoi olla erilainen kuin mikä se meidän aikana on. Eli Vanhan Testamentin “vuosi” merkitsi eri aikajaksoa kuin mitä se meidän aikana tarkoittaa.
Se on kun jotkin ihmiset ottavat tämän raamatun kirjaimellisesti eivätkä ymmärrä, että Vanha Testamentti on kansanperinteen kokoelma niinkuin esim Kalevalakin. Perinne on aluksi kulkenut tarinoissa ja lauluissa, myöhemmin on osattu kirjoittaa asioita jo ylös.
Miten tämän nyt sitten selität jollekin vanhalle uskovaiselle fundikselle?
Raamatun katastrofeja on tutkittu ja nekin on pystytty todistamaan tapahtuneeksi. Vedenpaisumus on ainakin tapahtunut useampaan otteeseen. Tulikiviä on satanut taivaalta niskaan ja kaikenlaisia juttuja on tapahtunut. Totta helevetissä sen ajan ihmmeiset ovat ajatelleet jumalien suuttuneen, mikä ne karmeudet muuten olisi selittänyt?
Vähän mua kiehtoo ajatus, että täällä sittenkin olis jossain vaiheessa käynyt vieraita muualta.