Joo, mä luulen, että kun ymmärtää ja hyväksyy, että ainoa vaihtoehto on nollatoleranssi, niin se on ensimmäinen askel. Ja siihen sisältyy myös sen tosiasian hyväksyminen, että on vastuun aika. Mä toivon, ja aion tehdä kaikkeni sekä konkreettisesti että henkisellä tasolla, että tämä päätös pitää. Teen pelaamisen mahdottomaksi, kerron parille lähimmälle ihmiselle, menen GA-ryhmään. Eniten olen väsynyt kaikkeen salailuun, syihin ja seurauksiin, jotka rappeuttavat ihmisarvon. Kohta menen taas ulos sateeseen ja poltan tupakan. Vaikka murheet painavat, uskon, että jonain päivänä vapautan paremman itseni pirun kahleista. Siitä alkaa parantuminen.
7.12. Päivä, jolloin olen viimeksi pelannut. Kolmas päivä siis menossa, mutta jostain pitää aloittaa. Velat painaa mieltä maahan, ellei mitään ihmeitä tapahdu, saattaa olla että ulosotto kutsuu. Välillä tulee hetkiä, että miettii mitä helvettiä sitä on tullut tehtyä. Ja jopa hetkiä, että koitanpa ottaa jostain lisälainaa erääntyneiden velkojen maksuun tai jopa siihen, että voisin pelata itselleni rahat velkojen maksuun. Kummatkin ajatukset on tyrmätty. On aika vaan maksaa omista virheistä kova summa. En ole vieläkään saanut suutani auki kertoakseni asiasta jollekin, häpeä on liian suuri. Varsinkin kun tiedostan, kuinka typerästi olen itseni tähän tilaan saattanut. Tulevaisuus näyttäytyi taas muutenkin pari astetta synkempänä työkuvioihin liittyen. Kyllä nyt koetellaan kovalla kädellä. Tulee vaikeat ajat. Mutta selviydyttävä on, tavalla tai toisella. Tsemppiä kaikille jälleen kerran, pidetään piru ruodussa, vai mitä?
Mulle on tullut tässä ihan kummallisia ajatuksia mieleen, olisi kiva tietää, tunteeko joku samoin. Näen itseni kuivina jaksoina terveenä, tavallaan kiellän sen tosiasian, että olen ongelmapelaaja. Katson itseäni vähän kauempaa, ja halveksun näkemääni. Samalla halveksin niitä, joilla on sama addiktio. Ihan kuin sillä hetkellä olisin kaiken yläpuolella, vapaa kahleista. Nämä ajatukset ovat vaarallisia, koska silloin sitä kuvittelee hallitsevansa pelaamistaan. Niin monta kertaa tämä kaava on johtanut repsahdukseen. Mutta silti. Edelleen halveksin itseäni, sitä puolta, joka surutta antoi minun ottaa lisää velkaa ja tuhlata aivan kaikki. Sitä hetkeä, kun en voiton jälkeenkään löytänyt järjen ääntä sisältäni, vaan sukelsin syvemmälle kuin koskaan. Hetkittäin tuntuu, että tämä puoli itsestäni ottaa ihmisen hahmon. Minä vain katselen vierestä, enkä voi tehdä asialle mitään. Vähän vaikea ajatuskulku, mutta ehkä joku tietää mistä puhun. pp 4 menossa.
Minä ainakin tiedän. Olen monta kerta sanonnut että tuntuu kun oma persoona olisi jakautunut- on normaali minä ja peluuri minä. Ja niillä ei ole muuta yhteistä kun se että ne on molemmat mun kropassa.
Nyt kyllä meni yli ymmärryksen ?
Mut kiva kuitenkin kun kerroit mietteistäs.
Mulla ei oo varaa halveksia ketään, tai on, muutamaa tuntemaani pirullista ihmistä.
Tinja
Juuri näin. Ja silloin kun sitä ei hyväksy, piru on hyvin vahvoilla. Mä oon nyt sen hyväksynyt, ainakin tällä hetkellä. Kävin hetki sitten verkkopankissa maksamassa laskuja, tilille jäi hieman rahaakin. Silloin tuli se pieni hetki, kun katselin saldoa. Mitä jos vähän vaan, ehkäpä avaan uuden kasinotilin jostain. Järki onneksi voitti, tällä kertaa.
Hyväksynyt sen toisen puolen olemassaolon, ongelmapelaajan sisälläni. Silloin kun olen sen kieltänyt, olen usein myös repsahtanut. Kiitos muuten Tinja vielä niistä sanoista, ettei mahdollisuuksia oo rajattomasti. Mä pidän senkin aina mielessä, kun on vaara sortua
Pelaamattomuus katkesi, mutta sillä tavalla etten ala laskua nollasta Kävin uusimassa vaan loton ja eurojackpotin. Siinä ärrälle kävellessä tuli ajatus mieleen, josko vaikka muutaman kolikon laittaisi pelikoneeseen. No sitä en tehnyt, siksipä laskuri ei nollaantunut. Viime viikkojen tappiot tosin ahdistaa pahasti mieltä, sitä kun kertyi aika summa sitten loppujen lopuksi. Silti päivä päivältä tuntuu paremmalta, kun ei tarvi koko ajan pyöritellä slotteja. Eikä tosin oo haluakaan siihen. Se toimintahan mut tähän tilaan saattoi. Ja se voitto, jonka sitten pirun vallassa hävisin korkoineen. Nyt on melkein kaikki kasinotilit suljettu, Veikkauksen tili vielä jäihin, niin sit on hyvä. Tästä eteenpäin ihan päivä kerrallaan.
Viikko täynnä. Olen täysin vieraantunut siitä puolesta, joka saattoi mut tähän ahdinkoon. En tunne sitä, halveksun sitä. Vihaan sitä. En voi ymmärtää, miksi olen sen antanut hallita itseäni. Siitä huolimatta tiedostan, että en saa sille mahdollisuutta ottaa mua uudestaan hallintaan, koska silloin tän päivän tuntemuksilla ei ole mitään arvoa. Se on ovela paskiainen, joka tappaa järjen tilaisuuden tullessa.
Harmittaa. On ollu surullista lukea muiden retkahduksista. Taistelu, älä koskaan luovuta. Sulla on hyvät eväät olla pelaamatta, aloitat vaan uudestaan, ja pysyt tiukkana. Pelityttö, älä lankea enempää. Tämä himo ajaa huomaamatta ihmisen todella syvälle. Mäkin aikanaan vannoin, että ei koskaan mitään pikavippejä jne. Ja tässä ollaan.
Mä tiedän, että en voi koskaan pelata vaarattomasti. Se käynnistää moottorin, jota on lähes mahdoton pysäyttää. Jokainen peluri tietää tämän.
Hyvä Make että olet nyt löytänyt itsestäsi sen järjen ja tahtonvoiman jolla olet vetänyt itsesi irti niistä peleistä. Viikonkin jos saa pelamattomuutta takse, pysty ajattelemaan enemmän järjellä. Itse koen että olisi ideaali jos olisi matalan kynnyksen katkohoito meille peluureille jossa vaikka viikon tai kaks vois olla niin että mitään pelejä ei olisi lähettyvillä. Jäis monet itkut itkemättä.
En ajo antaa periksi. Täytyy vaankerätä voimavarat ja ryhtistäytyä.
Tsemppiä!
11 päivää kuivilla. Peli poikki -ohjelmasta tuli ilmoitus, että hakijoita on paljon, jonotusaika jopa 3 kuukautta. A-klinikalle soitin viime viikolla, lupas laittaa ajan tekstiviestillä. Ei oo mitään kuulunut. Mulle oli iso kynnys ottaa yhteyttä, ja sit käy näin. Täytyy vaan ens viikolla soittaa uudestaan. Tulee vaan sellainen olo, että avun saaminen on kiven takana Mä toivon, että joulunaika katkaisee hetkeksi synkimmät ajatukset. Ajatuskin pelaamisesta tosin ahdistaa. Ihan kuin se peluurimoodi ois täysin vieras tila, jota en ymmärrä ollenkaan. Enkä sitä halua enää herättääkään, tiedän miten siinä tulisi käymään.
Sinulla on jo oikein mukavasti kertynyt niitä pelittömiä! Ota vaan uudestaan yhteyttä sinne a-klinikalle, jospa on käynyt joku erehdys. Se on harmi että avun saantia joutuu odottaman mutta ilmeisesti meitä ongelmallisia on aika paljon
Mukavaa pelitöntä viikonloppua!
Tuli sitten repsahdus taas… mua hävettää ihan helvetisti. 50 euroa Veikkaukselle. Mä en enää kestä tätä paskaa henkisesti. Hyvin meni näinkin pitkään, mä vaan mietin että mä oon liian rikki tähän kaikkeen. Mä en tuu selviytymään veloistani, enkä mistään muustakaan. En enää tiedä mitä tehdä, olen ihan loppu. Mä murrun kohta fyysisesti. Vaikka olisinkin pelaamatta. Mun on pakko kertoa viimeistään nyt jollekin, muuten en tuu tästä selviämään. Anteeksi tämä vuodatus…
Huonosti nukuttu yö takana. Tavallaan olo on hyvin selkeä. Ahdistaa tosi paljon, mutta vkonlopun takapakki tuli ehkä jopa tarpeeseen, niin pölhöltä kuin se kuulostaakin. Rahallisesti menetys oli pieni, suhteutettuna siihen pimeään vaiheeseen muutama viikko sitten kun meni omaisuus kasinolle. Tää oli eräänlainen lopullinen isku mun peluuriminälle. Mun kohdalla olisi varmaan parasta päästää velat ulosottoon, jotta saisin todella kärsiä seuraukset omasta tyhmyydestäni. Siis siinä tapauksessa, että en saisi lainaa pankista velkojen maksuun. Toisaalta oon valmis pitkälti kaikkeen, että pelaaminen ois jatkossa mahdotonta. Kenenkään joulua en aio pilata kertomalla asioista nyt, se ois liikaa. Oon harkinnut jopa loton ja eurojackpotin lopettamista, vaikka ne nyt ei koukutakaan. Pankkiin varaan ajan heti kun mahdollista, jos sieltä löytyisi joku ratkaisu kuitenkin. En tosin laske sen varaan mitään. Veikkauksen tili sulkeutuu tänään, sitten se on siinä. Kaikesta huolimatta, mun puolesta hyvää joulua! Ilman valttia, ja ennen kaikkea muita vertaiskumppaneita, oisin todella yksin. Kiitos teille. Ruokitaan yhdessä järjen ääntä, pidetään pelipiru nälässä ja heikkona, ei anneta sille mitään takaportteja. Hallitaan sitä, ettei se hallitse meitä. Eletään elämää, sitä on vain yksi jokaista kohti.
Älä vaan luovuta Make!!! Mäkii yritin lopettaa yli kuukauden, enkä tiiä vieläkään kui väljillä vesil oon. Oikeestaan jokanen repsaus opettaa jotaan. Tarkotan täl sitä, et tulee kysymys, et teinkö tarpeeks pelaamisen estämiseks vai jäikö joku takaportti viel auki. Ne takaportit täytyy sulkee kaikki, tuntu miltä tuntu, muuten ne mahdollistaa pelaamisen kuten mul kävi (pankkikortti itellä, ku uskottelin, et pystyn ite hallitsee pelaamist, enkä hallinnu kuitenkaa).
Jatka vaa yrittämist, niin mää uskon, et onnistut.
Älä anna periksi, Make! Jooko? Vaikeita jaksoja tule jokaiselle. Mutta hyvä puoli siinä on se että se voi muuttua.
Vaikka usein tuntuu että pelipiru hallitse meitä, sen ei tarvi olla näin. Loppupelissä me tehdään se valinta pelataanko vai ei. Se on valinnan kysymys ja ME tehdään se valinta. Kukaan muu ei tee sitä meidän puolesta.
Toivotan sulle jaksamista! Kyllä me tämä vielä selätetään!
Kiitos taas tsempeistä!! En aio antaa periksi, vaikka myönnetään, että sellaisiakin ajatuksia on tullut vastaan. Eilen oli taas synkkä hetki kun tajusin, kuinka pahasti oon asiani sotkenut, ja kuinka sokeasti olen rahani tuhlannut. En voi ymmärtää, miksi omaan sen puolen itsessäni. Miksi hitossa tästä on niin vaikeaa päästä eroon? Asiaa varmasti helpottaisi, kun saisin oikeasti suuni auki ja puhuttua jollekin läheiselle. Vaikka tulisi mitä kivisadetta niskaan, se voisi oikeasti osua oikeaan kohtaan, ja demoni sisälläni ottaisi myös kunnon osuman.
Varasin nyt ajan pankkiin alkuvuodelle. Tiedän, että uusi laina saattaa laukaista pirun hallinnan, mutta jotenkin olen kuitenkin aina ollut lojaali omalle pankille, niiden kanssa en halua asioitani sotkea. Ja aion myöntää suoraan, miksi olen tähän tilanteeseen ajautunut. En usko omiin lainamahdollisuuksiin, mutta käännetään sekin kivi. Jostain pitää aloittaa.
Olen myös aika pettynyt siihen, kuinka vaikeaa pelurin on päästä puhumaan jonkun kanssa. Olisi aika toivottavaa, että esim. Ray voisi panostaa kunnolla ongelmapelaajien auttamiseen. Mutta eihän se oo heidän edun mukaista, siinä katoaa iso siivu tuotosta. En mä kuitenkaan ketään syytä, itse mä tän oon aiheuttanut.
“Moi, mä oon Make, ja mulla on uhkapeliongelma. Velkaa on paljon, ja elämä on kärsinyt tän takia. Aion hakea apua, haluan selättää tämän vaikka häpeän itseäni. En tahdo enää salailla, se tie on vienyt monet turmioon. Ehkä siinä on se salaisuus, että pystyy myöntämään. Ehkä se on ihmisarvon hinta, tie hyvään elämään.”
Kiitos taas tsempeistä!! En aio antaa periksi, vaikka myönnetään, että sellaisiakin ajatuksia on tullut vastaan. Eilen oli taas synkkä hetki kun tajusin, kuinka pahasti oon asiani sotkenut, ja kuinka sokeasti olen rahani tuhlannut. En voi ymmärtää, miksi omaan sen puolen itsessäni. Miksi hitossa tästä on niin vaikeaa päästä eroon? Asiaa varmasti helpottaisi, kun saisin oikeasti suuni auki ja puhuttua jollekin läheiselle. Vaikka tulisi mitä kivisadetta niskaan, se voisi oikeasti osua oikeaan kohtaan, ja demoni sisälläni ottaisi myös kunnon osuman.
Varasin nyt ajan pankkiin alkuvuodelle. Tiedän, että uusi laina saattaa laukaista pirun hallinnan, mutta jotenkin olen kuitenkin aina ollut lojaali omalle pankille, niiden kanssa en halua asioitani sotkea. Ja aion myöntää suoraan, miksi olen tähän tilanteeseen ajautunut. En usko omiin lainamahdollisuuksiin, mutta käännetään sekin kivi. Jostain pitää aloittaa.
Olen myös aika pettynyt siihen, kuinka vaikeaa pelurin on päästä puhumaan jonkun kanssa. Olisi aika toivottavaa, että esim. Ray voisi panostaa kunnolla ongelmapelaajien auttamiseen. Mutta eihän se oo heidän edun mukaista, siinä katoaa iso siivu tuotosta. En mä kuitenkaan ketään syytä, itse mä tän oon aiheuttanut.
“Moi, mä oon Make, ja mulla on uhkapeliongelma. Velkaa on paljon, ja elämä on kärsinyt tän takia. Aion hakea apua, haluan selättää tämän vaikka häpeän itseäni. En tahdo enää salailla, se tie on vienyt monet turmioon. Ehkä siinä on se salaisuus, että pystyy myöntämään. Ehkä se on ihmisarvon hinta, tie hyvään elämään.”
Mulla on pitkästä aikaa hyvä olo, riippumatta veloista jotka tulevat mua piinaamaan vielä pitkään. Tänään heräsin ajoissa, nyt aloitan siivouksen, jota oon siirtänyt liian pitkään. Asiat järjestyvät tavalla tai toisella. Mä oon liikaa murehtinut niitä, enkä siitä syystä oo saanu oikein mitään aikaiseksi. Eilen illalla tajusin, että ne on miten on, ne ei murehtimalla muuksi muutu. Ymmärsin myös, että mun pitää saada itseni takaisin normaaleihin arkirutiineihin, päivä kerrallaan. Pitää se moodi yllä. Varmasti pää taas alkaa hajoamaan jossain vaiheessa, mutta nyt ei oo sen aika. Ehkä kirjoitan vielä ennen joulua, ehkä en…
Ai niin, nyt on kaikki pelitilit suljettu Tästä on hyvä aloittaa taas!!
Mä toivon, että joulunaika katkaisee hetkeksi synkimmät ajatukset. Ajatuskin pelaamisesta tosin ahdistaa. Ihan kuin se peluurimoodi ois täysin vieras tila, jota en ymmärrä ollenkaan. Enkä sitä halua enää herättääkään, tiedän miten siinä tulisi käymään.