On tämä onnen kultamaa! 
1 tykkäys
Odotetun raittiin vuoden ensimmäinen kuukausi on takanapäin, raittiina 
Kulunut tammikuu oli henkisesti raskas. Juominen ei niinkään käynyt ajatuksissa, mutta mieliala oli apea. Kun raittiuden alusta on nyt kulunut reilu 6 kk, on alun “raittiushuuma” ohi. Masentaa huomata, ettei kaikki alakulot johtuneekaan alkoholista. Tämähän oli kyllä odotettavissakin, olinhan nuorena jo masentunut/syömishäiriöinen, ennen kuin alkoholiin olin edes tutustunut.
Tämä vuosi tulee tn pitämään sisällään raskaita aikoja. Ensimmäinen koirani, joka on kulkenut rinnallani jo 15.5 vuotta, elää viimeisiä aikojaan. Hänen poismenonsa tulee olemaan henkisesti hyvin kova paikka. Aikanaan kyseinen koira auttoi minut ylös pahasta masennuskaudesta ja itsetuhoisuudesta. Hänen avullaan irroitauduin myös henkisesti sairaasta ensimmäisestä avioliitostani. Varsinainen “terapiaeläin” hän on minulle ollut, sielunkumppani. No, suru tulee surtavaksi ajallaan ja onneksi on tuo muu lauma, elämä jatkuu.
Alkaneelta helmikuulta toivon vähän valoisampia päiviä henkisesti. Muutamia mukavia tapahtumia on tiedossa, jotka tuovat vaihtelua tasaiseen arkeen. Ehkä niistä saisi vähän mielihyvääkin, jota kautta yleinen mieliala voisi edes vähän kohentua.
Raitista helmikuuta itselleni ja kanssakulkijoille toivoen 
3 tykkäystä
Voi Suru!
1 tykkäys
Nämä tassuterapeutit ovat parhaita ja luopumisen aika on kauheaa. Minun edellinen koira oli minulle “elämää suurempi” ystävä ja tuki.
Voimia sinulle tuohon luopumistyöhön,jota joudut jo tekemään kun tiedät ettei aikaa ole paljoa jäljellä
1 tykkäys
Kurjaa, että alakulo on vallannut mielen. Olen huomannut, että harvempi lopettaja on sellainen, että kaikki menisi mielialan suhteen lopettamisen jälkeen ihan putkeen, vaan juurikin jossain kohtaa iskee apatiaa tai muuta. Minulla ei ole ikinä tullut juomisen lopettamisesta mitään alkuhuumaa, joten alakulo lienee helpompaa kestää.
Koirat on kyllä ihania. Menetin itse traumaattisesti ainokaisen koirani toissa vuonna enkä muista, että olisin koskaan ollut niin rikki. Edes erot parisuhteista ei ole saanut minua niin rikki. Eikä itse asiassa toisen vanhempani kuolemakaan, vaikka sekin oli tosi vaikea ja raskas paikka. Toivottavasti teillä on vielä paljon hyviä hetkiä koirasi kanssa ja mahdollisimman pitkään myös!
1 tykkäys
Kiitos Lintuanna lämpimistä sanoistasi, halaus ja voimia sinulle koiraystäväsi poismenon johdosta
Se, miten merkittäviä koirat voivat todelliselle “koiraihmiselle” olla, voi ymmärtää vain toinen koiraihminen. Itselläkin menetyksiä elämässä, sukulaisia menehtynyt, ystäviä lähtenyt elämästä, parisuhde päättynyt… Nuo ihmisten menetykset eivät ole mieltä sen pahemmin järkyttäneet. En ole koskaan ollut “ihmis ihminen”. Koirieni suhteen tilanne on täysin toinen, ja tuleva menetys todella ahdistaa ja tunnetasolla pelottaa jo etukäteen. Siinä olisi todella iso vaaran paikka turruttaa surua juomalla, toivon ettei siihen tarvitse turvautua vaan osaisin hakea surun käsittelyyn aikanaan muita keinoja. Nyt yritän olla surematta liikaa etukäteen ja keskittyä viettämään vielä näitä aikoja mitä jäljellä on, koiraystävääni hellien ja yhteistä aikaa vaalien
1 tykkäys
Kiitos Viiwa lämpimistä sanoistasi
Itse entisenä rapanistinä nostan hattua tahdonvoimallesi ja vahvalle päätöksellesi! Kun mietin omaa lopettamistarinaani, en taatusti olisi siihen kyennyt jos huumeita olisi ollut yhtä helposti ja joka puolella koko ajan saatavilla kuten alkoholia. On sulla kova ja vahva pää! Omalla kohdallani koirat myös auttaneet pysymään edes pienesti siinä normielämässä kiinni. Rakkaus niihin ja mieletön velvollisuuden tunne niiden hyvinvointia kohtaan oli aina kaikesta muusta huolimatta. Pelkäsin viimeisimmän koiruuden lähtemistä pois ihan valtavasti, kun jouduin/ sain kohdata sen selvinpäin. Aina aiemmin paennut ahdistavia tunteita aineisiin. Se otti järjettömän koville, olihan juuri se kamu ollut rinnallani kaikkein vaikeimman ajanjakson, toipumiseni. Olen varma että ilman sitä nelijalkasta ilopilleriä joka ehdoitta rakasti joka hetki mua kun läheiset ei enään jaksaneet uskoa mun sadanteen lopettamiseeni ja oma itseinho oli lähes ylivoimanen kohdattava. Masennus oli syvä ja olisin vaan halunnut ottaa läjän unilääkkeitä ja nukkua… mutta joka hemmetin aamu oli noustava ja mentävä ulos sen koiruun kanssa, haettava kaupasta sille ruokaa, ja sen touhut sai hymyn nousemaan ja tarttumaan pienesti arkeen kiinni. Itselleni tein pahaa, mutta eläimiä en ikinä voisi laiminlyödä. Nyt oon ollut jo 5v ilman lemmikkiä, pisin aika koko elämäni aikana. Poismeno otti ja ottaa yhä vieläkin niin koville etten ehkä koskaan halua kokea samaa. Mutta ilman mun elämän varrella olleita karvakavereita olisin varmasti menettänyt inhimillisyyttäni enemmän ja ollut syvemmin hukassa. Kiitos heille kaikille💞
4 tykkäystä
Niin se vierähti helmikuukin raittiina. Koiravanhuskin on edelleen matkassa mukana ja kaikki siltä osin hyvin. Oma mieli on ehkä vähän parempi kuin tammikuussa, joka tuntui loputtoman pitkästä ja raskaalta. Fyysisiä vaivoja on ollut nyt paljon riesana. Selkä oireilee, päätä särkee ja jalkojen nivelet kipuilee. On näitä vaivoja ennenkin ollut, mutta nyt kun ei juo, niin kivutkin tuntuu eri tavalla. Ei ole sitä juomisen pöhnää lievittämässä.
Kevättä ja valoa kohti, nyt tuntuu jo siltä että ne valoisammatkin päivät sieltä tulevat 
4 tykkäystä
Pääsiäinen. Muistoja tulee mieleen vuosien takaa, kun oli yrityksiä vähentää alkoholin käyttöä. Yksi näistä yrityksistä ajoittui juuri Pääsiäiseen. Edelleen nousee mieleen ne aurinkoiset päivät ja tuskainen taistelu mielessä, juodako vai eikö juoda lampaan kera punaviiniä. Sitä en muista miten taistelu tuolloin päättyi, todennäköisesti juomiseen joko Pääsiäisenä tai pian sen jälkeen, silloisen mieheni paheksuessa asiaa. Näitä taisteluita on vuosiini mahtunut monta, onneksi enää ei tarvitse taistella.
Tänä Pääsiäisenä nykyisen mieheni juominen on herättänyt ärtymystä. Se on sellaista jatkuvaa tissuttelua, Alkossa poiketaan muutaman päivän välein aina ostamassa se “normi” satsi. Muutama lonkero ja halpa punaviini. Pitäisi rahaa säästää, mutta eipä se näihin Alkon ostoksiin toki ulotu. Itse olen meistä se paremmin tienaava ja kieltämättä vituttaa katsoa, kun tililtä napsahtaa joka kuu satanen jos toinenkin miehen viinaksiin. Läheisriippuvuutta lienee, kun vain tätä katselen enkä saa ratkaisuja tehtyä. Meillä on yhteinen talolaina ja yhteiset koirat, niissä isoin syy miksi tässä vielä olen ja tätä touhua katselen. Tekosyitä nuokin lienevät, ja järjestettävissä jos vain saisin itseni irti tästä kuviosta. Tiedostan nyt, reilun 8 kk selväpäisyyden jälkeen varsin hyvin sen, että itse juomalla olen tätä tilannetta jaksanut katsella. Pienessä ja väliin isommassa pöhnässä turtuneena on vaan antanut olla, lakaissut ongelmat maton alle. Enää ei ole sitä mattoa jonka alle kuonat lakaista, vaan siinä ne ovat näkyvillä, hyvinkin selvästi. Näin introverttina ihmisenä ei ole kavereita kelle näistäkin asioista puhua ja tukea hakea, jaanpa siis ajatuksiani tänne. Kun ne kirjoittaa, näkee itsekin tilanteen selvemmin.
Lapsuuteni kun oli mitä oli, jollain tapaa luonnehäiriöisen äidin lapsena, ärsyttää suunnattomasti se kun vanhukset soittelee ja niiden kanssa pitäisi jaksaa puhua. Yleensä vastaan lyhyesti ja vetoan kiireisiin, ei jaksa jankata samoja asioita tunti tolkulla. Nyt viime puhelussa äitini mainitsi minun olleen niin vaativa lapsi (!), etten koskaan osannut tyytyä mihinkään. Jaa-a, vai silleen. Teki mieli sanoa, että teidän geeneistä on tällainen vaativa jälkeläinen syntynyt, mutta nielinpä sanani ja totesin että näin se taitaa olla ja mitäpä sitä perusluonteelleen voi.
Tällaisia Pääsiäismietteitä Koirakkaalla. Koirat voivat hyvin ja vanhuskin vielä menossa mukana Tänä Pääsiäisenä ei ole myöskään tarvinnut käydä köydenvetoa siitä, juoko lampaan kanssa punaviiniä vaiko ei. Ei ole lammasta, mutta ei ole juomahalujakaan. Siitä olen kiitollinen. Iloa, voimia ja raittiutta teidän kaikkien Pääsiäiseen
3 tykkäystä
Niin se kuukausi pääsi vaihtumaan ja Vappu vietettyä, raittiina 
Ihana Vappusää ja paljon kivaa tekemistä koirien kanssa, kisoja ja treenejä. Eipä olisi mikään näistä onnistunut, jos olisi vielä tarvinnut juoda. Elämä on nyt niin paljon mutkattomampaa, selkeämpää ja monin osin helpompaa, kun yksi ISO ongelma on poissa.
Kiitollisena kesää odottaen, Koirakas
4 tykkäystä
Ihanaa, onnittelut ja tsemppiä jatkoonkin!
1 tykkäys
Viikonloppuna kohtasin ensimmäistä kertaa sitten raittiuteni alun tilanteen, jossa puolisoni (kännissä) antoi ymmärtää, että olin hauskempi ihminen kun join ja nyt olen “ilon pilaaja”. Tilanne lähti siitä, kun meillä oli menestystä koirareissulla ja puoliso alkoi tätä juhlistaa juomalla. Näin jo hyvissä ajoin, että nyt tulee kulumaan enemmän ja en yhtään pitänyt siitä. Yritin viettää iltaa koneella kirjoitellen ja puoliso laittoi musiikkia soimaan. Illan kuluessa volyymi nousi ja lopulta sanoin, että voisin nyt tulla katsomaan telkkaria vielä hetkeksi ennen nukkaan menoa.
Puoliso suutahti tästä, laittoi musiikin sulki ja silmät jo harottaen halusi “keskustella”. Itse olin varsin rauhallinen ja tyyni ja kuuntelin humalaisen selvitystä. Kuinka kaikki on päin p…tä, kuinka ei enää yhdessä voida juhlia ja kuinka minun kanssa on nykyään elämä vaan sitä arkea eikä juhlaa jne. Paska tilanne, ja loukkasi kyllä, vaikka tiedänkin ettei humalaisen juttuja pitäisi niin sydämeensä ottaa. Kuitenkin ne sanat, ilonpilaaja, sinne sydämeen osuivat. Tilanteessa tajusin kristallin kirkkaasti sen, että MINÄ EN HALUA ENÄÄ JUODA, EN KOSKAAN. Vaikka menisi avioliitto, vaikka tapahtuisi mitä, niin juomaan en enää halua alkaa. Mielen täytti kiitollisuus siitä, mihin olen päässyt. Kiitollisuus siitä, että osaan haluta hyvää itselleni ja arvostaa itseäni niin paljon, että mikään ei minua enää juomaan pakota.
Tilanne siitä sitten hiipui, puoliso lähti mököttäen “nukkumaan”. Aamulla oli hiljaista miestä ja minä jatkoin elämää ja rutiineja normaalisti. Anteeksipyyntökin sieltä jossain kohtaa laimeasti tuli, mutta se ei oikein tuntunut missään. En tiedä jatkuuko meidän liitto vaiko onko tällaiset tapahtumat sen lopun alkua. Miehessäni on paljon hyvää, siksi tätä hänen juovaakin puolta vielä katselen. Voi olla, että ajan kuluessa kuitenkin huomaan sen, että pärjään ja voin paremminkin yksin. Olin nuorempana läheisriippuvainen ja vielä tässäkin liitossa olen sitä, juovana ollut. Enää en tunne sitäkään kahletta kurkullani. Taisi irrota samalla kuin alkoholi lakkasi kuulumasta minun elämääni. Ihana vapauden tunne, josta tunnen syvää kiitollisuutta
9 tykkäystä
Niin on kesäkuu jo kovassa vauhdissa. Ensi kuussa tuleekin vuosi siitä, kun alkoholin käytön lopetin. Tuolloin oli raittius orastavassa alussa, nyt koen sen olevan jo tapani elää. Alkoholi ei näyttele enää mitään roolia elämässäni, toki mieheni juomisen ansiosta se vielä kodissani näyttäytyy, muttei houkuta minua millään tapaa. Mennyttä, täysin turha aine.
Paljon olen tässä viime aikoina ajatellut menneisyyttäni, miten elämä on kuljettanut. Itsearmollisuus on kasvanut kohisten, ymmärrys ja itselle anteeksi anto menneestä. On helppo olla ja hengittää tässä hetkessä. Toki ongelmia edelleen on, mutta ne eivät ole ylitsepääsemättömiä eikä elämä tunnu jatkuvalta juoksuhiekassa tarpomiselta. Mieli on rauhoittunut ja seestynyt, ehkä olen vihdoin kasvanut aikuiseksi 
Kesää on vielä paljon edessä, mitä on hienoa. On valoisat illat ja ihanat kuulaat ja raikkaat aamut. Aamuista erityisesti nautin, lenkeillä koirieni kanssa aamu viideltä kun kesäpäivät alkavat heräillä, metsä ja luonto tuoksuu ihanalta. Voi oikein tuntea olevansa elossa ja kiitollisena ottaa alkavan uuden raittiin päivän vastaan
9 tykkäystä
Tänään saan viettää 1-vuotista raittiuden merkkipäivää Tasan vuosi sitten tein päätöksen, että tämä juomisen tie on nyt kuljettu loppuun. Mitään draamaa ei päätökseen liittynyt, tuli vain vahva tunne siitä, että tällä tiellä en enää halua jatkaa.
Vuosi raittiina ei ole muuttanut mitään suurta, mutta tavallaan se on muuttanut kaiken. Olen läsnä itselleni itsenäni aidosti, mitä en juovana aikana ollut. Tunteita on alkanut löytyä harmaan mössön seasta, on iloja ja suruja ja kaikkea siltä väliltä, ja pystyn niitä tuntemaan. Juomalla kaikki tunteet vain turrutti, eikä mikään lopulta enää tuntunut “miltään”.
Vuoteen on mahtunut erityisesti hienoja hetkiä, joita tuli aiemmin aina juhlistettua alkolla. Hetken aikaa kesti tottua siihen, että nyt ne hienot hetket ovat hienoja sinällään, eivätkä tarvitse enää ulkoista buustausta. Suuria menetyksiä en ole vuoden aikana kokenut, niiden osalta on tunteiden harjoittelu vielä edessä selvällä päällä. Menetyksiä ja suruja on näköpiirissä, toiseksi vanhin koirani sairastui taannoin yllättäin vakavasti eikä toivoa yhteisen ajan jatkosta enää kauaa ole. Tämä koira on itselleni erityisen rakas- toki kaikki ovat tavallaan rakkaita- tämä on vaan se erityinen. Sieluni kumppani, jolle olen kiitollinen paljosta. Viimeisistä ajoista nautitaan nyt yhdessä ja valmistaudutaan tulevaan luopumiseen. Raskasta on, mutta nämäkään tunteet eivät ole saaneet tekemään juomista mieli. Ehkä olen vihdoin valmis nämäkin kokemaan selvin päin.
Kohti raittiuden toista alkavaa vuotta lähden kulkemaan kiitollisena siitä, että tämän mahdollisuuden olen saanut
8 tykkäystä
Huikeaa, ihan järjettömän paljon onnea! Samassa lukemassa mennään, nyt toista vuotta raittiina. 
2 tykkäystä
Nyt vasta huomasin että olet vuoden ollut raitis. Paljon onnea kovasti. Hyvin alkanutta raittiutta ei katkaista. Pysytään selvinpäin vaikka vuan ihan pirruuttaan
1 tykkäys
Edellinen päivitykseni näkyy olevan heinäkuulta, jolloin täyttyi vuosi raitista aikaa. Tuolloin oli takana menestyksiä ja ilon hetkiä, joiden juhlistaminen selvin päin onnistui varsin hyvin eikä alkoholia niissä hetkissä kaivannut. Loppuvuosi olikin sitten ihan muuta. Menetyksiä, suruja, raskaita hetkiä ja välillä epätoivoisenkin synkkää oloa. Mieli on ollut maassa monta kertaa ja itkuja on riittänyt menneelle koiraystävälle kuin monelle muulle raskaalle asialle. Raittiina näistäkin on kuitenkin selvitty ja matka jatkuu kohti uutta alkavaa raitista vuotta 2025. Voimia jokaisen polulle, käyn täällä ahkerasti lukemassa ja tykkäilemässä kirjoituksia, oma kirjoittelu on jäänyt ja saattaa jatkossakin jäädä vähemmälle. Elämä raittiina ei ole aina helppoa. mutta se kantaa ja kannattaa
11 tykkäystä
Voin kompata. Ei se raitistuminen tee elämästä auvoa mutta ne ikävät asiat jaksaa läpi paremmin raittiina. Mun eka vuosi raittiina sisälsi paljon kuolemaa ja äidiltä löytyi muistisairaus. Isä oli kuollut vain 2 kk aikaisemmin kun lopetin juomisen. Päihdeminä olisi löytänyt monta ” hyvää syytä” juoda mutta ne olisi olleet vain tekosyitä.
Tsemppiä jatkoon
5 tykkäystä
Moi @Koirakas, kiitos päivityksestä. Oot pysynyt vahvana. Sulla on ihan paras nimimerkki 
1 tykkäys