Pakko lopettaa pysyvästi

Moi kaikille.

En tiedä miten aloittaa, enkä ole pitkään aikaan kirjoittanutkaan mitään sen pidempää, joten oksennan vaan ulos sen mitä nyt näin aamuyhdeltä tulee mieleen.

Olen +30v heppu, ja juomisen pitäisi nyt loppua lopullisesti.

Oma alkoholinkäyttö lähiaikoina, tai sanoisinko vuosina, on ollut sinällään sivistynyttä. Vaimo menee reilusti minua aikaisemmin nukkumaan, ja sitten illalla juon sen kaksi pitkää bisseä, tai lonkeroa, mitä milloinkin.

Ongelma on siinä, että kun pääsen noiden kahden makuun, niin se onkin pakko saada mielellään joka ilta. Määrät ei kuitenkaan kasva viikonloppuisin, mutta olen huomannut että vaikuttaa kyllä jaksamiseen arjessa.

Ja sitten se VARSINAINEN ongelma on se, kun vietän tällaista juovaa aikaa, niin AINA, ennemmin tai myöhemmin, minulla sattuu ylilyöntejä. Eli näissä tilanteissa kun on mahdollisuua oikeasti juoda, niin saatankin vetää aivan hillittömiä määriä. Ja näihin ylilyönteihin liittyy aina jotain todella ikävää, joka satuttaa varsinkin vaimoani.

Olen tullut paskat housussa kotiin, vetänyt vaimon ystävän häissä hirveät tuubat ja ajautunut siellä käyttämään vielä huumeita, jne jne… En viitsi kaikesta edes kertoa.

Ja sitten taas palaan “iloisesti” sen kahden bissen rutiiniin, odottelemaan kunnes taas räjähtää. Nyt viimeisimmän tempauksen saralta on jo avioliitto vaarassa, ja tajusin, että nyt ei auta enää mitkään tauot ja toppuuttelut, vaan minun pitää lopettaa.

Mulla on ollut kaksi ihan hyvää breikkiä, toinen oli 10vk, ja nyt viimeisin oli 8vk. Ja mitä täältä olen paljon lueskellutkin, niin tauon katkettua palasin heti siihen mistä jäin, enkä suinkaan muuttunut kohtuukäyttäjäksi tauon seurauksena.

Ehkä aina silloin tällöin on ollut joku päivä tai pari tai kolme ilman, ja sitten pitää se kaksi pitkää saada. En itse näe tuota paria edes niin pahana lopulta, mutta sen näen, että kun juon, niin seuraava ylilyönti on aina kulman takana.

Tämä nyt olkoon tällainen avaus. Olen viimeksi juonut lauantaina ehkä nelisen annosta. Tiedän, että pystyn omavoimaisesti olemaan ilman ainakin jonkun aikaa, mutta että pystyisin pitkäjänteisesti pysymään raittiina, täytyy minun tehdä jotain erilailla. Tämä oma lanka tänne on nyt yksi sellainen uusi työkalu. Löysin myös läheltäni AA-kerhon, ja aion mennä sinne seuraavana maanantaina tarkistamaan meiningit.

8 tykkäystä

Hei @kiviäkengässä ja tervetuloa! Tulit varmasti oikeaan paikkaan.

Tuolla jokailtaisella tissuttelulla saat viikkomäärät jo melko korkealle tasolle. Ja varmasti 3-4 annosta myöhään illalla vaikuttaa uneen eikä palautumista pääse tapahtumaan, jos se tapahtuu joka ilta.

Ylilyönnit ovat tietysti oma juttunsa eivätkä täällä varmasti herätä suurta ihmetystä. Niitä mokia täällä löytyy lähes kaikilta.

Olet täysin oikeilla linjoilla kun haluat lopettaa kokonaan. Se on paljon helpompaa kuin kontrolloinnin yrittäminen, joka yleensä johtaa ennemmin tai myöhemmin uusiin ylilyönteihin.

Hyvä kun olet pohtinut muutakin apua kuin tämän palstan. AA kannattaa testata ja se sopii monelle. Jos lisää apua tunnut kaipaavan, julkinen päihdehuolto ja työterveys ovat myös sitä varten. Rohkeasti vain etsimään se itselle sopivin apu.

4 tykkäystä

Kuulostaa niin tutulta. Tosin mulla saattaa olla arkijuomamäärät jopa vähännkorkeammatkin vielä lisäksi tuohon.

En oikeen tunne tuota AA-kerhon hommaa, tiedän oikeastaan vaan nimeltä. Pitäiskös tutustua… Ehkä yritän löytää voimia lueskella vähän. Saa tähän joku tiivistääkin mikäli viitsii. Mutta ainakin jos saa kysäistä @kiviäkengässä tuoreita fiiliksiä aiheesta kun olet ollut?

1 tykkäys

Helou.

Tosiaan vielä en ole tuolla AA:ssa käynyt, nyt maanantaina menen ensimmäistä kertaa. Käsitykseni mukaan siellä istutaan ringissä ja jaetaan omia kokemuksia juomisesta ja myös raittiudesta. Kaipa siellä on joku moderaattorikin joka vähän ohjaa keskustelua. Monelle tuntunut olevan suurtakin apua tällaisesta vertaistoiminnasta. Palaan kyllä lankaan kertomaan tuntemuksia, johan se kohta onkin.

Kaipa se on sama vähän purkaa omaa historiaa juomisesta nyt kun vaivauduin aloittamaan kirjoittamista…

Ensimmäiset hörpyt oluesta mulla on kyllä ollut pienenä, siis ihan lapsena. Isäni (joka lopulta kuoli rajuun alkoholin aiheuttamaan haimatulehdukseen), antoi minun maistaa tuopistaan aina silloin tällöin. Siitä sitten pihan pojan kanssa ostettiin kaupasta jotain matala-alkoholista siiderijuomaa 1,5l pulloissa, ja 12-vuotiaana jo varastettiin lähikaupasta siideriä.

Noihin aikoihin isäni myös osti (hirvittää nykyään ajatella) minulle jonkun sixpäkin kaljaa jos oli jotain menoja kavereiden kanssa. En voi käsittää tuota nyt itse isänä…

Parikymppisenä toki baareilut ja mökkireissut jne. ihan tutkalla, onneksi mitään oikeasti pahaa ei koskaan sattunut. Kyllähän se meno tietysti vanhemmiten raihoittui, mutta alkoholin käyttö on niin syvään juurtunut, ettei sitä aina arjen melskeessä meinaa edes muistaa.

Se on kuin tuttipullomainen lohdun tuoja. Tästä minä en luovu. Pakko saada aina vähän. Juuri sen verran että aamulla ei ole paha pöhnä ja jaksaa hoitaa velvollisuuksia.

Nyt olen ajanut itseni niin ahtaalle, etten tiedä miten tässä käy. Niin monet töhöilyt ja harmit olisi jääneet tulematta, jos vain olisin ollut tilanteissa vähemmän kännissä. Jotenkin haikea olo. Kun kuitenkin pystyn jättämään tuohon pariin bisseen ja olemaan ihan suht tyytyväinen… Niin auta armias kun se tilanne tulee että saa luvan kanssa vetää. Ikäänkuin joissain tilanteissa olisi ok ihmisen olla aivan tiedottomassa tilassa ja käyttäytyä ihan miten sattuu?

Meni taas ihan kakistamiseksi tämä kirjoittaminen, mutta menkööt. Tämä lanka onkin mun kakistuslaatikko!

2 tykkäystä

Tämä kuulostaa niin itseltäni. Ihan sama homma mulla. Sen 2-6 kaljaa yhtenä iltana ottaa silleen sivistyneesti saunassa niin se pitää sit heti saada taas joka ilta ottaa se pari. Ja toi kun ns “luvan” kans saa ottaa niin en käsitä miks itelläkin lähtee aina aivan lapasesta… kyllä tää tästä! Ollaa kovana :muscle: