tänään on kulunut tasan kuukaisi viimeisestä panoksestani elämässä, mikä rahapeleihin liittyy. osasin, pystyin ja halusin sulkea jokaikisen pelitilin silloin minkä omistin. Toistaiseksi pari kertaa on tehnyt mieli pelata mutta olen onnistunut sulkemaan moiset ajatukset äkkiä pois, eikä ole ilmennyt mitään pakonomaista halua loppojenlopuksi.
olen käynyt terapeutilla ja voin sanoa että helpottaa oloa aivan jumalattomasti kun saa puhua ja saa asiasta tietävältä tukea ja informaatiota. elämä alkaa taas hymyillä vaikka tietysti mieltä painaa isot pelivelat mutta en jaksa niitä murehtia. tärkeimmät asiat elämässä säilyivät ja nyt ei ole kuin 1 suunta mielessä, ylöspäin ja täysillä.
Nyt on onnistunut taas monen monen vuoden jälkeen ymmärtämään rahan arvon ja että esimerkiksi 100 euroa on oikeasti iso summa vaikka pelaamisen tuoksinnassa se on niin vähän, vain satku. ja alkaa oikeasti käsittämään mitä sillä n. 50000 eurolla olisi voinut tehdä tai ostaa. 20k jäi velkoja mutta enemmän olisi mennyt ellei olisi herännyt omasta tahdosta.
Menetettyjä rahoja ei pidä eikä kannata murehtia. Minulla yksi syy kierteen jatkumiseen oli harhakuvitelma siitä, että voisin saada edes osan takaisin ja lopettaa vasta sitten.
Juuri noin! Sen takia peluri yleensä jatkaa pelaamista, että hän kuvittelee saavansa edes osan häviöistä takaisin. Täyttä harhaa ja täyttä shittiä. Pelurin ainut vaihtoehto on lopettaa pelit kokonaan. Ainostaan näin toimimalla voi päästä suosta pois. Jos pelaaminen jatkuu, niin siinä suossa saakin tarpoa koko loppuelämän.
Siitähän se.
Ekat pari viikkoa voi olla hankalempia, kuin sen jälkeen.
Ihan ihmisestä se toki on kiinni.
Pelaamattomuus on siinä mielessä helppoa, että ei vaan pelaa, ei edes kahtakymmentä senttiä, ei mitään. Tekee sit ihan mitä tahansa muuta sen sijaan.
Jossain vaiheessa sit pelaaminen varmasti osittain unohtuu, tai ei siis pyöri mielessä ainakaan päivittäin.
Heikkoja hetkiä toki aina voi tulla, mut koittaa sit vaan keksiä jotain mukavaa vaihtoehtotekemistä.
Upea homma, 6kk tuntuu jo pitkältä ajalta, vaikka siinähän se aika tuntuu kuluvan kokoajan.
Itsellä nyt hmm… reilu 6.5 viikkoa pelaamattomuutta takana
Iloinen siitäkin jo, ja tässä tää jatkuu, kun ei vaan sorru pelaa.
Mut en usko että helpolla sortuu, on jotenkin oppinut olemaan huomioimatta pelikoneet.
Olo alkaa olemaan niin hyvä, että välillä iskee pelko päälle liiallisesta itsetyytyväisyydestä. Kokemuksesta tiedän, että silloin vaanii myöskin liiallisen itseluottamuksen perkele, joka saa uskomaan, että näin hyvän itsekurin omaava voi hyvinkin ilman vaaraa alkaa harrastelemaan viihdepelaamista ihan vain pienimuotoisesti ja ihan vain joskus harvoin. Tässä syy miksi toivon käyväni täällä hiljentymässä vielä kymmenenkin vuoden kuluttua.
Tuo pelko on olemassa, mutta kannattaa vaan pitää pää kylmänä ja ne surulliset faktat mielessä peliongelman petollisuudesta. Yksikin 20 centin pelikierros… ja seuraava ajatus onkin, että mitäs väliä enää millään on, kun kerran sorruttu on. Menköön kaikki rahat! Ja sitten homma täytyykin taas aloittaa uudestaan.
Tsemppiä vaan. Pystyt jatkamaan oikealla tiellä, kunhan vaan muistutat itseäsi riittävästi faktoista, etkä lähde “höntyilemään”.
“Virallisesti” menossa kuudes päivä. Suurimmasta pahasta, pokerista, on taukoa puolitoista kuukautta. Tämä johtuu pitkälti siitä, että ei ole sellaista paikkaa, jossa voisin netissä pelata. Monia pelitilejä olen jo sulkenut, mutta mistään ei taida pystyä antamaan itselleen pelikieltoa vielä kokeilematta oleviin firmoihin
“Korvaavan” toiminnan, eli lähinnä urheiluvedonlyönnin lopetin kokonaan viime perjantaina. Saas nähdä, kuinka onnistuu.
Kun hankin kotiini pakon sanelemana yhteyden jossain vaiheessa, pelihalut kasvanevat pokerin osalta aika moneen potenssiin. Jonkinasteisia hetkittäisiä vieroitusoireita tuntuu olevan jo nyt, ja pelit aika paljon ajatuksissa edelleen.
Olen uusi täällä Vasta on menossa kolmas päivä kun en ole pelannut paffilla. Sain vihdoin ja viimein itseäni niskasta kiinni ja suljin tilini. Hiukanhan kyllä kutkuttaa mennä pelaamaan mutta onneksi ei pääse.
Ylihuomenna 8 viikkoa pelaamatta, ja 16. päivä tulee 2 täyttä kuukautta pelaamattomuutta täyteen
Hyvä fiilis, ei ole enään edes ajatellut pelaamista.
Tsemppiä muillekin.
Jokainen pelaamaton päivä merkitsee, ja ennenkaikkea se, että sopeutuu nollatoleranssiin.
Ei niitä voittoja takas saa, riippumatta kauan on pelannut,
mutta nollatoleranssilla ei rahaa enempää peleihin mene.
Ja se on huomattavasti parempaa kuin luovuttaminen ja ongelmapelaaminen.
Päivä kerrallaan, ja jossain vaiheessa sen omaksuu tavaksi,
mitä kauemmin kuluu aikaa, sitä vähemmän myös miettii pelaamista.
Pitäkää vaan tiukasti nollatoleranssista kiinni, kuten monesti täällä on todettu, se on ainoa tehokas ja toimiva tapa ongelmapelaajalle.
aika reilusti tavoitteita kerral, tosin ite oon myös pelaamisen lopettamisen jälkeen vähentänyt huomattavasti juomista.
Eli sekin alkaa olla kontrollissa.
Tupakasta en kyl tosiaan viel pysty eroo, jotain iloa pitää olla.
