Elikkä se olisi ensimmäinen kirjoitus päihdelinkki keskustelufoorumille, siihen pisteeseen ollaan tultu. Ennen minulla ei ollut ongelmia alkoholin käytön kanssa, tai en tunnistanut sitä, vaan annoin mennä vain. Nuoruusvuoteni olen käyttänyt alkoholisoitumalla viikonloppuisin niin kuin monet muutkin ystäväni. Olen kuitenkin herännyt ja silmäni ovat auenneet pikkuhiljaa raittiudelle. Tämä oivallus on saanut minut tajuamaan kuinka vaikeaa on oikeasti lopettaa alkoholin käyttö, varsinkin jos ympärillä kaikki käyttävät sitä jatkuvasti (puhun vanhemmistani ja siskostani).
Pisin raittiusputkeni on ollut n. 6 kuukautta ja minä tyhmänä menin juhlistamaan sitä avaamalla kaljan… kuulostaako hölmöltä? sitä se oli! Sen jälkeen olen päässyt vain muutaman viikon tai max. kuukauden mittaisiin putkiin. Viimeisin päättyi lauantaina kun olin mökillä vanhempieni kanssa ja sorruin ottamaan yhden kaljan, mikä johti siihen, että vedin hemmetin moiset kännit ja oksensin yöllä.
Nyt minua hävettää ja ahdistaa. Siksi päätin tulla kirjoittamaan tänne jotakin, että saisin ajatukset muualle ja ehkä jopa vertaistukea lopettamiseen. Olen lukenut useiden käyttäjien tekstejä ja se on saanut minut unelmoimaan raittiista elämästä. Olen myös huomannut sen kuinka vaikeaa raittiina pysyminen voi olla ja se on pahimmillaan päivittäistä kamppailua.
Tavoitteeni on tulla kirjoittaan tänne niin usein kuin mahdollista ja hakemaan tukea täältä silloin kun sitä eniten tarvitsen. Toivottavasti löydän apua täältä ja toivottavasti voin omalla panoksellani auttaa moni muita saman ongelman kanssa painivia.
Kohti raitista kesää ja sitä kautta raitista elämää. Hyvää kesää kaikille!
Hei @Parempituleivaisuus1 ja tervetuloa palstalle! Sen kaikkein tärkeimmän askeleen olet jo ottanut: olet tunnustanut itsellesi, että ongelma on olemassa.
Olen itsekin vasta alkutaipaleella, viikko sitten tuli kuukausi raittiutta täyteen. Minua on siis turha pitää minään guruna näissä selväpäisyys-hommissa. Toki matka tähän pisteeseen on ollut paaaljon pidempi kuin tämä joidenkin viikkojen raittius.
Minua - ja lukemani perusteella todella, todella monia ihmisiä ympäri maailman - on auttanut kaiken mahdollisen tiedon ja vertaiskokemuksen kerääminen kaikista mahdollisista ja mahdottomista lähteistä. Omiin tunteisiin ja vaikeisiin hetkiin on ollut paljon helpompaa suhtautua kun tietää, mitä odotettavissa on ja että omat reaktiot ovat täysin normaaleja. Ja mikä tärkeintä: ne menevät ohi.
Minulle oli hyvä kävelykeppi ensimmäisen kuukauden aikana Annie Gracen This Naked Mindin The Alcohol Experiment, 30 päivän “kokeilu”, millaista elämä on ilman alkoholia. Joka aamuinen infopläjäys, video ja “kotitehtävä” antoivat selkeän raamin ensimmäisten viikkojen hämmästelyille. Illalla palasin pohtimaan sen päivän teemaa uudestaan. Touhu keskittyi vahvasti oman pään uskomusten ravisteluun ns ACT-tekniikan kautta. Esimerkkinä vaikka itselläni vahva “alkoholi lievittää stressiä”. Ensin tuli pohtia, miksi uskon näin, sitten kerrottiin faktaa asiasta, usein tieteellisestä kulmasta ja lopuksi tuli keksiä mahdollisimman paljon perusteluja vastakkaiselle kannalle (alkoholi EI lievitä stressiä) sekä vertailla, kumpiko nyt sitten on enemmän totta.
Nyt tuon kuukauden päätyttyä olen kokenut olevani hiukan suuntaa vailla ja laajentanut hakujani. Tällä hetkellä kuuntelussa on Clare Pooleyn The Sober Diaries, jonka kautta törmäsin termiin PAWS eli Post-Acute Withdrawal Syndrome. Tämä ilmiö selittää hyvinkin pitävästi, miksi niin moni kaatuu juurikin tässä minun matkanteon vaiheilla eli n 4-8vkon raittiuden kohdilla. Taas oli huomattava helpotus oivaltaa, että synkät ajatukset ja yhtäkkiä seesteisen olon tilalle viime päivinä ryminällä marssinut ärtyisyys, turhautuneisuus ja välillä suoranainen vihaisuus ovat ihan normaaleja ja luonnollisia juttuja eivätkä kestä loputtomiin. Kiukuttelen nyt sitten sen minkä kiukuttaa enkä yritä hammasta purren olla kuin ei mitään ongelmaa olisikaan.
Omille tunteille kannattaa antaa lupa tulla, vaikka olisivatkin aivan sysipaskoja. Niitähän meistä useimmat ovat päihteillä yrittäneet karkuun juosta. Minulle on ollut paljon helpompaa ottaa jallu raakana kuin nämä tunteet. Olen kuitenkin yrittänyt hyväksyä, että ne tulee hyväksyä. Ei niistä pääse kuin läpi.
Tervetuloa palstalle. Vinkki vertsistoipumiseen: ole nopea kuuntelemaan eläkä herkästi hermostu.
Minua on auttanut päivittäinen kirjoittelu. Olen huomaamatta kirjoittanut tänne 1.5 vuotta päiväkirjaa. Kaikki merkinnät läheskään ei liity alkoholiin joskin niitäkin on mukana. Raitistuessa on hyvä jäsentää ajatuksiaan.
Ole avoin ja rehellinen
Mitä avoimempi meille olet ja avaat ajatuksiasi niin sitä helpompi on antaa vertaistukea kun vähän opitaan tuntemaan toisiamme.
Tervetuloa mukaan minunkin puolestani!
Sen verran haluan tuosta raittiina pysymisen vaikeudesta sanoa, että se ei todellakaan ole mitään jatkuvaa itkua ja hampaiden kiristelyä, kun uuden elämän makuun on kunnolla päässyt.
Alussa on toki hankalampaa, mutta lopulta elämä tulee olemaan takuuvarmasti huomattavasti helpompaa, kuin jos jatkaisi juomista.
Pidä ehdottomasti tuosta sinun unelmastasi kiinni, se on saavutettavissa.
Kunhan vain on valmis olemaan itselleen täysin rehellinen, sekä tekemään töitä, niin ei mikään voi estää sinua etenemästä kohti unelmaasi.
Ja tärkeän ensiaskeleen oletkin jo ottanut liittymällä.vertaistuen piiriin.
Tervetuloa porukkaan @Parempituleivaisuus1
Koen että en ole mikään neuvomaan, koska olen alkutaipaleella, mutta sen tiedän, että itselleni tämä vertaistuen löytyminen ja ennen kaikkea kirjoittaminen / osallistuminen oli raittiuden tavoittelussa käänteen tekevä. En osaa selittää, mutta kirjoittaminen selkeyttää ajatuksia ja toimintaa.
Vertaistuessa parasta on myös kokemus, että omat synkät salaisuudet ja häpeän aiheet eivät yhtäkkiä olekaan niin ainutlaatuisia kun itse kuvitteli. Täällä on saanut lukea toisten kertomuksia, niin kyllä kaikille kokemuksille löytyy vertainen kaveri joka on kokenut saman. Se tuo suunnatonta lohtua välillä. Toki monet ihmiset, elämät, elämäntilanteet ja kokemukset ovat kovin erilaisia, että kaikkiin aina ei kosketuspintaa löydy, mutta silti omaa ajatusta laajentaa toisten kokemukset, ajatukset ja näkemykset.
Tämän oletkin varmasti jo kuullut, että
Päivä kerrallaan
Sitä on hyvä mutustella ja ottaa se kirjaimellisesti elämään.
Minua lohdutti alun hankaluuksissa kokeneempien tsemppaus, että kyllä se siitä, usko vain, kun jaksat nyt kippuroida, niin huomenna on helpompi, ensi viikolla vielä helpompaa, seuraavassa kuussa jo mukava meininki jne. Ensimmäinen kuukausi oli minulle tosi hankala, mutta siitä se sitten lähti…
Mielestäni on hyvä myös vähän pohtia syitä miksi juo/joi. Plinkkiä lukiessa huomaa, että niitäkin on monia. Jollain juhlavaihe on livennyt överiksi ja on ikuinen vappu, joku on tottunut nuoresta aina juomaan, jollain kaveripiiri, seura, puoliso jne. itse olen tainnut olla ainakin lopuksi sellainen tunnesäätelyjuoja. Ainakin on ollut hyvä syy juoda kaikkiin tunteisiin, vallankin ikäviin.
Tämä luo pohjaa raittiudelle ja sille mitä raittiissa elämässä voisi koittaa elämässään muuttaa. Minä esim. olen koittanut opetella ja opiskella tunteiden sietämistä ja säätelyä, rentoutta. Minun elämässä esim.baarit, yöelämä ja seura ei ole kompastuskivi. Elämäni on jo niin ehtoopuolella että ei kuulu ohjelmaan kun muutaman pakollisen kerran vuodessa. Toiset taas opettelevat juhlimisen uudelleen raittiina.
Eli pitkä alustus siihen, että pikkuhiljaa raittiuden edetessä löytyy itselle oikea ja hyvä tapa elää raitista elämää
Kiva kun tulit porukkaan
Kiitos kaikille, aivan upeita viestejä ja ette uskokaan kuinka saitte oloni parantumaan! Minä olen todella kiireinen nyt työn puolesta (etenkin alkuviikko), mutta pyrin vastailemaan vielä henkilökohtaisemmalla tasolla teille näihin viesteihin ja kuka tietää jos saataisiin vaikka uudenlaisia keskusteluja ja ulottuvuuksia ajattelumaailmaamme sitä kautta.
Tilannetta päivittääkseni sen verran, että helposti huomaa sen, kuinka juominen aiheuttaa stressiä ja ahdistusta juomisen seuraavina päivinä. Haasteet töissä tuntuvat hankalimmilta, eikä minulla ole samanlaista tarmoa ottaa haasteita vastaan ja selvittää niitä. Minua jopa hieman pelottaa.
Vielä täytyy mainita se, kuinka yllättynyt olin saamastani vastaanotosta tähän ryhmään. Tunsin heti yhteenkuuluvuutta ja tunnetta siitä, että joku oikeasti välittää. Muistakaa, että minä olen myös teidän apunanne ja pyrin olemaan aktiivinen palstalla aina silloin kun kerkeän. Kiitos neuvoista ja tuesta ja hyvää tiistaita kaikille!
Hei @Miu Kiitos paljon infosta. Olen lukenut tuon Annie Gracen This Naked Mind kirjan ja pakko sanoa, että siitä on ollut hyötyä. Ikävä kyllä suurin osa tiedosta on jo unohtunut ja minun olisikin hyvä lukea tämä kirja uudestaan. Suosittelen sitä myös muille!
Youtubesta olen myös löytänyt paljon hyödyllistä materiaalia, mutta tunnen että liiallinen konsumerismi tämänlaisen informaation suhteen saa minut pakkomielteiseksi ja välinpitämättömäksi. Tämä johtaa helposti siihen, että kyllästyn kiinnostumaan alkoholin lopettamisen hyödyistä ja saattaa johtaa retkahtamiseen.
Olet oikeassa. Monet meistä juoksevat tunteitaan karkuun päihteillä ja olen sen nähnyt todella läheltä kun isäni on turruttanut tunteensa alkoholiin koko elinikäni. Tunteet voivat olla vaikeita, mutta niitä täytyy osata käsitellä
Olen huomannut myös tuon päivittäisen kirjoittamisen hyödyn, mutta olen yleensä kirjottanut vain itselleni. Olen innoissani siitä, että saan jakaa ajatuksiani muille ja joku on siitä aidosti kiinnostunut.
Tulin uteliaaksi kun sanoit, että “sitä helpompi antaa vertaistukea”. Ovatko ihmiset täällä aktiivisia? Oletko tuntenut saavasi apua ja tukea?
Selvensit ajatuksiasi erittäin hyvin. Huomasin pisimmän raittiusjaksoni kohdalla, että minun oli vaikeaa mukautua ympäristöön, sillä minusta tuntui, että joka puolella juodaan alkoholia. Loppujen lopuksi hyväksyin asian ja menin mukaan enkä juonut seurassa ja menin jopa baariin yksin On erittäin haastavaa olla juomatta kun ympärillä kaikki nauttivat alkoholia ja se on normi. Onnekseni minun paras ystäväni on raitis, mutta pelkään kertoa hänelle, että olen sortunut juomaan vaikka puhumme raittiudesta useasti. Harmittaa
Ymmärrän mitä tarkoitat. Minusta tuntuu, että alku on se kaikista vaikein ja silloin tulee vähän hampaiden kiristelyä yms. Tämä vertaistuen piiriin liittyminen on tuntunut erittäin voimaannuttavalta ja tästä on varmasti hyötyä.
@Parempituleivaisuus1 tietysti jokainen kirjoittaa minkä kykenee ja jaksaa ja viitsii. Toiset on aktiivisempia kuin toiset. Mm. metsanpoika on etulinjassa antamassa taustatulta ja moni muu. Itse kuulun vähän kauempana tykistöjoukkoon itse nykyään keskityn suuriin linjoihin ja ne joilla raitistuminen on tuoreemmassa muistissa keskittyy selvästi enemmän yksityiskohtaisempaan neuvontaan. Heitä kantsii kuunnella.
Kun kertoo vähän itsestään ja kun keskustelu etenee niin välillä tulee tilanteita kun joku tarttuu johonkin ykdityiskohtaan jonkun elämästä/raitistumisen matkasta ja voi viitata asiaan/menneeseen msinintaan jota kirjoittaja itse ei ole tullut ajatelleeksi tai huomanneeksi ja niin jokin seikka ratkeaa hyvin.
Minusta ei kannata avoimuuden suhteen ottaa mallia. Minä kai kirjoittsisin tänne kotiosoitteenikin ja hetun… olen välillä liiankin avoin. Keskitie on hyvä
Tuo on totta. Ensinnäkin juomisen normitiivisuus. Yhteiskuntamme on hyvin alkoholi- ja humaltumismyönteinen. Känniörvellys on hauskaa ja humalaisille hölmöilyille naureskellaan. Hyvin monelle alkoholiongelman raja menee vasta siinä, kun on niin pohjalla, ettei enää selviä arjesta. Tällä palstalla jokainen tietää eron siinä, kuinka paljon enemmän juomattomuuttaan kuin juomistaan joutuu sosiaalisissa tilanteissa selittelemään.
Itselle on ollut aika luontevaa vältellä tilaisuuksia, joissa alkoholi on se tärkein sisältö. Kolmen viikon juomattomuuden jälkeen lähdin vanhan kaveriporukan kanssa kolmeksi päiväksi Tallinnaan kun olin jo aiemmin reissun maksanut. Selvisin siitä, mutta se opetti paljon. Myös sen, ettei minun enää tarvitse jos en halua. Pystyn olemaan mukana, mutta voin myös suunnitella niin, että itselläni on kivaa. Tai jäädä pois jos siltä tuntuu. Jos kaverit sen myötä katoavat, niin sellaisia kavereita en enää tarvitse.
Tuo ennakkosuunnittelu on minulla ollut avain moneen tilanteeseen. Kun miettii etukäteen, välttää nälän, janon ja väsymyksen ja pitää suojauksen ylhäällä, niin silloin on vahvoilla.
Erittäin hyvä idea! Olen useasti huomannut sen kun olen nälissäni, väsynyt tai janoinen mieleni alkaa tehdä alkoholia. Täytyypä ottaa tämä paremmin huomioon!
Kiitos paljon ja sitä samaa! tsemppiä loppuviikkoon ja JUHANNUKSEEN
Hohhoijaa… Tulin töiden jälkeen käymään tässä vanhempien luona ja ihmettelin mitä ihmeen ääntä oma Nissan Almera pitää ja tutkittiin sitä isän kanssa hetken aikaa ja tajuttiin, että vasen etujousi on poikki. Ei tässä mitään onneksi mulla on heidän auto käytössä, mutta ärsyttää aivan saakelisti. Tällaisissa tilanteissa mulla just alkaa tekemään mieli sitä olutta ja koska jään tänne vanhempien luo yöksi niin houkutus on vielä suurempi, sillä heillä on kaapit täynnä kaljaa… Tekis mieli “rentoutua” juoman ääressä, mutta aion pysyä vahvana ja kohta syödä jotain yms. Näihin tilanteisiin ei voi valmistautua, mutta pysyn tarkkana omista tuntemuksista vaikka ei todellakaan kivalta tunnu tällä hetkellä.
Huomenta kaikille. Tänään tuntuu siltä kuin aika ei liikkuisi ollenkaan eteenpäin. 3 päivää raittiutta takana ja keskityn tällä hetkellä aivan liikaa ajankulkuun.
Alkuun tuo taitaa olla hyvinkin tavallista. Mulla ainakin oli kova hämmennys päällä, että mitäs ihmettä tällä kaikella “ylimääräisellä” ajalla oikein kuuluisi nyt tehdä
Joku silloin sanoi/jostain luin, että yrittäisi iloita siitä “lisäajasta”. Ensin vaikka vähän väkisinkin psyykkaamalla itseään, että onpas nyt perkuleen siistiä kun ehtii ja jaksaa vaikka ja mitä! Itselle tuntui alkuun ihan hölmöltä moinen hippeily ja maailmansyleily, mutta kyllä se minunkin muutosvastarintainen pääni alkoi uskoa, kun sille tosissaan tolkutti.
Raitistuminen vaatii tosi isoja muutoksia pään sisällä monissa asioissa ja asenteissa. Se vie aikaa ja myös energiaa. Joku viisas sanoi, että alkuvaiheessa raittiuden ajatteluun ja suunnitteluun tulisi käyttää vähintään yhtä paljon aikaa kuin mitä aiemmin juomisen ajatteluun ja suunnitteluun. Tuo mitä sanoit, että liikaa raittiuden pohtiminen on sinulla retkahdusvaara: mitä luulet, mietitkö raittiutta vaiko ehkä sittenkin juomista?
Täsmälleen samat muistikuvat alkupäivistä ja jopa -viikoista. Itselleni antoi lohtua viisaus, jonka mukaan aika on ainoa resurssi jota edes maailman rikkaimmalla ihmisellä ei ole rajattomasti. Siitä kannattaa opetella nauttimaan.
Tietynlainen levottomuus kuuluu taudinkuvaan ja se hellittää kyllä. Kahdeksan kuukauden jälkeen oma mieli on jo paljon levollisempi, en edes kaipaa tyhjien hetkiem ylenmääräistä täytettä. Ja muutamassa viikossa helpottaa jo tosi paljon.
Toki selvä elämä vaatii ihan muita juttuja kuin juova elämä, mutta ei sellaisia kannata alussa pohtia vaan mennä hetki ja päivä kerrallaan ja toistaa se huomenna.
Pakko oli tulla nopeasti tänne kirjoittamaan sillä sain tärkeän oivalluksen. Minua ahdisti se kun omassa mittarissa lukee vain 5 päivää raittiuden kohdalla ja olo tuntui häpeälliseltä. Suorastaan ärsytti se kun oma mittari on niin pienessä lukemassa ja ne niin sanotut hyödyt raitistumisesta eivät ole vielä alkaneet (luultavasti ovat, mutta en ajatellut niin). Sitten tajusin, että hei! minä olen jo viidettä päivää selvinpäin ja raitis. Olen matkani alussa, mutta tärkeintä on se, että matkani on jo alkanut. Olen koko ajan raitis, eikä minun täydy tuntea huonoa omatuntoa siitä että mittarissa on niin vähän päiviä verrattuna aikaisempiin putkiin. Tässä minä olen nyt viidettä päivää raittiina ja uskallan sanoa, että viidettä päivää koko elämäni kestoisessa raittiusjaksossa. En tule enää koskaan koskemaan alkoholiin ja se tuntuu hieman absurdilta. Raittius on ihanaa
Todella hyvä oli tuo youtube -pätkä. Nimenomaan, kannattaa keskittyä positiivisella mielellä raittiuteen, eikä negistellä kuinka kamalaa se alkoholi on ja mitä kaikkea paskaa se toi mukanaan ja kuinka on omaa elämäänsä ja elimistöään tärvellyt.
Nyt sinä olet oikein hyvällä asenteella liikenteessä. Sinä olet sitä paitsi ollut kahden päivän päästä jo viikon juomatta, ja sitten ei enää lasketa pelkästään tunteja ja päiviä, vaan jo viikkojakin.
Kannattaa tosiaan keskittyä enemmän siihen mitä elämään tulee tilalle, kuin siihen mitä siitä poistuu.
Sinä olet kasvamassa ja aloittamassa uutta elämänvaihetta, siitä on syytäkin olla onnellinen ja innostunut!
että ei kuulu ohjelmaan kun muutaman pakollisen kerran vuodessa. Toiset taas opettelevat juhlimisen uudelleen raittiina.
Minä olen todella kiireinen nyt työn puolesta (etenkin alkuviikko), mutta pyrin vastailemaan vielä henkilökohtaisemmalla tasolla teille näihin viesteihin ja kuka tietää jos saataisiin vaikka uudenlaisia keskusteluja ja ulottuvuuksia ajattelumaailmaamme sitä kautta.
itse nykyään keskityn suuriin linjoihin ja ne joilla raitistuminen on tuoreemmassa muistissa keskittyy selvästi enemmän yksityiskohtaisempaan neuvontaan. Heitä kantsii kuunnella.
