Hyvää juhannusta kaikille! Itse olen ystävien seurassa ja kaikki juovat alkoholia ja PALJON. Minulta on kysytty jo ainakin 5 kertaa miksi en juo ja jotkut ovat yrittäneet tyrkyttää minulle juomista 
on tää kyllä tavallaan hauskaa seurata vierestä, mutta takaraivossa on ajatus siitä, että mitä minä menetän kun en juhli muiden kanssa samalla tavalla. Minun on jotenkin vaikeaa ottaa rennosti ja heittäytyä mukaan…
5 tykkäystä
Huomenna aamulla heräät kesäiseen päivään hyvinvoivana ja levänneenä. Toisin kuin ehkä ystäväsi 
6 tykkäystä
Tervepä terve kaikille!
Upea olo juhannuksen jälkeen kun en ottanut tipan tippaa. Katselin vain vierestä kun muut örvelsivät. Hassua, miten pari kertaa minun raittiuttani vähäteltiin tai arvosteltiin ihan läheisten ihmisten toimesta. Onneksi pidin pintani.
On todella outoa miten alkoholi on niin normaalina pidetty asia yhteisössämme. On selvää, että se aiheuttaa pahaa oloa ja tyhmyyttä, mutta silti sitä täytyy kitata litra tolkulla jotta olisi “kivaa”.
Haaveilen vain kaveripiiristä, jossa ei olisi päihteitä ja kaikilla olisi jokin oma juttu mitä toteuttaa, niin kuin minulla on musiikki. Se on todella inspiroivaa. Ehkä jonain päivänä löydän uusia ystäviä, jotka ovat samalla aaltopituudella kanssani ja ehkä sitä kautta jopa naisystävän…
Toivottavasti suurimmalla osalla meni juhannus selvinpäin, sillä se oli todellakin sen arvoista!
8 tykkäystä
Kiitos viestistäsi taas kerran, siitä tuli suuri voimavara koko juhannuksen ajaksi !
4 tykkäystä
Se on hyvin jännä kuinka jonkun raittius saa toiset ihmiset ihan pois tolaltaan.
4 tykkäystä
Tekee mieli avautua muutamasta asiasta ja kirjoitan nyt tänne asiasta joka on ollut pitkään salaisuutena.
Olen aikaisemmin käyttänyt huumeita, enimmäkseen kannabista ja se sai minut sairastumaan vakavaan psykoosiin pari vuotta sitten. Onneksi olen nyt toipunut täysin ja kaikki ok.
Eilen julkaisin pari kyseenalaista instagram päivitystä ihan puolivitsillä ja siitä se haloo sitten syntyi. Äitini flippasi ihan täysin ja soitti itkien ja parkuen, kuinka olen taas sortunut käyttämään huumeita, mutta en ole. Puhelu kesti ainakin 45 min ja koitin saada hänet uskomaan, että en ole koskenut huumeisiin ja poistin ig päivityksetkin.
Mulla on tosi huono fiilis siitä, että aiheutin tällaisen hässäkän. Kaikki lähti parista mitättömästä päivityksestä. Asiassa on myös hieman ironiaa, sillä olen perheessä ainut joka on raitis ja muut käyttävät alkoholia ja polttavat tupakkaa ja sitten minua luullaan sortuneen käyttämään huumeita.
Lopuksi haluan vain sanoa EI PÄIHTEILLE. Siinä kaikki.
4 tykkäystä
Ikävää että jouduit kohtuuttoman huomion kohteeksi, ja eihän tuo kovinkaan loogiselta kuulosta, kun ajattelee muiden perheenjäsenten elintapoja.
Mutta ymmärrän myös tiettyyn rajaan asti omaisten reaktiota.
Itselläni on myös omaisen roolissa kokemusta läheisten mielenterveys- ja päihdeongelmien sivusta seuraamisesta, ja siitä jää kyllä väistämättä jonkinlainen trauma kannettavaksi. Aina on vähän varuillaan, että milloin on paska taas tuulettimessa ja vahingot korjattavana, koska menneet kokemukset ovat luottamusta syöneet.
En tiedä paraneeko trauma koskaan lopullisesti, mutta ainakin ajan myötä se tuntuu lievenevän, kun asiat ovat vakautuneet.
Tässä ei siis ole tarkoitus nostaa syyttävää sormea mihinkään suuntaan, vaan sanoa ääneen vain se, että terveys- ja päihdeongelmat aiheuttavat myös väistämättä huolta ja negatiivisia kokemuksia läheisissä.
Tiedän että olen itsekin aiheuttanut huolta omalla alkoholinkäytöllä läheisilleni, ja ainakin alkuraittiudestani muistan, kuinka joku saattoi helpottua siitä, kun kerroin pysyneeni erossa alkosta.
Ehkä aika siis hoitaa tämänkin asian, ja sehän selviää vain pysymällä raittiina ja pitämällä itsestään niin hyvää huolta kuin suinkin mahdollista.
5 tykkäystä
Tulin vain päivittämään kuulumisia ja kertomaan, että hyvin menee. Ei aina tarvitse olla jotain ongelmaa, valitettavaa tai negatiivista liittyen päihteisiin. Alkoholia ei tee mieli ollenkaan ja käy tosi harvoin mielessä. Toisaalta tää voi olla todella vaarallista aikaa, kun ei sitä sen kummemmin ajattele niin sitten kun on esim. kaljaa lähellä niin sitä tulee helposti nautittua kun ei vastustele sen enempää. Onneksi ei tule ostettua alkoa kotiin niin sitä ei myöskään näe missään.
Hyvää viikonjatkoa kaikille ja pysykää vahvana!
3 tykkäystä
Ei niin. Se kun kirjoittaa vaikka tänne tai vaikka vessan peiliin niitä hyviä juttuja, niin uskon, että se saa pidettyä ihmisen paremmin ruodussa. Paremmat unet, vähemmän ahdistusta, selkeämpi aivotoiminta, ei krapulaa, turvotus laskee, naama näyttää normaalilta ja silmämunat valkoisilta. Mitä näitä nyt on.
1 tykkäys
Hävettää myöntää, mutta sorruin juomaan viime viikonloppuna kun menin katsomaan keikkaa yhteen kapakkaan. Mulla meni niin hyvin ja sitten unohdin kaikki saavutukset. Keskustelin vielä tästä mun raittiudesta hoitajan kanssa ja hän oli sitä mieltä, että ei se haittaa jos silloin tällöin ottaa. Se sai mun mielen muuttumaan…
Mua stressaa ja ahdista laskea laskurilla päiviä. Sen takia poistin sen laskurin, enkä aio enää uudestaan ladata sitä. Jos lasken päiviä, minusta tuntuu, että ajatukseni ovat alkoholissa jatkuvasti.
Aluksi olin sitä mieltä, etten tule kirjoittamaan enää palstalle, koska mua hävettää myöntää, että sorruin juomaan. Eikä mulla ole siitä mitenkään pahaa oloa.
Mua koetellaan nyt toden teolla. Olin aluksi täällä niin hyvä esimerkki muille, mutta sitten jotakin vai tapahtui ja sorruin juomaan. Luulen, että se johtuu ylimielisestä asenteestani, enkä välittänyt enää seurauksista.
Miten tästä eteenpäin, onko kellään neuvoja… Minusta tuntuu siltä, että tekis mieli luovuttaa ja jatkaa samaan malliin kun joskus aikaisemmin välittämättä siitä juonko vai enkö 
Jotenkin tuntuu siltä, että tavoitteena raitis loppuelämä tuntuu mahdottomalta…
1 tykkäys
Olen uutukainen tällä palstalla, mutta vastaan sulle silti oman fiilikseni pohjalta tuohon laskuri-asiaan. Itse lasken tässä alussa ainakin päiviä ihan vaan seuratakseni miten kauan kestää, että olo alkaa helpottaa. Ehkä tuossa tilanteessa, kun repsahdus on käynyt, kannattaa muistaa ettei se repsahdus missään nimessä “nollaa” tipattoman jakson aikana saavutettuja hyötyjä. Jos ajatellaan kahta ihmistä, joista kumpikin on ollut vaikka 100 päivää juomatta, mutta toinen repsahti kerran siellä puolessa välissä, mutta palasi takaisin ruotuun, niin mielestäni molemmat ovat ihan yhtä hyvässä jamassa. Toki jos niitä repsahteluja alkaa tulla ihan jatkuvasti, niin sitten hyvä ehkä miettiä lisää keinoja niiden estämiseksi.
Mutta lähinnä siis sitä haen, että sitä armollisuutta itseään kohti. Päivien laskuri ei ole ainut mittari, jolla arvioida omaa onnistumistaan. Sekin, että tulit tänne myöntämään mitä kävi, on jo papukaijamerkin arvoinen 
2 tykkäystä
Täällä on yksi jota on oma retkahtaminen hävettänyt yhden jos toisenkin kerran. Ylös vaan häpeästä ja uutta yritystä putkeen. Se on ainut tapa päästä eteenpäin. Mutta hei kuka hoitaja menee sanomaan tuollaista?! Ammattilaiselta aika vastuuton heitto. Tosin olen itsekin kuullut vuosien varrella yhtä sun toista ja ymmärrän miten oma alkoholistinen mieli käyttää noita lauseita juurikin lupana taas juoda. Samoin jos vaikka maksa-arvot ovat olleet ok. Näin me toimitaan. Jostain se oikeutus revitään. Älä lannistu. Päivä kerrallaan. Poistin itsekin laskurin, kun aloin tuijottaa sitä pakkomielteisesti. Tänään en juo on hyvä ohjenuora.
1 tykkäys
Totta puhut! Pitäisi oppia erilaisia tapoja arvioimaan omaa onnistumista ja jättää mittari hieman taka-alalle. Olen päässyt nyt häpeästä yli, mutta vielä harmittaa tuo retkahdus. Ei tässä auta kun aloittaa taas alusta ja kuunnella ainoastaan itseään Kiitos viestistäsi.
1 tykkäys
Ei auta kuin aloittaa alusta, niinhän se on. Tämä hoitaja asia minuakin ihmetytti. On kuitenkin psykiatrisen poliklinikan hoitaja joka hoitaa minua ongelmassa, mikä nimenomaan liittyi päihteisiin. Hänen sanomisensa sai minut ajattelemaan, että ei se ole paha juttu jos silloin tällöin ottaa, mutta tarkoitus olisi olla kokonaan ilman! Pitää mennä vain päivä kerrallaan ja kuunnella vain omaa sisäistä ääntä, mikä on yllättävän monimutkaista jos puhutaan päihteistä 
Kiitos viestistäsi !
2 tykkäystä
Täällä myös yksi, jolla pisin selvä putki on tuollainen 6 kk. Viime jouluna menin katkaisuhoitoon kun oli siinä muutaman viikon putki, eikä omat voimat riittänyt pistämään sitä poikki ja olin aika kyseenalaisessa kunnossa töissäkin. Hakeuduin itse hoitoon ja pääsin työpaikan hoito-ohjelmaan. Eli käyn kerran kuussa verikokeissa ja antabusta menee. Nyt lomalla sitten menin taktikoimaan hommat niin, että otin seuraavan labra-ajan vähän reilun kuukauden päähän jos sitä vaikka voisi lomalla ottaa muutaman oluen. Jätin antabukset syömättä parin viikon ajan ja sitten kun loma koitti päätin ottaa yhden oluen. No se ei sitten ihan siihen jäänyt ja mentiinkin sitten 3 päivää. Onneksi tuosta nyt ei mitään viikkojen putkea kehkeytynyt, mutta aivan järkyttävät morkkikset kyllä ja just se fiilis, et ikäänkuin nyt pitäisi taas aloittaa kaikki alusta. Vaikka eihän se niin mee. Pitäisi kai ajatella, et ehkä näistä retkahduksista aina jotain oppii ja et ei varmasti enää halua uudestaan tuollaisia oloja. Liekö se sit vaan itsensä kusettamista ja juomisensa oikeuttamista.
4 tykkäystä
Toi on paha juttu kun riippuvuus saa sinut valehtelemaan ja huijaamaan itseäsi. Ymmärrän sun morkkikset todellakin ja tavallaan se on aloittamista alusta ja se täytyy vain hyväksyä… Kyllähän sitä retkahduksista oppii, mutta ei sitäkään saa käyttää tekosyynä, että sitten opin taas jotain uutta kun juon yhden oluen.
Jos sulla on hankaluuksia ja vaikeuksia sekä olet aloittamassa taas juomista, suosittelen kirjoittamaan tänne tuntemuksia ja hakemaan kontaktia. Olen huomannut, että se auttaa minua ja heti kun unohdin keskustelupalstan niin retkahdin juomaan. Kannattaa pysyä täällä pinnalla niin sulla on jotain vastuuta juomiseen liittyen.
Ei muuta kuin tsemppiä matkaan ja vahvempana takaisin raittiuden äärelle, se kyllä onnistuu kun oikein yrittää ja koittaa muitakin elämän osa-alueita saada kondikseen!
1 tykkäys
Tajusin juuri, että oma nimimerkki on väärin kirjoitettu voi tätä häpeää, mutta tarkoitus olisi olla nimimerkillä “Parempitulevaisuus1”
EHKÄ jopa hieman ironista…
Kiitoksia tsempeistä. Oon tosiaan uusi täällä ja just kirjoittelin ensimmäiset viestini tänne. Ja tosiaan tuntuu, että kyllä sitä vertaistukea tarvii tavalla tai toisella, vaikka sitä alkuun ajatteli pärjäävänsäkin yksin. Ajattelin siis kirjoitella tänne nyt suht aktiivisesti ja syksyllä varmaan alkaa käymään ehkä noissa A-klinikan tapahtumissakin. Suurimmat morkkikset mulla varmaan tulee siitä kun"joudun" valehtelemaan läheisilleni. Tai en siis ole kertonut, että olen retkahtanut. Kun tuntuu, et siitä alkaisi sit niin hillitön kyttääminen ja huolehtiminen. Olen onneksi muutamalle läheiselle ystävälle pystynyt kertomaan adiasta. Aika raskasta on kantaa tuollaisia salaisuuksia yksin. Nyt oon kuitenkin ollut kohta 3 viikkoa taas juomatta ja ensi viikolla jatkuu työtkin taas niin eiköhän se elämä siitä taas asetu uomiinsa ja työterveyden kontaktitkin jatkuvat ja psykoterapia.
2 tykkäystä
Tervetuloa mukaan @Veli-Giovanni!
Puolen vuoden rajapyykkiä pidetään vaaranpaikkana. Siinä ehtii jo alkaa uskomaan itsessään vaikka minkälaisia muutoksia suhteessa alkoholinkäyttöön. Eikä se paljoa lohduta, että ei tuo kaava tule muuttumaan, jos jatkossa päätät taktikoiden ottaa yhden oluen. Se johtaa taas putkeen ja joka kerta siitä nouseminen on vaikeampaa.
Apua kannattaa hakea. A-klinikan vertaisjutut ovat hyviä ja AA kannattaa ehdottomasti testata.
Tuohon kommentoisin, että nyt kannattaa aloittaa se rehellisyys. Oman juomisen peittely ja valehteleminen on pahinta mitä toipumista yrittävä alkoholisti voi itselleen tehdä. Kun juomisen haluaa lopettaa, niin silloin loppuvat valheetkin.
Ja usko pois, kaikki tuntuu sen jälkeen helpommalta. Jopa se kyttääminen ja huolehtiminen. Ihan omaa syytäsi ja omaksi parhaaksesi he sen tekevät.
Tsemppiä raittiuspolulle!