Riippuvuutta vai ei

Kotikanava
1

Olemme puolisoni kanssa aivan eron partaalla. Meillä on uusperhe, olemme asuneet yhdessä kolmisen vuotta ja seurustelleet kohta seitsemän. Yhdessä asuminen ei ole lähtenyt luonnistumaan. Minulle tosi iso ongelma on puolison poissaolot: hän on erinäisillä harrastusmatkoilla kymmenisen kertaa vuodessa. Osa näistä on viikon reissuja, osa viikonloppuja. Lisäksi mies on kotona usein ärtynyt: ei puhu, ärisee lapsille, vetäytyy. Näihin ärtymyskausiin hänellä liittyy aika usein alkoholin käyttöä, reissuihin tietääkseni aina ja reilusti.

Mies ei juo kotona kauhean paljon mutta jollain lailla niin, että se minua kuitenkin vaivaa. Viime vuoden loppupuolella oli pätkä, jolloin hän joi kahden viikon aikana noin 30 annosta. Nämä olivat ihan arkiviikkoja. Tuolta marraskuusta laskien hän on juonut laskujeni mukaan ehkä 120-150 annosta, vähän riippuen siitä, miten paljon hän on juonut reissuilla, joiden juomisia en siis ole nähnyt. Kotona hän juo yleensä 1-3 annosta kerralla. Suurkulutuksen raja ei mene rikki, lähellekään, mutta olen huomaavinani muuten riippuvuutta.

Tämä asia nyt liittyy tähän mahdolliseen eroon niin, että olen alkanut miettiä, onko puolison halu aina lähteä muualle ja toisaalta ärtymys kotona juuri alkoholista johtuvaa: onko hän ärtynyt siksi, että kotona ei voi juoda, ja niin innokas reissaaja siksi, että siellä taas voi juoda, kuuluu suorastaan asiaankin kavereiden kanssa. Silloin, kun puolisolla oli tuo 30 annoksen kaksiviikkoinen, otin asian hänen kanssaan puheeksi. Reaktio oli tyly: “Vittu mitä paskaa” ja iso liuta muita kirosanoja perään. Kuulemma kotona on niin huono olla / arki kurjaa, että ainoa ilo on iltakalja. Kuulemma pitää juoda esimerkiksi siksi, että yksi minun lapsistani puhuu ruoka suussa ja se ärsyttää niin paljon. Puolisolla on myös joskus tapana käydä ottamassa yöllä olut tai jotain terävää jos hän ei saa unta. Flunssaan hän tekee jonkin sekoituksen, ja joskus juo nälkäänsä ensiapuna oluen. (Tätä tosin ei ole tapahtunut monesti, mutta silloin kun on, on se käynyt hyvin sukkelasti ja jotenkin tottuneen oloisesti.) Yhden kerran hän on ilman lapsia saunoessamme ollut ilman saunakaljaa.

Keskustelimme tänään jälleen parisuhteen tilasta. Puoliso totesi, että hänellä enimmäkseen on vain paha olla. Hän ei osaa tunnistaa tai ei halua minulle kertoa, että miksi. Väitän, että en ole mitenkään karmea puoliso. (Mutta reissuista tahdon tulla pahalle tuulelle, koska niitä on niin paljon ja joudun jäämään yksin kotiin. Puoliso ei myöskään kauheasti kerro minulle, mitä aikoo tehdä / mitä ovat tehneet.) Kuulemma kotona oleminen tekee hänet hulluksi. Ja tosiaan se kalja on ainoa, mikä tuo kotona iloa, jos on synkkyyskausi menossa. (Seksikin toivottavasti silti ainakin tuo iloa, se ei ole vielä kuollut.)

Mutta näettekö muut tässä alkoholiongelmaa vai onko tämä vain minun päässäni? Voiko riippuvuus selittää sitä kotona olemisen vaikeutta? Vai onko tätä kiveä turha kääntää asioiden parantamisen toivossa? Onko vain hyväksyttävä erilaiset prioriteetit elämässä? Rakastan puolisoani ihan valtavasti, mutta tämä tilanne rikkoo kyllä meitä kumpaakin. Olen aika hajalla, kun en millään haluaisi erota mutta en enää tiedä onko muita vaihtoehtoja.

2 tykkäystä
2

Sanoisin, kaikella kunnioituksella ja vieraaseen ihmiseen kohdistuvalla rakkaudella, hieman tylysti tämän seuraavan. Jos aikuinen ärisee lapselle, hänellä on isoja ongelmia omassa sisäisessä maailmassaan. Niin ei yksinkertaisesti kuulu tehdä, vaan kantaa vanhemmuuden vastuu.

Alkoholiongelma tuntuu aivan selvältä. Se lienee lääke ongelmiin, jotka ovat vakavia.

Miksi rakastat tälläistä ihmistä, on ymmärrettävää. Sinulla lienee omakin isäsi ollut jossain määrin etäinen tai poissaoleva. Hyväksy se, ja totea että sinä ansaitset enemmän.

1 tykkäys
3

Ajattelen kyllä että kaikki aikuiset ärisevät joskus. Itsekin ärisen välillä. Ehkä se tuntuu musta pahalta siksi, että puolisoni ei tosiaan ole lasteni isä. Puolisolla on aikuinen lapsi, joka asuu vielä osan aikaa meillä, ja minä en kyllä varmasti saisi korottaa ääntäni tälle lapselle. Omat lapseni ovat pienempiä, mutta on tässä epätasa-arvoa.

Ajatukseni pyörivät paljon tuon juomisem ympärillä. Ehkä sillä on merkitystä tämän suhteen jatkumisen kannalta, ehkä ei. Mihin ajattelen mahdollisen riippuvuuden vaikuttavan: ärtymys, kotona viihtymättömyys, ehkä uniongelmat. Mutta muuten alkoholinkäytöstä ei aiheudu ongelmia. Se ei juo, jos täällä on lapsia, rahat riittävät, mies huolehtii kotitöistä jne. Paljon paljon rankemmasta alkoholinkäytöstä saa jatkuvasti lukea. (En tiedä onko tämä siis ollenkaan oikea foorumi miettiä näitä.) Isoin asia on nuo poissaolot. Nytkin olen yksin viikon. Vapun olen yksin. Kun kysyin, että ovatko kevään poissaolot sitten siinä, hän vastasi että joo, pitemmät, mutta jotain viikonloppuja voi vielä tulla, koska “en pysty kyllä kuvittelemaan että olisin koko kevään kotona”. Koko kevät olisi tarkoittanut siis vapunjälkeistä toukokuuta.

Olen kerran ottanut juomisen puheeksi miehen kanssa, silloin kun sillä oli tuo 30 annoksen kaksiviikkoinen. Se hämmästyi itsekin määrää, varmisti että oonhan laskenut oikein. Kun sanoin, että minä tunnen jääväni kaljalle kakkoseksi, kun se iltaisin sammuttaa valot ja linnoittautuu sohvalle kaljan kanssa, sain päälleni kirosanaryöpyn ja mustasukkaisuudesta syyttämistä: “Vittu mitä paskaa.” Kuulemma olo on kuin vankilassa.

Kerran aiemmin oli tilanne, että mies oli ostanut itselleen oluen ja tarjosi mulle siideriä. Sanoin, että en halua ja että haluan juoda vähemmän, johon mies: “Minä taas aion lisätä juomista.” Eli reaktio oli taas tosi tyly. Jälkeenpäin se sanoi, että oli kokenut vähentämishaluni vittuiluksi. Kaipa nämä kertovat paljon siitä, että mikä se suhde alkoholiin on.

Oma isäni ei juonut, mutta oli paljon töissä. Tosin se oli myös koti-isänä jossain kohtaa, kun oltiin pieniä, mikä oli harvinaista tuohon aikaan.

4

Aitoalloakohti: Kirjoitit niin minun suusta.

Aplle; kyllä, miehellä on vakavia probleemia. Alkoholi näyttelee isoa osaa näköjään (suurkuluttaja), mutta taitaa tosiaan olla lääke johonkin muuhun. Lapset eivät ole syy pahaanoloon.
Lapsiparat😱