Kysy mitä vaan seuraavalta ja vastaa edelliselle. Osa 3

^ Nyt menee ihan sikahyvin. Nukuin nimittäin tosi hyvin, 8 tuntia, ja olen yllättävän täynnä virtaa.

Lähtisitkö raittiina Tukholman tai Tallinan risteilylle? (minulla olisi lahjakortteja)

Lähtisin. Tietysti koiralle pitäisi järjestää hoitaja ja vuodenaika saisi olla kesä, jolloin selväpäinen .voisi nauttia kannella oleskelusta. Joo ja risteily saisi olla tämmönen vanhemman väen suosima päivätanssi reissu viikolla. Ehkäpä olen sielultani mummo… ehkä nimenomaan menneen ajan mummo. Suurilla ikäluokilla, jotka ovat mummoikään nyt ehtineet taitaa olla toiset kujeet, viinikuutioit, matkailu ym. Oma henkinen mummouteni on vanhempaa sorttia; säilöntää, kierrätystä, sukan kutomista, radion kuuntelua… Semmosta vaatimatonta ja omatoimista ja kekseliästä pula-ajan koulimaa mummoutta.

Olkoon seuraava kysymys tätä mummo-teemaa:
Viihdyitkö isovanhempiesi seurassa ja tuntuuko, että opit heiltä jotain hyödyllistä?

(omani ovat kaikki jo kuolleet ja olivat ihmisinä aika erilaisia, maalaisihmisiä kuitenkin kaikki. Toinen mummo oli aika boheemi ja toinen vähän kireämpi suorittajatyyppi, mutta kummaltakin sain paljon tietoja sukujen menneisyydestä, mikä osaltaan on auttanut ymmärtämään perhepiirin ongelmia. Ja ihan käytännön taitojakin opin maton kutomisesta alkaen)

Viihdyin todella hyvin isovanhempieni seurassa. Olin lastenlapsista nuorin ja isovanhemmat jo varsin iäkkäitä, mutta tykkäsin olla heidän kanssaan ja vietin paljon aikaa koulun jälkeen ja lomilla heidän seurassaan, koska asuimme lähekkäin. Auttelin myös vanhempana heitä monissa asioissa. Mitä olisin oppinut? Varmaan sellaista positiivista elämänasennetta ja elämän hyväksymistä sellaisena kuin se on. Että vaatimattomistakin oloista voi ponnistaa, että kaikki ei tässä elämässä ole omissa käsissä, että suurista suruista ja isoista menetyksistä huolimatta elämä voi olla hyvä. Rakkaimmat muistot liittyvät ihan vain yhdessäoloon. Ei mihinkään erityiseen tekemiseen.

Pidetään sama kysymys eli minkälainen suhde sinulla oli isovanhempiisi ja mitä olet oppinut heiltä.

Kaikki isovanhemmat on jo tuolla pilven reunalla ja toista pappaa en koskaan oppinutkaan tuntemaan. Ja tän puolen mummu jäin mulle muutenkin etäisemmäksi välimatkan takia.
Mutta toisen puolen isovanhempien luona vietin todella paljon aikaa. Meitä oli aina epämääränen kokoelma serkkuja mummulassa, mutta joskus olin ihan yksinkin siellä. Semmosen rintamamiestalon pihamaalla on juostu ja pitkin metsiä menty. On ollut lettukestejä, jäätelöä ja mansikoita, pitkiä kuumia kesiä ja uimisia sekä hiihtokilpailuja ja luistelukisoja. Oli juhlan paikka kun serkkujen kanssa saatiin jäädä mummulle yökylään kun kaikkien vanhemmat lähti tansseihin. Silmät pyöreinä seurattiin peruukkien asettelua ja kaikkea muuta ihmeellistä mitä naiset teki lähtötohinoissaan. Nukuttiin aina yhden kamarin lattialla patjoilla koko katras ja pappa kertoi kummitusjuttuja. Niitten juttujen jälkeen yöllä piti joku serkuista herättää kaveriksi kun pelotti mennä ulkovessaan yksin :sunglasses:
Toki aikuisena olen kuullut myös sen mitä se oikeasti välillä oli se elämä. Siis niin isovanhemmilla kuin kaikilla muillakin oli ongelmansa ja riitansa, mutta eihän lapset sitä tajunneet. Viinakin näytellyt osaansa monessa perheessä.
Nyt on nämäkin isovanhemmat kuolleet ja osa serkusten vanhemmistakin. Yks serkku apinalaumastakin on jo pois.
Pappa kuoli aikaisemmin ja mummu myöhemmin. Mummun vieressä kuljin loppuun asti.

Sen mitä heiltä opin on ettei koskaan ole liian kiire sitä yhtä kahvikupillista juoda rauhassa ja vaihtaa kuulumiset.
Ja kohtele muita niin kuin haluat itseäsi kohdeltavan.
Eikä ole niin pientä leipäpalaa ettei siitä voisi toiselle jakaa.
Ja ettei kukkia voi koskaan olla liikaa…se oli kylläkin mummun juttu :laughing:

Minäpä sitten kysyn tuosta toisten auttamisesta:
Osallistutko hyväntekeväisyyteen? vapaaehtoistyöhön?

Osallistun kahteen harvatahtiseen ympärivuotiseen, molemmat tekemistä edellyttäviä kotimaisia. Lisäksi ulkomainen kohde, johon kerran kuussa menee pieni rahasumma. Lisäksi osallistun erääseen tapahtumaan kerran vuodessa.

Miksi olet jättänyt äänestämättä eduskuntavaaleissa?

Hiljaa hyvä tulee

Tähän kysymykseen vastatessa joudunkin palaamaan kauas menneisyyteen. :slight_smile: Viimeksi jätin äänestämättä eduskuntavaaleissa vuonna 2007. Se vaan meni jotenkin ohi, kun kyseisenä keväänä oli niin paljon ihmettelemistä omassa voinnissa. Olin juuri alkuvuonna lopettanut hyvin pitkään jatkuneen ryyppäämisen, ja se kevät meni AA:n touhuissa. Olin mm kevätpäivillä Otaniemessä.
Vaalivalvojaisia muistan katsoneeni telkkarista, ja että Kokoomus otti ison voiton. Muistan vieläkin meemiksi päätyneen kuvan hurjassa hurmoksessa juhlivista Stubbista ja Kataisesta.

2011 äänestin Jani Toivolaa, 2015 Atte Kalevaa (tätä hairahdusta häpeän silmät päästäni, mutta olen jo kommähdyksen kanssa sen verran sinut, että pystyn tunnustamaan sen). ja 2019 äänestin erästä ystävääni, kotikylän tyttöä.

Seuraava kysymys samoilla linjoilla: missä näissä edellisissä vaaleissa olet käyttänyt laissa säädettyä äänioikeuttasi: eurovaalit 2019, eduskuntavaalit 2019, presidentinvaalit 2018, kunnallisvaalit 2017 ?

Kaikissa. Mitä tai ketä kaipaat ??

Joo. Mutta nyt olen tullut takaisin kommentoimaan. Pari vuotta Kauniaisissa on mennyt ihan iisisti. Olihan se, että tänne pääsi melkoinen sirkkelisirkus.

Tervetuloa, Lasolarska! Joskus olet käynytkin mielessä lievästi kaivaten

Jatkan kysymystä: Ketä pitkään vaiti ollutta nimimerkkiä toivot kirjoittamaan kuulumisiaan?

Itse olen välillä odotellut Smokki ja Sikaria.

Tänään et ole yksin

^ Preciis sama kuin edellä, sillä yhdettätoista vuottaan raitistavaa tohtori Smokkia kyl aina tarvitaan.
Ja toki myös sangen suoraa Rahvasta soisin plinkki-iältään nuoremmille malliksi ja motivaattoriksi.

Mut siis on olemassa pitkä lista tyypeistä, jotka ovat olleet poissa tai lähteneet mistä syystä kukin aikanaan !
Joskus viritin ketjun heille ansaksi ja houkuutteksi ja toiset tulivatkin kertomaan kuulumistaan ja tilanteistaan.

Ja tietämättömille tunnisteeksi: Lasolarska on raittiuden runtua repivä tuplamaisteri,
jonka tyyli on runsaasta yliopistotaustasta huolimatta tai siitä johtuen taiteellisen riemastuttava.

[i]Miksi mielestäsi ihmiset pitävät vihki/kihlasormuksiaan ?

  • jokin muu kuin nämä seuraavat kohdat, mikä ?
  • muistutuksena, että ei lähde haahuilemaan,
  • muistutuksena, että pitää housui tiukasti jalas,
  • osoittaakseen, että heillä on säännöllistä seksiä,
  • näyttääkseen paikkansa yhteisön parinmuodostushierarkiassa,
  • se on muinainen jäänne ehkäpä omien fossiilisvanhempien edustamana,
  • näin he välittävät voimakkaan viestin siitä, että ovat jonkun löytäneet ja tulleet löydetyksi,
  • ulkopuolisille suora signaali, ettei tarvii tulla kertomaan keijojuttuja, etenkin naisten tapauksessa,
  • näyttää niin penteleen hyvältä ja parhaimmillaan yhteensopivat kultasormukset kertovat omaa tarinaansa,
  • ehkä jostain suuremmalle väelle täysin sopimattomasti syystä, kuten kultasepänliikkeen konkurssipesämyynnistä sai niin halvalla,
  • pitäähän sormus olla, jotta on mitä pyöritellä hermostuneena pankkijonossa, leipäjonossa, baarijonossa ja hieromalaitosjonossa[/i]

:arrow_right:

^ Kahdesti kihloissa olleena vastaisin, että se vaan on niin magee.
Vastaan toiseenkin kysymykseen.

Samaa voisin toivoa itsekin, vaikka ihan nostalgiamielessä jo. Smokki ja sikari, Rahvas eli Vaeltaja of course, Vinetto, kahleeton, Hajatelma… mitäs näitä kauan sitten poistuneita vielä olikaan.
Kahvimuki!

Voisikohan vielä toivoa minnesota-profeetta RauniOta, aiemmin nimellä V.A.T.
Jooo… Vaeltaja, V.A.T ja sitten mikäs tämä yks olikaan… ainiiin… Red Cat! Spirit of 2007 forever. :smiley:

No, nostalgia kun tuli kyseeseen, niin muistakko hyvin mitä teit tasan 10 vuotta sitten, eli syksyllä 2009? (minä aloitin lähihoitajaopintojen toisen vuoden, muuta en muista)

Olin Aasiassa.

Oletko matkustellut paljon?

En ole.

Mielenkiintoisempi kysymys mielestäni oli tuo etisten nimimerkkien kaipuuseen liittyvä.

Hannu11 on toisinaan mielessä, hän toi omalla tavallaan väriä keskusteluun.

Jaana. muru ja Mirtillo saisivat poiketa useammin, heilä oli aina asiallisia ja mukavia puheenvuoroja.

Jatketaan samalla kysymyksellä. Keitä vanhoja plinkkiläisiä kaipaat keskusteluun?

No en tahdo oikein muistaa… ehkä lintuanna ja olikohan toinen nyt tapsa57. Muistelisin että lueskelin joskus heidän kirjoituksiaan. Joku kiinnostava taisi olla bim koskenkorva… Ehkä heistä olisi kivaa kuulla jotain, lähinnä, että miten menee nykyään.

Seuraava kysymys:
Kuinka paljon asuinneliöitä mielestäsi yksi ihminen tarvitsee mukavaan asumiseen? Ja miksi sen verran?

(Itselleni tuntuisi, että 35-45 neliötä olisi sopiva. Ihan 24 neliön koirankopissa on tullut tukala olo, lähinnä sen takia, ettei siellä mahdu tekemään juuri mitään. Olen paljon kotosalla ja harrastuksetkin keskittyy kotiin ja on tuo koirakin, niin jotenkin elämä on kivempaa hiukan isommassa. Jos kämppä on vaan nukkumista ja pyykinpesua varten lienee sijainti oleellisempi kuin koko.)

Kodissani on vajaa 30 m2 per henkilö. Minusta se on ihan riittävästi ja itse asiassa en ole koskaan aikaisemmin elänyt näin väljästi. Eli suunnilleen tämän verran riittää minulle. Jos asuisin yksin niin olisi mukavaa, jos huoneita olisi kaksi. Olen kotikissa kaikin tavoin, mutta en mitään isoa lääniä tarvitse.

Mitä teet tavallisimmin arki-iltana klo 19?

Viimeset 13 vuotta koiralenkillä, hyvin pitkälti. Ja miltei kaikkina iltoina, useimpina.

Oletko lopettajana hämäläinen, humalainen, latino, liberaali tai jotain muuta, mitä tai mikä ??

Klo 19 olen lähes aina läppärillä. Yleensä auki ainakin kaks selainikkunaa, joissa yhteensä vähintään kymmenkunta välilehteä, joista usein osa liittyy töihin.

Kaipaan vähentelijöitten Lämpömittaria.

Lopettajana (ja muutenkin) mutkat suoraks, sitten pitkä päätyyn ja perään.

Missä yleisurheilulajissa kuvittelisit menestyväsi parhaiten?

^ Nykyisin luulisin että kuulantyöntö., enkä siinäkään mitenkään huippuhyvin. :unamused: Tämä johtuu vain siitä, että minulla on ollut hieman vaivoja alaraajojen kanssa, joiden vuoksi juokseminen ja hyppääminen eivät sujuisi niinkään hyvin, kuin mihin peruskunto antaisi mahdollisuuden. 10 vuotta sitten olisin varmaan vastannut joko pituushyppy tai pikajuoksu.
Nykyisin kun on tullut hiukan voimaa hankittua punttien kanssa, niin kuula voisi lentää jonkun matkaa. Ja kauhia karjasu perään: ARGHH!

Pakko kommentoida hieman edellisiäkin kymysyksiä ja vastauksia. Minulle 34 neliötä on sopiva, joka yksiössäni onkin. Jossain Kallion 20 neliössä tulisi jo koppikammo.
Metsänreunan miehen muistama hannu11 toi minullekin hymyn huulille. :slight_smile: Ah, muistan kuinka hällä oli sanansa sanottavana aina “polkupyäräilevistä vihreistä lespoista, jollaiseksi Jumala ei ihmistä tarkoittanut”. :smiley:
Minä olen muuten nähnyt hannu11 livenä! :open_mouth: Tapahtui AA:n kevätpäivillä 2012 Espoossa.

Seuraava kysymys jatkaa urheilulinjaa. Mitä urheilutapahtumaa kävit viimeksi katsomassa paikan päällä livenä? Oletko käynyt sellaisissa ulkomailla asti? (Minä en. Minulla on kuitenkin kavereita, jotka käy katsomassa potkupalloa Englannissa asti).

Enpä kauheesti ole livenä juuri käynyt, sillä => kotikatsomo. Varmaan Suomessa pidetyt lätkäkisat -91 ja todellisen jääkendon suurvallan eli Ruottin pari peliä, sillä niihin pääsi työaikana kattomaan tulevan maailmanmestarin otteita.

[i]Mitä näistä halajat, otat mukaasi tai tavoittelet tänä syksynä2019 ?

  • uutta futista tai petankkilodjua,
  • tunteena näkymätöntä reaktiota,
  • ikuisena tulena palavaa reaktiota,
  • eksän laadukasta seuraa ja lovea,
  • mukavaa seuraa ja teellistä sympatiaa,
  • tulevan kumppanin kiehtovaa lompakkoa,
  • tätä nykyistä näkkileipäistä ja tasasta arkimusta,
  • riveleissä rypevää, riehakasta ja ulospäin näkyvää raittiutta,
  • mahdollisimman tasaista ja yllätyksetöntä menoa jokaiselle päivälle,
  • raikkaan raikasta, ratkiriemuista rakkaan kanssa kiehnäämistä halkoliiterissä,
  • seuraavia isoja urheiluskaboja ootellen ja kisakatsomon etiäistäkoppia pystytellen,
  • tämän säävaiheen ohittemenemistä ja läpitte tulevan talven ja alitte kaikkien tavoitteiden[/i]

Kuivasti pitää vastata, että tätä ”Nykyistä, tasaista, näkkileipämäistä” arkea vai miten sen 1970 nyt muotoilikaan. Olen tyytyväinen elämääni juuri tällaisena.
Urheilutapahtumaa olen viimeksi käynyt katsomassa talvella, SM-liigan jääkiekkoa, kun saatiin vaimon työpaikan kautta liput. Oli kuiva matsi.
Mutta missä näistä kulttuuritapahtumista olet ollut viimeksi, jos koskaan?

  • taidenäyttely
  • runonlausunta
  • ooppera
  • moderni tanssiesitys