Soitin just Takuu-säätiön neuvontaan. Sinne on pitkät jonot, eli konkreettista apua ei saa heti. Mun oli hyvin vaikea pidättää itkua puhelun aikana, samoin on nyt kun tässä kirjoittelen. Turun A-klinikalle yritän saada ajan ensi viikoksi, peluuriin soitan vielä tänään kun se aukeaa. Joku vertaisryhmä on myös ollut mielessä. Ei tässä suossa ja häpeässä voi enää yksin olla, mun psyyke ei sitä kestä. Välillä tekisi mieli avautua ihan kaikille, ja myöntää oma heikkous. Mä todella häpeän itseäni, ja uskon, että moni muukin täällä allekirjoittaa sen. Häpeä, itseinho. Pahimmilla hetkillä mietin, että olen niin rikkinäinen ihminen, että mikään ei minua korjaa, ja tämä elämä ei ole minua varten. Onneksi tosiaan tässä on kyse “vain” rahasta, eikä mistään vakavasta rikoksesta tai muusta. Jos tästä joskus selviän, haluan olla tukena myös muille.
Make, eihän tuo sun velkasumma nyt varmaan niitä kaikkein suurimpia ole mihin pelit on jotkut vieneet.
Muutaman päivän päästä jaksat ajatella selkeemmin.
Mut ehdottomasti pelit poikki ja apua hakeen.
Terveyskeskuksen päivystykseenkin voi mennä jos olo on kovin paha.
Et sä vielä jouda täältä pois, sulla on vielä paljon edessä, hyvääkin.
Kulje aina eteenpäin
vaikka tie ois tuskainen
se on elämää.
Kiitos kaikille vastauksista. Mä pelasin silti taas tänään… Mä en enää löydä keinoja tähän helvettiin. Mä taidan olla ikuisesti tässä paskassa… Jos mä nyt teen näin. Otan itsestäni niskaotteen, ja alan siivoamaan kämppää ja sit koitan syödä jotain. Tilillekin jäi onneksi vielä vähän rahaa, että saan ens viikolla ruuat itselle ja lapsille. Velat on toinen juttu, niistä en tiedä miten tuun ikinä selviämään. Toisaalta, huvittavaa kyllä, se on murheista pienin tällä hetkellä. Pahin masennus ja huono olo tulee siitä, kun syydän rahaa loputtomaan kaivoon. Mä otan kyllä jatkossa kaiken avun vastaan, luovun pankkitunnuksista tai ihan mitä vaan, kunhan saan tän touhun katkolle. Mä oon tosi rikki, psyyke hajoaa hetkenä minä hyvänsä. Uusille valtin jäsenille varoituksen sana…älkää koskaan antako järjen äänen kadota. Pelaaminen voi olla hauskaa, mutta täällä on monta ihmistä joutunut turmiolle niiden takia. Järki jää silloin taka-alalle, kun himo vie vallan. Nyt mä koitan saada itseni kasaan, jotta jaksan roikkua tässä elämässä kiinni vielä jatkossakin. Mulla on lapset, ihana naisystävä, kissa. Olisi liian lopullista lopettaa kaikki, ja raukkamaista. Meinaan vielä kertoa jollekin läheiselle, tuen toivossa. Pelkään valtavasti sitä, että saan loputonta syyllistystä niskaani, sitä tuskin kestäisin. Lupaan kertoa miten mun asiat edistyy. Meni hyvin tai huonosti. Nyt vaan masentaa ja pahasti…
Olen tässä koko illan taistellut pelihimoa vastaan. Koko ajan ääni huutaa sisälläni, että jos vaan kympin tai pari laittaisi kasinolle, ettei se tässä suossa enää tunnu missään. Tällä kertaa järki voitti taistelun. No, kohta lähden keskustaan ja tapaan naisystäväni. Oisko tänään aika kertoa? Ehkei vielä. Fiilis on aika matalalla. Jännä juttu muuten, sinä pahimpana hetkenä kun olin hävinnyt tuhansia yhdessä illassa, kävin tosiaan kokeilemassa siivousparvekkeen ovea. Onneksi se oli lukossa. Toisaalta tuskin oisin siihen hommaan ryhtynyt tosissani. Mä luulen, että kohta on pakko nöyrtyä ja kertoa omalle äidille kaikki. Ennen kuin asiat pahenee, koska luulenpa että peluri löytää keinon saada rahaa samassa suhteessa kuin alkoholisti viinaa.
Hyvä Make ettet pelannut. Tälläisistä pienistä voitoista kasvaa pikkuhilja isoja.
Nyt sinun täytyy estää pelaamisesi kaikin keinoin. Asuuko äitisi lähellä? Jos kerrot hänelle, voit samalla antaa pankkitunnukset hänelle. Laita itsellesi omaehtoinen kielto luottolainoille jne. Sa varmaan tiedät kaikki keinot mutta nyt olisi aikaa otta ne käyttöön. Kaikki mahdolliset. Älä jätä itsellesi yhtään takaporttia auki, koska pelipiru käyttää sen kyllä heti hyväksi.
Tsemppiä!
Make hyvä ettet pelannut. Siitä se alkaa. Munkin on ollu vaikeaa lopettaa pelaaminen viimesen kuukauden aikana. Pelipiru on kuiskinnu, et pelaa vielä tänään ja lopeta sit huomenna, niin huomenna… huomenna. Se on niiiiiiiin helppoo tuudittuu siihen, et huomenna lopettaa… ja aina vaan huomenna ja näin lopettaminen siirtyy koko ajan johonkin hamaan tulevaisuuteen ja pelipiru saa täyden vallan. Ku pitäis ajatella et mä lopetan just NYT. Nyt en enää pelaa koska häviän vaan ja menetän mun rahat.
Veloist kandee tehdä maksusuunnitelma niin asia konkretisoituu ja näkee miten paljo on todella velkaa ja millä aikataulul sen pystyy maksaan. Niin sekään ei oo mikää epämääränen velkamöykky.
Mää soittelin viime syksynä velkojill ja sain sovittuu uusii maksuaikoi ja summii mun veloille. Eli sekin kannattaa ku ekaks tiedät mitä sult peritään ja sul itellä suunnitelma mitä pystyt maksaa. Ei muuta ku tuumast toimeen. Mitä nopeemmin alotat sitä nopeemmin saat asioitas kuntoon ja paha olokii helpottuu siinä matkan varrel. Tsemppii ja voimii koitokseen.
Kaikenlaisia keinoja sitä vaan pitää yrittää etsiä pelaamisen estämiseen. Miten estää se, että kaupan kassan jälkeen ei tulisi sitä tunnetta, että kokeilen vain vähän vaihtorahoilla saaduilla kolikoilla, koska tietää kyllä, että ei se koskaan niihin vaihtorahoihin jää. Että osaisi sanoa omalle mielelleen, että et kokeile. Pitäisikö tehdä ostokset niissä kaupoissa, joissa liikkuu todennäköisesti tuttuja, jotka varmaan alkavat ihmetellä, mitä minä siellä koneella aina seison.
Toisekseen Veikkaus voisi kyllä vielä enemmän auttaa meitä peliongelmaisia ja laittaa pelikohtaiset kiellot. Osallistuin kerran Veikkauksen chattiin, jossa moni toivoi tuota pelikohtaista estoa, mutta ilmeisesti rahanhimossaan Veikkaus ei tuota tee, vaikka se teknisesti olisi aivan varmasti mahdollista. Vastuullista kun kerran mainostaa, niin voisi laittaa asian kuntoon. Miksikö tämä itselleni on tärkeä? Haluan pelata edelleen lottoja, eurojackpotia ja kenoa. Nämä eivät minua koukuta niin kuin nopeatempoiset pelit kuten vaikka Veikkauksen nettiarvat, pore ja syke, jonne kyllä saa useimmiten menemään monta kymppiä päivässä, kun noissa pelissä kussakin on se satasen pelirajoitus päivässä ja voittoja ei juuri tule mutta peluurihan yrittää päivästä ja kuukaudesta toiseen ja summat vain kasvavat älyttömiin mittoihin. Olisi yksinkertaista vain merkitä, mitkä pelit itselleen sallii ja sulkea loput vaikka pysyvästi. Kun ajattelen, mikä summa itselläni menee lottoihin, eurojackpottiin ja kenoon vuodessa, on sellainen, joka saattaa mennä peliautomaattiin parissa päivässä.
Voi olla, että joidenkin on viisainta sulkea kaikki pelit mutta itselleni nuo lotot yms. ovat vain mukava mahdollisuus voittaa, tappiot eivät ole suuria ja mahdollisella voitolla ehkä voi tehdä jotain kivaa, mutta suurta uskoa ei vuosien pelaamisen jälkeen ole vaan asenne on sellainen, että ehkä voittaa ehkä ei, eikä ole esimerkiksi mitään tarvetta seurata arvontoja tai lisätä rivejä jättipoteissa.
Kirjoitin tähän tällaisen yksinpuhelun ja olisi ihan mukava, jos Make ja muut kommentoisivat vaikka sitä, tuntuuko siltä että kaikki pelit pois vai kestääkö pelata esimerkiksi lottoa ilman suurempaa intohimoa ja rahapanosta. Itse en ole koskaan avannut muita nettipelipaikkoja kuin Ray:n ja Veikkauksen (enkä toivottavasti avaakaan) ja Ray on aika usein suljettu (nyt vuodeksi), kun en ehkä onnekseni alkanut sieltä mitään voittoja saamaan.
Kiitos taas kaikille! Vaikka mulla on taas järjettömän paha olla, niin ehkä tässä asiat helpottuu, kun saan kaikki velat konkretisoitua paperille ja koitan saada ratkaistua miten niistä selviän. Varaan maanantaina ajan sekä velkaneuvontaan että A-klinikalle. Meinasin taas pelata, mutta sen sijaan tulin tänne kirjoittamaan. Siitä aasinsiltana niihin koukuttaviin peleihin…aloitetaan vaikka Veikkauksen peleistä: arvat, syke, pore, ebingo, keno. Nettikasinot: starburst, reelrush, ja niin monet muut slotit, joissa pyörii isot panokset. Ne on pahimpia. Kaupan automaatit: kultajaska, potti di mare, tuplapotti. Niihin on vuosien kuluessa uponnut omaisuuksia myös. Eli kaikki nuo edellämainitut pitäisi jättää kokonaan pois. Eurojacpottia ja lottoa pelaan säännöllisesti, tosin niihin menee viikossa 4,5 euroa. Joskus saatan ottaa kaupasta jonkun porukkapelin, mutta ne on aina pysyneet aika hyvin hanskassa. Keno meni joskus totaalisesti lapasesta, mutta sekään ei oo enää mitään verrattuna siihen, mitä oon kasinolle upottanut viimeisten päivien aikana.
Tässä mennään nyt ihan päivä kerrallaan jatkossa. Koitan pysyä vahvana, se tunne sortumisen jälkeen on kamala. Muistaako kukaan muuten aikaa, kun pelaaminen oli oikeasti hauskaa? Se pieni jännitys ja ilo, jos voitti vaikka 10 euroa. Koska se katosi? Nykyään tuo kymppi saattaa olla yhden pyöräytyksen panos. Ihan hullua.
Tällaista tänään, nyt koitan saada jotenkin pahimman olon taka-alalle. Toivottavasti ens viikolla saan ihan oikeasti selvyyttä asioihin. Hävettää niin helvetisti oma tyhmyys…
Itselläni lotto ei ole ongelma. Pelaan sitä vaan silloin tällöin max 10 x vuodessa. Arvat eivät aikaisemmin olleet ongelma mutta todesin tässä muutama kk sitten että ne alkoi pelaamisen korvikkeena kiinnostamaan liika, joten laitoin nekin kieltolistalle. Jokainen saa minun mielestä päättä itse minkä laittaa kieltolistalle. Ja sinne voi aina trvittaessa lisätä jotain jos siltä alkaa tuntumaan. Toisaalta peluurille kaikki rahapelit ovat uhka ja kannataa niitä välttää. Vaikka joku niistä ei ole varsinaisesti ongelma, voi se silti olla kimmokkeena muulle pelaamiselle.
Lotto voi olla silloin ongelma, jos odotukset ovat korkealla voiton suhteen ja sitten tuleekin tyhjä lappu lottoarvonnassa.
Tällöin pettymys voi olla niin suuri, että suunnistaa vaikka nettikasinolle hakemaan sitä kadotettua “lottovoittoa”.
Ahdistaa ja pahasti. Jotenkin kaikki iloisuus on kadonnut. Pakko purkaa tänne ennen nukkumaanmenoa. En ole pelannut, synkkyys johtuu siitä, mihin jamaan olen itseni saattanut, ja kuinka salakavalalla tavalla olen tähän addiktioon joutunut. Mulla on unelma. Haluan löytää vielä sen iloisen itseni, joka sisälläni asustaa, haluan olla vapaa tästä pelipirusta. Rahan menetys kirpaisee tietyllä tavalla, mutta ei niin pahasti kuin se tapa, joka sen aiheutti. Nyt nukkumaan, pelitön päivä takataskussa.
Hyvä ettet pelannu. Oot ihan oikeessa, et rahan menetys kirpasee, mut se ei oo kaikki. Raha-asiat saa kyl mallillee, ku alkaa niitä järjestelee ja velat alkaa lyhenee, ku pitää huolen, et uutta velkaa ei tuu eli ei pelaa. Must pahinta on ittesä menettäminen pelatessa. Tarkotan täl sitä, ku kaik elämän arvot jää taka-alalle ja vain pelit täyttää mielen. Se ittesä löytäminen uudelleen onkin työläst, ku pelipiru tarjoilee omaa “helppoo” ratkasuu niin usein ja yrittää vetää takasin sinne pelimaailmaa ja pelimoodiin. Siinä joutuu järkevä minä tosi testiin ja sitte tämä vielä useit kertoi päiväss. Kui jaksaa aina vastustaa pelipiruu, ku järkevä minäkii tarvii lepotaukoi?
Hyvin kirjoitit kotitonttu. Oon kanssa funtsinut sitä, missä kohtaa sitä alkaa pelaamaan, vaikka pitkän kuivan kauden jälkeen. Mä luulen, että mulla se taas lähti siitä, kun asiat oli hyvin. Silloin pää ajattelee, että ei mulla mitään riippuvuutta ole, mä pystyn hyvin pitämään tän hanskassa. Niinä hetkinä pitäis löytää se järjen ääni, ja se vasta vaikeaa onkin, koska oot jo mielessäs kieltänyt pirun olemassaolon. Niin monesti oon siinä pisteessä ollut. Ja sit huomaa, että kaikki meni taas ja paljon enemmänkin. Taas tänään on käynyt mielessä, että jos vähän vaan, jos sitä vaikka voittaisi jotain. Mikä siinä on, että ne tuhansien eurojen tappiot unohtuu siinä kohtaa? Piru on silloin saanut vallan, ja järki on kadonnut. Onneks en sortunut, vaikka ei se taas kaukana ollut.
Piru sai taas otteen Siirsin kympin kasinolle, olin jo 300 voitolla mut kaikkihan sinne taas paloi. Ei oikeastaan ees itketä, mä oon vaan ihan väsynyt. Onneks rahallinen tappio ei ollu tota pahempi, mutta itsekurin pettäminen ottaa rankasti päähän. Nyt voi ainakin rehellisesti myöntää, että olen peliriippuvainen. Se on joko tai, ei tuu koskaan olemaan mitään välimuotoa.
“Kun ulkokuoresi murtuu
Etkä löydä suojaa
Ja seisot alastomana muiden edessä
Oletko valmis näyttämään syntisi?
Kohtaamaan demonisi?
Otatko askeleen kohti parannusta?
Vai pakenetko pois ikuisesti?”
Mä vihaan itseäni. En enää jaksa tätä saakelin addiktiota. Mä meinaan ennen joulua kerätä itseni ja kertoa asiasta jollekin läheiselle. Vaikka tää hävettää niin ettei oo mitään järkeä. Oon valmis kaikkeen, vaikka sitten lyötäis kaikki kortit poikki ja luopuisin kaikista verkkopankkitunnuksista. Koitan saada pankista lainan, jolla saisin maksettua muut velat pois, vaikka epäilen suuresti että saanko edes lainaa. Anteeksi mun sortuminen jälleen kerran, järki on taas ollu ihan pois pelistä. Nyt on aika vaan tunnustaa kaikki, muuten tälle ei tuu koskaan loppua.
Tinja huomautti viisaasti, että mun tapa kirjoittaa on muuttunut. Pitää paikkansa. Tämä kaikki on heijastunut vahvasti ihan päivittäiseen elämään. Olen siis typeryyksissäni koittanut voittaa menetettyjä rahoja takaisin. Vaikka tiedän sen mahdottomaksi. Raha-asiat on saanu mun mielen tosi apeaksi. En oo koskaan elämässäni ollu näin kusessa. Siitä varmaan johtuu, että olen vähän jopa masentunut. Mutta. Noi oivallukset, mä aioin nyt tosissani pehmittää tän pirun olemuksen. Seuraavan kerran kun ajatus peleistä iskee päähän, voin ajatella: “Onko tämä viimeinen mahdollisuus, ja annan sen valua tyhjiin? Haluanko hukata sen ihmisen, joka minussa vielä asustaa? Otanko tosiaan sen riskin, että annan pirulle koko elämäni?”
Olen nyt ottanut yhteyttä A-klinikalle, seuraavaksi odotellaan koska saan sinne ajan. Harkinnassa on myös GA-ryhmä, kynnys on kuitenkin aikamoinen sinne menemiseen. Mä luulen, että mä oon tosissani viimeistään nyt tajunnut, että mun täytyy hakea apua ja lopettaa pelaaminen iankaikkisesti. En jaksa enää elää tässä tilassa, mulla on tahtoa päästä tästä eroon. Rahallisesti koko joulukuu tulee olemaan todella paha, mutta menetettyjä rahoja en tule koskaan saamaan takaisin, sen olen hyväksynyt ja sen kanssa eletään. Myönnetään, en ehkä ole ollut täysin rehellinen edes itselleni tämän ongelman kanssa. Nyt on aika ottaa vastuu omasta tyhmyydestä ja hyväksyä tilanne. Sanotaan tää vielä kerran. Mut todellakin herätti se ajatus,että niitä mahdollisuuksia ei oo rajattomasti. Ja mikä tärkeintä, olen löytänyt halun auttaa itseäni ja myöntää riippuvuuteni. Isot häpeät ovat vielä edessä, läheisten suhtautuminen voi olla mitä vaan. Se selvinnee lähiaikoina.
Hyvä Make, suunta on oikea ja kiva kun löysin oikeat sanat sinua herättelemään.
Onhan se mulla itsellänikin ohjeena tässä kamppailussa peleistä irti.
Nyt oon ainakin jo hyvällä alulla, 48 pelitöntä jälleen kerran takana, mut toivon totisesti et tuo luku ei enää nollaannu, enkä pelkästään toivo vaan toimin ettei niin käy.
Tinja
Mä en enää löydä keinoja tähän helvettiin. Mä taidan olla ikuisesti tässä paskassa… Jos mä nyt teen näin. Otan itsestäni niskaotteen, ja alan siivoamaan kämppää ja sit koitan syödä jotain. Tilillekin jäi onneksi vielä vähän rahaa, että saan ens viikolla ruuat itselle ja lapsille. Velat on toinen juttu, niistä en tiedä miten tuun ikinä selviämään. Toisaalta, huvittavaa kyllä, se on murheista pienin tällä hetkellä. Pahin masennus ja huono olo tulee siitä, kun syydän rahaa loputtomaan kaivoon. Mä otan kyllä jatkossa kaiken avun vastaan, luovun pankkitunnuksista tai ihan mitä vaan, kunhan saan tän touhun katkolle. Mä oon tosi rikki, psyyke hajoaa hetkenä minä hyvänsä. Uusille valtin jäsenille varoituksen sana…älkää koskaan antako järjen äänen kadota. Pelaaminen voi olla hauskaa, mutta täällä on monta ihmistä joutunut turmiolle niiden takia. Järki jää silloin taka-alalle, kun himo vie vallan. Nyt mä koitan saada itseni kasaan, jotta jaksan roikkua tässä elämässä kiinni vielä jatkossakin. Mulla on lapset, ihana naisystävä, kissa. Olisi liian lopullista lopettaa kaikki, ja raukkamaista. Meinaan vielä kertoa jollekin läheiselle, tuen toivossa. Pelkään valtavasti sitä, että saan loputonta syyllistystä niskaani, sitä tuskin kestäisin. Lupaan kertoa miten mun asiat edistyy. Meni hyvin tai huonosti. Nyt vaan masentaa ja pahasti…
Siirsin kympin kasinolle, olin jo 300 voitolla mut kaikkihan sinne taas paloi. Ei oikeastaan ees itketä, mä oon vaan ihan väsynyt. Onneks rahallinen tappio ei ollu tota pahempi, mutta itsekurin pettäminen ottaa rankasti päähän. Nyt voi ainakin rehellisesti myöntää, että olen peliriippuvainen. Se on joko tai, ei tuu koskaan olemaan mitään välimuotoa.