Helposti 
Vähän pikainen tuo aikaisempi. Purkkiin on helppo mennä. Siellä pysyminen onkin vaikeampaa, mutta tervetuloa kokeilemaan 
Kiva muuten huomata, miten täällä eri keskusteluissa juttu luistaa, vaikka ulkona on synkkää ja kaikilla täällä enemmän tai vähemmän asiat persiilleen. Jatketaan samaa linjaa.
No niin. Aluksi ajattelin, että joku halusi antaa lisämausteen linkkaamalleni videolle. Sitten niitä alkoi ilmestyä lisää ja lisää useaan keskusteluun. Se tuskin on tämän hienon sivuston (kiitos siitä) idea 
ihanne sivusto oisi kun täällä puhuttaisiin viineistä ja juustovalikoimista, ja tietenkin ohimennen 4 euron lottosatsauksesta joka kusiessaan on sittenkin liikaa pelattu ja tulevaisuudessa muodustuu ongelmaksi jos todennäköisyysarvot eivät olisikaan suotuisia.
Ihanteita pitää luoda ja ylläpitää. Tällä(kään) kertaa minulla ei ole järkevämpää sanottavaa. Tänne raapustelu ja tarinoiden seuraaminen pitää minut pois helvetistä. Silloin kun olen hiljaa pitkään, olen usein livennyt väärälle polulle. Siksipä taas tämä(kin) postaus bittimaailman loputtomaan kitaan. Seuraavaksi kirjoitan viineistä, juustoista tai ruokaresepteistä.
Viini, ah, tuo viisasten juoma, in vino veritas. On valkoviiniä, punaviiniä, roseviiniä, kuohuviiniä. On kalalle, lihalle, äyriäisille, kanalle, seurusteluun. Itse suosin silti hanapakkauksia. Hyvä hintalaatusuhde, ja saa pään nollattua useampikin. Tämä on taas sellaista tekstiä, että pitäisi vaan kirjoittaa itselleen, rypistää paperi ja heittää nuotioon 
Kolmas päivä purkissa. Viidentenä käyn ulkoilemassa itselle turvallisilla vesillä, kaksi lottoriviä, yksi eurojackpot. Vähän on tyhjä olo. Kaikesta hyvästä huolimatta.
Kauan sitten olin kuin muut. Pelasin toisinaan, mutta maltilla. Kauppojen auloissa kummeksuin ja paheksuin ihmisiä, suolakurkkuja, jotka eivät malttaneet lopettaa. Mieleeni jäi myös nainen, joka hämmästyttävällä nopeudella saattoi kolikot koneeseen. Silloin en nähnyt itseäni, en tunnistanut sisälläni asuvaa addiktia, joka alkoi ottaa minua valtaansa. Ja vaikka olisinkin, olisiko mikään toisin? Nyt tunnen ymmärrystä, myötätuntoa, myötähäpeää. Tiedän, että yksi harha-askel voi eksyttää pitkäksi aikaa. Tunnen surua omasta heikkoudestani. Ymmärrän silti, että olen aina ollut suolakurkku tuorekurkun valepuvussa.
Kävin kaupassa, ostin sen sulakurkkupurkin. Nyt pyörittelen sitä ja kummastelen miten sinne pääsee? Haluan ihan keskelle, muiden suolakurkkujen sekaan niin etten tule huomatuksi ( enhän kuitenkaan halua olla suolakurkku. )
Väännän ja väännän… tämmösiä nää purkit just on. Mut sitten hoksaan, sehän onkin varattu.
Jos ostaisin punajuuripurkin?
Siis minkä ihmeen sulapurkkikurkun? Tarttis aina tarkistaa ettei tulis noita mokia 
Täytyy varmaan jättää näiden "sula"kurkkuaforismien kirjoittaminen toistaiseksi
Ehkä kirjoitan ne jatkossa vaan oman muistini lokeroihin, ja keskityn täällä puimaan addiktiominääni.
Kyllä varmaan kannattaa jättää, näillä keleillä kun kurkutkin sulaa.
Joo, kurkut sulaa ja nastat on kovilla. Aika allapäin taas. Välillä mietin, että ei mulla mitään ongelmaa ole. Alkaa kieltämisen aika. Silloin tavallaan annan itselleni valheellisen luvan pelata. Parempi siis purkaa kaikki tänne. Nyt on vielä palkkapäivä, ja kaikki tietävät, että silloin löytyy miljoona syytä pettää kaikki lupaukset. Mutta ei tänään.
Ja hei vieras, haluatko avata vähän enemmän itsestäsi? Olisi kiva kuulla, löysitkö itsellesi sopivan purkin?
Olen tässä tuumaillut sitä purkkiasiaa, niitä purkkeja on niin monenlaisia. Ei pelkästään lasipurkkeja vaan myös peltipurkkeja, hmm… sisällöistä puhumattakaan, pikkasen kallistun jo tuon tonnikalapurkin puolelle… joku siinä kiehtoo, mutta jätetään vielä harkintaan
Toi mun tapa kirjoittaa vertauskuvin suolakurkuista ja purkeista on tiettyä omaterapiaa tähän helvetin addiktioon. Itseäni se ainakin helpottaa. Miksei toisaalta tonnikalakin, nekin kuivuu helposti. Eli tahtoo sanoa, että kaikilla meillä on oma tapamme käsitellä addiktioita, ja oma tapamme yrittää päästä niistä eroon.
Näinhän se on nähtävä, ymmärrän kyllä.
Tuo sun tapas on vaan niin hassun hauska 
Siitä on kiva vitsailla, kait ymmärrät?
Osaan kyllä lukea rivien välistä
Ja onhan se hauska kuulla, että tapani kirjoittaa on hassun hauska.
Eräässä laulussa lauletaan (vapaasti suomennettuna) “Onnellisilla ihmisillä ei ole tarinoita”. Allekirjoitan kyllä. Tietysti riippuu, miten tulkitaan. Rakastan tarinoita. Parhaiten ne toimivat verhottuna hienoihin musiikillisiin melodioihin. Miten tämä nyt sitten liittyy suolakurkkuihin, pelihimoon, addiktioiden kieltämiseen ja myöntämiseen? Itse haen helpotusta pahaan oloon musiikista, tarinoista. Elämästä.
Tästä alkaa vaarallisesti kehkeytymään päiväkirja, jota en koskaan kirjoittanut. Olen kertonut ajatuksiani. Pelkään, että kohta puen sanoiksi syvimmät mietteeni, mihin en ole vielä valmis. Ehkä hetken radiohiljaisuus on paikallaan. Myönnetään, olen myös hieman humaltunut. Ehkä perun puheeni huomenna, ehkä jatkan kirjoittelua suolakurkkuna. Ehkä vain unohdan tämän tekstin. Pelaamaton päivä nr. 6 aluillaan.
oletko varmasti oikeassa seurassa?
Onnellisuuden määrä on kääntäen verrannollinen haluuni poistua purkista. Näen taas mahdollisuuden, vihreämmän ruohon, kuin Vegasin valot, jotka tarjoavat minulle pelastusta. Voisin kerralla korjata kaiken. Sitten muistan tarinan Pinokkiosta, joka matkusti Huvitusten saarelle. Muistan, kuinka vaikea ja tuskainen viimeinen kotiinpaluuni oli. Pinokkiosta tuli kylläkin oikea poika, tässä tarinassa ei ole hyvää haltijaa, joka kopauttaisi minut oikeaksi kurkuksi. Suolakurkkuna tiedän olevani oikeassa seurassa muiden kaltaisteni kanssa.