Hei,
Muutaman kuukauden jatkunut peliputki tuli viime yönä päätökseen. Tuli niin huono olo henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisesti. Onneksi työpäivä meni hyvin, ja työmaalta saan elämääni kyllä iloa 
Moni asia tulee olemaan paremmin, kun en pelaa. Oma jaksaminen, käytös, fyysinen hyvinvointi, terveys kokonaisuudessaan. Se on kivijalka mihin voin rakentaa muita elämän osa-alueita.
Minnesota-hoidon keskeytin muutaman kk hoidon jälkeen n. vuonna 2021. Terapian olen käynyt (3 vuotta), sen koin omakseni. Sitä jatkan edelleen, mutta harvemmin, omakustanteisesti. Siihen voisi panostaa enemmän, on se paljon järkevämpää rahankäyttöä kuin pelaaminen.
Koen, että minulla on tietotaitoa peliriippuvuudesta, mutta kestävää muutosta en ole saanut aikaan. Pisin pelaamaton jakso on ollut 8 kk. Pelannut olen 7-vuotiaasta, kohta 40-vuotiaaksi. Rahaa on mennyt paljon, ja paljon. Silti henkiset vauriot tuntuvat isommilta. Olen käyttänyt elämäni parhaita vuosia väärin, niitä vuosia, jotka oli tarkoitettu elämiseen. Pelaaminen aiheutti avioeron ja uupumuksen. Siitä nousin siivilleni, ja siivet ovat kantaneet. Tuli muutoksia elämään, ja elämäni meni parempaan päin. Mikään ei ole pilalla nyt, mutta pelaamisen jatkamisella moni asia menee pieleen ja menetän jossakin kohtaa itselle tärkeitä asioita. Minulla on vakava peliongelma, enkä voi pelata. Koen, että osa asioista elämässäni on huonosti. Mutta kun haastaa ajatuksia, niin ehkä ne ei olekaan niin huonosti. Eivät ainakaan niin huonosti, etteikö niitä pelaamalla saisi huonommiksi.
Vertaistukea kaipaan, ja olen tänään kertaillut 12-askelta ja tutkinut GA-ryhmän aikataulua. Koen, että GA-toiminta voisi olla hyödyllistä sekä itselle että toisille. Olen tietyllä tapaa yksinäinen, vaikka olenkin sosiaalinen. Lähin ympäristö tietää peliongelmani ja sen laajuuden. Myös parhaat kaverini, 2 kpl. Huomenna soittelen vertaisohjaajalle, jolle toivotin viimeksi hyvää joulua vuonna 2024.. Onneksi on sellainen kontakti, ja hän on ollut pitkään jo pelaamatta. Ehkä ohjaajasta voi tulla myös vertaiskaveri. Tai sitten jostain toisesta
Tärkeitä asioita elämässäni on avopuoliso, jälkikasvu, perhe, työ, terveys. Pelaaminen on ollut tärkeintä viime kuukausina, ja edellä mainitut asiat ovat siitä kärsineet.
Olen kellunut vuosia eräänlaisessa välitilassa. “Jos vielä oppisin pelaamaan sopivin panoksin ja häviään, enkä tilttaisi.” Nyt tuli aika sille, että tunnustan tosiasiat. Olen ajatellut vuosikausia, että oppisin pelaamaan, eikä se ole tuottanut mitään lisäarvoa elämääni. Päinvastoin, se on vienyt energiaa, aikaa ja rahaa. “Suotakoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa sekä suotakoon minulle tyyneyttä muuttaa asiat, mitkä voin.”
Luottavaisin mielin jatkan eteenpäin Tämä vaatii työtä ja työstämistä. Elämän perusasiat, uni, ruoka, lepo ja liikunta mahdollistaa voimavarat sille. Päivä kerrallaan. Tänään kiitän itseäni siitä, että kaivoin vanhoja opuksia esille (avopuoliso auttoi tässä) ja istahdin alas pohtimaan asioita. Tein konkreettisia asioita, joka edistää toipumistani.
Hyvää viikkoa kaikille, ja tsemppiä. Ollaan samassa veneessä.
Samoin sinulle!