Uskotko Jumalaan?

Olohuone
81

10 käskyä… Onhan niissä pari kolme, joiden noudattaminen ovat kai itsestään selviä ilman raamattuakin.

  1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.
    - mutta kun olen epäilevä agnostikko
  2. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä.
    - kts. edellinen
  3. Pyhitä lepopäivä.
    - ei saa tehdä työtä, vai. Entä hoitajat poliisit, kaupan kassa ym.? Pyhitys viittaa uskoon eikä tämä käsky ei ole tätä päivää.
  4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
    - no joo
  5. Älä tapa.
    -ok.
  6. Älä tee aviorikosta.
    - eihän se suotavaa ole, mutta kun…
  7. Älä varasta.
    - ok.
  8. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
    - vaikuttaa reilulta, toivottavasti se lähimmäinenkään ei valehtele minusta.
  9. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.
    - eihän se ole sopivaa sellainen
  10. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu
    - toistoa, tämähän oli sanottu jo edellisessä.

Muutama hyvä ohje, mutta loput uskonnollisia näin ainakin toistaiseksi epäilevälle.
Nuo kolme-neljähän kuuluvat hyviin tapoihin ja yleissivistykseen.

Palstan aihepiirin liittyy toinen juttu, missä on myös kirjattu ohjeita tai kuten he sanovat askeleita:

[i]"Kaksitoista askelta, jotka ensi kerran julkaistiin AA:ssa saatuihin kokemuksiin pohjautuvassa Alcoholics Anonymous -kirjassa, ovat seuraavat:

  1. Myönsimme voimattomuutemme alkoholiin nähden ja että elämämme oli muodostunut sellaiseksi, ettemme omin voimin kyenneet selviytymään.
  2. Opimme uskomaan, että joku itseämme suurempi voima voisi palauttaa terveytemme.
  3. Päätimme luovuttaa tahtomme ja elämämme Jumalan huomaan -sellaisena kuin hänet käsitimme.
  4. Suoritimme perusteellisen ja pelottoman moraalisen itsetutkistelun.
  5. Myönsimme väärien tekojemme todellisen luonteen Jumalalle, itsellemme ja jollekin toiselle ihmiselle.
  6. Olimme täysin valmiit antamaan Jumalan poistaa kaikki nämä luonteemme heikkoudet.
  7. Nöyrästi pyysimme häntä poistamaan vajavuutemme.
  8. Teimme luettelon kaikista vahingoittamistamme henkilöistä ja halusimme hyvittää heitä kaikkia.
  9. Hyvitimme henkilökohtaisesti näitä ihmisiä milloin vain mahdollista, ellemme näin tehdessämme vahingoittaneet heitä tai muita.
  10. Jatkoimme itsetutkistelua ja kun olimme väärässä, myönsimme sen heti.
  11. Pyrimme rukouksen ja mietiskelyn avulla kehittämään tietoista yhteyttämme Jumalaan, sellaisena kuin hänet käsitimme, rukoillen ainoastaan tietoa hänen tahdostaan meidän suhteemme ja voimaa sen toteuttamiseen.
  12. Koettuamme hengellisen heräämisen näiden askelten tuloksena yritimme saattaa tämän sanoman alkoholisteille sekä toteuttaa näitä periaatteita kaikissa toimissamme."[/i]

Sitä minä vaan ihmettelen, kun laittaa googleen hakusanoiksi AA ja uskonto, tulee monta osumaa, jossa AA:n toimesta painotetaan
ettei AA ole uskonnollinen yhteisö.
Miksi, kun näyttää kuitenkin niin vahvasti olevan? Jumalaa painotetaan jopa enemmän kuin raamatun käskyissä.
Ei sillä etteikö saisikin painottaa, mutta kun miksi asia niin tomerasti kielletään?

Lisää AA:n sivuilta:
“Meille kaikille on yhteistä se, että AA:n ohjelma auttaa meitä löytämään sisäisen voiman mistä emme ole aiemmin olleet tietoisia. Käsityksemme eroavat ainoastaan tämän voiman alkuperäisestä lähteestä.”
^Tuo^
Sitä sisäistä voimaa ja sitä että sen voiman voi löytää myös ilman jumalia tai tonttuja, tai muita näkymättömiä olentoja voisi myös korostaa heti ensimmäisillä riveillä.
Olisi sinne helpompi uskomattomankin mennä. Tulee kyllä vaikutelma, että uskonnollisiahan ne ovat, vaikka mitä selittäisivät.

82

Notta moro, tabularasa.

Googlasin minäkin,
“Yksi laajimmin levinneistä yhteisöistä on Amerikassa vuonna 1935 alkunsa saanut AA-liike (Alcoholics Anonymous, Anonyymit alkoholistit), jonka toiminnan ydin on vertaistuessa. Se on uskonnollisesti, aatteellisesti ja poliittisesti sitoutumaton järjestö, jonka jäsenyys on ilmaista, eikä velvoita mihinkään.”

Jos ymmärrän oikein, se on siis sitoutumaton. Aivan kuten minäkin uskon suhteen, en siis kuulu mihinkään lahkoon. Silti tunnustan uskon.

On mielestäni kyllä hieman harhaanjohtavaa tuo AA-n ilmaisu.

Putkis, tonttulakiton. ?

83

Onhan noissa muutama hyvä joo kun tarkennin miettii, siis käskyissä.
Toisaalta minua jos käskee tai itse käsken, on suuri mahdollisuus toimia päinvastoin.
Pyyntö, lempeä taivuttelu toimii jos jokin on toimiakseen.

AA ja ja varsinkin muutamat muut 12-askel jutut taas ovat itselle mieluisampia, vaikka nuo sadan vuoden takaiset tekstit ottavat päähän ja nykyäänkin pitkälti uskovien ehdoilla meneminen(näkemykseni) päänsärkyä yhä tuottaa
Jos voi ohittaa uskonnollisuuden, ihmisten perustyhmyyden, 12-juttujen uskonnon lailla ottamisen ja käyttää oikeuttaan uskoa miten uskookin tai olla uskomatta, nuo ovat erinomaisia ryhmiä.
Mietitään vaikka miettimättä hengelkustä tai uskonnollista puolta.
Omavarainen, vapaus tulla ja mennä, ei maksa mitään jos ei itse halua osallistua, verraistuki eli samaistuminen toisiin tai joihinkin.
Kukaan ei valvo ja se voi olla puute myös vaikkapa hyväksikäyttötapaksissa. Ei kyitenkaa ole lain yläpuolella mielestäni.
Joillekkin viimeinen paikka mokä voi auttaa.
12-askel juttuja on myös uskonnottomia; vähän tosin suomessa, ja teksteissä ei ole uskonnollisia termejä. Suomessa tuollaiset joutuvat kai käyttämään samaa kirjallisuutta kuin perinteisissä ryhmissä koska kirjallisuutta ei ole ja käännökset tehdään noissa olevien toimesta, jolloin pieni porukka ei helposti saa käännettyä ihan rahankin ja resurssen vuoksi.

84

Voiman kokemus, joka pitää vapaana retkahduksista, on jokaisella erilainen. Hyvin monilla ystävilläni kerran tehty luja päätös on sellaisenaan pitänyt. Itse tarvitsin (tarvitsen) ulkopuolista apua, kun oma voimani ei riittänyt. Sain tämän voiman uskon kautta Jeesukseen. En osaa selittää sitä muuten kuin, että Hänen täyteytensä sisimmässäni otti himon pois. Alkuaikana heikkoina hetkinä lankesin, mutta vähitellen tuo Hänen voimansa alkoi vahvistaa tahtoani ja parantaa niitä tunnevammojani, jotka sitoivat minut riippuvuuteeni.

Kun elämäni oli addiktiokierteessä ja syöksymässä ajan oloon kohti tuhoa, turvauduin tähän uskon vaihtoehtoon siksi, että sitä ensimmäiseksi tarjottiin. Varmasti muitakin apuja olisin kokeillut, jos joku olisi niitä siinä tilanteessa suositellut. Haaksirikossa olevana jouduin tarrautumaan siihen pelastautumismahdollisuuteen, joka oli esillä.

Iloitsen kuitenkin kaikista muistakin keinoista ja menetelmistä, joiden avulla ihmiset ovat saaneet uuden toivon elämäänsä. Onneksi täällä päihdelinkissä löytyy avarasydämisiä ja humaaneja ystäviä, joille itse ihminen on tärkeämpi kuin oppi ja askeleet, joiden välityksellä hän on vapautunut. Teiltä olen saanut tukea ja kannustusta kiusausten varjostamalla tiellä.

85

Hyviä pohdintoja sekä 10 käskystä että 12 askeleesta.

10 käskyn sävy taitaa olla hivenen muuttunut ajan saatossa ja uusien raamatunkäännösten myötä? Ihan varma en ole, mutta muistaakseni esim. käsky joka nykyisin on “Älä tee aviorikosta” oli ennen muodossa “älä tee huorin”.
Tuo huorintekeminen saattoi kuitenkin ennen muinoin tarkoittaa mitä hyvänsä seksiä ilman pyhää avioliittoa, vaikka myöhemmin käsky muutettiin vain aviopuolison pettämistä koskevaksi.

Myöskin käsky jossa kielletään himoitsemasta lähimmäisen “työntekijöitä” taisi muinaisina aikoina kieltää himoitsemasta lähimmäisen “palvelusväkeä” (orjia?)
:smiley:

Käsky “muista pyhittää lepopäivä” tarkoitti varmaan alun perin juutalaisten sapattia, jolloin kaikki työnteko tosiaan oli kielletty. Toteuttamiskelvoton käsky nykyajan yhteiskunnassa siis.

Jotkut käskyt on puolestaan ihan kelvollisia säädöksiä, jotka mainitaan myös maallisessa lainsäädännössä ja lisäksi ne kuuluvat jopa yleisinhimilliseen moraaliin: älä tapa, älä varasta, älä puhu valheellisesti pahaa muista ihmisistä.
Näiden sääntöjen noudattamiseen ei tarvita Raamattua, eivätkä Raamattuun uskovat myöskään noudata näitä käskyjä sen tunnollisemman kuin muihin uskontoihin kuuluvat tai uskonnottomat.

12 askelta sitten sanotaan uskonnollisesti sitoutumattomaksi ohjelmaksi, mutta muistaakseni yli puolessa askelista mainitaan Jumala, ja koko ohjelman tavoite on hengellinen herääminen. :bulb: Eikä hengellisyys varmaankaan tarkoita vain jotain ympäripyöreää henkisyyttä, kun 11. askeleessakin kehitetään yhteyttä Jumalaan.

No joo, 12 askelta eivät ole käskyjä vaan ehdotuksia, joita kukin voi noudattaa tai olla noudattamatta miten parhaaksi näkee, ja samalla käydä AA:ssa.
Voihan uskonnoton tai agnostikko käydä AA:ssa vaikka pullakahvin takia, ja jos siinä samalla kuulee vertaisten toipumiskokemuksia, niin ei siitä haittaa ole. :slight_smile:

86

Heips, vadelmamunkki.

Kirjoitit,
“Käsky “muista pyhittää lepopäivä” tarkoitti varmaan alun perin juutalaisten sapattia, jolloin kaikki työnteko tosiaan oli kielletty. Toteuttamiskelvoton käsky nykyajan yhteiskunnassa siis.”

Juutalaisten sabattia rajoittivat, tai rajoittavat, hyvin monet säännöt. Eräässäkin puheessa Niilo Yli-Vainio mainitsi yli tuhannesta käskystä ja rajoituksesta.
Eräs mies, jota sinä et ehkä tunne, kyseenalaisti kyllä aikanaan noita käskyjä ja säännöksiä. :wink:

Ei tuo käsky työnteon kohdalla ole mielestäni mitenkään toteuttamiskelvoton nykyäänkään. Onhan meillä viisipäiväinen työviikko. On totta ettei vapaapäivät osu aina lauantaille, joka oli muistaakseni alkuperäinen sabatinpäivä, tai sunnuntaille. Eikä vapaata ole kaikilla yhtäaikaisesti.
Muista pyhittää lepopäivä, viittaa johonkin tiettyyn päivään, mutta muista pyhittää lepopäiväsi, tarkoittaa sitä päivää jolloin olet vapaalla. Älä silloin tee työtä.
Oikeastaan näin meille kerrotaan nykyään myös työterveyden valistamina.

Nykypäivän sabatin rikkojan rangaistus, burnout. ??

Putkis.

87

Jos tuo “eräs mies” on Jeesus, niin tunnenhan minä hänet yhtä hyvin kuin sinäkin. :smiley: Eikä hän kyseenalaistanut Mooseksen lakia, vaan sanoi pikemminkin vahvistavansa sen.

Matt. 5:17 ”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.”
Matt. 5:18 ”Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.”

Tällä puheella siis Mooseksen lakien pitäisi olla vielä täysin voimassa kristityillekin, kaikkine erikoisuuksineen.

Raamatussa pyhitetty päivä tarkoittanee kuitenkin hieman eri asiaa kuin meidän puhekielemme ilmaus “pyhittää”. Raamatussa pyhitetty päivä tarkoittanee nimenomaan Jumalan palvelemiseen tarkoitettua päivää. Onhan siitä tullut myös kristittyjen tapa käydä kirkossa sunnuntaisin.

Viisipäiväinen työviikko ei kuitenkaan ole Raamatun ansiota, vaan lienee enemmänkin jumalattomien vasemmistolaisten ammattiliittojen ym. aikaansaannos.
Raamatun oppien mukainen työviikko olisi kuusipäiväinen, ja se yksi päivä olisi nimenomaan Jumalan palvelemiseen pyhitetty päivä, eikä mikä tahansa laiskottelu-, harrastelu-, tai krapulapäivä. :slight_smile:

88

Huomenta. Nuorempana minäkin luin kaiken niinkuin kirjoitettu oli, enkä ymmärtänyt miettiä mitä se oikeasti saattoi tarkoittaa. kaikki oli mustavalkoista. Joko tai.
Esim. “muista pyhittää lepopäivä”. Aiemmin nuorena kuvittelin sen niinkuin se opetettiin lapsuudessa, se oli sunnuntai, silloin ei saanut tehdä töitä, kirkonmenojen aikaan hiljaisuus yms. Jäykkää, tylsää, ankaraa ja pelottavaa.
Mutta jäi se kokonaan opettamatta että silloin pitää nauttia ystävien ja läheisten, perheen ja jos on jokin seurakunta niin heidän seurastaan. Koska se on tervettä että kuuluu johonkin, on jokin yhteisö, perhe, omaiset jokin mihin ihminen voi kuulua. Ja että yhdessä olo olisi tervettä ja innostavaa, rakkautta ja iloa. Ei synkkää, riitaa, vihaa, teeskentelyä, ilkeilyä, niinkuin se useasti on.
Tänään on sunnuntai, mutten nyt lepää koska sain viettää läheisteni kanssa jo viikolla yhteisen lämpimän ja rakkauden täyteisen päivän, josta riittää iloa vähäksi aikaa.

89

Oikaiskaa te viisaammat, jotka tunnette Raamattua paremmin, onko oikein, kun ajattelen, että Jeesus täytti lain minun puolestani. Parhaalla yrittämisellänikään en pysty noudattamaan Jumalan asettamia säädöksiä, ja juuri sen vuoksi tarvitsen Vapahtajan, joka kykeni siihen.

Näin uskoessani sain mielenrauhan ja lopullisen levon suhteessa käskyihin. En siis halua tietoisesti rikkoa niitä, mutta en myöskään heikkouteni (voimattomuuteni) kanssa elä niiden vaatimusten alaisessa pelossa.

90

Heips,
Vieraammaksi54 kirjoitti:
“enkä ymmärtänyt miettiä mitä se oikeasti saattoi tarkoittaa. kaikki oli mustavalkoista. Joko tai.”
Näin nuo asiat monesti menee. Erittäin hyvä kommentti.

mikaeli,
“Jeesus täytti lain minun puolestani.”
Onkin suuri ero onko jokin asia vahvistettu vai täytetty.
Minä myös ymmärrän tuon asian samoin kuin sinä, mikaeli.

Jeesusta myös arvosteltiin ja moitittiin siitä että Hän paransi ihmisiä sabatinpäivänä. Teki siis työtä sabattina. Hän vastasi kysymyksellä, jossa Hän puhui härkien juottamisesta. Onhan eläimet hoidettava myös sabattina.

Putkis

91

Joskus vuosia vuosia sitten yritin lukea Raamattua, mutta aloin liikaa itseäni soimaamaan ja syyttelemään sekä muitakin arvostelemaan, joten lopetin sen tutkimisen. Liiallinen synnintunto oli johtaa minut masennukseen ja pois armosta ja rakkaudesta. En tarvitse enää armottomuutta, sitähän koin jo juomisen aikana, olin armoton itseäni kohtaan. Ja raittiuden alussa yritin AA-ohjelman mukaan tehdä itsestäni synnittömän… no eihän se onnistu… onneksi ryhmätoverit neuvoivat että armahda jo itsesi, ei sinusta enkeliä tule olet vain ihminen, mutta anteeksi saa kun itsekin antaa anteeksi ensin. Itselleen ja muille.
Virheitä olen tehnyt. Häpeää kärsinyt. Syyllisyys melkein musersi minut. Niihin kaikkiin tunnetiloihin oli juotava paljon koska tunsin itseni niin huonoksi. Ja taas kun olin muutaman päivän juomatta kuvittelin, että nyt olen ihan hyvä ihminen ja voinhan minä ottaa vähän. Se oli jännä juttu miten pari päivää juomatta sai itsetunnon taas korkealle ja olin niin polleaa tyttöä, että eihän tässä mitään pahaa tapahtunut. Unohtui karmea krapula ja hirveä häpeä kun oli humalassa tehnyt ties mitä mitä ei edes muista eikä kehtaa edes kysyä keneltäkään. Häpeä oli sanoin kuvaamaton. Ja sitten taas join… jne… kierre oli valmis.
Uskon Jumalaan, rakkauteen, armoon. Se riittää. Olen vapaa nyt, enkä enää halua kahlita itseäni mihinkään kahleeseen. Oikeasti olen miettinyt tämän niin että jos alkaisin yrittämään elää jonkin uskonlahkon säännösten mukaan en siihen kykenisi ja masentuisinko sitten? Alkaisin juomaan kun en kykene olemaan kuuliainen ja herkkänä ihmisenä omatuntoni soimaisi liikaa kun kuitenkin tekisin väärin jotain. Niin, juomisen pelko on se että pysyttelen tässä uskossa mikä minulla on nyt.

Ja kuuntelen kyllä saarnoja joskus, mutta en kaikkea kuuntele, enkä usko kaikkea, sillä ihmisiä vain ollaan. minunkin kirjoittelut ovat vain näitä omia haparointia tällä uudella raittiilla tiellä.
Toisilta saan kuitenkin joskus jotain tervettä ajatustakin, yksin miettiessä saattaa mennä harhaan. hyvää päivän jatkoa.

92

Mielenkiintoisia pohdintoja. Yritän lukea ajatuksella kaikkien kirjoitukset ja miettiä niitä omasta näkökulmastani. Kirjoitan ajatuksiani uskonnottomasta näkökulmasta, mutta en suinkaan väittääkseni että minä olisin oikeassa ja muut väärässä. Saatanhan minäkin olla väärässä pohdintoineni, ja muut oikeassa.
Olen myös valmis muuttamaan näkemyksiäni aina jos uutta tietoa tulee esiin tai oivallan jotain uudella tavalla. :bulb:

Olen samaa mieltä. Yhteisöllisyys ja läheiset ovat meille kaikille tärkeitä, uskoimme sitten Jumalaan/jumaliin tai emme. Tämän asian tietämiseen emme tarvitse Raamattua tai mitään muutakaan pyhää kirjaa.
Raamatussa ei kehoteta viettämään aikaa ystävien ja perheen kanssa, vaan Jumalan kanssa.

Toki “Muista pyhittää lepopäivä” -käskyn voi ajatella myös tarkoittavan lepoa ja tai laatuaikaa läheisten parissa, mutta sitä ei tarvitsisi lukea Raamatusta. Ateistikin tietää että lepo on tarpeen ja läheisten kanssa on hyvä viettää aikaa.

Emme me kaikki ateistit myöskään juoksentele ulkona tappamassa ihmisiä, varastamassa tai himoitsemassa muiden omaisuutta, vaikka emme olekaan ottaneet moraaliamme Raamatun 10 käskystä. :slight_smile:

Raamatun 10 käskyähän eivät uskovillekaan ole ehdottomia, vaan niistä on paljon poikkeussääntöjä. Mooseksen laissahan on säädetty myös kuolemantuomiot mm. aviorikoksesta ja homoseksistä, joten lain nimessä ja sodissa tappaminen sallitaan myös 10 käskyn puitteissa.

Mutta mihin sitten tarvittiin koko Jumalan säätämä laki, jos Jeesuksen piti se kumota? Itse koen pääseväni ihan samaan mielenrauhaan kuin sinä, kun en edes usko koko Jumalan antamiin säädöksiin joita Jeesuksen olisi tarvinnut kumota. :bulb:

Raamatun Jumalahan on äärettömän julma despootti. Kerran hän mm. hukuttaa melkein koko ihmiskunnan suutuspäissään, ja kiusaa ja rääkkää ihmisiä muutenkin mitä omituisimmilla tavoilla.
Oman pojan antaminen kidutettavaksi ja tapettavaksi julmalla tavalla on Jumalan sadismin multihuipennus. Hänhän ei voinut antaa ihmisille anteeksi mitään ilman verenvuodatusta ja raakuuksia.

Raamatun julmista ja verisistä tarinoista, tai omituisista säädöksistä ei ole elämän ohjanuoraksi tai moraaliksi. Meillä kaikilla on toivottavasti jonkinlainen universaali etiikka ja moraali, joka ei riipu uskonnoista, jumalista tai pyhistä kirjoista.
Sen lisäksi meillä on onneksi myös ihan maallinen lainsäädäntö ja oikeuslaitos.

Rakkaus on tärkeä asia. Muiden auttaminen on tärkeä asia. Uskonnolliset yhteisöt harjoittavat myös auttamistyötä, joka hieno asia, mutta eihän auttamiseenkaan tarvita uskoa jumaluuksiin.
Kuten Richard Dawkins toteaa luostarissa elävistä munkeista: “Kuinka luostariin sulkeutuminen auttaa muita ihmisiä? Eikö enemmän hyvää voisi tehdä luostarin ulkopuolella?”

Rakkaus on minun nähdäkseni jotain, minkä me ihmiset (ja ehkä myös eläimet) jaamme keskenämme. Me ihmiset, sinä ja minä, olemme todellisia ja olemme olemassa. Meidän rakkautemme on olemassa, eikä vanhojen jumaltarustojen ja muinaisten kanonisoitujen kirjoituskokoelmien sivuilla.

93

Huomenta. Olen hieman erimieltä siitä että kaikki ihmiset tietävät että pitää levätä ja että perhe ja läheiset ovat tärkeitä. Siitä on kyllä niin läheinen kokemus miten ihminen voi olla julma muita kohtaan, sydämetön. Muut ihmiset eivät merkinneet hänelle yhtään mitään.
Ja yksi läheinen painaa töitä nyt ihan hullun lailla, eikä näytä osaavan pysähtyä. Kannattaisi levätä välillä niin jaksaa paremmin. mutta mutta. Minä addikti ihmisenä varsinkaan en osaa laittaa rajoja itselleni, etten menisi liiallisuuksiin jossain asiassa, hyvässä tai pahassa ja varsinkaan siinä mukavassa työssä tai liikunnassa yms. Itsehän tuon olen kokenut miten mukava liikunta muoto vei minut liiallisuuksiin. Sinne oli pakko mennä. Onneksi on hyvä ystävä joka huomauttaa kun olen menossa päätä pahkaa liiallisuuksiin. Niinhän siellä raamatussa sanotaankin että on hyvä olla ystävä joka auttaa ylös jos meinaa kompastua. Ilman tuomitsemista.
Joillakin saattaa mennä uskonto niin äärimmäisyyksiin että hylkää perheensä ja läheiset. Tms.
Sen verran olen keskustellut uskovaisten kanssa että opin ettei Jeesus kumonnut lakia vaan päinvastoin taisi lisätä siihen esim. Rakasta itseäsi niinkuin lähimmäistäsi. Älä tuomitse, sillä sillä mitalla millä toisen tuomitset sinut itsesi tuomitaan ja minulle erittäin tärkeä käsky: Ota ensin omasta silmästäsi pois hirsi, ennekuin toisen silmästä roskan tai jotain sinnepäin siellä lukee. Eli en tutkisi muita silmä tarkkana vaan katsoisin itseäni? En puolustelisi omia vikoja ja tuomitse muita. Mistä minä tiedän miksi toinen on sellainen kuin on? Yrittäisin ymmärtää ja rakastaa ennemmin kuin inhota ja vihata.
Varsinkin ero tilanteessa viha saattaa jäädä päälle, minun ainakin on koko ajan pidettävä itseni kurissa, etten pilaa omaa päivääni vihaamalla ja ajattelemalla pahoja asioita. Tässäkin asiassa välimatka, yhteyden katkaiseminen on pakko tehdä, että pääsen jaloilleni jälleen hylkäämisen aiheuttamasta tuskasta. Olen verrannutkin sitä samaan asiaan kuin alkoholi, riittävän kauan kun on siitä erillään niin se ei enää vaikuta minuun. Toivottavasti näin käykin.
Hyvää päivän jatkoa! Raitista sellaista.
p.s. minulla on myös uskonnottomia ystäviä joiden kanssa vietän aikaani, en ole heidän mielestä kummajainen vaikka uskonkin Jumalaan ja rukoilen.

94

Tämä on ihan totta. Ilmaisin itseni hieman epäselvästi edellisessä viestissäni. En tarkoittanut että kaikki ihmiset ymmärtäisivät nuo asiat automaattisesti, vaan tarkoitin että niiden ymmärtäminen ei ole sidoksissa uskontoon tai ns. pyhiin kirjoihin.

Levon tarvettaan ja läheisiään voi aliarvostaa yhtä lailla niin jumalaan uskova kuin uskomatonkin, samoin kuin kumpi tahansa voi osata antaa niille arvoa.

Lepopäivän pyhittämisestäkin voi tulla pelkkää suorittamista, jos sen uskotaan olevan käsky jostain korkeammalta. Toki ylisuorittamiseen voi sortua myös uskonnoton, jos pyrkii elämään vaikkapa ehdottoman terveellisesti.

Sama pätee muihinkin 10 käskyn ohjeisiin. Siellä on käsky “Älä tapa”, mutta samoihin Mooseksen lakeihin kuului myös kuolemantuomio erinäisistä rikkomuksista. Mooseksen lakien mukaan kuolemantuomio toteutettiin usein kivittämällä, joka on ollut tapana myös islamissa.

Uskonnolliset tahot ja kirkko ovat myös surmanneet ihmisiä joukoittain historian aikana, ja varastaneet omaisuutta mm. monilta luonnonkansoilta, joiden pariin ovat lähetystyötään tai orjanhakumatkojaan tehneet.

Kammottava luku jumalallisuuden historiassa on myös noitavainot 1500 - 1700 -luvulla, joiden aikana kidutettiin ja tapettiin mielivaltaisesti satoja tuhansia ihmisiä, enimmäkseen naisia.
Noitavainoja harjoittivat niin katoliset kuin protestantitkin. Kirkon lisäksi mukana oli kyllä myös maallinen oikeuslaitos, mutta sekin kirkon oppien mukaisesti.
Noitavainoja on tapahtunut myös Suomessa niinä aikoina kun kristinusko oli Suomessa uusi asia ja ruotsalaisten vallanpitäjien tänne väkisin tuoma.

Uskontojen historia on paljolti vallan ja väkivallan historiaa. Samoja raskaita rikoksia on toki tilillään myös joillakin poliittisilla aatteilla, ei vain uskonnoilla.

Jos ajattelemme Jumalan olevan olemassa, meidän pitäisi kuvitella hänet myös katselemaan tyynesti sivusta kaikkea kärsimystä ja väkivaltaa, jonka hän laupeudessaan sallii ihmisille tapahtua.
Tai sitten päädymme samaan johtopäätökseen kuin Mark Twain, joka totesi jo 1800-luvulla: “Jumalan ainoa puolustus on, ettei häntä ole olemassa”.

95

Lähes sata vastausta yksinkertaiseen kysymykseen. Aihe kiinnostaa ja on laittanut monia ajattelemaan.

Uskontoja on helppo kritisoida nostamalla esiin vääryydet, joita uskontojen nimissä on vuosisatojen ja vuosituhansien kuluessa tehty.
Samoin on helppo kritisoida raamatun keskeisiä opinkappaleita ja kirjoituksia lukemalla kuin piru raamattua.
Jumalan olemassaolon kyseenalaistaminen onnistuu vaikka vetoamalla siihen, että ei sitä voi olla olemassa “kun se antaa venäläisten tappaa ukrainalaisia” tai “kun niin paljon muutakin pahaa maailmassa tapahtuu, vaikka se muka meitä rakastaa”
Ja lisää skeptikon uskottomuuden tueksi: “kun se oman poikansakin lähetti kidutettavaksi ja tapettavaksi” Ei ole rakkauden jumala tuollainen.
Raamattua en ole lukenut kuin sieltä täältä, mutta en usko että edes Mooseksen kirjoissa oli kehotusta noitavainoihin/inkvisitioon.
Taisi perustua ihmisten omin tulkintoihin oikeasta ja väärästä. Olisiko se raamattua lukevan pirun touhua laittaa inkvisitio Jumalan syyksi?

Suomen evankelisluterilainen kirkko antaa sekin ajattelemista niille, jotka pohtivat sitä mitä se usko on. Lainaus heiltä:

Mitä usko on?
Uskova ihminen tunnustaa, että maailmassa on jotakin meitä suurempaa – jotain, mitä emme käsitä. Hän hyväksyy, että emme ymmärrä kaikkea, eikä meidän tarvitsekaan. Voimme silti luottaa.

Meitä suuremman, Jumalan, olemassaoloa ei voi tieteellisesti todistaa. Jumala on näkymätön. Tämä saa monet ajattelemaan, että Jumalaa ei ole.

Jos Jumala on olemassa, näin on riippumatta siitä, mitä ihmiset ajattelevat. Monet uskovat Jumalaan sen perusteella, mitä ovat lukeneet Raamatusta tai kuulleet puhuttavan Jumalan toiminnasta.
Usko ei ole vain ajattelua ja tutkimista. Se ei myöskään ole pelkästään kokemuksia. Uskossa on kyse enemmästä, elämää suuremmasta luottamuksesta hyvään Jumalaan Taivaallisena Isänä.

Tyhjentävää vastausta siihen, mitä usko on, ei ole. Ihminen ei voi tuntea Jumalaa kokonaan. Jumala säilyttää salaisuutensa – ja niin saa olla. Ja joka tapauksessa Jumala tuntee meidät.
Usko ja tieto kulkevat rinnakkain

Usko ei ole tiedon vastakohta. Ne kulkevat rinnakkain, kun ihminen määrittelee ja yrittää ymmärtää maailmaa. Ristiriita näyttää muodostuvan siitä, että Jumalasta ei voi tehdä havaintoja aistien varassa.

Tieteellisen tiedon avulla voidaan tutkia, mitä Jumalasta on sanottu. Se ei kuitenkaan auta pääsemään lähemmäs Jumalaa. Hän pysyy salattuna. Vain uskon kautta on mahdollista vakuuttua siitä, että Jumala on ihmisen lähellä ja toimii tässä maailmassa.
Mitä kristinusko on?

Kristinusko on uskoa elävään Jumalaan. Se on uskoa siihen, että Jumala, Isä, antanut elämän kaikelle olemassa olevalle. Myös oma elämämme on Luojan lahjaa. Jumala vaikuttaa luomakunnassa ja historiassa ja kohtaa ihmisen myös henkilökohtaisesti.

Kristinusko on uskoa Jeesukseen Kristukseen, Hänen kuolemaansa ristillä ja ylösnousemukseensa. Jumala ilmoitti itsestään lähettämällä Poikansa maailmaan, jotta ihminen voisi elää Jumalan yhteydessä.

Jumalan ilmoituksesta kertoo Raamattu, joka on keskeisin lähde, kun etsitään tietoa Jumalasta.

Kristinusko on uskoa Pyhään Henkeen, joka tuo Jumalan hyvyyden ja Kristuksen rakkauden ihmisten keskelle. Pyhä Henki kutsuu ihmistä ja synnyttää hänessä uskon.
Miten usko näkyy?

Uskon kautta ihminen voi kokea, että Jumala on todellinen, että Hän on läsnä elämässä ja toimii suhteessa maailmaan. Usko Jumalaan ja Jeesuksen sovitustyöhön antaa elämälle kestävän perustan ja turvan.

Arkisessa elämässä usko ihmistä rakastavaan Luojaan voi näkyä rakkauden tekoina, joita usko synnyttää. Usko konkretisoituu valintoina, pyrkimyksenä vastuulliseen ja kestävään elämään ja toisen ihmisen huomioon ottamisena.

Usko tulee näkyväksi myös Jeesuksen toiminnassa sekä kirkossa ja sen messussa.

Sadat miljoonat, jopa miljardit ihmiset uskovat. Toiset enemmän toiset vähemmän. Taidan olla aika pieni olento kyseenalaistamaan heidän tapansa ajatella ja heidän suhteensa jumaluuteen vain siksi, etten ole Jumalaa omin aistein havainnut.

Joskus saattaa tulla mieleen, että tee nyt Jumala hemmetti soikoon joku ihme, niin sitten voin minäkin alkaa uskomaan. Entä jos teki jo, mutta et huomannut? Omaa elämää miettien lähimuistista tulee mieleen seuraava tapaus:
Vuosikymmeniä päihteitä käyttäneenä ja lähes päivittäin rauhoittavia lääkkeitä syöneenä lopetin. Salaa rukoilin voimaa Jeesukselta asian toteuttamiseksi. Jumalaa en viitsinyt häiritä kun ajattelin, että Jeesuskin hoitaa homman (mikäli siis on olemassa). Taisin käyttää mielessäni hänestä nimeä “Meesus”. Siksi Meesus, että vaikuttaisi siltä, ettei tässä nyt ihan tosissaan olla, kunhan läpällä koetan.
Ei se ota, jos ei annakaan. Ihan sama, Jeesus tai Meesus, kyllä hän ymmärtää. Mikäli siis on olemassa, muistin tuota itselleni korostaa ja alleviivata, etten aivan itseäni nolaa, jos ei siis hän olekaan olemassa.

Kuinka ollakaan lääkelopetukseni onnistui tuosta vaan, enkä ole alkoholiakaan tarvinnut alkutalven jälkeen. En sillai kohtuudellakaan kahdesti kuussa edes, (kuten joku kertoo onnistuneensa samanlaisen tai ehkä rankemmankin historian jälkeen, mitä minulla).
Ihan sama, hyvä hälle. Mä en tarvitse kahdesti kuussakaan. En tarvitse ollenkaan.
Omassa päässä asia kääntyy kuitenkin äkkiä siten, että olenpa minä vahva ja että sisältäni voiman löysin.
Tai siten, että se oli sattumaa. Entäpäs jos sainkin apua jostakin… sieltä mistä sitä rukoilin?

Aika jännä, että sitä kaipaa jotakin raamatussa kerrottujen kaltaisia ihmetekoja todisteeksi uskon hyväksymiseen. Pitäisi nähdä Jeesus omin silmin muuttamassa vettä viiniksi, sairaita parantamassa, tai kävelemässä vetten päällä.
Vaikka se ihme saattaakin löytyä ihan läheltä. Tuota omaa kokemusta sivuten havaintoja täältä Plinkistä:
Täällä kirjoittelee ainakin pari, jotka kertovat päihteiden jääneen ja he kokevat uskon ja Jeesuksen auttaneen. En luule heidän täällä valehtelevan, joten tämän päivän ihmeitäkin löytyy ihan läheltä kun vaan avaa silmänsä. Entäpä jos siis kuitenkin?

Katsoessani vaikkapa jumalanpalvelusta tunnen jonkinlaista kateutta nähdessäni laulajat, joiden kasvoista näyttäisi loistavan se uskominen. Onnellisen näköisiä ja iloisia. Haluaisin kai olla kuten he, mutta en oikein osaa.
Onko se sitten syy olla heitä kohtaan skeptinen ja ivallinen? Kun ei itse pysty eikä osaa. Samalla yrittäen päivästä toiseen ja välillä öisinkin todistaa, että nuo uskovat ovat väärässä ja minä oikeassa? Koska minä en oikein usko eivät muutkaan saa uskoa.
Amen :wink:

96

Kiitos jälleen monista elämänuskoa antavista kommenteista!

Juuri näin. Itsekin ajattelen, että samaan lopputulokseen johtaa lukuisia vaihtoehtoisia teitä. Mielenrauhan saavuttaneen kannalta reitti tai askeleet eivät enää ole keskeisiä.

Tabularasa, olet mielestäni poikkeuksellisen rehellinen ihmisyyden peruskysymysten pohdiskelija täällä päihdelinkissä. Samankaltaisella asenteella tiedemieskin lähestyy tutkimuskohdettaan. Kun eri vaihtoehtoja analysoidaan aidosti, ilman lukittua ennakkokäsitystä, on tyydyttävään lopputulokseen pääsemiselle parhaat edellytykset. Muutenkin tapasi käsitellä ketjun herkkää aihetta lähdeviittauksin ja toisia arvostavasti on mitä rakentavin.

Hieno elämänohje, joka sopii maailmankatsomukseen katsomatta meille kaikille. Väkivallattomuuden ja keskinäisen välittämisen puolesta puhujia on ollut muitakin kuin Jeesus - sekä Häntä ennen että Hänen jälkeensä.

97

Kyllä pidän myös Vadun kritisointia hieman liioiteltuna. Kohdistuuko itseenikin ei-uskovana ja uskontokriittisenä?
Hankala laji, kun en ketään tahtoisi nykyään henkilökohtaisesti loukata, mutta uskontoja ja usein uskoviakin ymmärtämättömänä.

Tosiasia kun on vaan että uskonnot koostuvat uskonnonharjoittajista eli uskovista ihmisistä.
On kai myös uskovia, jotka eivät ole uskontojen piirissä…ja kuitenkin vaikkapa maassamme valtauskonto on niin jokapaikkaan sulautunut, kulttuuri- ja tapajuttu, että elviskään ei enää helposti ota tolkkua tuosta.

Taas sellainen pointti, että ei-uskovan on kyllä ihan luontevaa keskustella asiasta asia-argumentein. Uskova taas voi vetää hihasta milloin tahansa “mutta minä uskon” kortin ja mitä siihen voi enää asiallisesti jatkaa.

Pidän hyvänä jos kunkin usko häntä auttaa. Toisaalta asiaperustelu, saati nyt minkäänlainen tieteen sotkeminen asiaan kummastuttaa.
Teologinen tiedekunta…hieman epäilyttää moisen tieteellisyys. Kuten monen muunkin ns tieteenalan harrastelu nykyään.

Ei tämä mulle(ainakin toivon) enää ole mikään häviän tai voitan väittelyn tapainen arvovaltakysymys…enkä koe noin olevan Vadelmamunkin tai muidenkaan kohdalla, jotka täällä eivät ole uskovia ja toista näkökantaa edustavat.

Vaikkapa mainittu Dawkins tai vaikkapa Kari Enquist edustavat erilaista maailmankatsomusta ja eivät mielestäni suhtaudu pilkallisesti uskovaan tai uskonnolliseen ihmiseen.

98

Niin, myös Raamattu ja Mooseksen kirjat ovat ihmisten kirjoittamia. Jumalaahan ei oikeastaan voi syyttää mistään, koska häntä ei todennäköisesti ole olemassa (kuten ei piruakaan). Mielikuvitusolentoa ei voi asettaa syytteeseen siitä, mitä hänen nimissään on tehty.

Mooseksen laki joka tapauksessa on julma laki. Esimerkiksi motto “silmä silmästä, hammas hampaasta”, on Mooseksen laista, ei suinkaan Hammurabin laista niin kuin joskus luullaan.
Mooseksen laissa on myös julmia säädöksiä orjien pitämisestä, ja kuolemantuomion ansaitsevista rikkeistä, kuten homoseksistä.

Tämä on oikeastaan paradoksi. Miten voi luottaa johonkin, mitä ei ymmärrä eikä käsitä? Se on oikeastaan mahdottomuus. Jos ihminen ei ymmärrä jotain, kuinka hän voisi luottaa siihen? Mihin hän silloin luottaa?

Tämä on totta. Kaikki jumalat ovat näkymättömiä, vaikka joistain heistä on tehty kuvia ja patsaita. Allah, Zeus, Thor, Odin, Jahve, kristittyjen Jumala, Vishnu…

Uskotteko te kuitenkin, että nuo mainitut jumaluudet saattavat olla olemassa, vaikka niitä ei voi tieteellisesti todistaa? Kaikki mainitut jumaluudet ovat samalla viivalla. Mitään niistä ei ole todistettu toisia enemmän tai vähemmän.

Aivan. Samalla logiikalla voimme uskoa mihin tahansa yliluonnolliseen olentoon. Voimme esimerkiksi lukea Lentävästä Spagettihirviöstä sivulta spaghettimonster.org/
Jos Lentävä Spagettihirviö on olemassa, näin on riippumatta siitä, mitä ihmiset ajattelevat.

Monien käsitys hyvästä taivaallisesta isästä on tosin koetuksella, kun katsomme maailmassa tapahtuvia julmuuksia ja kärsimyksiä. Tai kun luemme Raamatun tarinoita, joissa Jumala näyttää sadistiselta tyrannilta.

Joskus mietin, lukevatko uskovaiset sitä Raamattuaan lainkaan? :unamused: Ja jos lukevat, ymmärtävätkö he tosiaan sen kaiken irrationaalisuuden ja julmuuden?

Minkä varassa Jumalasta sitten voi tehdä havaintoja, jos ei aistien varassa? Aivan, ei minkään. Jos jotakin ei ole olemassa, siitä ei voi tehdä havaintoa minkään aistin varassa.

Rakkauden teot ovat ihmisten tekemiä. Vaikka niitä motivoisi usko johonkin jumaluuteen, se ei tarkoita että jumaluus olisi olemassa.

Vastuullinen ja kestävä elämä? Moni uskovainen vastustaa esim. ilmastotoimia ja kiistää ilmastonmuutoksen, koska se ei sovi käsityksiin Jumalan suunnitelmista.
Muita ihmisiä uskovainen saattaa ottaa huomioon esim. kieltämällä seksuaalivähemmistöiltä ihmisarvon tai naisen oikeuden omaan kehoonsa.
Onpa olemassa niitäkin uskovia, jotka suorastaan toivovat kolmatta maailmansotaa, ydinsotaa, koska he uskovat sen jouduttavan Jeesuksen toista tulemista.

Totta, että miljardit ihmiset ovat uskoneet kautta historian. He ovat uskoneet Zeukseen, Thoriin, Allahiin, Odiniin, auringonjumala Ra´han, keijukaisiin, tonttuihin, lentäviin yksisarvisiin, Vishnuun, Ukko Ylijumalaan, Jahveen, ihmissusiin, noitiin, ukkosenjumala Perkeleeseen ja niin edelleen.
Ei meidän tarvitse kyseenalaistaa heidän uskoaan. Heidän uskonsa on aito. Mutta voimme oikeasti kyseenalaistaa noiden olentojen olemassaolon, aivan samoin kuin huolehtiva vanhempi voi kyseenalaistaa lapsensa sängyn alla olevan mörön, jota lapsi pelkää.

Rukoilulla voi epäilemättä olla meditatiivisia vaikutuksia rukoilijaan itseensä. Se on ihan selvä asia. Jos uskot johonkin ja rukoilet sitä, siitä voi olla todella apua sinulle, rukoilit sitten mitä jumaluutta tahansa. ’
Jotkut ovat päässeet eroon päihteistä myös rakastumalla palavasti toiseen ihmiseen. Voi sitäkin sanoa ihmeeksi, mutta ei siinä mitään yliluonnollista ole.

En minäkään usko heidän valehtelevan. Usko voi olla suuri apu, uskoi sitten Jeesukseen, profeetta Muhammediin, Hare Krishnaan tai mihin tahansa. Uskon voima on oikeastaan psyyken voimaa, vaikka ihminen ulkoistaisi sen jollekin henkiolennolle tai jumaluudelle.

Miksi sinä kieltäisit muilta uskon? Eihän se ole mahdollista, eikä tarpeenkaan. Meillä on Suomessa perustuslaillinen uskonnonvapaus, ja hyvä niin. Uskonnonvapauteen kuuluu myös uskonnottomuuden vapaus.
Uskonnonvapauden lisäksi meillä on sananvapaus.

:bulb: Jos uskovainen saa kertoa uskostaan, myös ei-uskova saa kertoa epäuskostaan. :bulb:

99

Huomenta. Eräs läheiseni rakastui toiseen ihmiseen ja lopettivat yhdessä alkoholin käytön, olivat kumpikin jo rappio-alkoholisteja. Eivätkä olleet missään uskontokunnassa, mutta ihme tapahtui, yliluonnollinen.
Minusta rakkaus on yliluonnollinen. Miten voi sen muutoin selittää, että juuri tuohon yhteen ihmiseen tunnen voimakasta hellyyttä, läheisyyttä joka muuttuu sitten jos hyvin käy rakkaudeksi ja parisuhteeksi. Onhan sitä tutkittu moneen kertaan ja tuhansia selityksiä on olemassa.
Juuri eilen puhuin erään ihmisen kanssa siitä miten esim. tanssilavalla, kymmenien ihmisten joukosta ei kukaan ole silmää miellyttävä ja sitten hups jonakin kertaa siellä onkin hän johon haluaa tutustua. Minusta se on ihme. Ei sen tunteen kanssa tarvitse enempää tehdäkkään kuin ihmetellä mistä sekin tulee.
Ja entä rakkaus pieneen lapseen, eläimeen. Niin ihana lämmin tunne ei voi muuta olla kuin yliluonnollinen.
Sitten on sellaisia ihmisiä jotka eivät tunne mitään erikoista tunnetta mitään tai ketään kohtaan.
No, minä olen tunne-ihminen, altis ja herkkä, minua on varoitettu että olen liian altis jollekin joka käyttää herkkyyttäni väärin. Siis muutoinkin kuin parisuhteessa. Juovana aikana menin mukaan juttuihin jota eivät olleet terveitä eikä hyviä eikä moraalisesti oikein, eikä minun arvomaailmaan sopivaa, mutta menin koska viina vei estot. Ja kaduin ja häpesin tekojani kun siitä selvisin. Siis humalassa olin eri ihminen kuin selvinpäin.
Raittiuden alussa opettelin tunnistamaan mitkä vietit ovat sellaisia missä on oltava varovainen, ihmisessä kun on viettejä jotka joskus saavat ylivallan. Vievät väärälle tielle ja ehkä sitä myöten takaisin juoppouteen. Ja ajatukset, sieltähän ne lähtee kaikki hyvät ja pahat teot, ensin on ajatus, ikävä kyllä.
Tänä aamuna on kiitollisuus Jumalaani (sellaisena kuin Hänet käsitän) kohtaan jälleen korkealla, olen toipumassa ja pikkuhiljaa elämä on taas hyvää ja kaunista. Tsemppiä uskovat, etsivät, kieltävät ja epäilevät päiväänne.

100

Jumalankieltäjä on sana, jossa on jonkinlaista viehkoa vanhanaikaisuutta. Käsitteenä se on hassu, mutta vanhakantaisuudessaan jotenkin hellyttävä. :slight_smile:

Entisinä aikoina oli tapana ajatella, että koska jonkinlainen usko Jumalaan on ikään kuin normaalin ja kunnollisen ihmisen oletusarvo, uskomatta oleminen on ikään kuin protesti tai kapina, aktiivinen teko, Jumalan kieltäminen.

Onpa jumalankieltäjät mainittu myös AA:n esitteissä ja nettisivuilla, kun oli tarkoitus vain kertoa että AA:han voivat tulla myös uskonnottomat: “Joukossamme on myös jumalankieltäjiä.”

Yhtä lailla voisimme toki sanoa, että kun lapsena lakkaamme uskomasta Joulupukkiin, meistä tulee joulupukinkieltäjiä. :smiley:

Hurskas kristittykään ei usko esim. hindujumalien tai muiden uskontojen jumaluuksien olemassaoloon. Hänkin on siis jumalankieltäjä, tai oikeastaan jumalienkieltäjä, koska erilaisia jumalia eri uskonnoissa on on ollut valtava määrä. Kristitty voi olla vaikkapa vishnunkieltäjä tai jopa allahinkieltäjä, ainakaan jos ei usko että muslimien jumaluus on sama kuin kristittyjen.

Harva aikuinen nykyaikoina myöskään uskoo tonttuihin tai keijukaisiin. Olemme siis kaikki tontunkieltäjiä ja keijukaistenkieltäjiä.

Oikeastihan emme kuitenkaan vaivaudu kieltämällä kieltämään asioita joita emme usko olevan olemassa. Uskonnot kyllä ovat olemassa, Raamattu on olemassa, Koraani on olemassa, Bhagavad-Gita on olemassa, ja ne vaikuttavat voimakkaasti miljooniin ihmisiin ja kokonaisiin yhteiskuntiin.

Kun ateisti puhuu vaikkapa Raamatun Jumalasta, hän puhuu fiktiivisestä olennosta, joka vaikuttaa monien elämään uskonnon kautta. Kristittykin voi puhua täysin samalla tavalla muiden uskontojen jumaluuksista, joihin hän ei usko.
Ateistilla on vain yksi jumala enemmän kuin kristityllä, johon hän ei usko. :bulb:

Uskomattoman hyvää marraskuuta joka tapauksessa kaikille. Uskokaa ja olkaa uskottavia.
Tieliikenteessä ajakaa varovasti, sillä Herran tiet ovat tutkimattomat.