Ketju siirretty Kotikanavalta - moderaattori
Ollaan oltu puolisoni kanssa naimisissa pian 6 vuotta, yhteisiä lapsia on kaksi ja perheeseen kuuluu myös esikoiseni. Kaikki alkoi tietysti ihanasti, kiinnitin alussa huomiota viskin tissutteluun, mutten kokenut sitä ongelmaksi. Mieheni kertoi, että nuoruudessa oli ongelmaa huumeiden kanssa, mutta ne ongelmat oli kuulemma jääneet taakse kauan sitten. Yhdessäolomme aikana löysin pari kertaa kotoamme kannabista (hyvin piilotettuna) ja haistoin miehessä sen hajun. Koskaan ei myöntänyt, vaikka todisteita oli, suuttui vain hirveästi. Odottaessani kuopusta alkoholin käyttö oli runsasta ja siitä riideltiin, mutta loppui lapsen syntymään. Mieheni aloitti mielialalääkkeet paniikkioireisiin pari vuotta sitten ja sai niistä jotain apua ahdistukseen ja paniikkihäiriöön. Suhteemme aikana henkinen väkivalta minua ja esikoistani kohtaan on pahentunut pikkuhiljaa.
Muutama viikko sitten minulle selvisi, että lopetti lääkityksen kuin seinään. Samoihin aikoihin alkoi joka viikonloppuinen bilettäminen. On joko poissa kotoa tai niin väsynyt, että nukkuu. Myös käytös on muuttunut aggressiivisemmaksi, jatkuva syyttely ja henkinen painostus, haukkuminen, kontrollointi ja mitätöinti on arkipäivää. Mihinkään arjen pyöritykseen osallistuu vähemmän ja vähemmän, asiat jäävät hoitamatta tai viivästyvät. Seksi ja hellyys loppunut aikaa sitten. Kuitenkin biletys paitojen rinnuksissa on iltojen jäljiltä meikkitahroja….
Viime viikonloppuna sanoi taas lähtevän ystävälleen, mutta löytyikin varastosta itsensä sisälle lukinneena. Valehteli tekevänsä minulle yllätystä. Kannabiksen haju leijui ilmassa. Ei päästänyt minua sisään ja jäi sinne. Myöhemmin löysin aika reilun purkillisen kannabista sekä monta tyhjää purkkia ja kaikenlaisia härpäkkeitä sätkien käärimiseen. Näiden vierestä hyllyltä löytyi myös lautanen, luottokortti, sekä kortissa että lautasella muutama valkoinen kide. Hän huomasi, että olin käynyt tonkimassa ja vihjasi kiertoilmauksin tappavansa minut, jos vielä tongin tavaroitaan.
Nyt olen kuullut myös kavereiltansa, että illanvietoissa katoaa jonnekin ja palaa hyväntuulisena ja energisenä takaisin. Iltojen päätteeksi saattaa olla todella todella sekaisin ja sammuilla, vaikka alkoholia ei olisi näyttänyt menevän paljoa. Myös joissain bileissä lukittautunut pitkäksi ajaksi vessaan ja jättänyt jälkeensä jotain jauhejäämiä. Olen huomannut, että kotona välillä vaikuttaa siltä, kuin olisi nousuhumalassa, hilpeä ja energinen, vaikka olisi tulossa pihatöistä eikä haise alkoholilta. Mielialalääkkeet lopetti kuulemma siksi, että ne turruttivat häntä, eikä pystynyt puolustautumaan minua vastaan. Olenhan hänen mielestään hullu nalkuttaja, koska toivoisin enemmän osallistumista perheen pyöritykseen. Voiko amfetamiinia/kokaiinia käyttää vuodesta toiseen ja silti pystyä tekemään töitä esimiesasemassa lähestulkoon ilman sairaspoissaoloja ja pysyä fyysisesti kunnossa, päällisin puolin ainakin, jaksaa nauraa ja leikkiä pienten lasten kanssa, sekä osallistua toisinaan kuitenkin kylvetyksiin ja nukutuksiin iltaisin. En huomaa laihtumista tai hampaissa, ihossa mitään ulkoisia merkkejä? Mielialat ja käytös kyllä ovat kaukana terveestä. Olen järkyttynyt löydöstä ja epäusko valtaa mielen. Kannabis ei niin paljoa yllätä, mutta stimulantit huolestuttaa kyllä vielä enemmän.
Puheeksi tämä on tortusti otettava mieheni kanssa, mutta haluaisin ehkä vielä lisävarmuutta vahvoille epäilyilleni. Olen suunnitellut eroa jo jonkin aikaa ja olin ajatellut siitä miehelleni puhua lähiviikkoina. Lisäksi pohdin, onko minun edes turvallista puhua löydöistäni ja epäilyistäni miehelleni kahden kesken, ottaen huomioon tuon tappouhkauksen ja häikäilemättömän asenteen. Syyhän ei koskaan ole hänessä, ei ota vastuuta mistään, eikä halua myöntää koskaan virheitään. Kaikki asiat osaa kyllä kääntää niin, että syy on minussa ja empatiakykynsä on ollut täysin olematon viimeaikoina. Voisivatko nämäkin piirteet liittyä aineiden käyttöön vai onko aineiden käyttö pahentanut persoonallisuushäiriötä..
Kiitos kun jaksoit lukea tämän pitkän sepostuksen!
5 tykkäystä
Hei Fiore1,
Tervetuloa kirjoittelemaan. 
Pohdiskelet miehesi päihteiden käyttöä ja sen vaikutusta arkeen monelta kantilta, ja olet oivaltanut hyvin ongelmakäyttöön viittaavia tekijöitä.
Onko lopulta sillä merkitystä, vaikka saisitkin selville mitä päihdettä puolisosi käyttää? Kun on ilmeistä, että jotakin hän käyttää, ja sen vaikutukset ovat arjessanne suuret. Olisihan se toki hienoa, että hän myöntäisi mistä on kyse, mutta saatat joutua varautumaan siihen, että hän ei tunnusta mitään. Siitäkään huolimatta, että pohdit eroa.
Häikäilemätön käytös voi toki olla osa persoonallisuushäiriötäkin, mutta päihteet eivät auta asiassa lainkaan. Itse suhtautuisin tappouhkaukseen (puolivillaiseenkin) vakavasti. Olisiko tätä asiaa hyvä purkaa ammattilaisen kanssa, ennen kuin teet käytännössä mitään? Voisitko ottaa yhteyttä esim. Nollalinjaan https://nollalinja.fi/, sinne voi ottaa anonyymistikin yhteyttä?
1 tykkäys
Kiitos vastauksesta!
Asia onkin selvinnyt tässä välillä ja tunnusti kokaiinin käytön. Itse väittää tämän olleen muutaman viikonlopun kokeilu, jonka aikoo tähän lopettaa. Itse en ihan tätä usko, luulen että kysymys on pidempiaikaisesta käytöstä ja oireilusta päätellen riippuvuus kehittynyt sen verran pitkälle, ettei omin avuin pysty lopettamaan. Edelleen syytteli minua kiinni jäätyäänkin ja sekin kielii siitä, että ei ole valmis vastuuta täysin teoistaan ottamaan. Käsitykseni noista aineist aon se, että saattaa pistää pään sekaisin ja muuttaa persoonallisuutta sen verran, että tuo tappouhkaus jäi kyllä pelottamaan.
Koen, ettei minulla ole muita vaihtoehtoja kuin asumusero tai avioero, riippuen siitä onko valmis vieroitukseen ja terapiaan. Luottamus ja turvallisuudentunne on rikottu niin pahasti. Pyysin hakemaan tavaransa, palauttamaan avaimet ja poistumaan. Lasten tapaamiset ja se, miten tästä edetään täytyy tietysti sopia, mutta luulisin että lastensuojelu olisi hyvä tuki tässä kohtaa. Olen aika sokissa.. Mutta ei auta kuin selviytyä ja luottaa tulevaan.
1 tykkäys
Hyvä, että asiassa on jo tapahtunut edistystä.
Olet todennäköisesti oikeassa siinä, että kyseessä on pitkäaikainen käyttö ja kehittynyt riippuvuus. Käytön vähättely ja salaaminen on varsin tyypillistä ongelmakäyttäjälle - oma dokaava puolisoni tekee nimenomaan tätä. Minulle ja puolisolleni on myös tulossa asumusero asian vuoksi.
Kannustaisin siis luottamaan omaan kokemukseen, vaikka se voi ajoittain olla tosi vaikeaakin. Voi olla vaikea uskoa käsillä olevaa tilannetta tai läheisen toimintaa todeksi ja omia kokemuksia saattaa tulla vähätelleeksi. Muista kuitenkin, että missään universumissa ei puolisosi päihteenkäyttö ole sinun vikasi.
On ihan ymmärrettävää, että olet sokissa. Olette valtavan suurten päätösten äärellä koko perheenä, ja sinulta kysytään nyt jo lastesikin vuoksi paljon voimia. Lastensuojelu voisi tässä auttaa - itselläni ei ole heistä kokemusta koska olen lapseton. Kannattaahan aina kysyä ja selvitellä vaihtoehtoja, älä missään nimessä jää muutenkaan yksin. Vähintään vertaistuki on hyväksi.
Heippa Fiore1. Tervetuloa tänne kirjoittelemaan. Ei samanlaista tilannetta itsellä ole, mutta tunnistan tuon asian kieltämisen. Itsellä tytär, joka käyttänyt aiemmin runsaastikin päihteitä, mutta nyt yrittää päästä irti. Käytön aikana tuo asian kieltäminen on aina läsnä. Joko vähättelee käyttöä Varsinkin kannabiksen kanssa tai kieltää kokonaan. Kunnes sitten avoimesti kertoo kaikki. Kieltäminen ehkä meidän kohdalla liittynyt rahan antoon, tytär tietää ettei käytön aikana rahallisesti auttaa.
Kuulostaa kovin rankalta tuo tilanteesi, varsinkin lastenkin ollessa kuvioissa. Kyllä tuo omaan oloon vetäytyminen kuulostaa huonoenteiseltä myös. Jaksamista sulle.
Tirppana
1 tykkäys
Tappouhkaus puolisolle? Äkkiä ukko vaihtoon, ettet päädy numeroksi tilastoon. Muutenkin helvetin hähmäisen kuuloista toimintaa.
Varmaan kokaiinin pystyy lopettamaan, mutta päihteitä luultavasti ei. Se miten kuvailtu hänen päihdetaustaansa, kertoo että tekevä keksii kyllä tilalle uutta.
Myös juuri tuollainen SSRI-lääkitys ilman mitään muuta apua päätyy yleensä roskakoriin, ja alkuperäinen ongelma jatkuu. Ehkä jopa pahenee
Valitettavasti päihdehäiriö on vittumaisimmasta päästä. Sen myöntäminen ja avun vilpitön ottaminen vastaan on melkein henkimaailman asioita.
En ajattelisi tilannetta liikaa “meneehän se kyllä hoitoon - tajuaa” - rasitat sillä vaan itseäsi.
2 tykkäystä
Alkoholistin tai narkomaanin aivot janoaa lisää ainetta, kuin hukkuva köyttä.
Ei siinä puolison tai lapsen toiveet lopettamisesta, saatikka hoitoon hakeutumisesta auta mitään.
Henkimaailman juttuja nimenomaan, jotkut raitistuu, osa ei edes harkitse.
Aineen tai pullon väliin saapuva ihminen on vihollinen, se kertoo riippuvuuden vakavuudesta.
1 tykkäys