Sulla on ilmeisesti AA-kummi? Hänellehän sitä kannattais soittaa, koska hän on juuri sitä varten. Mä totesin tossa jokunen päivä sitten, ettei AA:han kannattais suhtautua kuin rippituoliin, mihin mennään tilittämään putken jälkeen.Se on vähän sellaista "raitistun (jos raitistun) omilla ehdoillani -menoa, joka ei toimi. 
Nappaa mieleisensä palat sieltä täältä a sitten ihmettelee, kun ei raittius onnistu.Mutta kyllähän sä tiedät, kun sulla on toi “toinen jalka AA:n välissä” -ketjukin.
Tänään tuli täyteen 1. raitis vuosi. Neljäkymmentä vuotta ehdin paeta väsymystä ja pettymyksiä juomalla alkoholia päivittäin. Aluksi otin toki vain pari pulloa keskiolutta, mutta viimeiset vuodet kului puoli litraa viskiä aina iltaisin. Alkoli oli minulle aluksi tapa rentoutua ja palkita itseäni. Lopulta siitä tuli väline vaipua tiedostamattomaan horrokseen. Aamulla pannullinen kahvia heräämiseen ja illalla pullo viskiä nukahtamiseen. Lopulta havahduin siihen, ettei sillä menolla ole tulevaisuutta tarjolla. Muutaman kuukauden valmistauduin lopettamiseen. Kun aika oli kypsä, tein raitistumisesta itselleni tärkeimmän asian elämässäni – aivan kuten alkoholi oli sitä ennen vienyt ensimmäisen sijan ajatuksissani.
Omien voimieni riittämättömyyden olin jo vuosien saatossa oppinut todeksi. Hain siis apua ja tukea kaikkialta, missä sitä oli tarjolla – lääkäristä, katkaisuasemalta, kuntoutuksesta, AA:sta ja täältä plinkistä. Hankin myös itselleni avuksi alkoholistien hoitamiseen erikoistuneen yksityisen terapeutin, jota edelleen tapaan kerran tai kaksi kuukaudessa.
Vuosi on kulunut ja nykyään on oma valintani vietänkö tänään raittiin päivän, vai juonko itseni tajuttomaksi. Alkoholi ei enää kuljeta askeleitani pakonomaisesti viinakauppaan, kuten vielä vuosi sitten. Selvän pään kanssa olen selviytynyt niistä myrskyistä ja vastoinkäymisistä, joita elämä on minulle tarjoillut. Muiden kertomukset ovat saaneet minut kuitenkin vakuuttuneeksi siitä, että yksikin olut vie minut takaisin tuhon tielle. Ei edes se, että nyt tiedän miten alkoholista pääsee irti, takaa minulle uutta onnistumista raitistumispyrkimyksessä. Miksi minä siis pelaisin venäläistä rulettia itseni kanssa.
[size=150]Onnea S&S 
Hienoa että onnistuit.
Hienoahienoahienoa![/size]
Tuntuu kateutta, kun itse juuri epäonnistuin.
Mutta kateuteeni en jää vellomaan, vaan aion ottaa sen eteenpäin vievänä voimana.
Saatana, minullakin on vielä joskus vuosipäivä.
Tänään iloitsen siitä, että täällä plinkissä on kannustavia voimia.
Teitä jotaka olette edellä ja valatte uskoa, että se on mahdollista.
Sinä Smokki & SIkari olet minuakin, rikkakasvia tukenut, vaikka mitään en ole tilalle antanut.
Pidän teitä tienraivaajina.
Peesissä on kuitenkin helpompaa kulkea.
Joku onnistuu käymään läpi sen ensimmäisen vuoden. Ensimmäisen joulun, vapun, juhannuksen, pääsiäisen, lauantain, sunnuntain, sateen, kylmyyden, talven, kesän.
Minäkin varmasti pystyn.
Vilpittömästi vuodestasi iloisena
Kukka
Jokainen alkoholistin selvä päivä on ihme sinällään, mutta ihmeitä tapahtuu. On mahtavaa saada olla itse todistamassa, että kokonainen raitis vuosikin on mahdollista. Lankeamisesta ei pidä lannistua. Sillä ei ole merkitystä kuinka monta kertaa kaatuu, vaan sillä kuinka monta kertaa nousee ylös.
Sylin täydeltä onnea sinulle S&M
Itse odottelin vuosipäivääni malttamattomana, mutta kun se oli, ei päivä tuntunut muita erikoisemmalta.
Onhan se nykyään hieno sanoa että on ollut reilun vuoden juomatta, jos asia tulee jossain esille, muuten alkoholittomuudesta on tullut elämän tapa ja toivon että näin myös on sinulla
Alkoholi ja sen tuomat ongelmat tuntuvat jo niin kaukaisilta mikä on hämmästyttävää, niin monta vuotta kuin alkoholi elämääni kuului, päivittäin, yhtä luonnollisena asiana kuin vessassa käynti 
Ihanaa, raitista kesän odottelua ja iso halaus, hieno saavutus!
Kiitoksia vain sinullekin Lumilintunen. Tottahan se on, että ensimmäinen raitis kuukausi tuntui paljon isommalta askeleelta, kuin raitis vuosi. Kyllä minulla on vielä paljon sulateltavaa itseni kanssa. Eivät ne ongelmat mihinkään ole hävinneet, joita 40 vuotta on pitänyt kaapissa itseltään. Eivät ne myöskään vuodessa ratkea, mutta onpahan komeroiden siivoaminen aloitettu.
Onneksi olkoon.
Nyt on jo vapaampi hengittää, vaikka tarkkana saa toisinaan ollakin.
Onneksi olkoon!!!
Juuri tuon olotilan saavuttaminen on se voitto. Vuosipäivästä kertominen antaa myös uskoa muille, että se on mahdollista saavuttaa.
Joko siitä on vuosi 
? Oikein paljon onnea!!!
Smokki & Sikari Onnittelut
Kiitoksia kaikille huomaamisesta.
Omien voimieni riittämättömyyden olin jo vuosien saatossa oppinut todeksi. Hain siis apua ja tukea kaikkialta, missä sitä oli tarjolla – lääkäristä, katkaisuasemalta, kuntoutuksesta, AA:sta ja täältä plinkistä. Hankin myös itselleni avuksi alkoholistien hoitamiseen erikoistuneen yksityisen terapeutin, jota edelleen tapaan kerran tai kaksi kuukaudessa ! Ton kopioin aiemmasta S&S:n kirjoituksesta.
Samaa kaavaa jatkan minä edelleen, ei muilta saadun avun tarve ole kohdallani loppunut raittiuteen.
Eikä ole sitä yhtä ainuaa hyvän elämän totuutta viel ole tiel köpötelly vastaan.
Kuukausia jatkuneen tyyneyden vaihtuminen kokovartalovitutukseen on kohtaloni.
Joskus jopa nautin… kun oikein kunnolla vituttaa. Siihen tautiin auttaa ismo
youtube.com/watch?v=_PbWsF-8aJU
Kaikkia mahdollisia ja eritoten mahdottomia asioita olen kriiseissä tehny päästäkseni edes jotenkuten tasapainoon.
Luulo ei ole tiedon väärti mut Luulen silti halun elää raittiina olleen kulmakivi matkalla parempaan huomiseen 
Terveisin Kanthoona
Noilla eväillä ratistuminen onnistuu varmasti. Ei auta itku markkinoilla. ONNEA vuosipäivän johdosta!!!
Niin… näistä vääristelyistä tai jopa panetteluista olin pikkasen huolissani. 
Tokihan kyseessä on vain leikkimielinen trollaus eli ns. läppä, ja kyllä minä herrojen leikkiä ymmärrän… Mutta silti!
No, ehkä nuo on sitä “henkistä judoa”, jota lupasit opettaa minulle sähköpostiviestissäsi aikoinaan.
terveisin nimim: Tennarit_ja_Tikkari
PS. Lisään tähän yhden lainin jälkeenpäin:
Onko tosiaan niin, että Plinkin herrasmiesklubin viimeisin keino raittiuden edistämiseksi on tekaistut syytökset ja laskelmoitu, valheellinen mustamaalaus.
Mikäli tämä jatkuu, joudun valitettavasti vaivaamaan pientä kipeää päätäni laatimalla mahdollisimman asiallisen ja ystävällisen sähköpostiviestin. Viesti on suunnattu foorumin ylläpidolle, mutta tulen rehellisyyden ja avoimuuden osoituksena lähettämään kopion myös kaikille keskustelijoille, joiden e-mail tiedossani on.
(eli lähinnä S&S:lle, empä valitettavasti muille )
Tänään heräsin taas kerran ilman krapulaa. Ei vaivaa fyysinen, eikä henkinen pahaolo. Jokainen uusi raitis päivä parantaa elämäni laatua. Tuossa edellisessä viestissä Tarhakissa suhtautuu joihinkin aiempiin kommntteihini leikkimielisinä läppinä. No - jokainen pohtikoon asiaa itse. 
Mikäli tämä jatkuu, joudun valitettavasti vaivaamaan pientä kipeää päätäni laatimalla mahdollisimman asiallisen ja ystävällisen sähköpostiviestin. Viesti on suunnattu foorumin ylläpidolle, mutta tulen rehellisyyden ja avoimuuden osoituksena lähettämään kopion myös kaikille keskustelijoille, joiden e-mail tiedossani on.
(eli lähinnä S&S:lle, empä valitettavasti muille )
[/quote]
Niinpä Nii Kipeääpä Hyvinniin 
Tuli tuosta mieleeni, kun eräs työnantajani joka sai juomisestani tarpeekseen ja kutsui poliisit puhalluttamaan minua. Olin niin v…nut tuohon pomooni joka kehtasi mennä tekemään minulle tuollaisen laskelmoidun mustamaalaamisen ja tekaistun syyn tehdä juomisestani härkäsen. Olihan minulla hieman vanhaa viinaa mahassa, mutta vain mahassa, ehkä hieman nyt huuruja hengityksessä. Enkä ollut edes kännissä, kuin nimeksi. Vain kaksi promillea ja vähän päälle kiskaisin pilliin. Lähdinkin siitä juomaan oikeasti, kun vapauttivat minut tehtävistäni. Oli se ilkeä ihminen ja laskelmoiva mustamaalaaja, kun en minä mitään ollut tehnyt.
Kaikki kaverinikin sanoi samaa siellä kapakassa, että tuollaiset pomot pitäisi lynkata, varsinkin kun me olemme raataneet ensiksi kuin orjat ja sitten kehdataan tehdä noin.
Oliko se viimeisin keino silloiselta pomoltani? Oli tai en tiedä, olisihan hän voinut sietää minua pidempäänkin, mutta olisiko se auttanut minua lainkaan.
Jäleen uusi aamu. Kädet eivät tärise, eikä päätä särje. Taidan suunnata kulkuni golf-kentälle. Kymmenen kilomteriä leppoisaa kävelyä pallon perässä tekee hyvää lonkalle, jota edelleen vaivaa pieni kipuilu. Viinanjuonnista säästyneillä rahoilla ostin 12-vuotiaalle tyttärelleni ompelukoneen. Tytär innostui heti ompelemaan itselleen japanilaistyylistä koulupukua - olisi varmaan voinut aloittaa jostain helpommasta. Laittelen nuppineuloilla saumoja suoraan ja toimin käsityönopettajana. Parasta tässä raittiudessa on nimenomaan luottamus, jota saan omilta lapsiltani.
Tämä oma uusi elämä on mukavaa ja en vaihtaisi sitä mistään hinnasta johonkin mikä aiheuttaa minulle ja läheisilleni sanoinkuvaamattomia tuskia. Raittius on minulle ensimmäinen asia ollut tänäänkin ja varmaan tulee olemaan huomennakin, siispä sitä kohden ja öitä.
Luin viime yönä tämän koko ketjun läpi. Olen itse vasta alkutaipaleella uudessa elämässä ja tällaiset ketjut todella rohkaisevat tavoitettani raittiiseen elämään