Arvelinkin, että tykkäät kielestä. Sama vika allekirjoittaneella. Olen aina pitänyt kielen ja sanojen merkityksien tulkitsemisesta. Suomen hienon kielen oikeinkirjoitusta arvostan myös kovasti.
Raitista jatkoa sinnekin! Nythän on mustikka-aika parhaimmillaan!
Niin arvostan minäkin. Yritän aina parhaani mukaan kirjoittaa “sääntöjen mukaan”, mutta kouluajoista alkaa olla sen verran monta vuotta, että ihan kaikkea ei voi muistaa… Toki leikittelen mielelläni murteillakin (käytän monesti kirjoittaessanikin itsestäni minän sijaan muotoa miä, yms). Minun mielestäni asia menee niin, että ensin pitää osata, sitten vasta voi leikkiä. Siksi joskus surettaa ja suututtaakin nykykielen tila, tietokoneet ja kännykät ovat rappeuttaneet kieltä huolestuttavasti. Eihän lyhenteiden sun muiden käytössä muuten mitään vikaa ole, mutta kun se tuntuu nykyään olevan vallitseva tapa, jota käytetään kaikkialla! Ja kun käytettäisiinkin pelkästään lyhenteitä, mutta kun sanoja lyhennetään, tyyliin: “kiinnostaa = kiinostaa”. Ja sitä tapahtuu jopa uutisissa, joitten pitäisi varmimmin olla oikeilla sanoilla kerrottuja! No, minähän en asialle mitään voi. Kuin korkeintaan sen, että pyrin itse näyttämään esimerkkiä. Samahan se on tässä raittiudessakin. Hienoa olisi saada väärällä polulla olevia “käännytettyä”, mutta se on ikävä kyllä melko mahdotonta. Ainut minkä voi tehdä, on näyttää hyvää esimerkkiä nautinnollisesta raittiista elämästä ja kertoa lisää kysyttäessä. Tuputtaminen tekee kaikesta inhottavan makuista… Siksi(kin) tämä plinkki on ihana, täällä voi iloita isoon ääneen raittiuden ihanuudesta ja satunnaisista kurjuuksistakin, tarvitsematta pelätä että joku ottaa tästä puheenaiheesta nokkiinsa! :mrgreen:
Anteeksi offtopic-purkautumiseni, sainhan juttua käännetyksi edes lopussa palstan aiheen suuntaan…
Saan kai minäkin kysyä? Jätetään tuo fyysinen juomapakko vaikka pois.Liikkeenjohtotehtävissä olevana tunnet strategisen ja operatiivisen johdon erot ja komponentit.
Tuosta listauksestasi en löytänyt ainuttakaan strategisen elämänsuunnittelusi komponenttia! Kaikki operatiivisia.
Kuinka usein tulit menneisyydessäsi kyseenalaistamaan ne arvot,joitten eteen jouduit takuulla uhraamaan paljon? Millä hinnalla jouduit rakentamaan ja pitämään kulisseja pystyssä?
Älä ymmärrä väärin,please. Olen itsekin suorittamisen ja eteenpäinpääsemisen kannattaja.Ja sana kateus puuttuu sanavarastostani.Siihen ei ole syytäkään.
Tarinastasi luulen kuitenkin näkeväni , että Sinulla on tapahtunut selvä arvomaailmasi uudelleenarviointi. Erittäin hyvä.
Tsemppiä! Pidän peukkuja.
Toki saa kysyä. Nyt täytyy kyllä myöntää, että kysymys ei ihan aukea minulle. Miten strategiset elämänsuunnittelun komponentit liittyvät syihin, joiden takia olen juonut? Please clarify.
Kiitos Mr. Q ja Vinetto vastauksistanne ja kommenteistanne. Kyllä tässä läheisenä tosiaan on voimaton ja turhautunut ja epätietoinen, onko tehnyt vääriä vai oikeita tekoja yrittäessään auttaa. Hidas itsemurha on tosiaan aika hyvä nimitys tilanteelle, jossa lääkärit varoittavat, etteivät sisuskalut enää kestä. Monesti myös olen miettynyt, mikä on heittellejätön raja, kun sentään ihan laissa määritellään, että jos toinen henkilö on itselleen vaaraksi, pitäisi asiaan puuttua. Olen saanut monenlaista hyväätarkoittavaa neuvoa - anna olla oman onnensa nojassa, niin löytää pohjansa nopeammin -, mutten valitettavasti äitinä voi tyystin olla välittämättä mitä pojallenni kuuluu.
Hän on taas sellaisessa vaiheessa, että mahdollisuutta pitkäaikaiseen hoitoon on väläytelty, mutta ensin pitäisi viikon päivät käydä puhaltamassa nollat. Eli taas odotellaan, toivotaan - ja toivottavasti ei petytä.
Niin kauan kuin on elämää on toivoa!
Hyvää viikonloppua kaikille!
Iltaa “Mr.Q.” Kiitos nopeasta vastauksesta. Mielelläni selvitän,tarvitsen siihen kuitenkin vähän enemmän aikaa.Kyseessä on periaattessa yksinkertainen juttu,jonka toteuttaminen vaatii kuitenkin aika paljon mielikuvitusta ja abstraktiokykyä.Haluaisin myös painottaa,että tarkoitukseni on pelkästään antaa impulsseja ajattelutapaan joka auttoi ja auttaa itseäni raitistumisprosessini hallinnassa.Liikkenjohdon menetelmiä sovellettuna.Koska asia voi mennä väkisinkin hyvin henkilökohtaiseksi,on luonnollisesti oman harkintasi varassa haluatko tuoda niitä täällä esille.Ei kuitenkaan mitään “keittiöpsykologiajuttuja” tällä kertaa,voi olla hyödyksi ajattelutekniikkana.
Ennemminkin talouselämän suunnittelumalleja sovellettuna. Voit suunnitella tavoitehierarkiassa ylhäältä alas tai alhaalta ylös (“Top down” tai “Bottoms up”-ei liene korrekti,mutta sopii). Tietenkin taas pikku murjaisu viikonlopun alkuiloksi.Mietin,miten saan asian lyhyenä ymmärrettäväksi.Voi kestää.
Tärkeintä on ymmärtää että sinä et pysty poikaasi raitistamaan vaikka kuinka sydäntä särkevästi sitä haluaisitkin. Eikä kukaan muukaan. Vasta kun hänessä itsessään herää uudenlainen halu muutokseen niin sitten on mahdollista raitistua. Eräänlainen havahtuminen ja oivallus oman elämän ainutkertaisuudesta.
Mutta älä menetä toivoa. Kun tuo halu on virinnyt niin ihminen kyllä selviytyy koska raitistumisen halu itsessään antaa elinvoimaa. Elämää jatkavat voimat ovat kuitenkin suuremmat kuin sitä tuhoavat.
Kaikkea hyvää teille ja ajatukseni luon itseäni korkeammille tahoille jotta elämänne kääntyisi tämän asian suhteen hyvään suuntaan
Itse raitistuin juuri 33-vuotiaana. Oman halun löydyttyä ja AA:n tuella. Nyt olen siis 57-vuotias mutta viinihän tunnetusti paranee vanhetessaan.
No nyt sain ehkä hiukan paremmin kiinni siitä mitä tarkoitat. mielenkiinnolla odottelen kuitenkin jatkoa. Oikea ilmaisu on muuten 'bottom up" mutta taisit lisätä sen ässän sinne ihan viikonlopun kunniaksi… ;D
Moikka “Mr.Q”!
Laitoinpa “s”:n jostain syystä mukaan .Kiitos kuitenkin oikaisusta.Teitkin minulle hyvän aasinsillan kirjoitukseesi,jossa sanoit arvostavasi huolellista kielenkäyttöä.Niin minäkin. Ongelmani on vain,että aktiivinen suomeksi kirjoittamiseni on ollut niin kauan pakastimessa (20 v.),etten usein pysty ilmaisemaan asioita samalla osumatarkkuudella kuin saksaksi.Näinollen olen aina kiitollinen oikaisuista ja pyydän hieman kärsivällisyyttä.
Itse “teemaan”. Luin ketjusi uudelleen tarkemmin läpi ja monet avoimet kysymykset tulivat minulle selviksi.Asia johon halusin keskustelua ehkä laajemminkin,koski oikeastaan elämäsi perusarvoja (“strategiset arvot”) ja niiden merkitystä Sinulle.Nämä tulivat siinä avauskirjoituksessasi selviksi,puolestani tähän ei ole mitään lisättävää.
Tuohon jatkoon.Aikomukseni oli esitellä niitä eri komponentteja joiden avulla laadin aikoinani itselleni jonkinlaisen kirjallisenkin raitistumisstrategian.Eilen sitten mietin miettimistäni,miten saisin tälläisen päihdelinkki-foorumin puitteissa viime vuosien aikana eri lähteistä kerätyn materiaalini pohjalta “kehittelemäni” raitistumisoppaani kiteytettyä yleisymmärrettävään muotoon.
Tulin siihen tulokseen,että ei onnistu.En halua pakoilla keskustelua,mutta plinkki on kuitenkin enemmän päiväkirjaluonteinen eikä välttämättä joidenkin aika teoreettisten pohdiskelujeni esittelyyn sopiva paikka.
Pidän mielekkäämpänä osallistua ajankohtaisiin keskusteluihin parhaassa tapauksessa ehkä jotain rakentavaakin aikaansaaden.
Eli näissä merkeissä mielenkiintoista jatkoa odotellen ja hyviä viikonloppuja toivotellen
A-klinikka sanoo, että viikko selvänä, ennen kuin saa lähetteen pitempiaikaiseen hoitoon. Soitin itsekin sinne varmistaakseni, miten hoitoon meno tapahtuu ja näin vastattiin. Ja näin on ohjeistettu poikakin. Käy puhaltamassa viikko nollat, niin pääset. Arvaat kai epäilyni, onnistuuko, kun ei ole 15 vuoteenkaan onnistunut…
“Tärkeintä on ymmärtää että sinä et pysty poikaasi raitistamaan vaikka kuinka sydäntä särkevästi sitä haluaisitkin. Eikä kukaan muukaan. Vasta kun hänessä itsessään herää uudenlainen halu muutokseen niin sitten on mahdollista raitistua. Eräänlainen havahtuminen ja oivallus oman elämän ainutkertaisuudesta.”
Kyllä tämän ymmärrän. Nyt vain on se tilanne, että kilpajuoksu kuoleman kanssa on käynnissä, eli kun uusi haimatulehdus iskee tai runsaasti rasvoittunut maksa kääntyy maksatulehdukseksi tai -kirroosiksi, on liian myöhäistä. En pysty häntä raitistamaan, mutta yritän pökkiä häntä siihen suuntaan, että hän saisi sivustatukea ja kipinää haluun. Tai siis kyllä hän on ilmaissut halunsa lopettaa monia kertoja ja tunnustanut, että se on vaikeaa, mutta kuitenkin se “oikea halu” puuttuu tai onko se sitä, että se luovuttaminen puuttu, ettei itse omin voimin pysty. Minusta Lars Söderling kirjassaan Alkoholismin aakkoset selittää paljon puhutun hengellisyyden hyvin. Se, mikä erottaa ihmisen eläimestä.
Andante, ethän vaan loukkaantunut bottom-bottoms -höpinöistä. Se oli ihan puhdas vitsi. Tarkoituksena ei ole alkaa kenenkään kieltä täällä oikomaan tai siitä huomauttelemaan. Sitä paitsi kirjoittamasi teksti on oikein hyvää. Suorastaan erinomaista, varsinkin jos et suomeksi ole paljoa viime aikoina kirjoittanut. :mrgreen:
Ymmärrän tuon kirjoittamasi ja allekirjoitan näkemyksesi siitä, että ehkä tämä on enemmän pohdintaa hetkessä kuin laajojen strategioiden esittämistä. Olisin tosin mielelläni ajatuksiasi laajemminkin lukenut! No, ehkä siihenkin tulee vielä tilaisuus. Luulen, että olen itse tehnyt samanlaista ajatustyötä ja osan ajatuksista kirjannut ylöskin. Suurin osa on kuitenkin päässä eikä paperilla. Niitäkin voisi tänne joku päivä rustailla.
Siipimutteri, selvä homma. Jos viikko pitää olla raittiina, niin sen voisi viettää jossain katkolla. En tiedä asuinpaikkaanne mutta joku katkopaikka varmaan kyllä löytyy. Terkkarikin käy. Itse vietin katkolla yhdeksän päivää ja sinä aikana aloin yhdessä hoitohenkilökunnan kanssa etsimään itselleni jatkopaikkaa. Ja jatkopaikkaan voi mennä vaikka suoraan katkolta, jos tuntuu, että kotona olo riskeeraa raittiuden. Tilanne on ilmeisesti vieläkin pahempi kuin aluksi ymmärsin. Tuo kilpajuoksu kuoleman kanssa oli osuva mutta myös karmea ilmaus. Oletko sanonut saman myös A-klinikalla? Tuli tässä kirjoittaessa mieleen, että A-klinikoilla on myös päiväosastoja, joissa tuon viikon raittiuden toteuttaminen saattaisi onnistua. Jos tunnet, että tarvitset lisää sivustatukea, niin voisin vaikka kirjoitella poikasi kanssa? Tai mahdollisesti puhua puhelimessakin? Kerro, jos voin jotenkin auttaa enemmän. Voimia!
Omia kuulumisia: Oltiin eilen perheen kanssa kaveripariskunnalla kylässä. Oli todella mukava ilta; lapset viihtyivät hienosti ja meillä aikuisillakin oli aikaa jutella keskenään. Ajellessamme takaisin kotiin tajusin, että koko iltana en ollut uhrannut ajatustakaan alkoholille. Tämä sitä huolimatta, että muut kyllä nauttivat olutta, viiniä ja kahvin kanssa konjakkia. Tuosta huomiosta tuli melkoisen hyvä mieli!
Huomenna menen sitten sinne intervallijaksolle. Olen siellä huomisesta perjantaihin. En oikein tiedä mitä odottaa mutta menen avoimin mielin.
Tämä on HIENO:
[i]
Kasvaa vuosien paino
Meidät pian alleen musertaa
Käy jalkoihin tyly asfaltti
Unet ohuiksi kuluttaa
Jengi pelaa vain aikaa
Niil on liikaa mistä valita
Ei kukaan huomaa
Et kaikki on selvää
Jos vain osaa katsoa
Anna tuulen puhdistaa
Nostaa helmoja
Heittää hiukset sekaisin
Kevätmyrskyn kastella
Mekko liimata kiinni vartaloosi
Olet kaunis
Kaunis
Ja maailma on sun
Nosta kasvot ylös sateeseen
Katso lintujen lentoa
Ne ei kylvä
Ei ne satoa korjaa
Mut niil on tarpeeks kaikkea
Kiivetään kukkulalle
Sieltä näkee ohi kaupungin
Silloin muistat mistä tullut oot
Ja minne palaat takaisin
Joskus tuntuu että ajan pyörteet
Kiskoo meidät mukanaan
Avaa sylisi mulle
Niin maailma saa ohi virrata
Sun aika kukkaan on puhjeta
Kohti taivasta kurkottaa
Juuret viimein kylmän kiven murtaa
Jos ymmärtää odottaa[/i]
Anna tuulen puhdistaa
Nostaa helmoja
Heittää hiukset sekaisin
Kevätmyrskyn kastella
Mekko liimata kiinni vartaloosi
Olet kaunis
Kaunis
Olet kaunis
Niin kaunis
Ja maailma on sun
ja kuumat (noin +40 celsiusta luvattu) sunnuntaiterveiset takaisin. En todellakaan loukkaantunut sanomastasi,päinvastoin.Kieleni korjaamispyyntö oli täysin vakavasti tarkoitettu.
Sinulla on paljon samansuuntaisia ajatuksia,joten lähden mielelläni mukaan kehittelemään niitä kanssasi eteenpäin.
Yksi asia toisesta kirjoituksestasi jäi mieleeni. Nimittäin alkon väärinkäytön terveydelliset seuraukset.Itselläni on käynyt oikeastaan uskomaton tuuri näittenkin suhteen. Vielä klinikalla ollessani (11/2008-4/2009) minulla oli suuria lyhytmuisti- ja kävelyvaikeuksia.Diagnoosi: polyneuropatia +vajautunut aivotoiminta.Liikuntakykyni hyvin rajoittunutta vielä n. 2 vuotta sitten.Molemmat parantuneet melkoisesti.Keskittymiskyky tosin vielä streikkaa,samoin pidemmät kävelymatkat rasittavat.Kotikäyttöön molemmat kuitenkin riittävät.
Hyvä esimerkki hitaasta ajatuksenjuoksusta on,etten löytänyt “strategia”-sanan sijasta yksinkertaista “rakenne”-sanaa.Tarkoitin ihmisen elämänrakennetta jota pohdiskeluissani vertaan yrityksen toimintatarkoitukseen ja “rakenteeseen”.No palikat pikkuhiljaa paikoilleen.
Mukava havainto itselläsi tuo alkoholin merkityksettömyys muiden käyttäjien seurassa ollessasi.Itse vältin näitä “seuralaisia” tietoisesti pitään.Lumivyöryaluetta.
Hyvät startit viikollesi ja intervallijaksollesi! Kaikki apu on kotiinpäin ja kannattaa ottaa avoimin mielin vastaan.
Nimenomaan sinun tulee olla poikasi tukena ja pökkiä oikeaan suuntaan. Ja valvoa että hän saa hänelle kuuluvaa hoitoa sillä valitettavasti yhteiskunta on muuttumassa siihen suuntaan että etujaan ja oikeuksiaan on puolustettava.
Kyllähän jokainen juoppo jossain vaiheessa aina haluaa vilpittömästi lopettaa. Itse kovan juomaputken jälkeen raahauduin katkaisuhoitoon silloiselle Kyläsaaren hoitolaitoksen katkolle Helsingissä. Siellä sitten alkoholinarkoosista herättyäni vähitellen ja kylpyhuoneen peilistä katsoessani omaa naamaa jota höysti monen sentin ruokoton parransänki ja kelatessani edellisen parin viikon tapahtumia, muistivälähdyksiä sieltä sun täältä, yötäpäivää juomista ja koko ajan normaalitöiden laiminlyömistä ollen poissa työpaikalta, tuhlattuani parissa viikossa usean kuukauden säästöt,lääkäritytön koputellessani maksaani ja sanoessa selvästi rasvoittunut, jouduttuani taas siihen helvetilliseen aloituspisteeseen, niin olin valmis tekemään mitä tahansa kunhan en joutuisi samaan pisteeseen uudestaan. Tunsin itseni raihnaiseksi,ikälopuksi , kaikki mahdollisuudet ryssineeksi luuseriksi ja olin tuolloin 30-vuotias.
Varmasti tuo aikomus ja halukin oli vlipitön noina päivinä tuossa suljetussa sairaalan kaltaisessa tilassa. Mutta tuolla halulla ei vain valitettavasti ollut paljon katetta kun en laatinut mitään hoitosuunnitelmaa vaan H-Moilasen tavoin jatkoin samaa elämän kulkua pinnistellen ponnistellen ja päivä päivältä katkopäivien muistikuva haalistui ja kun sisäinen syyllisyys oli hellittänyt niin melkeinpä tahdottomasti ajauduin uudelleen samaan kuvioon. Albert Einstein on määritellyt hulluuden jotensakin “…tekee asiat aina samalla tapaa mutta odottaa erilaista lopputulosta…”.
Tuo laittamasi Tehosekoittimen kappale on mun kaikkien aikojen lempibiisi - nyt ja aina. Samaistun sanoihin ja sen herättämiin muistoihin ja tunteisiin vahvasti.
Sulle toivotan antoisaa intervallijaksoa. Ota siitä kaikki irti! Ja mukavaa pyhäpäivän jatkoa.
Andante, hieno kuulla, että toipumisesi on edennyt noin hyvin! Olenko ymmärtänyt polyneuropatiasta oikein, että kerran kun se on puhjennut, niin voi uusia todella helposti? Eli juominen ei todellakaan ole suositeltavaa kyseisen sairauden kanssa? Koita olla paistumatta sinne 40 asteeseen!
Audente 1, mulla on hivenen sama juttu tuon biisin kanssa. Jostain syystä kaivoin juuri tuon biisin iPodistani kun äitini oli nukkunut pois. Biisistä sain jollain kummallisella tavalla voimaa ja uskoa siihen, että elämä jatkuu. Vielä nykyäänkin se toimii erittäin hyvin moneenkin tarkoitukseen.
Meidän omaryhmästä mun paras kaveri soitti tuossa aamupäivällä ja kertoi alkaneensa juomaan. Oli juonut jo neljä päivää ja kunto alkoi olla heikohko. Huomenna pitäisi mennä töihin. No, hyppäsin autoon ja ajoin sinne. Soitin hänen työnantajalleen ja neuvottelin jatkosta. Saimme sovittua, että jos hän huomenna ja tiistaina käy A-klinikan avokatkolla ja puhaltaa molempina päivinä nollat, niin työpaikalle voi palata keskiviikkona. Kaveri lupasi olla aamulla kunnossa. Ryhmämme toinen jäsen hakee hänet aamulla ja vie A-klinikalle, koska itse olen siellä intervallilla. Tuli jotenkin todella surullinen ja hämmentynyt olo. Ollaan kyseisen kaverin kanssa kuljettu tämä viisi kuukautta yhdessä ja jeesattu toisiamme aina vaikean paikan tullen. Nyt pitää vain toivoa parasta ja tehdä kaikki voitavansa. Menen käymään hänen luonaan vielä illalla. Huhhuh.