Hyvä asenne, Make! Hyvää pelitöntä joulua sulle!
Kiitos Taistelu 
Hyvä fiilis on ollut, kun kaikki pelisivut on suljettu. Tänään kaupan kassajonossa katselin, kun joku pelasi Emmaa. Se sai heti 10 ilmaiskierrosta, ja ensireaktio oli harmitus. Mäkin tahdon. Sitten muistin, kuinka monet eurot olen noihin koneisiin syytänyt. Eikä tehnyt sen jälkeen yhtään mieli pelata. Nyt pidän joulutaukoa täältä, ja koitan unohtaa murheeni muutamaksi päiväksi. Rauhallista ja pelitöntä joulua kaikille!
-Make-
Vasta liityin koko sivustolle ja mukavasti olen saanut aikaa kulutettua ketjuja lueskellessa - ei ole ainakaan tullut pelailtua kun motivoituneena luen näitä teidän kaikkien juttuja! Make, saitko jo puhuttua jollekin läheiselle asiasta?
Missä Make alias suolakurkku on? Toivottavasti kaikki on hyvin ja pelit ovat pysyneet pois kuviosta.
Olen kulkenut synkän matkan mielessäni uudestaan ja uudestaan. En voi ymmärtää, miten tässä on näin käynyt. Koska oli se hetki, kun mammona menetti merkityksensä? Miten en ymmärtänyt sitä tilaa itsessäni, kun raha oli vain numerosarja näytöllä? Tunnen tuskaa, kun vain ajattelen sitä loputonta tappioputkea, joka loppui vasta kun olin menettänyt kaiken. Aamut ovat nykyisin pahoja, jostain syystä silloin velat ja ongelma tuntuu tosi syvällä. Välillä myös iltaisin kun on nukahtamassa, havahdun hereille.
Kaikesta huolimatta on hetkiä, jolloin murheet ovat poissa. Kävely pakkasessa, täysi hiljaisuus. Lumi narskuu kengissä, kuu loistaa taivaalla. Sitä hetkeä ei kukaan voi minulta ottaa pois. Silloin tiedän, että osaan vielä nauttia yksinkertaisista asioista, pienistä onnen hetkistä. Se antaa minulle toivoa.
Siitä huolimatta vihaan heikkouttani, sitä sinisilmäistä puolta, joka antoi pirulle avaimet. En ole vielä kertonut asiasta kenellekään. Jos ei lasketa pankkivirkailijaa, peluurin ihmisiä tai A-klinikan työntekijöitä. Fakta on, että yksin en tästä suosta ylös pääse, ja niin kauan kuin vaikenen, uppoan syvemmälle. Kello tikittää, kerään nyt itseni ja avaudun vanhemmilleni viimeistään vkonloppuna ja tuotan heille pettymyksen.
En ole pelannut, paitsi sen loton ja eurojackpotin. Muutaman päivän kenon kyllä laitoin viime viikolla. Siihen se on jäänyt. Kaikki kasinotilit on jäädytetty, uusia en ole avannut. Veloista sen verran, että ellen saa ketään uuden velan (jolla maksaisin kaikki muut luotot pois) takaajaksi, ulosotto on edessä. Itseäni saan syyttää, sääliä en kaipaa.
Vähän tuli pitkää tekstiä nyt, kiitos kun olitte kyselleet mitä kuuluu. En vain ole jaksanut kirjoitella, olen kyllä ahkerasti käynyt lukemassa muiden juttuja. Onneksi tällä. kertaa hiljaisuus ei johtunut pelaamisesta
Vastaan tänne, joku oli kysellyt suolakurkun ketjussa olenko jo kertonut asiasta. En ole vielä pystynyt. Jotenkin se tuntuu hirveän vaikealta. Tänään oli tarkoitus ottaa asia esille, mutta haluaisin tehdä sen kasvotusten, en puhelimessa. Jos kerron, hoidan asian kunnolla ja kunnialla. Jos nyt mistään kunniasta on enää mitään jäljellä. Lopputulos on on kuitenkin se, että rahat tulevat olemaan jatkossa hyvin tiukassa. Sen hyväksyn. Olen myös miettinyt, mitä aion tehdä jatkossa. Avaan nyt vähän henkilökohtaisempia asioita.
Kouluaikoina tykkäsin ainekirjoituksesta, ja olin hyvä siinä. Opettajalta sain monesti kehuja. Nyt haluan herätellä sitä puolta itsessäni. Olen jo kirjoitellut hajanaisia tekstinpätkiä. Tarkoituksena olisi kirjoittaa jotain tarinablogia tms. Omasta elämästä, riippuvuuksista, heikkouksista, naisista, kaikesta. Ehkä sitä kautta saisin myös omia lukkoja avattua ihan kuin vahingossa. Kaikilla meillä on kuitenkin vahvuuksia, niiden vahvistaminen heikentää heikkouksia. Ja mikä parasta, se on yksi niistä asioista joiden toteuttaminen ei vaadi rahaa.
Tää oli nyt yksi visio mun tulevaisuudesta, mutta johonkin parempaan on hyvä pyrkiä. Liian kauan olen junnannut paikallani saamattomana. Vaikka olen tuhonnut raha-asiani, voin silti olla onnellinen. Voin herättää hyvät puolet itsessäni. En voi surkutella enää, asiat ovat niin kuin ne ovat. Se ei muutu, mutta minä voin muuttua. Se on tärkeintä, se on avain.
-Make-
Ihan se niin on että asiat on niinkuin on, ei ne muutu.
Me voidaan muuttua ja tulevaisuus.
Mun on nyt aika jättää tämä foorumi taakse joksikin aikaa. On ollut ilo ja helpotus kirjoittaa, jakaa luurankoja sekä lukea teidän muiden ajatuksia. Paljon on viisautta täällä, ne kun joku nero tiivistäisi yhteen, voisin jopa sanoa, että se olisi prototyyppi viisasten kivestä. Sitä koskettamalla saisi pirun hiljaiseksi ihan jokainen meistä. Mä kerron vielä omista ajatuksistani.
Pakotin itseni palaamaan niihin hetkiin, jolloin menetin niin paljon. En hallinnut itseäni. Halusin vain pelata, pelata, pelata. Odotin vain voittoa, jonka voisin taas pyörittää uudelleen ja uudelleen. Ja silloin oli asiat hyvin. Sitten se tila muuttui, halusin voittaa rahani takaisin, vaikka jossain sisälläni tiesin, että en tule koskaan ottamaan omiani pois. Oma mieleni kusetti minua. Tänä päivänä tuo tila tuntuu vieraalta, jopa halveksittavalta. Ja kun oli päättänyt koittaa ihan vähän vaan, kaikkihan siinä meni. Se on moodi, jota en täysin ymmärrä. Mun kohdalla se oli välillä pakoa, jännitystä, paskan olon tuomaa helpotusta. Vertaan sitä huumeisiin. Se saa tekemään asioita, joita ei selvinpäin koskaan tekisi. Se vaan vie mukanaan. Siksi myös asian haluaa salata ja pelata aina yksin. Sisimmässään jokainen tajuaa, miltä se näyttää ulkopuolisen silmin. Silloin kun pääsisi katsomaan itse itseään, kärpäseksi kattoon, voisi ehkä oivaltaa koko touhun mielettömyyden. Mutta eihän kukaan sitä tohdi tehdä silloin kun pitäisi.
Olen nyt muuten kertonut tilanteesta vanhemmilleni. Eli oma kunniakin on nyt pelissä, sain luottamuksen, jota en ansainnut, mutta haluan olla sen arvoinen. Teille, jotka kertomista mietitte: Kannattaa kokeilla. Voitte yllättyä, ja oma tuska helpottuu lopulta aika huimasti. Tämä oli iso käännekohta mun tarinassa.
Kaikille valttilaisille haluan sanoa:
Antakaa itsellenne anteeksi. Me emme ole murhaajia, raiskaajia emmekä ryöstäjiä. Olemme ihmisiä, eksyimme vain väärään suuntaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä palata oikealle tielle. Kertaelo, kliseisen siirappista ja armottoman totta. Pitäkää huoli.
-Make-
Olen tosi iloinen puolestasi! Hyvä että sinulla asiat kääntymässä parempaan suuntaan ja näet että elämälläsi on tulevaisuus, välillä olit aika synkkänä.
Mutta älä jätä meitä, Make! Käy nyt ainakin välillä kertomassa miten sinulla menee.
Pidäppä vaan taukoa, kyllä ne sinun taukosi on mitä on. Ei pahalla.
Nyt vanhempien kanssa lykästi, mutta en ois muuten noin itsevarma.
Enkä kehottais muita tekemään ratkaisuja jotka voivat johtaa aivan toisenlaiseen lopputulokseen.
Luin kirjoituksesi, vieras. Ajatuksella ja useaan kertaan. Ilmeisesti olet seurannut enemmänkin ketjuani. Melkein onnistuit vetämään maton altani, tunsin jopa pientä pirua tekstissä. Mun oli pakko nyt tarttua tuohon:
Ongelmapelaajan tie ei ole helppo, vaikka olisi kuinka kauan ollut kuivilla. Ei tarvitse olla Einstein tajutakseen sen. Ei pahalla.
Olen ottanut askeleen, joka oli mulle äärimmäisen vaikea. Kertonut omasta tahdostani. Se oli uusi kokemus. Vieras, sinä et tiedä minusta mitään. Silti tuo sun kommentti tuntui pahalta. Ei pahalla.
En ymmärrä sitä, ettei ole pokkaa kirjoittaa nimimerkillä, vaan huudetaan vieraana asioista, joista ei olla täysin perillä. Ei pahalla.
Rakentava kivisade on on eri kuin haavoittava. Vieraan haavoittava kivisade on heikompi. Ei pahalla.
Mä lähden nyt rakentamaan elämääni toisen tien kautta, ja toivon, että nämä mädät kommentit täällä ovat vain pisara meressä. Tavoite on selkeä ja yksinkertainen. Selvitän ongelmani, olen jo tehnyt vaikka mitä sen eteen.
P.s Kerropa vielä vieras, mitä ratkaisuja kehotat tekemään?
-Make-
Yritä olla välittämättä Make! Pitä se matto jalkojesi alla. Kaikki eivät ymmärrä, mutta on niitä jotka ymmärtää ja uskoo sinuun. Minä uskon ja luotan sinuun! Olet oikealla tiellä. Tee niin kuin sinun sydän kertoo, silloin et voi mennä vikaan. 
Miksi Make hermostui vieraan kommentista ? En ymmärrä ?
Vieras itsekkin
Ei pitäis alkaa haukkuu toisten kommentteja mädiks vaikka itse pääseekin eteenpäin 
täytyy kyl sanoa et ihmettelin itsekin tätä kirjoitusta… eikö tääl kuitenki kaikki olla hakemas vertaistukea ja pitäisi olla iloinen maken puolesta että uskalsi ottaa askeleen, joka on monella vielä edessä…
tuo on vaan niin tylysti sanottu, vähätellään toisen mahdollisuutta toipua…
mut make, toivotan hyvää jatkoa valitsemallasi tiellä, kyllä se kertominen läheisille aina helpottaa ja ei tarvi enää elää kulissien takana… 
Kiitän kauniisti, ja pahoittelen syvästi, jos jotakin loukkasin. Se ei todellakaan ollut tarkoitus. Negatiivisuus vaan satutti aika pahasti. Kiitos Taistelu. Sä oot aina ollu rohkaiseva ja rakentava. Kiitos Tinja, sun sanat saivat minut järkiini. Kiitos Sleep, joka ymmärsit vähättelyn kuten minäkin. Kiitos kaikki muutkin. Vaikka mun asiat onkin järjestymässä, en missään nimessä ole vielä selvillä vesillä. Mutta tärkeintä on se, että olen päässyt alkuun ja keventänyt taakkaani kertomalla asioista. Se oli yksi elämäni vaikeimmista päätöksistä. Siksi vähättely sai mut vihaiseksi. Pelitöntä ja parempaa elämää kaikille! Kiitos.
-Make-
Minä ymmärsin myös täysin, miksi Make pahoitti mielensä kyseisestä kommentista. Meni vähän munkin ihon alle. Tänne kun ei aina kaikkia käänteitä tule kirjoitettua eikä tosiaan ihmisiä tarinoiden takana tunneta, niin kommenttien laatua vois sitäkin kautta joskus miettiä ennen kuin ne julkaisee. Vertaistukeahan täällä tosiaan ensisijaisesti taitaa kaikki etsiä, mä ainakin.
Ihanaa kuulla, että sullakin Make asiat järjestyy, mutta toivoisin myös että käyt täällä silloin tällöin kirjoittelemassa - sun tekstejä on ollut kiva lukea. Sulla on tosi kiva tapa kirjoittaa! Olen itse hyvin samanlaisessa tilanteessa, vanhemmille kerrottu, apua velkakierteeseen saatu ja silti tiedän että selvillä vesillä tässä ei tosiaan olla. Mutta mä luotan meihin ja meidän onnistumiseen, päivä kerrallaan mennään eteenpäin!
Kiitos isosti sullekin henmatu! Nämä kannustavat kommentit täällä on yks osatekijä, josta saa voimaa tämän riippuvuuden selättämiseen. Sullekin voimia, mä uskon, että säkin onnistut 
Olen kertomisen jälkeen siirtynyt ihan uuteen tilaan. Häpeän määrä on valtava, toisaalta se on myös saanut mun ajatukset kauas nettipelien kieroutuneesta maailmasta. Tänään maksoin laskuja, sekä normaaleja että pelivelkoja. Masentavaa oli kattoa saldoa sen jälkeen. Tärkeintä kai lienee se, että en ole pelannut ja atatuskin retkahtamisesta tuntuu todella kaukaiselta. Voinko luottaa itseeni? Tuskin, mä tunnen oman historiani. Mutta tää viikko oli taloudellisesti niin paha, että opetti Siperian kaltaisesti missä jamassa mun asiat on.
Mä leikin nyt ajatuksella, että sorrun pelaamaan. Leikitään, että avaan uuden kasinotilin. Talletan vähän rahaa, pelaan ja voitan, ehkä isostikin. Kotiutan rahat. Tässä kohtaa tulee se piru mukaan kuvioon. Alan tallettamaan voittorahoja ajatuksella, että tän ja tän verran voin pelata. Häviän. Sama kaava jatkuu, kunnes voitot on pelattu. Sitten ajattelen kuten alussa, että voi sitä vielä vähän kokeilla. Otan uutta lainaa. Häviän senkin. Sitten piru siirtyy sivuun, ja järki herää henkiin. Missä kohtaa meni reisille? Heti siinä alussa. Ja itse asiassa se piru otti vallan jo silloin, kun ajatus syntyi. Ajatus pelaamisesta. Silloin se pitää tappaa. Näin mun kohdalla. Ja toi leikki on tapahtunut mun kohdalla monen monta kertaa. Nyt mä en jaksa enää leikkiä. Mä haluan itse valita leikkikaverini.
Kiitos, näitä tsemppejä on kyllä mahtava lukea! Ja niitä todella myös tarvii, oli sitten missä tilanteessa tahansa. Mullakin vielä niin naurettavan vähän pelitöntä elämää takana, että kaikki tsemppi on enemmän kuin tervetullutta.
Kuvasit täydellisesti tällä ajatusleikillä sen kierteen. Viimesen reilu vuoden ajatukset ovat kulkeneet juurikin tuolla kaavalla. Kuukausittaiset menot tarkkaan listattuna ja sitä kautta helposti laskettavissa kuinka paljon “voi” pelata jotta vielä selviää. Jossain vaiheessa se sitten meni siihen ettei rahaa palkasta jäänyt ja “voi” pelata kulutusluotoista laskujen maksun jälkeen jäävän nostovaran. Ja sitten juuri tuo voittojen pyörittäminen ja lisälainan hakeminen jne. jne. Tuttua juttua.
Häpeä. Se tunne on tullut erittäin tutuksi. Mun tilanteesta ei tiedä läheisistä kuin vanhemmat enkä tiedä pystynkö muille koskaan kertomaankaan. En tiedä tarvitseeko edes. Ehkä joskus tekee mieli kertoa kun on vähän varmemmilla vesillä asian kanssa. Huomenna oon menossa vanhempien kanssa syömään ja keskustelemaan tämän hetken tilanteesta, allekirjotetaan velkakirja yms. ja koko keskustelu ahdistaa todella paljon. Asian kohtaaminen. Häpeän kohtaaminen. Silmiin katsominen ja kaiken myöntäminen - asiathan on järjestetty puhelimitse kun eri kaupungeissa asutaan. Ehkä huominen on myös tärkeä askel tässä prosessissa, mutta pelottaa aika isosti.
Asiaa puhut henmatu!! Kiitos kauniista sanoistasi, kiva että samastuit mun ajatusleikkiin. Tai no eihän se kivaa ole, mutta ymmärrät varmaan pointin
Mulle tuli sellainen ajatus mieleen, että häpeän ylläpitäminen on peliongelmaiselle hyvä asia. Se muistuttaa omista virheistä ja myös estää osaltaan retkahduksen. Se ei tietenkään kestä ikuisesti, mutta antaa sellaisen kolahduksen, jonka muistaa pitkään.
Nyt pieni avautuminen…
Tiedättekö tunteen, kun ootte ollu pitkän kauden pelaamatta ja fiilis on oikeasti hyvä. Sitten jostain uutisvirran joukosta hyökkää esiin joku Veikkauksen tms. mainos. Mua se ainakin ahdistaa välittömästi. Se saa myös miettimään Suomen lainsäädäntöä. Tupakat pidettävä piilossa, nuuska kielletty, väkeviä alkomahoolijuomia myydään vain monopolifirmassa. Sitten on tämä peliriippuvuus. Saa mainostaa, koneita on joka paikassa, houkutuksia on pilvin pimein mihin tahansa menetkin. Ja se nurinkurisuus, että Veikkaus ja Ray rahoittaa mun tietääkseni myös tahoja, jotka auttaa peliriippuvaisia. Eli tavallaan me itse maksamme niille, jotka auttavat tästä perkeleestä kärsiviä. Asioillehan voi aina tehdä jotain, jos löytyy poliittista tahtoa. En varsinaisesti usko salaliittoteorioihin, mutta uskon vakaasti, että valtiokin kahmii näistä voitoista niin ison siivun, että koko tätä ongelmaa vähätellään. Alkoholiongelmaisethan varmaan oikeasti maksaa yhteiskunnalle loppupeleissä. Me vain tuomme rahaa.
Entä sitten lainafirmat ja heidän toimintansa? Vivus. Maksujärjestelyistä piti sopia puhelimessa. Soitin sinne, ja halusin lainakiellon samassa yhteydessä. Se ei onnistunut puhelimessa, se pitää tehdä kirjallisena. Mitä vuotta me elimmekään?
Yhteenveto: Valtio ei halua luopua rahavirroistaan, vaikka ne tulisivat ihmisiltä, joilla on ongelma, riippuvuus, sairaus. Lainafirmat myöntävät lainaa liian heppoisin perustein. Tiedän sen omasta kokemuksesta. Pelifirmat ovat häikäilemättömiä. He saattavat jopa muistuttaa, että hei, sulla on tili auki etkä ole pitkään aikaan kirjautunut. Laitoimme sulle vähän ilmaiskierroksia ja x määrän bonusrahaa. Heikolla hetkellä kierre saattaa alkaa uudelleen.
Ymmärrän tietysti sen tosiasian, että esim. alkoholistin tai huumeidenkäyttäjän lähipiiri kärsii välittömästi. Ja siinä on oma ja muiden turvallisuus vaarassa. Me pelinarkit vain romahdutamme oman ja läheisten talouden. Mutta jos kusetat valtiota taloudellisesti, tuomiot Suomessa ovat rankemmasta päästä. Kaikesta huolimatta, eikö riippuvaisen oikeus apuun, oli kyse sitten mistä tahansa ongelmasta, ole yhtäläinen ja tasavertainen?
Tää nyt oli vähän tällainen katkeran miehen vuodatus, mutta silti uskon, että en voi olla täysin väärässä… Oli vaan pakko pukea sanoiksi omia ajatuksia.