Minä olen sinun kanssa sama mieltä. Olen samanlaista vuodatusta käynyt omassa ketjussa.
Eihän kenelläkään muulla kun peliriippuvaisilla ole intressia lopettaa tätä koska kysessä on satojen miljonien vuosituotot!!! Myönettään että ray sentään käyttää suuren osaan hyvään tarkoitukseen mutta ne rahaat tule suurilta osiin ihmisiltä joilla on iso ongelma. 
Puhuttiin häpeastä ja syylisyydestä edellisellä kerralla terapiassa.
Häpeä on hyvin ei rakentavaa ja lamannuttava tunne. Se kohtistuu minudeen ja masennutta tai aiheuttaa raivoa. Mutta harvoin johtaa tekoihin.
Syylisyys on parempi, koska sillä tunteella on usein kohde, konkreettinen teko ja sitä kautta on helpompi tehdä muutosta.
Jos mietti sitä asia pelaamisen kannalta- jos tunnen häpeä pelaamisesta, en uskalla puhua siitä, vetäydyn, salaan koko asian, en uskalla pyytä apua koska muutkin saa tiedä miten huono olen jne. Samalla huonomuuden tunne kasvaa, yleistyy muillekin osa-alueille kunnes tunnen itseni täydeksi p…ksi. Masennun. Pelaan vielä enemmän. Tiedän että teen väärin mutta häpeä lammannuttaa minut, enkä jaksa kohdata sitä kaikkea.
Mutta jos tuntee syylisyyttä pelaamisesta voi helpommin ajatella että pelaaminen on se ongelma joka aiheuttaa harmia. ennen kaikkea mun elämään, mun taloudelle, mun läheisille. Se ei niin konkreettisesti kohtistu minudeen vaan itse tekoon. Ja sitä on helpompi kohdata ja sitä kautta hakea muutosta käytökseen.
Ärsyttää myös tuo Veikkauksen ja Rayn ylenpalttinen mainostaminen, mutta ennen kaikkea niin paikallislehtien kuin iltalehtien kritiikitön uutisointi jollekin paikkakunnalle tulleista voitoista tai miten jonkun elämä muuttui voiton jälkeen tai miten pienestä oli kiinni, että se voittokuponki tuli jätettyä. Tuntuu selkeältä piilomainonnalta ja peliyhtiöiden tiedotteiden julkaisemiselta sellaisenaan, koska tasapuolisuuden vuoksi pitäisi muistuttaa myös useammin jollain tavalla peliongelmista ja siitä, miten paljon pelaamiseen käytetään rahaa ja miten harva todellisuudessa voittaa edes niin paljoa, että olisi pidemmällä aikavälillä omillaan.
Nyt kun kotimaiset nettitilini ovat kiinni tai pelaamista rajoitettu ja ehkä kykenen olemaan testaamatta niitä ulkomaisia kasinoita, kun etenkin Taistelu ja Tinja ovat jaksaneet takoa järkeä päähän ja uskoa siihen, ettei kannata yrittää ja täältäkin tavallaan onnekseni olen lukenut häviötarinoita (vaikka ne muuten niin surullisia ja traagisiakin ovat), niin ajatus keskittyy noihin pelikoneisiin, kun ne kuitenkin ovat koko ajan monessa paikassa normaaliarkea häiritsemässä. Tässä kun pyörittelee lopettamisajatuksia mielessä ja tajuaa niitä järkisyitä, niin melkein pelottaa mennä vaikka tuonne kauppaan, kun tuntuu nyt että ne pelikoneet vievät vaan enemmän huomiota, kun asiaa yrittää työstään. Se pelipiru kai ilkkuu olkapäällä, että painu vaan sinne koneelle, et sinä kuitenkaan kykene vastustamaan.
Tavallaan voisi olla helpompi olla ajattelematta asiaa, mutta jos haluaa pysyvän pelittömän toimintatavan, niin kai niitä asioita täytyy tässä vaiheessa vain kelata. Saisi sisäistettyä sen, että kaupat ovat ostospaikkoja - ei pelipaikkoja, ravintolat ovat muuta illanviettoa, ruokailua tai hauskanpitoa varten - ei pelipaikkoja jne. Ja pelipaikkoja ovat Täyspotit, kasinot ja muut jonne mennään varta vasten pelaamaan ja niihin ei ole mitään asiaa niin kauan kun ei todella ole varaa hävitä paljonkin. Ja sitten jos on kerran varaa hävitä paljon, tarvitseeko sinne sitten mennäkään, kun voi pelata muita ilmaisia ja sinänsä paljon kiinnostavampia pelejä kuin nuo kasino ym. pelit.
Mutta miten automatisoida se ajattelu niin ettei edes tarvitse epäillä, että hetken mielijohteesta tai jotain tyhjää oloa täyttääkseen päätyisi sinne kaupan pelikoneelle, kun tietää ettei sitten osaa lopettaa.
Kai sitä vaan täytyy jaksaa takoa itselleen järkeä päähän. Just niin kuin viestissä järkeilit. Ja täytyy etsiä itselleen muita vaihtoehtoisia toimintoja jotta aivot oppiis että muutakin kiva voi tehdä kun pelaata.
Aluksi se on tosi vaikeata koska peleistä tulee tosi nopea ja intensiivinen hormoonikoktaili ja mikään muu harrastus ei pysty siihen. Ehkä vaan joku ekstreemharrastus.
Itse olen ajatellut että tämä on pitkä oppimisprosessi. Aivot ovat oppineet tykkämään peleistä, nyt ne täytyy opetella pois. Ja koska pelaamisen on yleensä joku syy, on hyvin tärkeä puuttua myös näihin asioihin ja opetella uusia keinoja kohdata ja selviytyä elämän haasteista.
Moi kaikille. Melkein kolme viikkoa kulunut, kun viimeksi tänne kirjoitin. Ehkä on hyvä päivittää missä mennään, jos vaikka joku tätä ketjua vielä seuraa!
Eilen tein sen, mitä olen vältellyt liian kauan. Katsoin konkreettisesti, kuinka paljon pelasin ennen kuin rahat loppui ja järki voitti. Hävettää tunnustaa tämä tänne, ja varsinkin itselleni. Kerroin aiemmin täällä siitä voitosta, jonka kotiutin ja siitä, miten se antoi pelipirulle täyden vallan minussa. Joulukuun ekalla viikolla rahaa paloi arviolta 15 000 euroa. En voi käsittää, miten pahassa tilassa olin silloin. Oli järkyttävää katsoa tiliotetta, talletus talletuksen perään. 7.12 olin tehnyt viimeisen talletuksen. Siitä kolme viikkoa eteenpäin, 21.12. Veikkauksen tilille 5 kertaa 10 euroa. Silloin päätin, että nyt loppuu tämä leikki. Siitä saakka olen ollut kuivilla kasinohelvetistä.
Kerroin siis vanhemmilleni asiasta. Ellen sitä olisi tehnyt, olisin varmasti hukkunut. Tällä hetkellä asiat alkavat olemaan järjestyksessä kaikin puolin. Osaan nauttia elämästä, rahaa riittää välttämättömiin juttuihin. Olisin toivonut ulosottoon “pääsyä”, mutta vanhempani eivät sitä sallineet. Voisin kai sanoa olevani onnekas, koska olen tällä hetkellä velkaa heille. Nyt on siis kysymys puhtaasti luottamuksesta ja rehellisyydestä. En voi enää sallia pirun ottaa hallintaa, sitä vastaan on pakko taistella vaikka mikä olisi.
Päiviä en laske, mutta reilun viikon päästä on kulunut kaksi kuukautta viimeisestä tallennuksesta. Entä siinä välissä, mitä on tapahtunut? Olen jonkin verran pelannut raha-automaatteja. Pieniä summia, satunnaisesti. Positiivista siinä on se, että en saa niistä enää kiksejä kasinohelvettikokemuksen jälkeen. Eikä ole pakko mennä ostamaan kympin setelillä röökiaskia, jotta saisi sen neljä euroa pelirahaa. Ironista tosin… aika kallis hintalappu sille, etteivät Ray:n koneet enää aja minua koukkuun.
Vaikka viime kirjoituksesta on aikaa, olen toisinaan käynyt lukemassa miten muilla menee. Hatunnosto kaikille, jotka ovat pysyneet kuivilla. Tsemppiä ja kärsivällisyyttä teille, jotka olette sortuneet. Uutta matoa heti paikalla koukkuun! Uusiakin “kasvoja” on tullut, mikä on hyvä ja huono asia. Teille tiedoksi, ottakaa opiksi ennen kuin on myöhäistä, ihan tosissaan.
Mä haluan kiittää. Eritoten niitä, jotka ovat minua positiivisesti kivillä viskoneet. Mä usein mietin, mitä teille kuuluu. Iso voimahalaus kaikille, mä saatan vielä sanoja tänne jatkossakin kylvää 
-Make-
Hei, Make! Toisi mukavaa kuulla sinusta ja mahtavaa että sinulla mene hyvin!
Miten onneton olitkin viimeisen retkahduksen jälkeen… Mutta löysit itsestäsi uskallusta kohdata vaikeat asiat ja teit oikeita päätöksiä. Pysy nyt vaan erossa peleistä ja voisito ne rayn automaatitkin jättä? Ihan vaan varmuuden vuoksi, ettei ne vaan olisi porttina muihin peleihin vaikka hetkellä harmittomalta vaikuttavatkin.
Älä unohda meitä ja käy aina välillä päivittämässä miten menee!
Olen tässä runsaat kaksi vuotta seurannut läheiseni elämää ja pelaamista, tai siis kauempaa ja seuraaminenkin on vähän väärä sana. Kun en nytkään hänestä paljonkaan tiedä. Pelaaminen muuttaa ihmisen.
Mutta tuohon pelien mainostamiseen. En ymmärrä, mikä valtava buumi nyt oikein on. Enpä tosin edes mitään huomiota kiinnittäisi ilman että pelaamisasiaan olen joutunut tutustumaan. Että kaupan kassallakin pitää olla niitä lappuja. Olen lukenut pelaajien kirjoituksia, että niistäkin lottolapuistakin se ajatus karkaa pelaamiseen.
Ja melkoisen naurettavaa, että tupakat pitää pyytää jollakin numerolla - eivät ne sentään ykskaks niin pahaa jälkeä tee kuin joku pelikoukku.
Jos oikein luvut muistan, tai siis suunnilleen, Ray käyttää peliongelmien hoitoon 23 miljoonaa ja 230 miljoonaa mainostamiseen. Ja matemaattinen totuus kyllä on, että ei siitä iloisesta pelaamisesta kovin paljon kassaan kerry. Jos joku pelaa pari euroa ja saa siitä iloa elämään siis. Kyllä ne rahat tulevat niistä isoista summista, netissä ja peliluolissa. Suurta tekopyhyyttä.
Päättäjät todennäköisesti ovat aivan kaukana tästä todellisuudesta. Tulee niitä ilmaisia kierroksia sähköpostissa minullekin joskus - Entä sitten, kun pelaaja yrittää unohtaa koko pelaamisen ? Kohtuutonta.
Joku sanoo, että aina on pelattu jne, mutta nyt voi pelata salaa, milloin ja missä vaan.
Olisin valmis tekemään vaikka mitä ihan julkisesti, mutta koska on kyse läheiseni vaikeuksista, en voi omalla nimelläni edes missään esiintyä. Huomataanko tämä pelien turmiollisuus sitten kun peliongelmaiset tulevat yhteiskunnalle riittävän paljon maksamaan ?
Varmasti on huomattu.
Mutta mitä ne reppanoista välittää.
Kunhan saa niiden rahat.
Long time, no see. Aktiivisuuteni täällä on hiipunut, mutta olen seurannut muiden tarinoita jonkun verran. Ilokseni huomasin, että joku on saanut voimaa mun raapustuksista Se merkkaa äärimmäisen paljon, jos olen edes yhtä onnetonta peliriipuvaista jollain tasolla auttanut. Mitäs mulle sitten kuuluu? Kerrankin voin todeta, että olen edelleen vahvoilla. En ole päästänyt suolakurkkua kuivumaan, aurinko ei enää polta ihoani vaan lämmittää minua. Tässä tilassa jos pysyn, tulevaisuus on hyvä. Miten sitten pysyn siinä hyvässä tilassa? Toisinaan palaan mielessäni siihen helvettiin jonka kävin läpi. Toivottomuus, häpeä, itseinho, avuttomuus, pelko, pakonomaisuus, järjettömyys, pelkuruus, ahdistuneisuus, suru, masennus. Ja edelleen liian moni on samassa helvetissä, se tekee minut surulliseksi, koska tiedän mitä se on. Mun arvet on vielä tuoreita, siksi tunnen kipua kun muistan oman pohjakosketukseni muiden tarinoiden kautta. Parasta on kuitenkin se, että pohjalta pääsee ylös. Tiedän senkin, lukemattomia kertoja pudonneena.
Jotenkin jopa hävettää sanoa, että mulla menee suht hyvin. Olen kuitenkin itseeni tyytyväinen, olen tehnyt kipeitä ratkaisuja päästäkseni eroon peleistä. Yksin en olisi siihen kyennyt, liian monta kertaa vannotin lopettavani ilman apua. Tehkää muutkin oikeasti parhaanne, että pääsette eroon pelihelvetistä. Elämä on paljon mukavampaa! Tiedän senkin
-Make-
Mukava kuulla iloisia uutisia. Valoisaa kevättä!
hei
älä suotta häpee, vaan nauti vapaudesta 
täytyy kyl sanoo et mul oli itsellä jossai vaihees samat tunnelmat, ittel meni hyvin ja muutamilla tuli takapakkia, mut
olemalla vahva on ehkä helpompi ja uskottavampaa olla esimerkkinä muille. ja olenhan mä itsekin aiemmin
pakitellut.
nyt kyl menee tosi hyvin, sitä terapiassakin hehkutin. ei minkäänlaista pelkoo et pelaisin, mut haluan silti käydä
terapiassa, ehkä sieltä löytyy joku kerta mörkö, jonka olen piilottanut mieleeni. ehkä se on se sisäinen demoni…
varmaan se minunkin aktiivisuus jossain vaihees hiipuu, mutta olettaisin ettei tänä vuonna, nautin kuitenkin muiden
auttamisesta, jos pystyn. ehkä minulla on vielä muutamia tarinoita kerrottavana…
Hiljaista on täällä. Toivon se tarkoittavan sitä, että suurin osa on kuivilla. Pelkään, että liian moni on sortunut. Itse sorruin pelaamaan, kerronpa siitä nyt tässä. Tai otetaan vähän takapakkia ja analysoidaan, mikä johti ratkeamiseen.
Mulla oli maanantaina yks tapaaminen, jonka tiesin suurella todennäköisyydellä menevän puihin. Olin siis sitä ennen jo pedannut itselleni syyn pelata v*tutukseen. Tarviiko edes mainita, että homma meni puihin? Eli menin nostamaan 20 euroa ja siitä suoraan Täyspottiin ajatuksella, että tän pelaan, en enempää. No niin, ennen kuin jatketaan, pikku analysointi taas.
Lukija ajattelee nyt, että mulla lähti mopo lapasesta kunnolla. Ei tällä kertaa, onnistuin jopa lopettamaan kun olin voitolla. Siitä huolimatta olen pettynyt itseeni. Tietty kieroutunut mieleni ajatteli jälkeenpäin, että ongelmapelaamiseni on historiaa. Sitä se ehkä onkin, mutta kuinka kauan se kestää, jos tuudittaudun siihen ajatukseen? Jos uskottelen olevani terve, ei ole kuin ajan kysymys kun kierre on taas valmis. Vähän kun erehtyisin kokeilemaan jotain nettikasinoa niin olisin taas pirun pauloissa.
Nollaan nyt tämän erheeni, hyväksyn sen, että repsahdin. Annan sen itselleni anteeksi, enkä tee siitä sen suurempaa numeroa. Ehkä sekin on yksi avain parempaan, ei tuomitse itseään liikaa, mutta kuitenkin tarpeeksi, että pysyy ruodussa. Pieni murunen viisasten kivestä. Niitä tarvitaan.
-Make-
Hei, Make!
Hyvin olit ymmärtänyt miten petasit itsellesi luvan pelata. Mutta pysy nyt tiukkana ja lopeta pelaaminen tähään. Olet just sen verran lempeä itsellesi, että sanot : pelasin, mutta en voi jatkaa pelaamista.
Toivottavasti harmitus menee muilla keinoilla ohi.
Long time, no see. Olen epäaktivoitunut täällä, vähän olen käynyt kuikuilemassa muiden tarinoita, kuitenkin vain pintaa raaputtaen. Mulla oli tossa yks heikko jakso, kun menin avaamaan uuden kasinon. Slotteja ja betsejä. Nyt sekin on jäädytetty. Onnistuin sulkemaan sen, ennen kuin homma lähti lapasesta, ja onnistuin jopa jäämään voitolle. Kokonaiskuvassa olen kuitenkin tappiolla, kuten me kaikki, jotka olemme riippuvaisia.
Muuten olen kaikin puolin jopa onnellinen. Toisinaan muistot tappiollisista pelisessioista tulevat liiankin lähelle, ja tuovat ahdistuksen mukanaan. Kaikki tietävät mitä se on, variaatiot sen tuntemiseen ovat moninaisia.
Tosiaan ajattelin vain päivitellä mitä mulle kuuluu, jos vaikka joku vielä tätä ketjua seuraa Hyvää kesää ihan kaikille, olkaa vahvoja. Oikeasti.
-Make-
Pitkään olin kuivilla, nyt olen ikään kuin siinä pisteessä että ratkean tai pelastun. Siksipä ajattelin kirjoittaa jotain. Tunnukseni unohtaneena häpeän itseäni, omaa toimintaani mitä peleihin tulee. En ole vielä kusessa, mutta matka siihen pisteeseen on lyhyt. On aika pysähtyä ja ottaa ohjat omiin käsiin ennen kuin piru sen tekee. On aika ymmärtää, että olen joko tai ihminen, kaikki tai ei mitään. On aika hyväksyä se ajatus konkreettisesti ja toimia elämässä sen mukaan. Helppo sanoa, mutta pystynkö siihen ikinä?
-Make-
Terve, Makke! Harmi että pelipiru on saannut sinusta otteen. Mutta hyvä merkki on se että olet taas täällä ja ymmärrät että nyt on pakko toimia.
Ja sinä kyllä pystyt lopettamaan pelaamisen. Olet tehnyt sen ennenkin. Mieti miten paljon mukavampi eläämä on ollut ilman pelejä, ilman sitä jatkuvaa ahdistusta, jatkuvaa pelkoa riittääkö rahaat elämiseen, pelkoa että onko kohta edes elämää…
Yritä löytää se järkevä puoli itsestäsi ja toimi. Olet sen verran “konkari” että tiedät itse ihan hyvin mitä pitää tehdä. Kuuntele oma järjen ääntä ja toimi!
Hurjasti tsemppiä sulle! Sinä pystyt lopettamaan!
Kiitos taistelu. Viisaita, hyviä sanoja. Konkari todellakin olen, kuten niin moni täällä. Aikanaan kun nettikasinot tulivat kuvioihin, siitä lähti pahin syöksykierre. Nykyäänhän kaupan pelikoneet eivät ole mulle ongelma. Ehkä siitä syystä, että niissä ei ole edes mahdollisuutta päästä isoihin voittoihin jotka voi sitten heittää sukkana takaisin. Jos siis vertaa nettikasinoiden vastaaviin.
Miten sitten lopulta kävikään, Todellakin luulin, että hallitsen tekemiseni. Avasin uuden tilin pelkästään vedonlyönnin takia. Sitten ajattelin vähän kokeilla. Starburstia, Reel rushia, Mega fortunea. Yllätys yllätys, alkuun tulikin voittoja. Siinä vaiheessa piru oli saanut minut valtaansa. Lopputulema ei ole yllätys, konkari unohti ansan ja kokeili tulisko vielä lisää voittoa voiton perään. Paljon meni taas rahaa hukkaan. Onneksi selvisin vähällä tällä kertaa, näin konkarin ja aikanaan tuhansia ja tuhansia hävinneen vinkkelistä.
Kaikesta tästä huolimatta uskon edelleen itseeni. Uskon, että pystyn pitämään pelipirun aisoissa. Ja hei, ellei ole uskoa, ei ole mitään. Olet sitten aloittelija, konkari tai jotain siltä väliltä. Kaikki me taistelemme samaa mielen heikkoutta vastaan omilla tavoillamme. Yhden taistelun häviäminen ei ratkaise sotaa.
p.s. Sain jälleen tunnuksenikin toimimaan
Kyllä usko itseensä täytyy säilyttää. Kyllä me vielä opitaan että emme voi pelaata. Ei senttiäkään.
Minulla on ollut vaikeuksia pelihimon kanssa kun lopetin viime session poikkeuksellisesti voittoon. Onneksi sain takaportit suljettua kunnes järki oli vielä mukaana.
Pelihimo kyllä väheni kummasti kun sain eilen muistutksen maksamattomista YEL maksuista. Kun viime vuonna vaikeassa velkatilanteessa sain mahdollisuuden lisätöihin, osalta tahallisesti/tahattomasti päätin olla hoidamatta ne maksut. No, nyt ne on edessä. 
Nyt olen tosi onnellinen että en pelaannut nyt niitä viimeisiä rahoja tililtäni. Jos olen pelaamatta jatkossakin, on edes jonkunlainen mahdollisuus hoitaa ne maksut.
Vaikka välillä kompastumme, meidän on pakko jatkaa taistelua. Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Eli jatketaan taistelua! Tsemppiä kaikille!
Juu kyllä asiaa kirjoitat. Mutta kyllä tässä rappio ja humala alkaa voittaa. Eilen taas pitkästä aikaa oli sen verran että tuumasin koklata kortilla. No alku aina hyvin mutta humalan haamu hakkasi kaiken pois. Mikään ei riitä. Humalassa en osaa tai harvoin lopettaa korttia silloin kun olen suunnitellut. Muuta en tee. Harmittaa taas vaihteeksi. Vuodesta toiseen.
No kela pisti vielä päälle tänään että 2 vko pois perustuesta, en tiedä miksi. Eli nyt jää ihan helv…n vähän euroa täksi kuukaudeksi. Ei puhettakaan erinäisistä lisä lyhennyksistä ym.
Matto taas kerran jalkojen alta. En syytä edes itseäni enää. Ei vaan lähde kulkemaan asiat ei mitenkään kun kävelee vuodet partakoneenterällä. Alkaa olla taas pää kuin ampiaispesä.
Mutta on selvitty ennenkin. Enää n. 10k. Ilman työtä. Jos ei selvin pelaamista kortilla oteta lukuun. Pakko onnata , muuta tietä ei ole.
Eteenpäin!
Sanat voivat olla kauniita, lauseissa saattaa piillä viisaus. Joskus on hetkiä, jolloin parhaatkin sanat häviävät tyhjyyteen. Kävelin eilen kylmässä kaupungin yössä. En välittänyt hyytävästä tuulesta, joka pureutui ihooni. Kävelin rakkaani kanssa, mutta en pystynyt antamaan itsestäni mitään. Käytin kauniita sanoja, joiden merkitystä en tiennyt. Tämä on hetki elämässäni, jolloin en pysty enkä halua miettiä missä olen viikon, kuukauden, vuoden päästä. Asiat ovat periaatteessa hyvin, mutta jokin sisälläni ei halua olla iloinen. Haluaisin vain nukkua päivät ohi. Hetkittäin mietin mikä järki tässä kaikessa on. Ei tässä kuitenkaan olla luovuttamassa, elämä on aivan liian arvokas. Ja tämäkin kirjoittelu selvensi jo päätä parempaan suuntaan.
-Make36-, tunnukset hukassa