Miten tämän nyt alottaisi? OLEN ALKOHOLISTI! Ja ollut jo jonkin aikaa. Alkoholi valloitti minun epävarman nuoren miehen elämän 15 vuotiaana ja todellakin räjäytti mieleni. Olin koulussa hyvin menestynyt mutta jostain syystä Yläasteella yhden toisen nuoren terrorismin kohde ja koulukiusattu. Kun sitten yläasteen päätteeksi lähdimme luokkaretkelle ruotsinlaivalle, pääsin maistamaan ensimmäisen humalan ihanan halauksen. Olin yhtäkkiä Itsevarma ja sosiaalisesti lahjakas (ainakin omasta mielestäni). Lukiossa ”nollauksesta” tuli uusi normaali ja aina löytyi hyvä syy nollata aivot alkoholilla. Juhlia oli yleensä keskiviikkoisin, Perjantaisin ja Lauantaisin. Siinä sivussa koulukin tuli hoidettua kohtuudella ja ja YO-lakki painettiin päähän 1988. Tästä eteenpäin elämä rullasi ihan normaalisti eteenpäin; opiskelut, tyttöystävä, työpaikka, häät, kolme lasta ja avioero (2000). Alkoholi pelasi omaa rooliaan ottamatta vielä Kuitenkaan elämääni hallintaan. Eroon johtanut uusi suhde nuoremman naisen kanssa kuitenkin muutti salakavalasti tätä. Hoidin kyllä Lasteni tapaamiset joka toinen viikonloppu kunnialla, maksoin elatusmaksut, hoidin vaativan työni ja myös vaikean eron, mutta nyt minulla oli joka toinen vkl aikaa juhlimiselle ja tätähän riitti. Tämä uusi suhde kesti 14 vuotta juhlimisen kera ja päättyi toisen osapuolen pettämiseen. Hyvin nopeasti eron jälkeen tapasin nykyisen vaimoni ja tätä suhdetta nyt kestänyt 10 vuotta. Elämä hänen kanssa on tasaista ja turvallista mutta alkoholi ei ole jättänyt minua rauhaan. Nyt vihdoin asiaan pitkän alustuksen jälkeen. Olen eilen ollut ensimmäisen päivän ilman alkoholia viikkoon. Jostain kummasta syystä alkoholin käyttö oli jäänyt päälle työmatkoillani ja jatkunut jouluun saakka. Aamut ja päivät menee ok mutta iltapäivisin alkanut pakottava tunne juoda yksi kylmä olut. Ja kas kummaa herään puolen yön jälkeen olohuoneen nojatuolista enkä muista vaimon kanssa katsomastamme ohjelmasta viimeistä varttia. Vaimo on todella ahdistunut, minä olen todella ahdistunut ja jos tämä olisi ensimmäinen kerta mutta kun tätä ongelmaa on yritetty ratkaista aiemminkin. Olen jo 2018 Käynyt puoli vuotta kestäneessä terapiassa ja saanut naltrekso lääkkeet joita olisi pitänyt otta pari tuntia ennen alkoholin nauttimisen aloittamista, mutta jotenkin lääke jäi useimmiten ottamatta ja pari olutta muuttui 16 tölkiksi tai kahdeksi pulloksi viiniä. Väkeviä yritin välttää koska niistä sammui liian nopeasti 
. Eilen sitten tein päätöksen että Nyt riittää. En selvästikkään osaa hallita juomistani ja juoda kohtuudella. Lisäksi nukun surkeasti, kuuntelen sydäntäni joka tuntuu lyövän aivan liian kovaa öisin, kutina jaloissani ja palleissani on pahentunut eli pelkään oman terveyteni puolesta. Olen eilen ja tänäön ottanut lääkkeen eikä ole tehnyt mieli Alkoholia. Pelko on kuitenkin valtaisa, koska alkoholista on muodostunut minulle aivan liian tärkeä Osa elämääni, sitä kuluu kun teen ruoka, ruoan kanssa, kun lämmitän saunaa, saunan jälkeen, puiden pilkkomisen jälkeen, kypäräkalja moottoripyöräilyn jälkeen, nuotion äärellä, pyörälenkillä jne jne jne. Alkoholi ollut minulle rohkaisuun, palkkioksi, lohdukkeeksi, ystävä ja paras kaveri (ja itse piru) joten mitä minulle jää. Pelottaa tuo valtaisa tyhjiö minkä se jättää. Mikä minä olen ilman tuota ihanaa Pirullista ainetta. Olen jopa ehtinyt laskemaan kuinka monta vuotta lyhyempään elämään olen valmis että Saan viettää aikaa tämän kaverin kanssa. Nyt siis menossa toinen päivä ilman ja tuki olisi enemmän kun tarpeen 
Niin ja tuohon turhankin pitkään alustukseen lisäyksenä että Perjantait ja ruokakaupassa käynti vaikeimpia hetkiä koska aina löytyy hyvä syy ostaa se 6 puolen litran tölkkiä Olutta ja mieluiten niitä vahvempia. Ensimmäisen sitten korkkaan jo autossa että ehdin juoda vähän enemmän vaimon näkemättä. Myös nuo yksi hotelleissa vietetyt yöt haasteellisia vaikka työni hoidan tunnollisesti. Jatkan taas kun tulee lisää ajatuksia. On kuitenkin mahtavaa että löytyy tällainen kanava missä saa vertaistukea koska häpeä on vaan valtaisa
Moi @Happee69 ja lämpimästi tervetuloa palstalle.
Kiitos kun kerroit tilanteestasi, kovin tutulta kuulostaa. Olemme saman ikäisiä ja samoja oireita ja tapoja on minullakin ollut. Reissutyö, hotellikuolemat ja yksin huoneessa dokaaminen on myös läpikäyty.
En rupea valehtelemaan, että suunta kääntyisi helposti. Mutta sen voin luvata, että se on paitsi mahdollista, myös hyvin palkitsevaa.
Kaikki lähtee päätöksestä ja sen jälkeen riittää, kun on hetken, tunnin ja päivän kerrallaan juomatta. Kirjoita fiiliksiä tänne, pidä nälkä ja jano loitolla ja yritä nukkua säännöllisesti. Jos juomishimo iskee, niin odota edes vartti ja lue se mitä tähän alkuun kirjoitit. Yleensä siinä ajassa pahin himo väistyy.
Tämän palstan lisäksi suosittelen hakemaan apua muualtakin ja testaamaan eri tapoja. Työterveys, hyvinvointialueen päihdehuolto, AA, ihan mikä hyvänsä. Jo ongelmansa tunnustaminen ja siitä puhuminen helpottaa. Viestisi oli siinä jo oikein hyvä alku.
Tsemppiä!
Tervetuloa palstalle @Happee69. Hyvä avausviesti ja hienoa, että olet tehnyt päätöksen. Itse räpistelen myös alkumetreillä. Alkoholin jättäminen on iso päätös ja luopumisen tuska vieroitusoireineen on kestämätöntä. Mutta ainakin itsellä aika nopeasti sieltä pimeyden seasta alkoi näkyä valonpilkahduksia ja tuli helpompia hetkiäkin.
Tunti kerrallaan, päivä kerrallaan.