’Uskonko rakkauteen ja ihmisten hyvyyteen vai olenko kyynistynyt?’
Uskon, mutta tietyin ehdoin. Romanttinen rakkaus on länsimaista luksusta, johon suurella osalla maailmaa ei ole varaa.
Muu rakkaus on myös mahdollista, kun olosuhteet ovat oikeat ja perustarpeet kunnossa, eikä sille aseteta kovin suuria vaatimuksia tai ’testejä’.
Mutta kyllä elämä ja varsinkin maailma on kyynistänyt. Kun on nähnyt vanhempien myyvän lapsiaan, eikä edes mihinkään hätään vaan saadakseen itselleen rahaa ja huomannut miten halpa ihmiselämä voi monessa maassa olla.
Kyllä.
Kenties on.
Eilisessä oli hyvät puolensa, huomisessakin on.
Ei niitä tarvitse vertailla. Jos aina odotan huomiselta enemmän ja ylihuomiselta taas enemmän se huomisten suorituskupla väkisin puhkeaa ja se on sitten siinä. Hyviä päivä ovat.
^ En, koska hyödynnän niitä menneitä murheita niin monessa asiassa. Niistä saa aineksia vaikkapa kirjoittamiseen, ja ovathan ne menneet murheet opettaneetkin jotain. Ne kannattaa muistaa vaikkapa siksi, ettei enää ajautuisi uudestaan samoihin murheisiin.
Seuraava kysymys: milloin sait viimeksi kiitosta, ja mistä asiasta?
Mun pää toimii sillä tavalla armeliaasti, että totun nopeasti, eivätkä tapahtuneet ikävyydet jää pitkiks ajoiks ahdistamaan mua. [Toki voi olla, ettei mulle ole tapahtunut mitään tarpeeks kamalaa tahi traumaattista, mutta koen kyllä ihan tähän ikään keskimääräisen saavillisen saaneeni paskaa niskaani.]
Kääntöpuolena olen sitten jonkin verran ennakkoahdistuva. En varsinaisesti pelkää tulevaisuutta, mutta en myöskään ajattele, etteikö “parhaat päivät” vois olla jo nähtynä. Pessimistis-skeptinen kun olen. Varsinkin näin kun huominen on maanantai, en usko sen olevan eilistä parempi.
Vadelmamunkki ehtis väliin, joten vastataan toiseenkin.
Kiitosta ööh…ainakin pomolta viime viikolla, koska eräät “hankalat asiakkaat” olivat olleet muhun tyytyväisiä.
LOMAA! vielä viikko töitä ja sitten vajaa 2 viikkoa lomaa Italian auringossa (?).
Miten suhtaudut syksyyn? Monet pitää sitä uuden alkuna (koulut alkaa, harrastuksia aloitetaan jne) ja toiset taas jonkin loppumisena (kesä loppuu, luonto “kuolee” jne.). Onko sinulle syksy pirteä aloitus vai synkkä lopetus tai kenties jotain siltä väliltä?
^ Syksy on lempivuodenaikani. Se romanttinen melankolia, väriloisto, raikas ulkoilma, pimenevät illat ja aamut… aivan ihanaa. Lisäksi tosiaan vaikka tunnelma on melankolinen, niin kaikkea uuttakin tapahtuu. Elokuussahan jo yhteiskunta ikäänkuin pyörähtää käyntiin. Koulut alkavat, ihmiset palaavat kesälomilta jne.
Runsaasta sateesta en toki tykkää, mutta sellainen selkeä ja kirpeä syksy on ihan parhautta.
Seuraava kymysys: pelkäätkö hammaslääkäriä, ja milloin olet viimeksi käynyt? Minulla olisi ensi perjantaina ihan paikkauskäynti. Olen jo käynyt äskettäin tarkastuskäynnillä ja suuhygienistillä, mutta pitkästä aikaa löytyi paikattavaakin. )
Menihän niitä pilalle, ihan käräjätuvassakin. Oli myös sellaisia suhteita, missä ihmiset vain häipyivät sen kummemmin riitelemättä, ja ihan oikein tekivät. Korjattavaa ei jäänyt ikätovereitten osalta. Sukulaisiin välit ovat muodostuneet luontevammiksi.
Olen valmistanutkin. Osaisin vieläkin.
Joskus sain käsiini hyvän reseptin rommiruukun nimellä kulkevasta jälkirruasta. Piti useammanlaisia metsämarjoja ja sokeria laittaa kerroksittain lasipurkkiin, täyttää sitten rommilla ja antaa valmistua muutaman kuukauden. Tein, mutta kun eihän minulla mitään rommia… vanha pontikkapullo löytyi vintiltä ja sitä sitten…
En saanut muutaman kuukauden kuluttua, kun sen kaapista otin, itsekään syötyä kuin ensimmäisen teelusikallisen. Kyllä ne rojut on sellaisia aineita. Hyi helvetti.
Miten sitten kiljun ja riisiviinan kanssa?
Onko niin heikosti mennyt että semmoisiin on pitänyt turvautua?
^ Kotiviiniä ja kotiolutta on tullut tehtyäkin joskus nuorena, ja huonoimmat niistä oli kyllä aika lähellä kiljua.
Jotkut punkkarikaverit teki myös aikoinaan kiljua ihan periaatesyistä, koska se edusti ns. “do it yourself” -ajattelutapaa. Ihan hirveän pahaahan monet niiden tuotokset oli, enkä minä niitä edes pystynyt nielemään kovin isoja määriä.
Vieläkin puistattaa muistikuvat niistä Mehukatti-päniköistä, hyi.
Onko sinulla rikosrekisteriä? (Minulla tietääkseni on, mutta siellä ei ole muuta kuin kaksi kappaletta ylinopeussakkoja vuosilta 2000 ja 2001, jos nekään enää siellä näkyvät).
Vadelmamunkin kysymukseen vastauksena on, että rikosrekisteriltä olen välttynyt, vaikka syitä olisi ollut. Raitistuttuani sellaisen saamisen mahdollisuus on vähentynyt ratkaisevasti.
Arvuuttelukysymys: Saako Li Andersson haastajan Vasemmistoliiton puheenjohtajakisaan?
^ Mielenkiintoinen kysymys. Näin ulkopuolisena näyttää kyllä epätodennäköiseltä, että vassarien riveistä löytyisi ketään varteenotettavaa haastajaa Anderssonille. Eli: arvelen että ei saa haastajaa.
No: mitäs arvelee seuraava vastaaja: toteutuuko brexit lokakuun lopussa, ja koituuko siitä Britannialle enemmän hyvää vai pahaa?
^ Ei siinä kovin paljon samaa ole lapsuuden mörköön verrattuna. Lapsuuden möröstä sängyn alla ei ollut kovin kattavaa kansainvälisen tiedeyhteisön yksimielisyytta niinkuin ilmastonmuutoksesta on, saati selviä todisteita. Lapsuuden mörkö ei myöskään saanut Uudenmaan kokoisia jäälohkareita irtoilemaan napajäätiköistä, tai aiheuttanut tuhoisia sään ääri-ilmiöitä eri puolella maailmaa.
Ilmastonmuutos ei myöskään ole sängyn alla, mutta saattaa joskus tulla sinnekin tavalla tai toisella, uskoi siihen tai ei.
Tästä erikoista aasinsiltaa pitkin seuraavaan kysymykseen:
Onko lähipiirissäsi, tai oletko koskaan tuntenut ketään ihmistä, jolla on Aspergerin syndrooma tai autismi?
=> Ei ole silleen ihan lähipiirissä. Työkavereina on ollut tänä ja viime vuonna aspergilaisia. Yhdessäduunailu vaati
totuttelua sellasen suoruuden suhteen, mutta asiaa auttoi, kun he kertoivat itse omakohtaisista herkkyyksistään.
Lainasin (en palauta) Saunan ajan kollegaltani Winstonilta oivan kysymyksen, joka on niin hyvä, että kestää kierrättämisen:
Mikä on paras neuvo/elämänohje, jonka olet saanut?
Jos et osaa parasta nimetä, niin heitä jokin hyvä.
En tiedä, olenko tätä saanut vai enempi tullut tähän päätelmään itse:
Jokaiseen päivään kannattaa sisällyttää mukavia asioita, nauttia elämästään nyt ja tässä. Jos lykkää kaiken kivat asiat odottamaan vaikka eläkepäiviä, niistä ei ehkä ehdi nauttia lainkaan. Yläkomeroon säilötyt koko elämän karkkipäivien karkit jää syömättä tai ne ei enää maistu miltään.
Tai jos tää on ilmaistu lyhyemmin, ettei kannata elää sitkun-elämää.
Seuraava (varmaan joskus jo kysytty):
Oletko ollut juoppoputkassa?
(Olen, noin 10 kertaa ja viimeisimmän jälkeen en ole juonut… eli siinä mielessä ihan hyvä reissu se… jos se oli semmonen 8 tunnin pikamyllyhoito…)
Lisäksi tosiaan vaikka tunnelma on melankolinen, niin kaikkea uuttakin tapahtuu. Elokuussahan jo yhteiskunta ikäänkuin pyörähtää käyntiin. Koulut alkavat, ihmiset palaavat kesälomilta jne.
)