edellistä lukiessa mietin et miks närästi
Mikä saa minut reagoimaan Lumilinnun kirjoitukseen turhan voimakkaasti, miksen vaan antanu olla ?
Se on ne omat kokemat jutut, ne virheet mitä olen itse tehny.
Sählänny ja arvostellu ihan vaan omaa tyhmyyttäni. menny lääkäriin kertomaan mikä on sen sijjaan et olisin hänen antanu tehdä työnsä. Siis olen varannut ajan kertoakseni ammattilaiselle miten asiat on.
Kaks tapausta tulee mieleen jossa arvailuni oli menny pahoin pieleen.
Niin sanottujen puoskarien tukemana kuvittelin nikamien olevan sijoiltaan ja aiheuttavan kivut.
Kuitenkin alta paljastui astma joka aiheutti yskän joka taasen kipeytti koko käsivarsien alueen johon kipuun sitten taasen melkein viimeisenä konstina tramal auttoi siten et lamas keskushermoston kautta yskärefleksiä josta taasen seuras et irti kehosta yskityt olkanivelet pääs paranemaan. Kummasti meni nikamat ja olkapäät paikalleen kun sitten vihdoin viimein sain oikeat lääkkeet ja ymmärsin vastaanotolla pitää turpani kiini ja vastata vain esitettyihin kysymyksiin. Se oli noin viisminuuttia kun tikkurilas kurkkulekuri totes astman, ihan vaan oireiden perusteella joka tauti sitten harmikseni minusta löytyi keuhkopolin tutkimuksissa.
Toinen puoskariavusteinen diaknoosi oli miesten vaihdevuosivaivat joiden uskoimme olevan syynä kaulanalueen hikoiluun joka oli kiusallista ja pilas monet paidankaulukset ja kasteli tyynyt ynnä muuta pikku harmia
Pariin vuoteen en kehdannu asiasta mainita terkkarissa vaik siel hyppäsin niska ja migreeniongelmien vuksi.
Onneks en vaatinu vaihdevuosivaivoihin lääkitystä, lopulta hikoiluun löytyi todellinen syy hermovauriokipuun liittyvää oli se . Kaulanikamat sikinsokin ja välilevyt lintassa juuriaukot ahtaalla . Jos olisin saanut valita olis vaihdevuosivaivat käyneet paremmin. Nyt ei kaula enää hikoo eikä pää säre ku oikeet lääkkeet löyty .
Käynee Lumilinnulle pienestä anteeksi pyynnöstä tää Sepustus
Onhan se oma taiteen lajinsa tasapainoilla omien tuntemustensa ja hoitohenkilökunnan ohjeiden välillä. Aivan kaikkea ei pidä niellä, mitä sanotaan, mutta apu pitää osata ottaa vastaan. Olen viitisen vuotta paininut keskimmäisen tyttäreni tukena epilepsia-vaivan kanssa. Eipä se ole auttava apu lääkäristä löytynyt ennenkuin tytär on itse opiskellut vaivansa eri ulottuvuudet. Alkuun lääkärit määräsivaät normilääkettä, josta oli melkein enemmän haittaa, kuin apua. Tytär oli lääkärillä niin ujona, että pyysi minua mukaan tulkiksi. Siinä vaiheessa, kun suurinpiirtein koko suomalainen asiantuntijakaarti alkoi tulla ainakin nimeltä tutuksi löytyi vähitellen myös tepsivät lääkkeet. Kyllä oma vaivansa on syytä tuntea, jotta osaa ongelmansa selittää lääkärille oikein.
Tänään olin toista kertaa osteopaatilla. Viime viikkoinen hoito oli mitä ilmeisemmin ollut aivan pätevää, sillä tällä kertaa tajunnan hämärtyminen ei enää ollut lähimaillakaan. Välillä vapaapainiotteet tuntuivat jopa helliltä ja nautittavilta. Nyt ei oikeastaan enää kannata kipuja valitella - niska kiertyy ja käsi toimii.
Varsinainen shokki oli, kun keskustelimme vielä yhdestä käyntikerrasta ensi viikolle. Päivämäärä oli kuulemma 3. helmikuuta. Tammikuu on siis loppumassa ja minulta työt. Päivä kerrallaan elellessä en ole tajunnutkaan, että työpäiviä on enää kolme jäljellä. Kotimatkalla sitten ystävä kyseli, josko luopuminen seitsemän vuoden työrupeamasta tuntuu pahalta ja joko tyhjän päälle hyppäminen pelottaa. Vasta kotona huomasin, että tuskaistahan se luopuminen on ja kyllä pelottaa. Maanantaina taidan vain mököttää peiton alla.
Tästä oli apua sekä läheisten kuoleman kohdatessani että tehdessäni surutyötä alkoholista luopumisesta. Denial, anger ja bargaining tulivat tutuiksi varsinkin ensimmäisen, reilun vuoden kestäneen raittiuden aikana, jolloin ihmettelin useinkin ‘mistä näitä tuntemuksia oikein tulee?’
Seitsemän vuotta on pitkä aika, ja monelle sykli jo sinänsä. 7 huonoa vuotta ja 7 hyvää vuotta? Seitsemän vuoden onnettomuus? Seitsemän vuotta Tiibetissä? Kaikenlaisia jaksoja… Omassa elämässänikin on moni asia tapahtunut sykleinä - kun Kalliolassa piirsin historiaani janaksi paperille ja laitoin palluroita paikalleen merkatakseni oman elämäni käännekohtia, oli jännittävää huomata syklien olemassaolo. ( Voisi btw olla avartavaa tehdä oman elämänsä kartta oli sitten Kalliola historiassa tai ei?)
Siggen kohdalla en epäile yhtään etteikö kyseessä olisi seitsemän hyvän vuoden jakso aluillaan
Kiitti Cricket linkistä - laitoin sen talteen tarkempaankin lueskelua varten. Opetanhan toki itsekin jatkuvasti, noita muutokseen liittyviä tuntemuksia. Vika taitaa omalla kohdallani olla tässä 24 tunnin ajattelussa - ei oikein viitsi ajatella huomista ja välillä se sitten puskee hieman huolta niskaan.
Viinapullosta luopuessa osasin listata sekä huonot, että hyvät asiat, joista olin luopumassa. Itkun kanssa sitten kärvistelin ajatusta, että jatkossa ei ole vaihtoehtona turruttavaa humalaa, kun elämä tarjoilee tuskaa pelkoja ja ahdistuista. Kummallista, miten peloistakin on oppinut jopa nauttimaan, kun ei juokse niitä karkuun.
Tuon päättyvän työn suhteen on helppo luetella pitkä lista asioita, joista luopuu mielihyvin. Itse asiassa olen jo luopunut huolehtimasta organisaationi visioista strategioista ja tavoitteista - mitäpä ne minulle ovat kuuluneet enää pitkän aikaan. Ehkä eniten olen huolissani siitä, että luopumiseen liittyvien menetysten lista jää lyhyeksi. Petänkö itseäni jotenkin Vai onko karu todellisuus pelkästään tilinauhan viimeinen rivi kerran kuussa? Siinäkö se on. Toisaalta on oikeastaan epäreilua, että eufoorinen tunne, jonka mieli täyttää luentosalin eteen astuttaessa ei jääkään historiaan. Tulevaisuus tuo jatkossakin opetustyötä - freelance pohjalta. Pitää vain ryhtyä kauppamiehen töihin - siitä taas en ole koskaan pitänyt.
Osaisipa luovuttamiseen suhtautua samalla antaumuksella, kuin Elvis:
Leevi ja Livingsien laulussa sanotaan et elämä on pitkä puutelista jne…
Varmaan juutuupista sen löytää ken hakee .
Omaishoitajana Sain nähdä elämän hiipumisen ja asioista luopumisen taidon.
Kuppi kerrallaan Äiti luopui, pikkuhiljaa hiipui pois
Nyt ollaa ilmeisesti S&S:n kans viirenkympin kohilla omistaen maallista sen mitä täs elämässä nyt vois tarvita.
Hauska on kävellä gigantinkin läpi ja ihmetellä sitä tavarapaljoutta mitä ei välttämättä tarvi.
Ei oikeestaan oo pakkosaada sielt mitään. Uus isompi telkkukin on jo ostettu ainaki viiteen kertaan
Nyt S&S kun vapaudut työn ikeestä sulla hyvät mahikset alkaa hoitamaan self !
Muista nyt Se asia et työ on ihmisille rangaistus siitä että Eeva narras Aatamin haukkaamaan palasen omppua.
Edellinen totuus löytyy raamatun alakumetreiltä.
Hyvät ystävät ei katoa mihkään työn loputtua et joudut luopumaan niistä pakollisista ihmissuhteista
Näinhän se on. Taidan käydä lauantaina hakemassa Gigantista SIMS-pelin. Eiköhän se aika kulu tietokonepelejä pelaamalla, musiikkia kuunnellen ja työttömyyskorvausta nostaenkin. Maanantaisin voi suunnitella, mitä tiistaina ei tee.
En vain aivan vielä olisi henkisesti valmis luovuttamaan. youtube.com/watch?v=oiGCmf2XtiM
Mulla on ollut ikävä sua ja siksi ajattelin tulla moikkaamaan. Minusta on hienoa, että täältä olen löytänyt ystävällisen ja sisäisesti viisaan ihmisen. Minulla on ilo “tuntea” sinut. Haluan toivotella sinulle mukavaa ja raitista lauantaita.
Iloisia ja aurinkoisia ajatuksia.
Niinuska
Kiitos Niinuska. Lauantai sujui raittiina vaikkakin ravintolaillan merkeissä. Kävimme isommalla joukolla syömässä ja juhlimassa 40-vuotisynttäreitä. Paninpa merkille senkin, kuinka niukasti alkoholia kului meidänkin pöydässä. Perjantaina oli viimeinen varsinainen työpäivä “virassa”. Siipi pyrkii ihan selvästi laahamaan maata. Takaraivossa vaivaava pieni pahanonolontunne vaatii pitkät päiväunet ja aikaisen nukkumaanmenon. Nyt on yksi jakso elämässä kääntynyt historiaan ja saan katsella eteenpäin.
Katselin netistä avoimia työpaikkoja ja siellähän oli heti jotain todella kiinnostavaa - juuri, kuin minulle tehty. Taidanpa alkaa hakemuksen kirjoitteluun saman tien. Maanantaina voisi ilmoittautua työvoimatoimistoon - halukkaat löytävät minut työmarkkinoiden käyttöön varmaan lähinnä golf-harjoitteluhallilta. Vaihtoehtoja omna elämän suunnalle on tarjolla pilvin pimein, ehkä valinnan vaikeuskin hiukan aiheuttaa levottomuutta.
…onko se samanlainen tunne, kuin pitkään sisällä sairastettuaan astuu ovesta ulos raikkaaseen talvi-ilmaan…tuntuu, että keuhkot pakahtuu siitä hengittämisen helppoudesta?
Kaikkea hyvää uudelle “urallesi”…vei se sitten suuntaan tai toiseen.
Ikävä kyllä ei ihan. Enemmänkin, kuin pieni lapsi leikkipuistossa, joka ei tiedä mihin laitteeseen rynnätä ensimmäiseksi. Alan kuitenkin huomata, ettei sisälläni vellonut paha olo johdu huomisesta, vaan eilisestä. Itselle oli ihan selkeästi tarpeelista päästä pois tuosta vanhasta työhuoneesta. Jotenkin sen seinät huokuivat kehon muistiin pahaa oloa.
Metafora raikkasta pakkasilmasta tuntuu rauhoittavalta. Ehkä mieli seestyy hiljalleen tuon alla olevan kappaleen vireeseen.
S&S Tervetuloa uuteen alkuun
Ihmiselle tekee hyvää irrottautua arkirutiineista. Tilanteessasi voi vaikka pohtia mitä oikeesti haluaa.
Kolopallo käy hyvin miettimisen tukitoimeksi, liikunta terästää roppaa .
Männäviikon uutisanti tarjos pari herkkupalaa
euroopassa on kuollut kymmeniä piikkihuumeen käyttäjiä pernaruton saastuttamaan heroiiniin, viranomaiset kehoittavat narkomaaneja lopettamaan heroiinin käytön ylen tekstiteeveestä luin ton.
Kuin myös seuraavaa . Mikäli suomen väkivaltatilastoista poistettaisiin työttömien alkoholistimiesten tekemät rikokset olisimme muun euroopan tasolla. :mrgreen:
Minäkin kuuluisin siihen poistettavien listaan kun ei siinä raittiudesta mainittu mitään. Tosin olen täällä hetkellä pitkällä sairaslomalla et ei tarvitse pelätä
Asiasta viidenteen. Mukava on kun uus lumivaippa valkaisee jo harmaantunutta metsälunta.
Suksi luistaa ja miel on kevee . Tereveisin Kanthoona
Jos samalla poistettaisiin työttömien alkoholistinaisten väkivaltaisuus, taidettaisiin mennä jo reilusti tilaston hyvälle puolelle. Taidanpa uutena työttömänä alkoholistina kaivat jonkinlaista väkivaltaisuuskoulutusta, kun yleensä olen varsin rauhallinen luonne. Pitääpä työttömyyskortistossa kysellä, josko alkoholisteille olisi tarjolla vihanhallintakoulutusta.
On sielä varmaan sellanenki kurssi jos kysyy.
Todennäkösesti Smokki päällä menet kuitenkin töihin ennen kurssin alakua.
Niitten kurssien odottelussa menee yleensä hermot ja sit jos ne meinaa alakaa ei ole tarpeeksi kurssilaisia
Mut jonkinlaista tyyneyttä tulet tarvitsemaan mikäli meinaat työvoimaviranomaisten kanssa asioida.
Ne on velmua porukkaa ja ovat valmiina pienestäkin syystä kyseenalaistamaan oikeutesi
Huolehdi oikeuksistasi yhteisestä hyvästä, olet ne työlläsi tienannu ja siten myös ansaitset oikeudenmukaisen kohtelun.
Kohta kuukauden päivät valmistellut työnhakua. Minusta on tainnnut tulla lähinnä vapaa taiteilija, sillä keikkatyötä on pukannut niin, ettei kortistoon ehdi ilmoittautua.
Kävin viikon verran Turkissa hakkamassa kolopalloa. Hienoa oli lämpimässä ilmassa ottaa esimakua kesän rientoihin. Pelikin sujui aivan uudella mallilla, eli raitis mieli näkyy pitävän ajatuksetkin kirkkaina. Viinapullojen runsaus koko ajan ymprillä oli kertakaikkiaan hämmentävää. Hotellissa minibaari tarjoili houkutuksiaan, lentokoneessa vanha tuttu kuohuviini ja gin-tonic. Hotellin yöpöydälle oli laitettu tervehdykseksi punaviinpullo. Ja matkaseurue joi olutta ruuan kanssa ja ilman ruokaa. Illalla maistelivat punaviinejä. Hotellihenkilökunta oli varsin ystävällistä ja oppi nopeasti tuntemaan tapani - appelsiinimehua ja kahvia. Kaikesta huolimatta olin ylllättynyt siitä, että alkoholin läsnäolo yksinkertaisesti hämmensi lomailuani - ilmeisestikin alkoholi on kuulunut niin kiinteästi itselläni rentoutumiseen.
Lomapaikoissa kuuluu alkoholi runsaan kysyntänsä johdosta ensimmäiseksi juomatarjoiluvaihtoehdokkaaksi.
Vaik meitä limsan juojia onkin aikas monta seassa.
Nopeasti tarjoiliat muistaa kahvintilaajan mikäli käy samoissa mestoissa.
Viimeks oltiin perheen kanssa thaimaas, siel oli helppo kulkea johtuen ehkä aasialaisesta kulttuurista kun hotellin tervetuliaisjuomaks oli hedelmäkoktailit kaikille.
Itse olen kerran käynyt Ruotsia lukuun ottamatta muualla, Teneriffellä joskus -92.
Silloin olin 7 luokalla ja alkoholi pelotti mutta kiehtoi, en kuitenkaan uskaltanut edes maistaa. Oltiin viikko siellä ja toiseksi viimeisenä iltana saatiin veljen, joka oli 5-luokalla, ja serkkuni kanssa joka on ikäiseni vapaudet viettää päivä yksinämme ja kierrellä paikkaa mutsiemme viettäessä aikaa paikallisessa pubissa. Käytiin kiertelemässä pikku kaupunkia ja serkkuni koko ajan houkutteli että kävisimme alkoholia jostain kaupasta, koska sitä sai siellä pennutkin, ei ikärajaa. Lopulta mentiin tuttuun paikkaan pelaamaan biljardia ja juotiin kokikset ja sitten serkkuni sanoi että se käy ainakin jonkun pienen pullon viinaa - mua rupesi pelottamaan, sillä mua pelotti ihan saatanasti alkoholi siihen aikaan kun olin tulossa sille kynnykselle että sitä on pakko joskus itsekin otettava. Mentiin lähi-putiikkiin ja serkku ja pikkuveli osti pikkuviinapullioja (4cl) varmaan 10 ja yhden pullon Malibua. Sit mentiin muistaakseni suoraan hotelliin ja ne joi siellä parit pikku pullot ja teki Malibu-paukut - tehtiin taas kerran yhdet TEE-TUPAKAT - ja mentiin terassille polttamaan. Niin, ei myö älytty että siltä saa tupakkaakin alaikäiset vaan koko saatanan lomareissu polteltiin tädin tupakkia salaa tai sit kä’ytiin serkkuni valoisan pään toimesta terassilla polttamassa tee-tupakoita; sillä oli sätkäpapereita ja teenpuruja saatiin tietty hotellihuoneesta. ah, olipa helvetin makoisia sauhuja. Sit jäätiin kiinni oltiin siellä terassilla teetupakkasavuilla eikä meidän vartiointi toiminut mikä meillä aina oli koko viikon ajan toiminut, vaan mutsit tulivat hotellihuoneeseen kun oltiin poskareita vetämässä terassilla TEE-tupakasta ja malibu oli pöydällä.
Ei ne siitä Malibusta moralisoineet vaan tätini tuli kysymään että mitäs helvettiä työ pojat poltatte, ei kai teillä ole pilveä tai jotain muuta huumetta siinä? Siinä oli sitten aikamoiset punastelut kun jäätiin kiinni teen polttamisesta.
Meiksi ei uskaltanut maistaa sillon edes suullista viinaa, veli otti kyllä jo silloin pienet humalat.
-94 samaisen serkun kanssa ja samaisen tädin ja sen miehen kanssa mentiinkin sitten Suomen Kolille ja olin valmis uskaltautumaan kokeilemaan alkoholia, vaikka kyllä se vielä silloinkin PELOTTI.
Tarinani olen täällä kertonut ja tuosta Kolin reissusta lähtien olen aina vetänyt niin paljon kuin pää kestää - en ymmärrä kohtuukäyttöä. Mun kohdalla alkoholinkäyttö on sitä että vedetään taju pois. Tosin viime vuosina kun olen yksin juonut, ja kaljaa, niin sitä tajua ei saa pois. Viimeksi vedin 8 päivää yksin kämpillä, yhtenä päivänä menettäen tajuntani (kävin alkosta ison pullon viinaa) hetkeksi. Yleensä vaan olen sellaisessa saatanan turrutuksessa juoden vaan läpi vuorokauden ja kuunnellen musaa ja pelaillen shakkia netissä ja lukien runoja ja tätä vitun palstaa. Ihan vitun hienoa siis on juominen. Suorastaan Luksusta. Kaikista karseinta aina juodessa, on se, että lukee tätä saittia ja sydän on täynnä nuolia.
Niin…
Mitäpä sitä nyt valehtelemaan, aloitin juomaan illalla. 12 tunnin pään sisäisen kamppailun päätteeksi jouduin luovuttamaan avaimet Kuningas Alkoholille sydämeni temppeliin.
joiden uskoimme olevan syynä kaulanalueen hikoiluun joka oli kiusallista ja pilas monet paidankaulukset ja kasteli tyynyt ynnä muuta pikku harmia 
Ja anteeksi myös omasta puolestani 
Vai onko karu todellisuus pelkästään tilinauhan viimeinen rivi kerran kuussa? 
